Kissakulut 2015

Tässä se nyt on, kissakulut 2015 -postaus! Päätin siis jo vuoden 2015 ensimmäisinä päivinä, että tänä vuonna listaan kaikki kissoihin menneet rahat ylös. Samalla päätin, että kuluraportti vuodesta julkaistaankin vuoden viimeisten päivien aikana myös täällä blogissa.

Projektin pointtina oli tehdä ensisijaisesti itseäni varten hieman silmiä avaava katsaus siihen, mihin kulutan kissojeni kohdalla rahaa ja kuinka paljon, sekä siihen paljonko kissanpito loppujen lopuksi maksaa. Myönnän olevani myös välillä varsin huoleton rahankäyttäjä, etenkin mitä tulee kissajuttuihin, joten kasvamisen paikka myös tässä.

Kuluja tilastoidessani kokosin itselleni Excel Onlineen taulukkoa, johon merkitsin ostoksista ja kuluista kuukauden, päivämäärän, ostopaikan, kissan (liittykö kulu tiettyyn kissaan vai kaikkiin?), kulun tyypin (ruoka, hiekka, näyttelymaksu, eläinlääkäri, bensamaksu yms) sekä tuotteen nimen, hinnan ja mahdollisen lisätiedon. Ruskan pentujen kulut eivät pääasiallisesti tähän laskelmaan sisälly, sillä niistä vastasi kasvattaja.

Välikatsauksen aiheeseen julkaisin jo heinäkuussa kun oli kulunut puoli vuotta.

Tammikuu 102,48e

Helmikuu 62,85e
Maaliskuu 181,84e
Huhtikuu 198,79e
Toukokuu 164,23e
Kesäkuu 287,49e
Heinäkuu 30,6e
Elokuu 187,95e
Syyskuu 27e
Lokakuu 329,78e
Marraskuu 261,85e
Joulukuu 34e

Yhteissummaksi tuli siis 1868,86 euroa. Se on paljon rahaa, täytyy myöntää. Oikeastaan hirvittää ajatella, että 3-4 kissan elättämiseen on mennyt vuodessa saman verran kuin monella kahteen isoon koiraan, mitä olen uteliaana koirablogien kululistauksia vilkuillut. Kissako halpa lemmikki? Ei ainakaan meillä.

Kulut jaettuna kolmelle kissalle tulisi summaksi n. 52e/kissa/kk. Todellisuudessahan asia ei ihan niin mennyt - osaan kissoista meillä kulutettiin enemmän rahaa kuin toisiin. Sitä havainnollistanee seuraava graafi:

Kohtaan "Kaikki" kuuluvat siis kulut jotka voi melkein tasapuolisesti jakaa kaikkien kesken. "Yleinen"-kohtaan kuuluu taas asioita, joiden "syypää" on vaikeammin löydettävissä. Kun laskettiin näiden kahden summa ja jaettiin se kolmella, sekä lisättiin tulokseen kunkin kissan "omat" kulut, saatiin kissakohtaisiksi kuluiksi noin
Ella 71e/kk
Ruska 47e/kk
Onni 38e/kk

Tämä selittyy luonnollisesti sillä, että Ella on kissoista se, joka on käynyt vuoden aikana reilusti eniten näyttelyissä. Ilman näyttelyihin liittyviä kuluja Ellan kohdalla summa olisi ollut 49e/kk. Ruskan kuluja taas nosti tiineysaika, vaikka suurin osa pentukuluista kuuluikin kasvattajan vastuulle.

Miten kulut sitten jakautuivat eri asioiden kesken?




Ruokinta 294,74e
Aktivointi ja lelut 32,39e
Eläinlääkäri 385e
Näyttelyt 287e
Tarvikkeet 510,5e
Kissanhiekka 130,48e
Herkut 15,76e
Muu 212,99e

Odotetusti siis erilaiset hyödylliset tai turhat hankinnat tulivat kalliiksi. Vuoden mittaan olen hankkinut vaikka millaisia uusia tarvikkeita, kissaseinän rakentamisesta kissanjuoksupyörään ja Ellan näyttelypetiin, pentupesän mittatilatusta pehmustetyynystä parvekekiipeilypuuhun. Luokkaan "Muu" sisältyy taas kaikkea synnytystarvikkeista ripulilääkkeeseen ja eri kissayhdistysten jäsenyyteen.

Eläinlääkäriinkin kulutimme vuoden aikana suuren summan rahaa, vaikkei kissat juuri sairastelleetkaan. Kuitenkin kaikkien kolmen rokotukset ja Onnin hammaskivenpuhdistus, sekä Ellan "nauhansyöntiepisodi" köyhdyttivät lompakkoa kummasti. Eikä ensi vuosi näytä eläinlääkärikulujen kohdalta juuri valoisammalta edes "perustoimenpiteiden" kohdalta, sillä Ella käy rokotuksilla ja hammaskivenpoistossa, Onnille on luvassa isompaakin hammasremppaa ja Ruskalla alkaa kohta tulla sterilointi ajankohtaiseksi. Jo näihin uhkaa mennä jopa 800-900 euroa...

Näyttelyt ovat myös aina suuri kuluerä. Ensi vuonna niihin uhkaa mennä myös reilusti rahaa, kun on tiedossa niin ulkomaannäyttelyitä kuin reippaampaa näyttelyissäkäyntiä muutenkin. Toki tämä on se puoli, josta ensiksi karsitaan jos tuntuu että jostain pitää kissojen kohdalla säästää.

Ruokinta. Noh, siinä on päästy aika halvalla tänä vuonna. Toki Ruska söi kasvattajan hankkimia penturuokia yms tiineyden loppuvaiheilla ja imetyksen aikana, ja niitä oli jonkin verran myös jäljellä vielä Aliaakin varten syksyksi. Aliaa mukaan laskematta ruokakulut olivat tänä vuonna noin 8,2e/kissa/kuukausi, ja jossain siinä 5-10e/kissa/kk pyritäänkin pysymään jatkossakin. Tosin alkuvuonna oli vielä ruokia edellisvuodesta jäljelläkin. Ensi vuodelle saadaankin varmaan tarkempi ruokalaskelma sillä kissojen ruokavarastot kaipaavat kovasti täytettä ensi vuotta varten.

