sunnuntai 23. elokuuta 2015
Miltä kissanpentu tuoksuu?
En tiedä, ovatko tämän blogin lukijat koskaan päässeet haistelemaan kissanpentuja. En minäkään muista haistelleeni Ellan pentuja koskaan aiemmin tietoisesti, mutta Ruskan pentuja tulee välillä haisteltua.
Sanotaan, että vauvat tuoksuvat ihanalle. Ja niin muuten tuoksuvat kissanpennutkin! Tai no, Ella tuoksui pentuna ihan juustonaksuille.
Parin päivän ikäinen pentu haisee vielä aika vahvasti synnytyseritteille, lähinnä varmaan veren raudalle. Pikkuhiljaa kuitenkin tulee esille pennun oma tuoksu. Kuvailisin sitä tuoksua hennon myskiseksi, jossa ripaus vauvantalkkia ja pehmeyttä. Ihana pienen kissanpennun tuoksu.
Oletteko päässeet tuoksuttelemaan kissanpentuja? Miltä ne teidän mielestä tuoksuivat?
lauantai 22. elokuuta 2015
Riiviöprinssi
"Moi. Mä oon iso poika, tai niin mua ainakin kutsutaan. Oikeesti me pojat ollaan nykyään aika samankokoisia, ja toi pikkubroidi jopa vähän isompi. Mä kuitenkin synnyin ekana ja olin syntyessä isompi, siks mua kutsutaan isoksi.
Koska toinen meista pojista on ainakin kotiutumassa jo noin parin viikon sisällä, aateltiin vähän kertoa näin meidän uusia koteja ajatellen että mitä kaikkia harrastuksia meillä on ja mitä kaikkea ollaan puuhailtu. Että tiedätte varautua.
Toi ihmismamma sanoo, että etenkin me pojat ollaan varsinaisia pojankoltiaisia, varsinaisia Vaahteramäen Eemeleitä. Mä oon kuulema meistä se riiviömpi - vaikka osaan myös olla se kaikista hellyyttävin tapaus halutessani.
Sit näihin meidän harrastuksiin.
Uiminen. Tää on ykkönen. Vesikuppi alkaa käydä vähän pieneksi uima-altaaksi, joten kokeilin eilen vessanpönttöä. Siinä oli vähän turhan korkeat ja liukkaat reunat tosin uima-altaaksi. Ihmismamma pesi mut kraanan alla sen jälkeen, mut enhän mä ollu siitäkään moksiskaan koska oonhan mä jo aika monta kertaa pulahdellu vesikupissa elämäni aikana. En vaan olis malttanu kuivatella turkkia sen jälkeen.
Tavaroiden tiputtelu. Sekin on hauska harrastus. Mun ja sisarusteni saavutuksiin kuuluu mm. ruokapurkkien tiputtaminen, Ruska-emon pokaalin tiputtaminen, ihmismamman hymypatsaiden ja valokuvakehysten tiputtelu, ison pöytätuulettimen tiputtaminen,... Eilen tiputettiin yks lautanen ja se hajos. Ihmismamma ei ollu hirveän iloinen kun se oli just saanu huoneen oven takanaan kiinni kun jo kuului kilinää. Tässä huoneessa oli myös aikaisemmin kaks huonekasvia, mut nyt se toinen on jossain muualla kun toi ihminen ei ilahtunu kun me tehtiin siitä palmu. Revittiin siis kaikki varren alaosan oksat pois niin pitkälle kuin yletyttiin.
Onnin kiusaaminen. Tai siis ei me kiusata sitä, me ei vaan kuunnella vaikka se yrittää sanoa jotain ettei se kai tykkää kun me ollaan lähellä. Tänään yritettiin veljen kanssa aamulla tunkea kissaseinällä sille ylhäällä olevaan koriin Onnin kanssa nukkumaan. Ihmismamma sit heräs Onnin avunhuutoihin.
Kaiken liikkuvan pureskelu ja syöminen. Tai ei sen tarvii välttämättä liikuakaan. Mä harrastan tätä kuulema paljon enemmän kuin sisarukseni. Ihmisen varpaat sen nukkuessa, kynsisakset kun ihmismamma yrittää leikata kaverin kynsiä, tietokoneen hiiri,... Imuriakin on mun mielestä kiva metsästää sillon kun se hurisee, noi sisarukset jostain syystä tosin pelkää tota laitetta.
Ovesta karkailu. Joo, siis tää on kuulema meille venäjänsinisille tässä huushollissa tyypillistä, että kun me tiedetän ettei me päästä jatkuvasti kaikista ovista mitä tässä kämpässä on, niin aina jos ovi aukeaa niin me juostaan sinne tuhatta ja sataa. Tänään käytiin veljen kanssa rappukäytävässä.
