Meillä on otettu jo loppuvuoden ensimmäisiä jouluteemaisia valokuvia. Itseasiassa kuvat on otettu jo pari viikkoa takaperin, sillä piti joulutervehdys saada rotuyhdistyksen lehteenkin.
Ella pääsi tietysti taas poseeraamaan, viihtyyhän Ella noista kissoista parhaiten kameran edessä.
Ruskan kohdalla jännäillään, onko neiti tiineenä vai ei. Vielä on vaikea sanoa, paino on noussut astutuksesta vain 50 grammaa ja nisät ovat yhtä punaiset kuin yleensäkin. Päätettiin kuitenkin ettei olla viemässä ultraankaan ellei yllätyksiä tule. Nyt vain odotellaan.
perjantai 28. marraskuuta 2014
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
Juoma-automaatti
Nyt on taas ollut hiukan hiljaiseloa, minulta hajosi tietokone yllättäen. Emolevy meni rikki, taitaa olla kyseisen läppärin tyyppivika kun samanlaisesta ja samaan aikaan hankitusta toisesta läppäristä hajosi pari vuotta takaperin myös emolevy... Tämä pari vuotta sitten hajonnut tosin toimii vielä, mutta hyvin huonosti ja hitaasti. Vaatii ennen käynnistymistään 15min-6h lämmittelyä, ennen kuin aukeaa... Sitä on toistaiseksi käytettävä siis, eikä tämä bloggaaminen ole sillä kovin juhlaa. Toivottavasti pukki tuo sitten kuitenkin upouuden koneen jouluksi. :)
Onni taas kaipasi aluksi pientä rohkaisua, mutta meni kuitenkin kulhosta maistamaan. Pienen maistamisen jälkeen tosin tassutteli huoneen toiselle puolelle perinteiselle vesikulholle... Myöhemmin näimme kun Onni kävi salaa yrittämässä tuosta vesinorosta juomista, kehnoin tuloksin tosin sillä kolli sai vain vettä nenäänsä ja poistui heti paikalta kun tajusi katselijoitakin olevan. Todennäköisesti kolli harjoittelee tuota sitten ihan omassa rauhassansa jossain vaiheessa.
Ruska taas näki automaatin ensimmäistä kertaa tänään. Että kun se olikin Ruskan mielestä jännittävä! Ei millään olisi uskaltanut mennä lähelle, mutta pienen rohkaisusilittelyn ansioista Ruskakin meni vettä maistamaan. Ja uskaltautui myöhemmin automaatille myös ihan itse.
Meidän kissakolmikko siis hyväksyi ja suosittelee! Kissojen mamma tosin suosittelee vain varauksella, itseäni häiritsee tuo pieni hyrinä sekä odotan sitä vaikuttaako tuo sähkölaskuun...
Onko teillä vesiautomaattia?
Meillä on pitkään ollut hankintalistalla kissoille juoma-automaatti. Facebookista bongasin sitten viime viikon lopulla ilmoituksen myynnissä olevasta vesiautomaatista. Lyhyen harkinnan jälkeen ilmoitin sen ostavani ja eilen kävin hakemassa sen kotia.
Koska meillä syödään (vielä toistaiseksi) paljon kuivaruokaa, on erityisen tärkeää huolehtia siitä että nuo kissat juovat tarpeeksi. Mainospuheiden mukaan tällaisen vesiautomaatin pitäisi kannustaa kissaa juomaan.
Kyseessä on Drinkwell Mini -vesiautomaatti.
Kissat ottivat heti automaatin varsin hyvin vastaan. Eniten ihmetystä aiheuttaa pumpun tasainen hyrinä, joka on mielestäni melko kovaäänistä. Automaatin tehoa saa säädettyä.
Ella sai kunnian olla ensimmäinen testaaja. Itseasiassa Ella kävi tuosta kulhosta juomassa jo ennen kuin ehdin pistokkeen laittaa seinään. Kun pistoke oli seinässä, Ella ensiksi ihmetteli vähän hyrräävää laitetta mutta joi kuitenkin hartaasti tuosta kulhosta. Myöhemmin kävi juomassa myös tuosta valuvasta vesinorosta.