Samoin hiekka - sitäkin oli jäljellä alkuvuodesta. 150 eurolla kyllä pystytään näköjään selviämään helposti koko vuosi kolmen kissan kanssa.

Missä tullaan olemaan tarkempia ensi vuonna? No niissä turhissa tarvikehankinnoissa. Aiotaanko pitää kuluista kirjaa ensi vuonnakin? Tottakai! Sen verran mielenkiintoista tämä on ollut, ja koen sen, paljonko kissoihin meillä menee rahaa, ihan tarpeelliseksi tiedoksi.

Voidaankin vaikka asettaa ensi vuodelle "leikkimielinen" budjetti.
Ruokinta 400e
Aktivointi ja lelut 10e
Eläinlääkäri 800e
Näyttelyt 400e
Tarvikkeet 100e
Kissanhiekka 150e
Herkut 20e
Muu 100e

Tällä pääästäisiin suurinpiirtein samaan, hieman suurempaan kokonaissummaan kuin tänäkin vuonna. Toki kovasti toivotaan että ainakin eläinlääkärissä päästäisiin halvemmalla kuin mitä nyt karkeasti pystyn arvioimaan, se pudottaisi summaa jo mukavasti. Vuoden päästä katsellaan, kuinka hyvin pysyttiin "budjetissa". Budjetti ei siis ole mikään tarkasti noudatettava, vaan edustaa sitä minkä raamien sisällä toivoisin kulujen pysyvän ensi vuonna, tämän vuoden kulujen perusteella tarkasteltuna.

Nyt meitä sitten kiinnostaisi:
Oletteko te laskeneet paljonko kissoihinne/lemmikeihinne kuluu rahaa vuodessa? Paljonko?
Herättikö meidän laskelmat mitään ajatuksia, kysymyksiä?

Tasapuolisesti kaikille hyvää uutta vuotta 2016!

Ikävä vaiva nimeltä idiopaattinen kystiitti

Vuosi sitten Onnilla ilmeni yllätäen pissavaivoja, joiden takia lähdettiin kiireenvilkkaa eläinlääkäripäivystykseen kollin oloa helpottamaan. Silloin diagnoosiksi saimme joko bakteeriperäisen virtsatietulehduksen tai, mikä on kissoilla valitettavankin yleistä, idiopaattisen kystiitin. Idiopaattisen kystiitin varalta saimme jatkoakin varten kipulääkkeitä annettavaksi tarvittaessa.

Vuosi kului, eikä oireilu uusiutunut. Ehdin jo huokaista helpotuksesta - ehkä kyseessä olikin tosiaan vain bakteeriperäinen juttu.

Mutta.

Pari viikkoa takaperin meiltä lähti kolmikko Ruska, Onni ja Alia vierailemaan poikaystäväni luokse mukanani. Hyvin nopeasti siellä ollessa huomasin Onnin käyvän tavallista useammin hiekkalaatikolla. Ei yhtä usein kuin silloin vuotta aiemmin, mutta useammin kuin yleensä kuitenkin, ehkä 5-6 kertaa päivässä. Kuten eläinlääkäri meille oli ohjeistanut, aloitettiin kipulääkitys taas.

Nyt olenkin siis päätynyt tulokseen, että kyseessä on idiopaattinen kystiitti. Idiopaattinen kystiitti on syntyperältään tuntematon kissojen riesa, jonka oireiden laukaisijana toimii yleensä stressi. Akuuttitilanteessa vaivaa hoidetaan kipulääkityksellä.

Mielestäni on aika jännää, ettei vaiva ole viimeisen vuoden sisällä aiemmin uusiutunut. Onhan meillä ollut vaikka mitä Onnille stressaavia asioita - Onnin asustaminen 2 viikkoa isälläni Ruskan astutuksen ajan, Ruskan tiineys ja pennut, eläinlääkärikäynti,... Selvästi kuitenkaan kotioloissa vaiva ei näytä uusiutuvan meillä hirveän helpolla. Mitä ennaltaehkäiseviä toimia meillä noudatetaan/aletaan kuitenkin nyt noudattamaan, kun on erittäin suuri epäilys tällaisesta riesasta jonka laukaisee stressi?

- Pet Remedy -haihdutin. Yrtteihin (esim valeriaana, basilika) perustuva rauhoittava haihdutin, vastaa Feliwayta. Varmuuden vuoksi.

- Onnin ruokavalion ja juomisen tarkkailu, juomisen lisääminen eri keinoin

- Aktivointi eri keinoin

- Turhan stressin minimointi. Selvästi suurimmat stressinaiheet Onnilla sijoittuvat kodin ulkopuolelle - siispä niitä tullaan välttämään. Suunnittelin alunperin Onnin käyttämistä kerran kokeilemassa näyttelyitä, mutta nyt se jää hyvin suurella todennäköisyydellä pois. Samoin pois jää reissailu Onnin kanssa ja todennäköisesti myös valjastelu. Parvekkeesta Onni tykkää, se säilyy Onnin ulkoilupaikkana. Tämä toki tuottaa päänvaivaa pakollisten kodin ulkopuolella vierailujen kannalta (mahdolliset muutot, eläinlääkärikäynnit): toisaalta tiedän, että niiden sattuessa kohdalle se ei auta asiaa ollenkaan että kodin ulkopuolella käymistä on vältetty, päin vastoin. Siksi saatetaan pienissä määrin kokeilla myös satunnaista kodin ulkopuolella käymistä (valjastelu ensisijaisesti), kuitenkin niin että kodin ulkopuolella vietetään vain hyvin pieniä aikoja.