Sit noista leluista. Meidän tärkeimpiin harrastuksiin (nukkumisen ja syömisen ja yleisen riiviöinnin ohella) kuuluu tietysti leikkiminen. Ja leluista sen verran, että periaatteessa mikä vaan lelu käy, niin hiekkalaatikon hiekka, painikaveri kuin huiskatkin, mutta kaikkein eniten me tykätään leluista josta lähtee mahdollisimman paljon meteliä. Mun mielestä ihan ykkönen on semmonen keltanen muovinen pallo jonka sisällä on kulkunen. Saan kuulema sen mukaani sitten uuteen kämppään, velikin saa ehkä toisen (ei niin kivan) pallon kun se leikkis mielellään myös mun pallolla mut se on pääosin mun käytössä. Mä kuljetan sitä palloa suussanikin ympäriinsä, ja usein jätän sen joko vesikuppiin tai ruokakuppiin säilöön. Hyvänä kakkosena kaikki huiskat, coktailpalmut on niistä kyllä parhaita.
Ihmismamma on jo todennu että me ollaan kyllä peritty tää venäjänsinisille ominainen perusluonne. Ei nimittäin anneta periksi jos jotain halutaan ja meiltä se estetään, yritetään vaan uudelleen ja uudelleen vielä hanakammin. Ihmismamma suosittelee huumorin kehittelemistä aiheesta, koska me ei tehdä kompromisseja.
Ei mulla kai muuta tällä erää. Paitsi että maisteltiin eilen katkarapuja ja pikkupoika löys niistä ihan selvän lemppariruokansa, meille muille ei jääny yhtään. En mä tosin muutenkaan semmosia uskaltanu hirveästi maistella, haisivat oudolta.
Terkuin, Riiviöprinssi"
perjantai 21. elokuuta 2015
Kauneimmat kissakuvani
Viiruvarpaat-blogista lähetettiin kissabloggaajille haaste: julkaise kaunein/kauneimmat kissakuvasi. Pakkohan meidänkin oli tähän haasteeseen tarttua.
Koska valinta kaikista kauneimman välillä on vaikea, tuli listasta kyllä melkoisen pitkä. Suurin osa kauneimmista kuvistani on mielestäni Ellasta - onhan se ehdottomasti meidän kissoista kuvauksellisin. Ruskakin olisi kuvauksellinen, mutta koska se on joutunut vasta aikuisiässä opettelemaan kameran edessä poseeraamista, on sen kuvaaminen paljon Ellaa haastavampaa. Voin kertoa, että taannoisia "emo ja pennut" yhteiskuvia otettaessa haaste ei ollut pentujen saaminen kuvaan nätisti, vaan emon saaminen samaan kuvaan. Onnista on kyllä vuosien mittaan saatu myös paljon hyviä kuvia, mutta että kauneimpia? Ei, kun vertaan Onnista otettuja kuvia tytöistä saatuihin kuviin, Onnin kuvista puuttuu se jokin vaikka kissa onkin komea. Minun silmiini Onnin kuvista puuttuu tunne. Onnin kuvat puuttuvat tästä siksi kokonaan.
Numeroinnista huolimatta kuvat eivät ole missään top-järjestyksessä.
Kuva nro 2. Suosikkini Ellan pentukuvista. Tuo kauniisti silmät esille. Intiimi tunnelma.
Kuva nro 7. Tykkään taustasta, vaikka tuo yksi oksa häiritseekin.
Näiden lisäksi olisi ainakin yksi lempparikuvani enoni ragdollista, mutta se kuva on visusti vanhalla koneellani tallessa, eikä sitä siksi tähän saada.
Mistä näistä kuvista te tykkäätte eniten? Miksi?
Koska valinta kaikista kauneimman välillä on vaikea, tuli listasta kyllä melkoisen pitkä. Suurin osa kauneimmista kuvistani on mielestäni Ellasta - onhan se ehdottomasti meidän kissoista kuvauksellisin. Ruskakin olisi kuvauksellinen, mutta koska se on joutunut vasta aikuisiässä opettelemaan kameran edessä poseeraamista, on sen kuvaaminen paljon Ellaa haastavampaa. Voin kertoa, että taannoisia "emo ja pennut" yhteiskuvia otettaessa haaste ei ollut pentujen saaminen kuvaan nätisti, vaan emon saaminen samaan kuvaan. Onnista on kyllä vuosien mittaan saatu myös paljon hyviä kuvia, mutta että kauneimpia? Ei, kun vertaan Onnista otettuja kuvia tytöistä saatuihin kuviin, Onnin kuvista puuttuu se jokin vaikka kissa onkin komea. Minun silmiini Onnin kuvista puuttuu tunne. Onnin kuvat puuttuvat tästä siksi kokonaan.
