torstai 24. maaliskuuta 2011

Kauhukakara...

Pääsin tässä miettimään, millaisia ominaisuuksia vaaditaan kissanomistajalta.

Tarvitaan ilmiselvästi ainakin hyvät hermot ja kieroutunut huumorintaju, sekä positiivinen suhtautuminen kaikenlaiseen; sillä selviää myös näistä illoista kun se kollimus päättääkin ettei mene hiekka-astialle kun kissaneiti on siellä käynyt hetki sitten, vaan käy pissimässä sitten vaihtoehtoisesti omistajan koulurepun päälle. Ja sillä aikaa kun omistaja on pisuja siivoamassa, niin kollimus käykin viemässä pöydästä omistajan annoksesta pihvin...
Mutta uskokaa tai älkää, minua vain naurattaa tämä tapaus taas. Nauroin kun tuo kollimus "karjui" kun kävin sille tekemässä pyllypesun, nauroin kun huomasin että se vei minun ruokani... ainoa mille en nauranut oli se että tuo tuohon repulle pissi, mutta en siihenkään kovin negatiivisesti suhtautunut.

Kissaihmisiltä myös ilmiselvästi vaaditaan sitä, että he sietävät sitä etteivät ole kaikkien mielestä kotinsa herroja. Kissat luulevat - tai siis tietävät - olevansa kotinsa kuninkaita.



Joskus minua ihan ihmetyttää, kuinka paljon siedän noilta kissoilta tuollaisia temppuja. Mietitäämpä, jos olisi ihminen joka keksisi vastaavia temppuja yhtä usein; kuinka nopeasti tällaiseen ihmiseen menisikään hermot?

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Ja kissa vain laihtuu...

Ehdin tuossa kehua Onni lihaksia... valitettavasti kissa on nyt hyvin lihaksettomassa kunnossa.

Tuo kissahan on nyt puolen vuoden aikana laihtunut rajusti; painoa arviolta 600 g vähemmän kuin 5 kk sitten. Ei tuo välttämättä hirveältä määrältä kuulostaisi, jos kyseinen kissa ei olisi ollut jo hoikahkossa (tai vähintäänkin oikein sopivassa) kunnossa ennen laihtumista...
Ei ole siis mikään ihme, että tuolta kissalta on nyt lihaksetkin ruvenneet katoamaan. Lihotuskuuri alkaa nyt, hiukan neuvoton olen tuon suhteen kun tilanne tuntuu niin oudolta. Kuinka moni joutuu katselemaan kuinka leikattu kolli vain laihtuu? Taitaa leikatuilla olla yleisempi ongelma se lihominen, ja leikkaamattomilla tämä laihtuminen...

Pelottaa jos takana onkin joku sairaus tai muu suurempi syy kuin stressi etc. En halua nettisivuja selailemalla selvittää toistaiseksi mitkä sairaudet olisivat mahdollisia, sillä tavalla tuotan vain itselleni stressiä ja huolta. Jos tilannetta ei saada nyt kotikonstein muuttumaan, niin sitten eläinlääkäri saa luvan puuttua peliin ja tehdä ratkaisuja ja pohtia voiko taustalla olla jotain muuta.

Eihän sitä tuosta kissasta näe suoraan, mutta vaaka ja käsituntuma kuitenkin kertovat muuta. Käsituntuma ainakin lihasten osalta. Jos saadaan lisää painoa peliin, niin uskallan ehkä lihaksiakin treenata tuolle kissalle takaisin normaaliin tapaan.

Nyt meillä ryhdytään pääasiassa ruokinnan avulla lihoittamaan, tuntuu väärältä vähentää liikuntaa. Liikkumista tosin ei ainakaan lisätä, se on selvä. Ajattelin ensihätään käydä ostamassa tuolle kissalle jotain penturaksuja, joista pitäisi hirveästi. Vertaan esimerkiksi tätä ruokintaa tiineen emon ruokintaan, tosin vielä suuremmassa mittakaavassa jos mahdollista. Tosin paremmaksi näkisin vain muuttaa kulutus pienemmäksi kuin saanti, mutta sitä varten joudun enemmän pohtimaan ja päätöksiä tekemään, joten ensihätään näin. Aloitin myös Nutri Plus Cat-valmisteen antamisen, kun sitä sopivasti löytyi ensiapulaukusta. :)

Tuo kissa on periaatteessa tuollainen "viiden kilon kolli", mutta painoa löytyy siis tällä hetkellä 4,2 kg...