Toivotaan, että näillä eväillä saadaan Onnin vaiva pysymään kurissa.

Oletteko kuulleet idiopaattisesta kystiitistä? Onko vaiva peräti teillä tuttu? 

Uusioperhe

Alian pieni uusioperhe eilen aamulla sängyssä sen jälkeen kun ihminen oli siitä häipynyt vähän aikaisemmin...

Alian kuulumisia

 

Aliasta ei voi sanoa, että se olisi kasvanut viime viikkoina hurjasti, mutta ainakin sen piirteet ovat muuttuneet paljon! Itseasiassa Aliahan on vielä ihan minikissa (1,4kg), mutta olenkin epäillyt että toisinkuin veljensä, tulee olemaan emonsa kokoa (2,7kg) aikuisena. Alian veljethän olivat 12-viikkoisinakin jo puolitoistakiloisia, mutta eihän sellainen pentu joka ei välttämättä aikuisenakaan ole edes kolmen kilon painoinen, voi vielä pentuna olla hirveän suuri. ;) Esimerkiksi Ellahan painoi vielä 5kk iässäkin juuri ja juuri alle 2 kiloa.

Alia kävi tänään eläinlääkärissä tehosterokotuksilla. On se hieno pikkuinen, upeasti matkusti ja upeasti oli eläinlääkärillä! Toivottavasti on yhtä hienosti parin viikon päästä näyttelyssäkin...

Ruska-emo ei enää huoli pikkuista Aliaa nisälle, eikä välittäisi juuri Alian kanssa leikkiäkään. Kekseliäs Alia on kuitenkin keksinyt itselleen uuden leikkikaverin - Onnin! Meidän perheen "veteraanikissa" siis toimii Alian paini- ja hippakaverina. Onnista saan olla ylpeä siinä, että kissa joka ei kaksi vuotta sitten osannut leikkiä kiltisti edes aikuisen kissan kanssa, osaa nyt leikkiä todella nätisti jopa paljon pienemmän pennun kanssa! Arvatkaa, kumpi hippaleikissä jahtaa kumpaa? Alia jahtaa tietysti Onnia! :D

Onnikin tykkää, kun nyt on painikaveri joka ei helpolla painiin ja leikkiin kyllästy.

Melkein sitä huomaa kuinka joukkoon kyllä mahtuisi vielä omakin pentu sitten kun Alia muuttaa - etenkin Onni kyllä kaipaisi sitä painikaveria kovastikin, tytöt kun eivät meillä tykkää ihan niin paljon painia kuin mitä Onni haluaisi... Saa nähdä, nouseeko tässä pikkuhiljaa kissanpentukuume. Toisaalta en haluisi vähään aikaan lisää kollikissoja, mutta Onnin kannalta kollikaveri olisi paras vaihtoehto. Ellakin on Aliaan suhtautunut yllättävän hyvin, eihän se pienestä juuri tykkää eikä salli sen tulla kovin lähelle, mutta on toisaalta myös varsin kiinnostunut pennusta. Mutta, onneksi ei ole ihan hetkeen näkyvissä semmosia "must-have"-pentueita, terveisin erittäin nirso.. ;)

Emo ja pennut

Viikon vanhat kuvat Ruskasta ja pennuista...

Ja vielä yksittäiskuvat Ruskasta ja Onnista...

Onnin mielestä pennut ovat nykyään aika ärsyttäviä riiviöitä. Kiipeilevät jo kissaseinällekin - eihän Onni saa pieniltä "faneiltansa" nykyään ollenkaan rauhaa! Tietäisitpä Onni, ettei tarvitse enää pitkään tätä tilannetta kestää.

Onnin lehmänhermot

Nii-in. Onni on kyllä aika hyvähermoinen kissa, ainakin jos mitataan sitä sillä, että mamma kasaa kiusallaan nukkuvia kissanpentuja nukkuvan Onnin viereen. Välillä herralta kyllä menee tunkeileviin pikkurääpäleisiin hermo, mutta tosi hienosti herra kissavauvoja kestää - etenkin silloin kun ne nukkuvat.

Ps. Arvaako joku kuinka paljon kuvassa on noin suurinpiirtein kissaa kiloissa mitattuna?

Onni ja pennut

Meiltä on pariin kertaan kysytty, miten muut kissat suhtautuvat näihin pikkusinisiin, joten ajattelin asiasta hieman avata.

Aloitetaan Ellasta. Kuten olen blogissakin aiemmin maininnut, Ellan ja Ruskan välit eivät ole ongelmattomat. Välillä sietävät toisiaan paremmin, välillä huonommin. Suurimman osan ajasta niitä pidetäänkin eri huoneissa, etenkin kun Ella ei muutenkaan nykyään hirveästi välitä kissaseurasta, vaikka Onnin seuraa nykyään aika hyvin sietääkin. Ella kaipaa kuitenkin meidän kissoista selvästi eniten yksilöllistä huomiota kahdestaan ihmisen kanssa, joten se sille sallittakoon ja tarjottakoon. Ensimmäinen viikko Ruskan synnytyksen jälkeen tytöillä oli taas paremmat välit, Ruska ei puolustanut pentuja Ellalta vaan käytiin Ellan kanssa pentuja ihmettelemässä pariin kertaan niin että Ella oli minun välittömässä valvonnassani ja hallittavissani. Jossain vaiheessa sitten Ruska alkoikin yhtäkkiä selvästi pentuja puolustamaan Ellalta, emmekä ole sen koommin Ellan kanssa pentuja käyneet ihmettelemässä, Ruskalla on kuitenkin päätäntävalta loppukädessä siitä miten muut kissat ovat pentujen kanssa samassa tilassa. Ruska ja Ella ovat pariin kertaan nähneet pentuhuoneen ulkopuolella, ja ne tapaamiset ovat sujuneet taas hyvin. Ellalla ei toisaalta tällä hetkellä ole juuri kiinnostustakaan pentuhuonetta kohtaan. Ellan ja Ruskan välien uskon parantuvan sitten, kun Ruska steriloidaan, koska väitän että Ella on selvästi enemmän "pomoluonne", mutta Ruskan leikkaamattomuus sekoittaa pakkaa.