Numeroinnista huolimatta kuvat eivät ole missään top-järjestyksessä.
Kuva nro 1. Tähän kuvaan en kyllästy helpolla! Tykkään erityisesti kuvan väreistä.
Kuva nro 2. Suosikkini Ellan pentukuvista. Tuo kauniisti silmät esille. Intiimi tunnelma.
Kuva nro 3. Tämä on jo klassikko. Värit kohdallaan ja kissa näyttää hyvältä.
Kuva nro 4. Tästä reissukuvasta olen aina tykännyt, vihreä tausta on kiva!
Kuva nro 5. Kissa kukkakedolla. Tykkään erityisesti taustasta.
Kuva nro 6. Suosikkini Ellan näyttelykuvista. Tykkään kylmistä sävyistä ja tunnelmasta.
Kuva nro 8. Tarvitseeko edes sanoa? Tykkään siitä että tausta on simppeli, ja nuo silmät... <3
Kuva nro 9. Jostain syystä olen aina tykännyt tästä kuvasta, en tiedä miksi.
Kuva nro 10. Tässä kuvassa tykkään siitä kuinka kissa ja sen silmät tulevat esiin!
Kuva nro 11. En tiedä miksi, mutta tämä kuva on mielestäni mielenkiintoinen.
Kuva nro 12. Tähän kuvaan tykästyin samantien! Värit, asettelu, pyyhkeen rosoisuus alustana....
Kuva nro 13. No koska onhan se nyt söpö. Ja kuvassakaan mitään vikaa ole.
Kuva nro 14. Norskipentu kesältä 2014. Tykkään kuvan väreistä ja asettelusta.
Mistä näistä kuvista te tykkäätte eniten? Miksi?
torstai 20. elokuuta 2015
Sinisiä silmiä
Pennut ovat iältään nyt reilut 10 viikkoa. Kaikilla pennuilla on vielä aika siniset silmät - ja oikeastaan hyvä niin, sillä venäjänsinisellä kissalla oikeastaan mitä pidempään silmät ovat pentuna syvän siniset, sen parempi silmienväri kissalla tulee olemaan aikuisena. Suurin toiveeni olikin, että pennut perisivät silmienvärinsä emoltansa - ja niin näyttää tapahtuneenkin!
Punainen tausta ei tosin anna Ruskan silmille aivan oikeutusta näissä kuvissa.
Punainen tausta ei tosin anna Ruskan silmille aivan oikeutusta näissä kuvissa.
Ulkoasu-uudistus
Yön pimeinä tunteina blogi koki taas kerran ulkoasumuutoksia. Vielä on viilattavaa ja paljon, mutta vastaanotamme mielellämme lukijoidemme ruusuja ja risuja uuteen ulkoasuun liittyen, esimerkiksi tämän postauksen kommentteihin. :)
keskiviikko 19. elokuuta 2015
Emo ja pennut
Viikon vanhat kuvat Ruskasta ja pennuista...
Ja vielä yksittäiskuvat Ruskasta ja Onnista...
Onnin mielestä pennut ovat nykyään aika ärsyttäviä riiviöitä. Kiipeilevät jo kissaseinällekin - eihän Onni saa pieniltä "faneiltansa" nykyään ollenkaan rauhaa! Tietäisitpä Onni, ettei tarvitse enää pitkään tätä tilannetta kestää.
Ja vielä yksittäiskuvat Ruskasta ja Onnista...
Onnin mielestä pennut ovat nykyään aika ärsyttäviä riiviöitä. Kiipeilevät jo kissaseinällekin - eihän Onni saa pieniltä "faneiltansa" nykyään ollenkaan rauhaa! Tietäisitpä Onni, ettei tarvitse enää pitkään tätä tilannetta kestää.
tiistai 18. elokuuta 2015
Citysisäkissa mökkisaaressa
Välillä on hyvä kertoilla hiukan Ellankin kuulumisia. Ella kävi viime viikolla parin yön mittaisella reissulla, paikkana tällä kertaa pieni rauhallinen mökkisaari.
Koska saari oli pieni ja suhteellisen turvallinen, Ella olisi saanut mahdollisuuden ulkoilla vapaana valvotusti. Korostaen sanaa olisi: todellisuudessa Ellan mielestä sisällä yhdessä mökkirakennuksista oli satakertaisesti mukavampaa, ja Ella tutki 1,5 vuorokauden aikana noin 200 neliön kokoisesta saaresta ehkä 15 neliötä ulkomaastoa.
