Leikkikuvia

Eräs päivä testailin leikkikuvien ottamista salaman ja itselaukaisimen avulla. Kuvattavana tietysti Alia.

 

Kamerani rungon suljin muuten vetelee aivan viimeisiään äänestä päätellen. No, onhan se kiitettävät kuusi vuotta jo palvellut ja arvioideni mukaan reilusti yli 100,000 kuvaa napannut, joten ei kyllä ole ollenkaan ihme. Ihan lähiviikkoina onkin siis aika rungon päivittämiselle.

Kissakahvilassa

Eilen oli varsinainen "crazy catlady"-kokoontuminen Kissakahvila Purnauskiksessa Tampereelta, kun sinne kokoontui samaan aikaan parikymmentä kissabloggaajaa! Pitihän sitä itsekin lähteä mukaan; etenkin kun en ole koskaan kissakahvilassa käynyt aikaisemmin, ja Purnauskiksesta olen kuullut pelkkää hyvää. Eikä päivävisiitti Tampereellekaan tuntunut huonolta ajatukselta, saati kukkarolle liian kalliilta (kiitos OnniBusin).

 

 Juuri sen kummemmin en tapahtumasta tällä kertaa jaarittele, kuin että kiitos mukana olleille, kivaa oli ja tarjoilut maittavia. Muutama kuva tuli kissoista napsittua, mutta koska hämärässä tilassa etenkään mustien kissojen kuvaaminen ei mitään herkkua ollut, niin kaikista kissoista en julkaisuun asti kuvia saanut.

Mutta koska kaikilla meistä oli varmaan joku "lempparikissa" kahvilan kissoista, kuka se minulla oli? Minikissa-Viiru tietysti! Olen selvästi mieltynyt pienikokoisiin kissoihin (kuin noita "minikissoja" itseltänikin löytyy), ja kun Viiru oli niin nätin värinenkin, niin valinta ei ollut vaikea. ;) Seuraavissa kuvissa siis Viiru.

 Ihan tyhjin käsin ei Tampereelta myöskään tarvinnut kotiin lähteä, sillä kaikille oli kotiinviemisiksi PrimaCatin kassit ja arvontaohjelmaakin oli, jossa meille kotiinviemisiksi tarttui kiinnostava Kissojen Suomi -kirja. Siihen pitääkin tutustua jossain vaiheessa.

Ja vielä kerran kiitän kivasta kissakahvilatapaamisesta sen järjestäneitä, mukana olleita ja kaikkia muitakin. Koitetaan päästä ensi kerrallakin mukaan!

Alian kuulumisia

 

Aliasta ei voi sanoa, että se olisi kasvanut viime viikkoina hurjasti, mutta ainakin sen piirteet ovat muuttuneet paljon! Itseasiassa Aliahan on vielä ihan minikissa (1,4kg), mutta olenkin epäillyt että toisinkuin veljensä, tulee olemaan emonsa kokoa (2,7kg) aikuisena. Alian veljethän olivat 12-viikkoisinakin jo puolitoistakiloisia, mutta eihän sellainen pentu joka ei välttämättä aikuisenakaan ole edes kolmen kilon painoinen, voi vielä pentuna olla hirveän suuri. ;) Esimerkiksi Ellahan painoi vielä 5kk iässäkin juuri ja juuri alle 2 kiloa.

Alia kävi tänään eläinlääkärissä tehosterokotuksilla. On se hieno pikkuinen, upeasti matkusti ja upeasti oli eläinlääkärillä! Toivottavasti on yhtä hienosti parin viikon päästä näyttelyssäkin...

Ruska-emo ei enää huoli pikkuista Aliaa nisälle, eikä välittäisi juuri Alian kanssa leikkiäkään. Kekseliäs Alia on kuitenkin keksinyt itselleen uuden leikkikaverin - Onnin! Meidän perheen "veteraanikissa" siis toimii Alian paini- ja hippakaverina. Onnista saan olla ylpeä siinä, että kissa joka ei kaksi vuotta sitten osannut leikkiä kiltisti edes aikuisen kissan kanssa, osaa nyt leikkiä todella nätisti jopa paljon pienemmän pennun kanssa! Arvatkaa, kumpi hippaleikissä jahtaa kumpaa? Alia jahtaa tietysti Onnia! :D

Onnikin tykkää, kun nyt on painikaveri joka ei helpolla painiin ja leikkiin kyllästy.