Onni taas... Kirjoittelin pentujen ollessa parin päivän ikäisiä, että Onni pelkää pentuja. Siinä on edetty pikkuhiljaa, ja Onni ei edelleenkään koe pienten sinisten riiviöiden seuraa hirveän houkuttelevana vaikkei enää suoraan niitä pelkääkään. Koska Ruska tykkää kissaseurasta (vaikka onkin tällä hetkellä täydellisen työllistetty pentujen vahtimisen takia) tarjoan mielelläni sille sen mahdollisuuden nytkin Onnin avulla, ja Onni on ollut helppo houkutella huoneeseen ruuan avulla. Mainittakoon, että Onnilla on makuuhuoneessani todella hyvät mahdollisuudet päästä pentujen ulottumattomiin ainakin toistaiseksi, sillä pennut eivät vielä hypi eivätkä täten pääse sängylleni, työpöydälleni, hyllyjen päälle, kissaseinälle jne. Onni käyttääkin mielellään mahdollisuuttaan tarkkailla pentuja niiden ulottumattomissa, mutta välillä on hakeutunut selvästi myös pentuja ihmettelemään niiden lähelle ja ulottuviin.

Toki, tässä iässä pennut ovat etenkin Onnin kaltaisen kissan mielestä aika rasittavia: purevat hännästä, seuraavat perässä, etsivät nisiä, läpsivät tassuilla, juoksevat ympäriinsä. Onni ei siis pentujen kanssa saa olla valvomatta, koska Onni on aina tyypillisesti ollut "arvaamaton", ja puolustautuu herkästi liiankin voimakkaasti. Tosin, Ruskan ansiosta osaa ilmaista itseään muutenkin kuin yhtäkkiä hyökkäämällä ja puremalla, joten ihmisen silmissä Onnin ja pentujen valvonta on helpompaa kuin mitä se oli vaikka Ellan pentujen kohdalla. Kuitenkin, jos pentu Onnia jahtaa ja yrittää purra leikkimielisesti, Onni hermostuu aika nopeastikin, mutta nykyään aloittaa sen sitten pentua läpsimällä tassuillansa, samalla äännellen varoittavasti. Onni kuitenkin lopettaa saman tien kun sitä kiellän, jolloin hakeutuu vain pois pentujen ulottuvilta. Ei siis suuri ongelma ollenkaan, ja samalla lailla lopettaa jos Ruska tulee väliin ihmettelemään mitä tapahtuu.

Tästä sain yksi ilta oikein hyvän videoesimerkin, kun Onni änkesi pentuhuoneeseen syömään penturuokaa ja pennut kiinnostuivat isosta kollista. Videon loppupuolella Onni ärsyyntyy pariinkin kertaan hieman, mutta sähähti ja yritti läpsäistä ruokakupillaan kanssaan ollutta Ruskaa pentujen sijasta. Ruska ei tosin ole siitä moksiskaan, hieman vain ihmettelee mikä tuolle kollille taas tuli. :D

Kohta viikko!

Ruskan pennut täyttävät huomenna jo viikon! Aika menee nopeasti ja pennut kasvavat aikamoista vauhtia.

Onni on jo hieman paremmin pentuihin tottunut, Ruskan lähelläolo ei sähisytä Onnia koko aikaa (tai Onni ainakin uskaltaa päästää Ruskan hieman lähemmäs) ja pentujakin on uskallettu jo paremmin haistelemaan ihmisen kädestä. Aika pelottavia ne kuitenkin Onnin mielestä vieläkin ovat.

Ruska on osoittautunut erinomaiseksi emoksi, mistä osasin olla tosin varma jo synnytyksessä ja ihan tiineydenkin aikana - siitä näkee että se ei ole ensikertalainen. Ihan aluksi Ruska ei hirveän mielellään antanut pentuja ihmisen käsittelyyn vaan haki niitä ahkerasti takaisin pesään, mutta nyt ei hätäänny vaikka pentu olisi ihmisten käsittelyssä jonkin aikaa. Lisäksi Ruska jättää pennut keskenään pesään välillä pitkäksikin aikaa kun lähtee itse kiertämään muuta asuntoa (ja moikkaamaan Onnia sekä Ellaa) tilaisuuden tullen, mutta vain silloin jos pennut nukkuvat rauhassa yhdessä kasassa.

Ja sitten taas kuvapläjäys....

4 vrk

4 vrk, emon kainalossa on hyvä olla!

5 vrk

Ja sitten tänään otettuihin kuviin, eli näissä ikää pennuilla sen 6 vuorokautta.

6 vrk

Onnin terveiset

"Mä oon kauhuissani. Ruska haisee oudolta ja se hyysää jotain pieniä iniseviä ja mönkiviä otuksia.

Ensiksi mä olin rohkea, ja menin haistelemaan Ruskaa ja niitä otuksia, mutta pakenin sen jälkeen pois paikalta. Seuraavan kerran kun mut tuotiin niiden luo, sähisin niille ja Ruskalle. Samoin kun mulle tarjottiin semmoista otusta haisteltavaksi, sähinällä ja murinalla mä ilmoitin, että ei saa tulla lähemmäs. Silloin kun ne on ihan liikkumatta ja hiljaa, mun tekisi vähän mieli mennä niitä haistelemaankin, mutta en uskalla. Pentuhuoneessa pystyn kyllä rauhassa oleskelemaan, koska ne otukset ei näytä tulevan ulos pesästä.

