keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Masukuvia!

ENNEN ASTUTUSTA
(Pahoittelen järkyttävää kuvaa) 







TÄMÄNHETKINEN TILANNE





Vaikkei kuvista välttämättä hyvin huomaakkaan, se on jo hiukan pyöristynyt! Normaalistihan tuo näyttää ylihoikalta: onhan se erittäin siro russi, joten minun silmiini varsinkin eroa löytyy. ;)

Nisät punoittavat myös hiukan! Siirrettiin kissa tänään mammaruualle.

Seuraavat masukuvat ehkä ensi viikon lopussa kun palailen ulkomailta? =^^=

tiistai 19. heinäkuuta 2011

BBB = Bye Bye Bristol

Ja niin on tuo upea poika lähtenyt meiltä. Ellastakin tuntuu ilmeisesti hassulta, kun sen "varjo" on kadonnut. On se niin väärin, että juuri nyt kun nuo kaksi tulivat niin mainiosti - tai oikeastaan erinomaisesti - toimeen, niin pari erotetaan. Tänäänkin olivat nukkuneet Atlas 20-boxissa vierekkäin, leikkivät yhdessä ja pesivätkin toisiansa. Bristol lähti tapailemaan Oliviaa, nämä kaksi ovat ilmeisesti pojan viimeiset partnerit.

Harmittaa oikeastaan, kun huomaa kuinka hyvä juttu olisi Ellalla se kissakaveri; Onnista kun ei kaveriksi syystä tai toisesta ole (minä en oikeasti enään tiedä mitä tuon kollin kohdalla voi tehdä...). Mutta selvästi paras kaveri siniselle olisi aina se toinen sininen. ;)


Ikävä tosiaan tulee, mutta sille ei voi mitään. Kuukauden päivät tuo kollihan meillä asusteli, nyt tuntuu oudolta kun ei enään kuule sen räväkkää mourua, johon olin ehtinyt jo tottua. Mutta varmaan tuon kollin omistajatkin kaipailevat kissaansa kohta kotia. ;) Toivottavasti pääsisin poikaa vielä joskus tapaamaan tulevaisuudessa!

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Kitten-calendar

Kaapin oveen askartelin tuossa joku päivä nopeasti tällaisen.


Ensimmäisen sydämen kohdalla on ensimmäinen astumispäivä. 10. syyskuuta on Kissaliiton taulukon mukainen pentujen syntymispäivä, mutta se tuskin pitää täysin paikkaansa meidän kohdalla. ;) Varmaan tuosta "kalenterista" otan aina kuvan pitääkseni bloginkin ajantasalla siitä että missä vaiheessa tiineyttä mennään.

Bristol-herra lähtee huomenna. Ei kotiinsa, vaan ilmeisesti Helsinkiin toisen naaraan kanssa treffeille. Kuulema näiden pentueiden jälkeen herra pääsee kastroitavaksi. Tulee tuota poekaa ikävä!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Vanha kuvapläjäys

Äsken tuli sellainen tunne, että haluan tänne kirjoittaa meidän viime kesän reissusta Onnin kanssa, joka sijoittui Pohjois-Karjalaan.

Lähinnä siksi, että mielessäni mietin ensi kesän ohjelmaa. Mieleeni tuli, että haluan ehdottomasti uusia viime kesän reissun Valtimolle. Kissat mukaan, tottakai. Täytyy vain toivoa, että mummoni pysyy tarpeeksi hyvässä kunnossa jotta voimme tuonne lähteä, ilman mummoa ei tuolla oleminen nimittäin tunnu oikealta. Onhan tuo alkujaan se paikka (tosin maata on ostettu nyt lisää ja vanha talo purettu aikoja sitten ja uusi rakennettu tilalle) jossa mummoni on koko lapsuutensa viettänyt ja minusta hän vain kuuluu tuohon paikkaan niin vahvasti. Valitettavasti hänkin menee aina vain huonompaan kuntoon ajan myötä. Mutta niinhän sen kuuluu mennä, ettei kaikki ole ikuista...

Kahden kissan kanssa matkustaminen tosin on hiukan hankalampaa kuin yhden kanssa, mutta kai se onnistuu kun ei Ella nyt niin suuri ole. :)

Mutta nyt, kuvia...
Meidän majoituspaikka, viehättävä puutalo korvessa. Ei sähköä, ei hanavettä. Kuolemanhiljaista. Kerrassaan fantastista.