Melkein sitä huomaa kuinka joukkoon kyllä mahtuisi vielä omakin pentu sitten kun Alia muuttaa - etenkin Onni kyllä kaipaisi sitä painikaveria kovastikin, tytöt kun eivät meillä tykkää ihan niin paljon painia kuin mitä Onni haluaisi... Saa nähdä, nouseeko tässä pikkuhiljaa kissanpentukuume. Toisaalta en haluisi vähään aikaan lisää kollikissoja, mutta Onnin kannalta kollikaveri olisi paras vaihtoehto. Ellakin on Aliaan suhtautunut yllättävän hyvin, eihän se pienestä juuri tykkää eikä salli sen tulla kovin lähelle, mutta on toisaalta myös varsin kiinnostunut pennusta. Mutta, onneksi ei ole ihan hetkeen näkyvissä semmosia "must-have"-pentueita, terveisin erittäin nirso.. ;)

Saavutus kai tämäkin

Kaikki pennut ovat nyt vuorollaan pulahtaneet vessanpöntössä. Kyllä, luitte oikein: Hemmo pulahti joitain viikkoja takaperin täällä meillä, Olavi pulahti toisena päivänä uudessa kodissaan ja Alia tänään.

Alia joutuikin siis myös kunnon pesulle! Pienelle pippuriselle tytölle tyypillisesti ääntä kyllä lähti, mutta pesuhetki sujui muuten ihan mukavanpuoleisesti - mitä nyt tietysti hieman ensimmäistä kertaa pesulla olevan kissan puolesta hieman vastustellen.

Todettakoon, että venäjänsinisen pentuturkki kuivuu ehdottomasti tehokkaammin kuin aikuisen paksu, kaksinkertainen turkki.

Onneksi myös mamma auttoi kuivaamisessa. Pesujen opettelu onkin tärkeää myös sen takia, että Alia tulee näillä näkymin tekemään näyttelydebyyttinsä noin kuukauden päästä, sunnuntaina 11.10. Orimattilassa CFA-näyttelyssä! Onko sinne tulossa blogituttuja? Jännää päästä CFA-näyttelyitä testaamaan, ja tietysti vielä tällaisella suloisella "lainakissalla"... ;)

Pienen tytön leikit

Silloinkin kun pentuja oli meillä vielä kolme, kulkeutui leluja aina välillä ruoka- ja vesikuppeihin. Etenkin Hemmo harrasti sitä, ja Hemmon lempipallo ilmeisesti hajosikin siihen ettei sen liimaukset kestäneet jatkuvaa kastumista.

Eilisiltana, kun Hemmo oli lähtenyt uuteen kotiinsa, odotti minua ruokapaikalla kuitenkin pienimuotoinen ennätys. Lila pallo ja värikäs hiiri ovat näköjään löytäneet tiensä ruokakuppien luo, mutta valkoisella pallolla ja valkoisella hiirellä näyttänee olleen kova nälkä. "Käärme", siis kullanvärinen piipunrassi, taas on selvästi ollut janoisenpuoleinen.

Ehkä meillä nyt päästään muuten taas täyttämään vesikupitkin täyteen, viime viikkoina on ollut hyvä pitää niitä vajaina - kuitenkin kun vedet ovat olleet ihan päivittäin ympäri lattioita.

Kulkeutuvatko teillä lelut ruoka- tai juomakuppeihin?

Ja niin meillä hiljeni & Ruska 6-vuotta!