Ruska ei oo moksiskaan siitä että mä sähisen sille ja otuksille. Siitä huolimatta että mä sähisen ja murisen, se on jättänyt mun mamman kanssa katselemaan niitä kun on itse mennyt syömään. Samoin se vaan kääntää masuaan esille ja otuksia paremmin nähtäville kun mä oon lähellä ihmettelemässä ja murisemassa. Haluaako se että MÄ hoitaisin NIITÄ?

Mamma sanoo, että se haluaa tutustuttaa mut noihin pentuihin jo nyt, koska Ruskalle mun apu olisi kuulema tervetullutta ja koska kun noi otukset kasvaa, niin järkytyn niistä vielä enempi kun ne roikkuu mun hännässä ja seuraa mua. Kai se vaan vitsailee? Mitä noi otukset on ja mitä ne tekee täällä?

Ps. Ei kerrota tästä muille kun tää voi olla noloa, oon kuulema melkein 50-kertaa noita otuksia isompi."

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Onnin mielentiloista sitten pentujen kuulumisiin, joiden pesästä kuuluu ihan jatkuvasti vikinää ja imemisääntä. Aktiivisia pikkuisia tuntuvat tosiaan olevan, saa nähdä kuinka paljon vilinää täällä on parin viikon päästä.

Ellan pentujen kohdalla tykkäsin tehdä pentujen painonkehityksestä kaaviota ja sen linkki jaettiin jopa pennunottajille. Paino on kissanpennun kehityksen paras mittari. Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että pennun pitäisi saada vuorokaudessa 10-15g lisää painoa ja kaksinkertaistaa painonsa ensimmäisen viikon aikana.

Nyt aluksi pennut punnitaan kaksi kertaa vuorokaudessa, myöhemmin sitten kerran vuorokaudessa.

Meillä painonnousu on tähän asti ollut oikein hyvää. Puolessatoista vuorokaudessa isompi poika (kaaviossa sininen) on kerännyt 16 grammaa lisää painoa, pienempi poika (tummanpunainen) 21 grammaa  ja tyttö (vaaleanpunainen) 18 grammaa. Kaavion värit ovat samat kuin pentujen kynsilakkamerkkien värit hännässä.

Vielä muutama päivä

Täällä blogissa ei olekaan masukuvia vielä juuri jaettu. Eipä jaeta nytkään montaa, mutta katsotaan jos vaikka huomenna saataisiin vielä pari lisää.

Veikkailen, että ensi maanantaina meillä saatettaisiin synnytellä, mutta valmiustilassa on oltava jo sunnuntaina. Masussa käy semmoinen vilinä että ihmettelen jos kolmikko onkin hirveän rauhallista sorttia. Tuskinpa, vaikka Ruska onkin Ellaan verrattuna rauhallisempi niin eipä pentujen iskä rauhallisinta sorttia ole.

Nyt jännitetään sukupuolia, sillä jos sattuisi sopiva sukupuolijakauma, kaikille pennuille voisi olla jo kodit tiedossa. Saa nähdä.

Ruska kaipaa tällä hetkellä eniten Onnin seuraa. Ilahtuu silminnähden, kun Onni tuodaan "pentuhuoneeseen" ja Ruskalle tulee hätä, jos Onni on sellaisella tasolla, jolle Ruska ei esim tason korkeuden takia pääse (toisinkuin Ella, Ruska osaa tosiaan itse tiineyden aikana näitä hyppyjänsä rajoittaa!). Ruska nukkuu kokoajan Onnin kyljessä kiinni ja seuraa kollia milloin minnekin. Näyttää pahasti siltä, että Onnin pitäisi kohta omaksua adoptioisän rooli. Ai niin, näin myöhässä pitääkin tosiaan mainita että Onni täytti 1,5 viikkoa takaperin 7-vuotta!

Taas kotona

Onni on nyt maanantai-illasta saakka ollut kotona. Onnin "lomareissu" kestikin siis kaksi viikkoa ja yhden päivän.

Onni oli tosiaan hoidossa isäni luona. Kävin herraa pariin kertaan hoitojakson aikanakin moikkaamassa, hyvin näytti kissa voivan ja tuli aina minua eteiseen vastaan hurjasti kehräten ja pussaillen. Onni tulee kotonakin ovelle vastaan, mutta ei kehräämään ja pussailemaan, kai siis kollilla ikäväkin oli. Onnilla oli kuitenkin kanssaan toisaalta isäni ja veljeni, ja etenkin isästäni Onni kyllä kovasti tykkää - ja isäni Onnista. Onnille onkin aina tarvittaessa hoitopaikka olemassa. Tyttöjä isäni ei vielä uskalla ottaa hoitoon, sillä ne vaativat jo turvallisuutensa tähden hieman enemmän järjestelyjä esim parvekkeen, tippuvien tavaroiden ja tuuletusikkunoiden kanssa. Tuuletusikkuna on isäni luona verkotettu, mutta sitä ei Onninkaan yksin ollessa uskaltanut jättää auki, ja nuo tytöt kun ovat todella nopeita liikkeissään, niin ei sitä tuuletusikkunaa uskaltaisi varmaan pitää auki edes valvottuna, kun nuo ehtivät tekemään jo vaikka mitä siinä ajassa kun selkänsä kääntää. Meillä kun harvoin nuo tytöt ovat enää siellä missä ne "äsken" tai sekuntia aikaisemmin näki. :D

Onni oli muuten hoidossa alkanut nirsoilemaan! Tiedän Onnin nirsoilevan kyllä helposti, mutta nyt kun se on syönyt aina toisen kissan kanssa, ei nirsoilua juuri tapahdu. Epäilen kyllä, että Onni oli myös isäni luona saanut aika runsaita annoksia ja useampaan kertaan herkkuruokia: seitiä ja katkarapuja!

No, nyt on kolli taas kotona. Parissa tilanteessa se on käyttäytynyt eri tavalla kuin normaalisti (se oli mm. yksi ilta kaivautunut veljeni sängyssä peittojen ja lakanan alle niin että pää vain näkyi sängyn reunalla). Mutta täytyy kyllä todeta, että itsestä on mukavaa kun kolmikko on taas koossa!