Onni taas kaipasi aluksi pientä rohkaisua, mutta meni kuitenkin kulhosta maistamaan. Pienen maistamisen jälkeen tosin tassutteli huoneen toiselle puolelle perinteiselle vesikulholle... Myöhemmin näimme kun Onni kävi salaa yrittämässä tuosta vesinorosta juomista, kehnoin tuloksin tosin sillä kolli sai vain vettä nenäänsä ja poistui heti paikalta kun tajusi katselijoitakin olevan. Todennäköisesti kolli harjoittelee tuota sitten ihan omassa rauhassansa jossain vaiheessa.
Ruska taas näki automaatin ensimmäistä kertaa tänään. Että kun se olikin Ruskan mielestä jännittävä! Ei millään olisi uskaltanut mennä lähelle, mutta pienen rohkaisusilittelyn ansioista Ruskakin meni vettä maistamaan. Ja uskaltautui myöhemmin automaatille myös ihan itse.
Meidän kissakolmikko siis hyväksyi ja suosittelee! Kissojen mamma tosin suosittelee vain varauksella, itseäni häiritsee tuo pieni hyrinä sekä odotan sitä vaikuttaako tuo sähkölaskuun...
Onko teillä vesiautomaattia?
perjantai 14. marraskuuta 2014
Sukulainen pussin kyljessä
Tänään oli pakko käydä hakemassa hätävarahiekkaa, kun zooplussan hiekkatilaus tulee vasta alkuviikosta eikä hiekkaa ole juuri jäljellä.
Seuraavanlainen pussi tarttui mukaan, eikä pelkästään kuvan takia, mutta...
Kyllä, pussin kyljessä on venäjänsininen! Eikä aivan kuka tahansa - vaan Ellan pikkuserkku tai mikä lie sukulainen olikaan, Hysse!
Ella kyllä loppujenlopuksi ihmetteli, miksi mamma kuvasi kissanhiekkasäkkiä eikä häntä...
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
Kuin paita ja peppu
Ruska on tosiaan taas kotona. Kuten arvasin etukäteen, Ruskan paluu on ollut Onnille suuri helpotus. Nyt Onni voi olla taas oma itsensä ja saa nauttia Ruskan tarjoamasta läheisyydestä. Yhtä ahkerasti ovat aina yhdessä kuin ennenkin, meidän erottamaton kaksikko.
Onnin valtakunnassa on taas kaikki hyvin.
Ja mitä Ruskaan tulee, astutusreissu oli onnistunut. Jo puoli tuntia sen jälkeen kuin olimme kollin luo saapuneet, oli kaksikolla kunnolla säpinää. Nyt sitten vain odotellaan, ensiksi niitä tiineyden merkkejä. Viimeksi Ruska oli heti astutuksesta lähtien "niiiiin tiine", sen käytös muuttui samantien. Nyt se on täysin normaali. Yrittääkö se huijata meitä ihmisiä?
Laskettu aika on loppiaisena.
Onnin valtakunnassa on taas kaikki hyvin.
Ja mitä Ruskaan tulee, astutusreissu oli onnistunut. Jo puoli tuntia sen jälkeen kuin olimme kollin luo saapuneet, oli kaksikolla kunnolla säpinää. Nyt sitten vain odotellaan, ensiksi niitä tiineyden merkkejä. Viimeksi Ruska oli heti astutuksesta lähtien "niiiiin tiine", sen käytös muuttui samantien. Nyt se on täysin normaali. Yrittääkö se huijata meitä ihmisiä?
Laskettu aika on loppiaisena.
perjantai 7. marraskuuta 2014
Onnilla on ikävä
Onni on taas näyttänyt viime päivinä hellyttävän puolensa. Lähdimme maanantaina Ruskan kanssa siis astutusreissulle Kuopioon ja tiistaina palasin yllättäen kotiin ilman kissaa. Maanantaista lähtien Onni on kovasti etsinyt rakasta kissakaveriaan, sitä on etsitty niin asunnon joka kolkasta kuin rappukäytävästäkin. Onnin harmiksi Ruska ei ole kutsuihin vastannut, ei vaikka kuinka surullisesti Onni mouruaisi ja Ruskaa kutsuisi.