No, Ellan reissusta ei siis ehkä sen kummemin olekaan kerrottavaa kuin että kyllähän kissa nautti ovenraossa istuskelemisesta (kyllä, citysisäkissani mielestä avoimen ulko-oven luona isuminen oli jo tarpeeksi ulkoilemista),, ulkoilman haistelusta ja auringon palvomisesta. Mainittavaa on myös, että kun teimme kävelyvisiitin Rauman vanhaan keskustaan, oli valjaissa ihmisvilinässä pyöriminen Ellan mielestä melkoisesti vähemmän pelottavaa kuin ulkoileminen idyllisessä mökkisaaressa. Niin, kaupungin äänet ja maisevat ovat Ellalle aika paljon tutumpia (ja sitä kautta sen mielestä turvallisempia) kuin luonnon rauha.
Mainittava on myös, että kun paluumatkalla tankkausvirheen takia jouduimme odottamaan kylmäaseman pihalla helteessä viitisen tuntia matkan jatkumista, Ella kesti odotuksen melkoisen hyvin ja kärsivällisesti. Kun lasketaan Rauman keskustan kävelyretki ja pari pysähdystä, matka mökiltä kotiin kestikin siis odottamatta peräti reilut 12 tuntia. Aika pitkä aika kissalle olla pääosin kuljetuskopassa, mutta onneksi Ella on tottunut sekä matkaamiseen että pienessä tilassa olemiseen väliaikaisesti (näyttelyhäkit kun eivät mitään tilaihmeitä ole). Välillä jaloittelimme kyllä valjaissa pitkin päivää, eli ihan koko 12 tuntia ei tosiaan kissan tarvinnut kantokopassa kököttää.
torstai 13. elokuuta 2015
Ylisuloinen kuvapläjäys
Otsikko sen taas kertoo. Kuvat ovat reilun viikon vanhoja jo, joten pitäähän nekin blogin puolelle julkaistavaksi saada vielä... Pennut kasvavat aikamoista vauhtia, pojat painavat reilu 1100g ja tyttö noin 950g. Pentujen silmistä alkaa pikkuhiljaa kuultamaan jo vihreäkin väri.
Aika kuluu huolestuttavan äkkiä, ei enää montaa viikkoa kun ensimmäinen pennuista jo lähtee uuteen kotiinsa...
On muuten mainittava, että ihan lähiaikoina meille näyttäisi sattumalta kotiutuvan eräs uusi kissan aktivointiin tarkoitettu vekotin. Sellainen aika paljon harvinaisempi Suomessa kuin mitä vaikka erilaiset "kissaseinät" ja -hyllyt. Herääkö yhtään kiinnostus, mistä on kyse? Uskaltaako joku peräti arvata?
(Ps. Noilla palvelijoilla on kuulema jotain taka-ajatuksia sen kohdalta erityisesti MULLE. En suostu. En hyväksy. Multa ei kysytty. EI KÄY. Kissaneitomaisin terveisin, Ella)
Aika kuluu huolestuttavan äkkiä, ei enää montaa viikkoa kun ensimmäinen pennuista jo lähtee uuteen kotiinsa...
On muuten mainittava, että ihan lähiaikoina meille näyttäisi sattumalta kotiutuvan eräs uusi kissan aktivointiin tarkoitettu vekotin. Sellainen aika paljon harvinaisempi Suomessa kuin mitä vaikka erilaiset "kissaseinät" ja -hyllyt. Herääkö yhtään kiinnostus, mistä on kyse? Uskaltaako joku peräti arvata?
(Ps. Noilla palvelijoilla on kuulema jotain taka-ajatuksia sen kohdalta erityisesti MULLE. En suostu. En hyväksy. Multa ei kysytty. EI KÄY. Kissaneitomaisin terveisin, Ella)
lauantai 8. elokuuta 2015
Kissanpoikia
Meillä todentotta asuu pieniä kissanpoikia. Ruskan pienet pojat ovat kumpainenkin noin kilon painoisia, reippaita kissalapsosia. Suuria eroja ei poikien lunteissa ole vielä tässäkään iässä havaittavissa, aikalailla samanmoisia riiviöitä ovat.
Pennut tunnetaan koodinimillä "pikkupoika" ja "iso poika", syntymäpainojen mukaan. Parhaat erottavat tuntomerkit ovat pienen pojan tummempi turkki ja ison pojan "hömelö"-ilme. Taitaa tulla iso poika isäänsä...
Pennut tunnetaan koodinimillä "pikkupoika" ja "iso poika", syntymäpainojen mukaan. Parhaat erottavat tuntomerkit ovat pienen pojan tummempi turkki ja ison pojan "hömelö"-ilme. Taitaa tulla iso poika isäänsä...
Vasemmalla iso poika, oikealla pieni. |
Pieni poika |
Pieni |
Iso poika |
Iso |
Vasemmalla pieni, oikealla iso |
Vasemmalla pieni, oikealla iso |
Ja loppuun vielä kuva ylpeästä (ja väsyneestä) emosta.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)