No, nyt sitten jännäillään, että onko siellä Ruskan masussa pentuja vai ei. Nisien pitäisi tämän viikon lopulla punoittaa, mutta en vielä uskalla sanoa juuta enkä jaata. Ruskalla kun on normaalistikin isommat ja punaisemmat nisät kuin muilla naarailla joiden niisä olen päässyt tutkimaan.

Pesuhetki

Toissailtana minut yllätti suloinen näky. Veljeni oli laskenut normaalisti yhden hyllykön päällä olevan kissojen korin sängylleni. Siinä makoilivat vierivieressä Ruska ja Onni. Se mikä minut yllätti ja mikä teki hetkestä entistäkin suloisemman, oli Onni pesemässä Ruskaa. Sitä näkyä kun ei meillä ole ennen nähty.

Onnihan on aina kavahtanut toisen kissan kosketusta. Syytä siihen ei tiedetä, mutta eipä tuo kissa vielä vuosi sitten osannut oikeastaan lainkaan kissankieltäkään: Onni ei tiennyt miten leikkiä nätisti toisen kissan kanssa, miten viestittää toiselle olevansa ystävällisin aikein, miten toinen kissa viestii olevansa ystävällinen... Edelleen Onni kavahtaa usein toisen kissan kosketusta ja mieluummin väistää. Silti, kehitystä on tapahtunut hurjasti. Onni sietää nykyään paremmin toisen kissan kosketusta ja läheisyyttä, välillä jopa antaa Ruskan pestä. Hetken ajan. Vierekkäin nukkuvat usein.

Olen ajatellut, ettei Onni tule koskaan toista kissaa pesemään. Se kun ei yleensä vapaaehtoisesti koske toiseen kissaan. Olin väärässä. Tosin tämäkin hetki päättyy siihen että Onni puree - arvioin sen ärsyyntyneen siitä että Ruska liikkui (pesi Onnia) kun Onni yritti sitä pestä, sillä useampaankin kertaan tuossa Onni kulmahampaitaan vilautteli siihen malliin että hampaasta saattaa tulla, Onnia ärsyttää. Silti, ihan mahdottoman upeaa käytöstä ja kehitystä tuolta kollipojalta! Ihanaa että sain tämän videolle (vaikkakin huonolle sellaiselle), tämän katselu tuo minulle hymyn huulille!

Monessa kissaperheessähän tällainen näky on aivan tavallinen, mutta meillä tosiaan etenkin Onni on aiheuttanut aina ongelmia kissojen keskinäisissä suhteissa. Kiitos Ruskan, Onni voi nyt paremmin kuin koskaan aiemmin ja Onnin kohdalta ongelmat ovat vähentyneet, mutta valitettavasti ne heijastuvat nyt tyttöjen välisiin suhteisiin Ellan kautta. Jospa tyttöjenkin välit lämpenisivät joku päivä, sitä jaksan toivoa. Vuosi sitten uskoin Onnille olevan mahdotonta ystävystyä toisen kissan kanssa, olin todellakin väärässä. Ruska osoitti, että tarpeeksi kärsivällinen ja lempeä kaveri voi tehdä stressiherkästä ja arvaamattomasta, toisia kissoja kohtaan agressiivisesti käyttäytyvästä kissasta lempeän ja hyväntahtoisen nallekarhun. Edelleenkään en pysty täysin käsittämään sitä muutosta joka Onnissa on vuodessa tapahtunut! Kissojen maailma on yllätyksiä täynnä.

Ihanaa viikonlopun alkua kaikille!

Onko meille tulossa pentuja vai ei?

Ruskan astutuksesta on nyt paria päivää päälle 4 viikkoa, eli suurinpiirtein puolessavälissä tiineyttä mennään. Tai siis mennään, jos siellä masussa jotain elämää on.

Siitä siis päästäänkin tämän hetken pulmaan - onko Ruska tiineenä vai ei? Kasvattajan kanssa ehdittiin viime viikolla jo haudatakin toiveet siitä että tämäkään astutus olisi onnistunut. Paino oli noussut astutuksesta yhteensä noin 50g, eli siis varsin mitättömästi. Vähemmän kuin viimeksi ollessaan valeraskaana.

Pari viikkoa takaperin harkittiin ultraukseen viemistä, päädyttiin ettei viedä. Nyt sitten punnitsin kissan tänään, painoa olisi tullut yhteensä n. 70g (eli hieman lisää viimeviikosta!) ja yksi nisistä punoittaa yllättäen muita nisiä enemmän. Nyt sitten on ultraus uudelleen mietinnässä. Ellan kohdalla oli helpompaa, kun sen kohdalla tiineyden merkit olivat niin selvät ettei voinut erehtyä.

Fakta on se, että ei siellä masussa montaa pentua ole, jos on ollenkaan. Veikkaan itse pentumääräksi yhtä. Toivotaan siis tammikuulle suloista prinssi- tai prinsessanakkia! Jos pentuja syntyy vain  yksi niin pentue ei välttämättä jää vielä Ruskan viimeiseksi.

 Maanantai-tiistai yönä kun Onnia vietiin eläinlääkärille, oli Ruska kuulema sinä aikana mouruillut ja etsinyt Onnia. Tyytyväinen rouva kun sai kollinsa takaisin pieneltä yöreissulta.

Onni voi jo hieman paremmin, lääkkeiden anto ei ole kyllä mitään juhlaa.

Pissiongelmia

Maanantai-iltana havahduimme ikävään yllätykseen. Onni ravasi hiekkalaatikolla tiuhaan, loppujen lopuksi kävi puolen tunnin sisällä noin 8 kertaa laatikolla, pissalla. Pissat olivat hyvin pieniä. Onni myös kävi juomassa uudesta juoma-automaatista runsaasti, mutta aina juomisen jälkeen suuntasi taas hiekkalaatikolle.