Ellakaan ei halua leikkiä kun Onni kaipaisi leikkiseuraa, eikä rakas kissakaveri ole antamassa hellyyttä jatkuvasti. Onni tuntee olonsa yksinäiseksi, ja hakeutuu tavallista useammin ihmisten luokse hellittäväksi. Onni on kadottanut varjonsa, jolla oli tapana seurata Onnia koko ajan minne Onni vain menikin.
Nyt läheisyyttä Onni saa vain surraavalta pyykinpesukoneelta, jota vasten se nukkuu päivisin. Öisin nukutaan sitten siinä korissa, jossa on tavattu Ruskan kanssa nukkua.
Onni ei vielä tiedä siitä ilouutisesta, että Ruska kyllä palaa jo lauantai-iltana takaisin. Sitten saa meidän erottamaton parivaljakko, paita ja peppu, olla taas yhdessä. Ei Ruska tietenkään Onnia lopullisesti hylännyt.
Luvassa on varmasti iloinen jälleennäkeminen.
Ellakaan ei halua leikkiä kun Onni kaipaisi leikkiseuraa, eikä rakas kissakaveri ole antamassa hellyyttä jatkuvasti. Onni tuntee olonsa yksinäiseksi, ja hakeutuu tavallista useammin ihmisten luokse hellittäväksi. Onni on kadottanut varjonsa, jolla oli tapana seurata Onnia koko ajan minne Onni vain menikin.
Nyt läheisyyttä Onni saa vain surraavalta pyykinpesukoneelta, jota vasten se nukkuu päivisin. Öisin nukutaan sitten siinä korissa, jossa on tavattu Ruskan kanssa nukkua.
Onni ei vielä tiedä siitä ilouutisesta, että Ruska kyllä palaa jo lauantai-iltana takaisin. Sitten saa meidän erottamaton parivaljakko, paita ja peppu, olla taas yhdessä. Ei Ruska tietenkään Onnia lopullisesti hylännyt.
Luvassa on varmasti iloinen jälleennäkeminen.
maanantai 3. marraskuuta 2014
Pikapostaus treffiteissulta
Kuten otsikko kertoo, päästään vihdoin uusintatreffeille! Tällä hetkellä istun Helsingistä Kuopioon matkaavassa junassa ja Ruska on kopassaan pehmusteiden alla.
Ruska järjesti taas mammalle mukavan yllätyksen siinä, että se aloitti (taas, kuten myös edelliset kaksi kertaa) kiimansa silloin kun olin poissa kotoa. Tällä kertaa olin tosin vain 100 kilometrin päässä eikä 450 tai 750 kilometrin päässä kuten aiemmin... No, tänään kun palailin kotiin niin eihän sitä voinut kuin laittaa heti kasvattajalle viestiä ja loppujenlopuksi istutaan junassa vain 2,5h sen jälkeen kun kotiin pääsin. Äkkilähtö, todellakin.
Nyt kaikki peukut pystyyn että nyt vihdoin tärppäisi! <3 p="">3>
Ruska järjesti taas mammalle mukavan yllätyksen siinä, että se aloitti (taas, kuten myös edelliset kaksi kertaa) kiimansa silloin kun olin poissa kotoa. Tällä kertaa olin tosin vain 100 kilometrin päässä eikä 450 tai 750 kilometrin päässä kuten aiemmin... No, tänään kun palailin kotiin niin eihän sitä voinut kuin laittaa heti kasvattajalle viestiä ja loppujenlopuksi istutaan junassa vain 2,5h sen jälkeen kun kotiin pääsin. Äkkilähtö, todellakin.
Nyt kaikki peukut pystyyn että nyt vihdoin tärppäisi! <3 p="">3>
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)