Hetki sitten lähti toinenkin pojista, Hemmo, uuteen kotiinsa. Nyt meillä on enää yksi pikkuruinen kissanalku jaloissa pyörimässä - on muuten aika paljon rauhallisempaa ja hiljaisempaa meno nyt! Toisaalta nämä kolme kuukautta ovat olleet aivan mahtavia, kokemusrikkaita ja ihania kokemuksia, mutta toisaalta sitä rauhaakn taas omille asuinsijoilleen kaipaa aikalailla - aina ei jaksaisi sitä ympärivuorokautista rallia päivästä toiseen.

Parasta tässä on kuitenkin se, että pikkuhiljaa, aina enemmän ja enemmän, Ruska alkaa taas olla oma itsensä. Pentujen aikana ja itseasiassa ehkä noin tiineyden puolestavälistä, meillä on täällä ollut sellainen Ruska, joka ei ihan hirveästi ole ottanut ihmiseen kontaktia, ollut lähinnä omissa ajatuksissaan ja omassa rauhassaan, pennuista huolehtien ja niihin kaiken energiansa käyttäen. Ainoa, missä Ruskaan on saanut kunnolla kontaktia tänä aikana, on ollut huiskalla leikittäen: leikkisä emo ei ole antanut melkein lapsostensa leikkiä, kun on itse ollut mukana jyräämässä ne alleen. Pikkuhiljaa alkaa taas tulla esiin niitä Ruskalle ominaisia tapoja, niitä ärsyttäviäkin, mutta jotenkin aivan ihanaa saada Ruskakin taas läsnäolevaksi.

Ruskasta puheenollen - pääsi ihan kaikessa tässä pentujuttujen keskellä unohtumaan eilen, että Ruskahan täytti eilen 9.9. peräti 6-vuotta! Synttäripotretit siis tulevat varmaan vielä useamman päivän jäljessä, kun en nyt niitä huonossa valaistuksessa halua lähteä ottamaan.

Postauksen kuvat ovat kuitenkin eiliseltä, lukuunottamatta tätä viimeistä kuvaa Hemmosta... :)

Onnea Hemmolle uuteen kotiinsa!

SturdiBag XLarge Divided

Koska meillä on ollut tapana blogissa esitellä näitä hieman suurempia kissoja varten tehtyjä ostoksia, joita matkan varrella on tullut, niin tehdään nytkin.

Meillä on jo jonkin aikaa tiedostettu, että omistamiemme kuljetuskoppien laatu eikä määrä nyt ihan vastaa kissalaumamme kokoa. Meillä on siis ennestään Atlas 20-kuljetusboksi, pieni Trixien kuljetuslaukku (Ellan laukku lyhkäsille matkoille) ja hieman tuota Atlasta suurempi koirien kevythäkki. Pääsi käymään niin, että kevythäkki on vuosien saatossa vielä kulunutkin niin paljon, että yhdellä pesukerralla siitä ratkesi yksi sauma niin, että totesin sen jäävän nyt pois matkustuskäytöstä. Olimme siis tilanteessa, jossa meillä oli 1-2 boksia liian vähän tämän kissaporukan kuljettamiseen.

Toteutin siis Rurokin näyttelyssä pitkäaikaisen haaveeni, ja ostin SturdiBag XLarge Divided-nimisen kantolaukun. Sturdin tuotteitahan meillä on ennestään näyttelyhäkki ja näyttelyveski. Sturdin näyttelyhäkkejä olen aina aika-ajoin hypistellyt, ja pitkään tosiaan sellaisesta haaveillut.

 Väriksi valitsinneutraalin harmaan, sillä Sturdin värivalokoiman vihreä ei ole makuuni. Ajattelin että harmaa toki sopii nätisti myös sinisen kissan turkkiin... ;)

Ella esittelee SturdiBagin yhtä ominaisuutta - joustavuutta etenkin pystysuunnassa. Ainakin Large-koon sturdit nimittäin hyväksytään tämän takia yleensä lentokoneen matkustamoonkin, vaikka "normaalioloissa" ylittääkin ne mitat mihin kantolaukun pitäisi mahtua. Tästä X-Largesta epäilen, että ei välttämättä kelpaa matkustamoonkaan, sillä menee korkeudeltaan yli sallittujen mittojen - no, sepä ei meitä hirveästi haittaa kun eivät meidän tytöt ole näillä näkymin lentokoneella mihinkään matkaamassa. Enää, Ruskahan on muutamaan kertaan päässyt lentelemäänkin.