Ensimmäiset pari laatikollaravaamiskertaa ohitin villaisella "tarkkaillaan aamuun"-ajatuksella. Sitten kun kolli oikeasti ravasi siellä hiekkalaatikolla kerta toisensa perään, totesin, että se on eläinlääkärireissu sitten vuorossa.

Soitin Vantaan kunnaneläinlääkärin päivystävälle ja lähdettiin sinne sitten julkisilla. Loppumatka mentiin sitten poikaystäväni autolla, kun ei puolenyön maissa hirveästi meiltä busseja Pakkalaan mene... Hiukan puolenyön jälkeen olimme eläinlääkärin odotushuoneessa, jossa odottelimme ehkä vartin ennen vuoroamme.

Onnia hieman ujostutti, mutta herra käyttäytyi tosi nätisti kuitenkin kun sitä tutkittiin. Ihan ensiksi kerrattiin eläinlääkärin kanssa kissan oireet, terveydentila ja muut vastaavat, tarkistettiin paino. Eläinlääkäri katsoi hiukan Onnin hampaitakin ja kun oli sitä tekemässä totesin samantien että "siellä taitaa hammaskiveä olla, ollaan menossa lähiaikoina niitä puhdistuttamaan". Tähän eläinlääkäri sitten katsoi hampaita vielä tarkemmin ja totesi ettei hän ainakaan hampaiden ulkopinnalla niin paljoa hammaskiveä näe että vielä tarvitsi poistattaa. Jännä juttu, sillä minun muistini mukaan toinen eläinlääkäri on jo pari vuotta sitten hammaskivestä taas huomauttanut! Viimeksikin tosin kun käytiin poistattamassa niin operaation tehnyt eläinlääkäri totesi jälkeenpäin että "ei sitä ollutkaan niin paljoa!" Ehkä stten odotellaan taas kevääseen tai kesään sen hammaskiven kanssa.

No, eläinlääkäri tunnusteli rakkoa, jonka totesi heti olevan niin pieni ettei siitä todennäköisesti näytettä saa. Päätti kuitenkin kissan vielä ultratakin rakkoa tähystääkseen. Onni otti senkin operaation tavattoman hyvin, edes karvojen leikkaaminen "hurinakoneella" masusta ei herraa juuri hätkäyttänyt (vaikka yleensö vastaavia koneita pelkääkin lähellänsä)! Ultratessakin pysyi kourussa hyvin paikallaan kun pidin etutassuista kiinni ja pussailin Onnin otsaa. Ultrassa eläinlääkäri totesi saman - rakko oli niin tyhjä ja pieni ettei sitä juuri ultraamalla edes nähnyt. Ei siitä siis näytettä saisi.

Oireiden ja rakon tilan perusteella arveltiin, ettei siellä voi tukosta olla. Virtsatietulehdus todennäköisin, mutta kiteitäkään ei voida täysin pois sulkea. Virtsanäytteen puuttuessa ei voitu myöskään tietää onko kyse bakteerin aiheuttamasta tulehduksesta vai idiopaattisesta kystiitistä. Koska eläinlääkärin mukaan huomattavan suuri osa virtsatietulehduksista, jopa 80%, on idiopaattisen kystiitin aiheuttamia, epäiltiin sitä etunenässä. Virtsanäytteen puuttuessa päätettiin kuitenkin että annetaan kissalle myös antibiootit, kipulääkkeiden ohessa.

Eläinlääkäri antoikin sitten klinikalla kissalle kolme pistosta. Kipulääkkeen, antibiootin ja tulehduskipulääkkeen. Antibiootin annon kissa onnistui huomaamaan ja se ilmeisesti kirpaisi, sillä Onni siitä suuttui minulle ja sähisten koitti sitten hampailla näykkiä. Rauhoittui kuitenkin nopeasti ja tulehduskipulääkkeen pistäminen oli ongelmatonta.

Kotiinkin saatiin kolme lääkettä. Kipulääke Tramal, antibiootti Synulox ja tulehduskipulääke Metacam. Vaikuttaa siltä, että lääkkeet ovat auttaneet kipuihin sillä kissa virtsaa nyt pidempiä pissoja ja ongelmattomammin.

Huhheijjaa, täällä meillä on siis yksi toipilas tarkkailun alaisena. Päivällä sillä oli semmoinen hölmö olo, jolloin se rakasti kaikkea ja kaikkia. Puski ja hyrräsi, leipoi tassuillaan lattiaa. Ilmeisesti lääkkeiden vaikutusta. Nyt sitten kun on saanut illallakin lääkkeitä, kissa näyttää mököttävän sänkyni alla piilossa minulta. Minua tietysti huolestuttaa kun yksi silmäteristäni voi huonosti. :/

Toivotaan että tuo pissiongelma helpottaisi nyt nopeasti...

Vanha kuva kuvitukseen, ei viitsi nyt ressukkaa kiusata valokuvaamalla...

Juoma-automaatti

Nyt on taas ollut hiukan hiljaiseloa, minulta hajosi tietokone yllättäen. Emolevy meni rikki, taitaa olla kyseisen läppärin tyyppivika kun samanlaisesta ja samaan aikaan hankitusta toisesta läppäristä hajosi pari vuotta takaperin myös emolevy... Tämä pari vuotta sitten hajonnut tosin toimii vielä, mutta hyvin huonosti ja hitaasti. Vaatii ennen käynnistymistään 15min-6h lämmittelyä, ennen kuin aukeaa... Sitä on toistaiseksi käytettävä siis, eikä tämä bloggaaminen ole sillä kovin juhlaa. Toivottavasti pukki tuo sitten kuitenkin upouuden koneen jouluksi. :)

Meillä on pitkään ollut hankintalistalla kissoille juoma-automaatti. Facebookista bongasin sitten viime viikon lopulla ilmoituksen myynnissä olevasta vesiautomaatista. Lyhyen harkinnan jälkeen ilmoitin sen ostavani ja eilen kävin hakemassa sen kotia.