Välillä tulee olo, että olen epäonnistunut kissanpitämisessä totaalisesti. Liian paljon ongelmia osuu tielle, niin niistä rupeaa syyttämään pikkuhiljaa itseänsä. Tässä rupeaa pohtimaan, pitäisikö se kissaharrastus mielummin jättää niille jotka onnistuvat ongelmat välttämään...

torstai 10. maaliskuuta 2011

Meidän pikku-bodarikissat...

Äsken huomasin, kuinka Ella on saanut upeasti lihasta tässä ihan viimeisen kuukauden aikana! Se ei ole enään niin lihakseton kuin aiemmin, kasvattanut kohtuulliset reisilihakset ja etukropassakin on sopivasti lihasta. :)

Hienoa, russin kun ei kuulukaan olla mikään luikku ja lihakseton kissa. Toivottavasti nuo lihakset kuitenkin vielä tuolla kissalla lisää kehittyisivät, vaikka nytkin tuosta saa jo varsin upean lihaksikkaan vaikutelman.

Onnille tuo kalpenee kuitenkin vielä pahasti, noh, Onnin reisilihasten saavuttamiseen täytyykin ilmeisesti aika paljon treenailla, ei siihen ilmeisesti joka kissa pysty. :D

Tässä vielä kehnot vertailukuvat, mutta toivottavasti niistä jotain näkee...

Lihakseton Pikku-Ella meille tullessaan


Nykyään näyttää siis tältä
Minä olen ainakin näppituntuman puolesta sitä mieltä että eroa on huimasti, miltä näyttää muiden mielestä kehnojen kuvien perusteella?

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Nallekarhun leuan kanssa edistystä!

Ja niin se aika vain kulkee ohitse. Meidän pikkuneiti-Ella täytti tänään 10kk. Se on meidän elämäämme ollut ilostuttamassa täällä nyt jo yli 5 kuukautta! Nyt Ella on Fiféssäkin avoimessa luokassa, pentu- ja nuortenluokat ovat nyt takana tuon kissan kanssa.

Täällä tuntuu olo jo varsin keväiseltä; onhan sentään jo maaliskuu ja nollakelissä, tai jopa plussan puolella mennään päivisin. Nyt äsken näytti kyllä meidän mittari -3 astetta, mutta jos pistetään sen piikkiin että aurinko laskee ja tämä meidän asuntokin on kuudennessa kerroksessa joten nuo mittarin lukemat heittävät aina hiukan; ulos kun lähtee niin ei siellä olekaan niin kylmä kuin mittari antaa olettaa, tai kesällä vastavuoroisesti mittari näyttää  viileämpää lukemaa kuin mitä maatasossa on.

Mutta kuitenkin tuolla on nyt jo varsin lämmintä verrattuna niihin pakkasiin, joita täälläkin muutama viikko sitten oli. Kohta sitä uskaltaa Ellan kanssa lähteä ulkoilemaankin. Onnin kanssa en vielä ulkoilemaan ryhdy, kun tuo leuka näyttää sen verran rajulta vielä.

Tosiaan tuossa leuassa on aknea, erittäin sitkeässä oli kyllä tuolla kissalla. Millään ei meinannut parantua, ainoastaan sen jälkeen leuka näytti aina viikon-pari hyvältä kun karvat leikattiin pois. Kun karva kasvoi takaisin (ja tuolla kissalla tuo karva kasvaakin ihanan nopeasti!) niin sama rumba alkoi taas...
Eipä siinä vielä kaikki, mutta sitten kun kissa rupesi kutisevaa leukaansa raapimaan. Leuassa on jo monta isoa rupea, joita tuo aina raapii ja ruvet irtoilevat. Tästä syystä ei Onnista ole oikein tullut kuvia otettua, tuon pienen kosmeettisen virheen myötä. :D

Nyt kuitenkin on taas parempaan päin, vaikka karvaa ei ollakaan enään leikattu ja nythän tuolla kollilla onkin taas ihan kohtuulliset leukakarvat. Tammikuun puolenvälin jälkeen on leukakarvat leikattu jo kolmeen kertaan, tuon karva kyllä kasvaa vain niin upean nopeasti takaisin. Hienosti poika antaa minun tuota leukaa hoitaa, vaikka varmasti jotkut siihen laitettavat aineet kirvelevätkin ja varsinkin kissan nenään aineiden voimakkaat hajut ottavat aika rajusti. Äitiäni tuo sen sijaan on aloittanut pakoilemaan noiden leuanhoitojen tähden; minulle tuo kissa antaa aina anteeksi nuo hoitotoimenpiteet, muiden kohdalla se muistaa ne pitkään.