Näkymä vieraskammarin ikkunasta kohti lounasta, niittyä ja vaara.

Onnikin nautti täysin sydämin tuolla olemisesta.

Onnin lempparinukkumapaikka tuolla, vieraskammarin sohva.

Nukkumista tuvassa,

Lähiseudun maisemia.

Pihalla valjastelemassa. Rakastan tuota penkkiä, samoin vanhaa kaivoa tuossa pihalla... <3


Meitin eroahdistunut kolli huusi aina ovella kun lähdin käymään vaikka huussissa tai valokuvaamassa, mutta aina sen jälkeen kun mummo oli sanonut että "Linnea tulee kohta takaisin", siirtyi tuo kuuliaisesti istumaan keittiön ikkunalle kun siitä näki hyvin pihaan. :)

Leikkimistä.



Syy, miksi oikeasti haluan nuo kissat mukaan tuonne, on se, että ihminen voi rentoutua tuolla kunnolla, mutta niin voi kissakin. Jotenkin näissä kuvissa näkyy mielestäni jotain sellaista Onnissa, mitä ei koskaan kaupungissa varsinkaan kuvissa näy. En tiedä erottavatko vieraat ihmiset sitä, mutta itse näen sen hyvin selvästi.


Ainoa, mikä tuolla paikassa oli haittana, oli hyttyset. Tuolla oli oikeasti iltaisin/öisin niin hiljaista, että hyttysen ininän kuuli sisällä kymmenen metrin päästä... Mutta minun pieni hyttyspyydystäjäni teki aina illalla jokaisesta meidän huoneen hyttysestä selvää. :) Suljin aina meidät yöksi vieraskammariin Onnin kanssa, koska vieraskammarista pääsee tupaan josta ilmeisesti piipun kautta tulee ihan järkyttävät määrät hyttysiä. Samoin ensimmäisenä yönä Onni oli levittänyt keittiön halkopinon päällä olleen roskapussin sisällön ympäri keittiötä...

Että tällaista pohdintaa tänä yönä. Tuonne tosiaankin kaipaan, vaikka olenkin henkeen ja vereen kaupunki-ihminen, niin mikään ei ole ihanempaa kuin päästä rentoutumaan tuonne aivan korpeen, missä ei kuule autojen ääntäkään kuin harvoin (ja yöllä ei oikeastaan koskaan, kuulee vain kuinka pikkulinnut laulavat). Samoin olisi haaveena nähdä tuolla jotain villieläimiä, susia tiedetään olevan lähistöllä, hirviä paljon, kettuja paljon, supikoiria, karhunkin on todettu käyneen ihan kuistin edessä nukkumassa, päiväpetolintuja, pöllöjä, ilveksiä... Hiiriä ja muita pikkujyrsijöitähän tuolla on myös valtavasti, sekä pikkulintuja. Aamuisin on myös ihana kuunnella niityn laidalla kukkuvaa käkeä. Viimeksi nähtiin useampaan kertaan sellainen upea ilmestys kuin sinisuohaukka.

Tämä kesä nyt on tällainen "kissakesä", en pääse oikeastaan lähtemään nyt paljoa mihinkään täältä pääkaupunkiseudulta. Saattaapi olla mahdollista matkata muutamaksi päiväksi Ouluun näkemään ukkiani äitini kanssa... tosin hiukan ristiriitaisella mielellä olisin sinne lähdössä kun ukkini ei muista että hänellä on edes lapsenlapsia. Mutta toisaalta haluaisin kovasti hänet nähdä vielä, kun ei voi tietää milloin hänestä aika jättää.

Eipä sitä oikeastaan tiedä koskaan, milloin näkee viimeisen kerran jonkun ihmisen. Se voi olla milloin vain, joten taitaa olla turha sit murehtia.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Pentublogi?

Tämä blogi taitaa kokea muutoksen; siitä tulee näin väliaikaisesti meidän Ella-neidin mammablogi ja pentublogi.

Tekisi mieli vaihtaa blogin ulkoasua nyt heleän vaaleanpunaiseksi tai vaaleansiniseksi ja jokin ubersuloinen pentukuva otsikkokuvaksi... Tai ehkäpä se otsikkokuva saa odottaa vielä.

Tänne tulee sitten masukuvia, pentuhuoneen "remonttia" ja muuta ihanaa! Oikeata kiusaamista pentukuumeisia kohtaan...