Koska meillä syödään (vielä toistaiseksi) paljon kuivaruokaa, on erityisen tärkeää huolehtia siitä että nuo kissat juovat tarpeeksi. Mainospuheiden mukaan tällaisen vesiautomaatin pitäisi kannustaa kissaa juomaan.

Kyseessä on Drinkwell Mini -vesiautomaatti.

Kissat ottivat heti automaatin varsin hyvin vastaan. Eniten ihmetystä aiheuttaa pumpun tasainen hyrinä, joka on mielestäni melko kovaäänistä. Automaatin tehoa saa säädettyä.

Ella sai kunnian olla ensimmäinen testaaja. Itseasiassa Ella kävi tuosta kulhosta juomassa jo ennen kuin ehdin pistokkeen laittaa seinään. Kun pistoke oli seinässä, Ella ensiksi ihmetteli vähän hyrräävää laitetta mutta joi kuitenkin hartaasti tuosta kulhosta. Myöhemmin kävi juomassa myös tuosta valuvasta vesinorosta.

Onni taas kaipasi aluksi pientä rohkaisua, mutta meni kuitenkin kulhosta maistamaan. Pienen maistamisen jälkeen tosin tassutteli huoneen toiselle puolelle perinteiselle vesikulholle... Myöhemmin näimme kun Onni kävi salaa yrittämässä tuosta vesinorosta juomista, kehnoin tuloksin tosin sillä kolli sai vain vettä nenäänsä ja poistui heti paikalta kun tajusi katselijoitakin olevan. Todennäköisesti kolli harjoittelee tuota sitten ihan omassa rauhassansa jossain vaiheessa.

Ruska taas näki automaatin ensimmäistä kertaa tänään. Että kun se olikin Ruskan mielestä jännittävä! Ei millään olisi uskaltanut mennä lähelle, mutta pienen rohkaisusilittelyn ansioista Ruskakin meni vettä maistamaan. Ja uskaltautui myöhemmin automaatille myös ihan itse.

Meidän kissakolmikko siis hyväksyi ja suosittelee! Kissojen mamma tosin suosittelee vain varauksella, itseäni häiritsee tuo pieni hyrinä sekä odotan sitä vaikuttaako tuo sähkölaskuun...

Onko teillä vesiautomaattia?

Kuin paita ja peppu

Ruska on tosiaan taas kotona. Kuten arvasin etukäteen, Ruskan paluu on ollut Onnille suuri helpotus. Nyt Onni voi olla taas oma itsensä ja saa nauttia Ruskan tarjoamasta läheisyydestä. Yhtä ahkerasti ovat aina yhdessä kuin ennenkin, meidän erottamaton kaksikko.

Onnin valtakunnassa on taas kaikki hyvin.

Ja mitä Ruskaan tulee, astutusreissu oli onnistunut. Jo puoli tuntia sen jälkeen kuin olimme kollin luo saapuneet, oli kaksikolla kunnolla säpinää. Nyt sitten vain odotellaan, ensiksi niitä tiineyden merkkejä. Viimeksi Ruska oli heti astutuksesta lähtien "niiiiin tiine", sen käytös muuttui samantien. Nyt se on täysin normaali. Yrittääkö se huijata meitä ihmisiä?

Laskettu aika on loppiaisena.

Onnilla on ikävä

Onni on taas näyttänyt viime päivinä hellyttävän puolensa. Lähdimme maanantaina Ruskan kanssa siis astutusreissulle Kuopioon ja tiistaina palasin yllättäen kotiin ilman kissaa. Maanantaista lähtien Onni on kovasti etsinyt rakasta kissakaveriaan, sitä on etsitty niin asunnon joka kolkasta kuin rappukäytävästäkin. Onnin harmiksi Ruska ei ole kutsuihin vastannut, ei vaikka kuinka surullisesti Onni mouruaisi ja Ruskaa kutsuisi.

Ellakaan ei halua leikkiä kun Onni kaipaisi leikkiseuraa, eikä rakas kissakaveri ole antamassa hellyyttä jatkuvasti. Onni tuntee olonsa yksinäiseksi, ja hakeutuu tavallista useammin ihmisten luokse hellittäväksi. Onni on kadottanut varjonsa, jolla oli tapana seurata Onnia koko ajan minne Onni vain menikin.

Nyt läheisyyttä Onni saa vain surraavalta pyykinpesukoneelta, jota vasten se nukkuu päivisin. Öisin nukutaan sitten siinä korissa, jossa on tavattu Ruskan kanssa nukkua.

Onni ei vielä tiedä siitä ilouutisesta, että Ruska kyllä palaa jo lauantai-iltana takaisin. Sitten saa meidän erottamaton parivaljakko, paita ja peppu, olla taas yhdessä. Ei Ruska tietenkään Onnia lopullisesti hylännyt.

Luvassa on varmasti iloinen jälleennäkeminen.

Kuvantäyteinen lauantai

Ja taas kuvia näin viikonlopun kunniaksi. Ensimmäisissä kuvissa tietysti Ella (jonka kanssa muuten harjoitellaan nyt temppuna kierimistä! Tarjosi sitä kuvaustilanteessakin, vaikka ollaan temppua harjoiteltu vasta vuorokausi. Höpsö kissa), sitten on Onnista pari kuvaa ja lopuksi Ruskasta ja Onnista yhteiskuva.

Tällä kertaa siis koko konkkaronkka pääsi kuvattavaksi!

Kummallista, kun tuosta viimeisen kuvan kaksikosta on nykyään vaikea ottaa kuvia ilman että toinen kissa tunkee myös kuvaan. Nykyään sieltä mistä löytää Onnin, löytää yleensä myös Ruskan. Toimii myös toisinpäin.

Mukavaa viikonloppua!