Mutta suurin syy siihen, että halusin juuri tämän kantolaukun ja maksaa siitä peräti 129 euroa, selviää näistä kuvista. SturdiBagin Divided-versio on nimittäin sellainen, että siinä on mahdollisuus väliseinällä erottaa tila kahdeksi. Tämä on meidän kannalta erinomainen ominaisuus siksi, ettei Ruskaa ja Ellaa voisi missään tilanteessa kuvitella laittavansa samaan pieneen kantoboksiin - nyt tytöt voivatkin matkata yhdessä kantoboksissa, väliseinällä erotettuina omissa looseissaan.

Kun väliseinä on paikoillaan,niin yhden kissan tilahan ei ole mikään ruhtinaalinen, mutta tyttöjen kohdalla esim näyttelyreissuille soveltuu mainiosti. Otin myös tarkoituksella juuri suurimman koon tästä laukusta - jotta saadaan kaikki lisäsentit mitä vaan voi, mukavamman matkaamisen turvaamiseksi. Ja samoin sitä ajatellen, että meidän 5,5 kg Onnihan ei ihan pikkulaukkuun mahdu, mutta tässä laukussa on ainakin yksin matkatessa Onnilla ihan riittävästi tilaa. Lyhyillä matkoilla myös Ruska voi olla samassa, mutta ilman väliseinää - väliseinän kanssa Onnilla on aivan liian tukalat oltavat.

Mutta parasta tässä laukussa on se, että kerrankin on sellainen laukku, jossa esim Onninkin kantaminen on suhteellisen mukavaa! Laukku näittäisikin tulevan siis ahkeraan käyttöön.

Kuinka teillä matkataan?

Katzenhof Hemmo, Olaf ja Alia

Huomenna on se päivä, kun yksi pennuista muuttaa jo omaan uuteen kotiinsa, omaa pikkuista sinistänsä innolla odottavien uusien ihmistensä luokse. On siis aika myös julkistaa pentujen nimet, jotka uudet kodit ovat saaneet tällä viikolla päättää itse.

Mahdollisesti viimeinen yhteiskuva:

Yhteiskuvassa pennut ovat samassa järjestyksessä kuin nyt ne esittelen. Järjestys on muuten sattumalta myös pentujen syntymäjärjestys.

Katzenhof Hemmo. Hemmo on ollut pentueen menevin tapaus, isänsä näköinen höhlä. Eläinlääkärissäkään ei edes huomannut vaikka pari piikkiä pieneen pistettiin, ihan oli vain asenteella "jeejee jännää, jeejee kivaa". Hemmo muuttaa uuteen kotiinsa ensi viikolla.

Katzenhof Olaf, tutummin ilmeisesti Olavi. Kaikista kolmesta Olavi muistuttaa eniten emoansa, selvästi niin luonteeltaan kuin ulkonäöltänsäkin. Hurmaava poika tämäkin, usein ollut Hemmon kanssa tekemässä kujeitansa. Olavi muuttaa pennuista ensimmäisenä, jo huomenna, uuteen kotiinsa.

Katzenhof Alia. Alian tuleva koti on ollut jo pitkään tiedossa, kauan ennen kuin pentuja saatiin edes alulleen. Alia muuttaa Ruskan kasvattajalle peräti noin 1 800 kilometrin päähän. Alia saa tosin olla ilonamme vielä ainakin pari kuukautta, eli saan vielä hetken seurata tämän hurmaavan tyttösen kasvua. Alia on mielenkiintoinen sekoitus isänsä ja emonsa piirteitä, puhelias ja hurmaava pikkuinen. Eläinlääkärissäkin se vain leipoi tassuillaan sylissäni ollessa, ilahtui ilmeisesti kun eläinlääkäri tuli huoneeseen.