lauantai 22. elokuuta 2015
Riiviöprinssi
"Moi. Mä oon iso poika, tai niin mua ainakin kutsutaan. Oikeesti me pojat ollaan nykyään aika samankokoisia, ja toi pikkubroidi jopa vähän isompi. Mä kuitenkin synnyin ekana ja olin syntyessä isompi, siks mua kutsutaan isoksi.
Koska toinen meista pojista on ainakin kotiutumassa jo noin parin viikon sisällä, aateltiin vähän kertoa näin meidän uusia koteja ajatellen että mitä kaikkia harrastuksia meillä on ja mitä kaikkea ollaan puuhailtu. Että tiedätte varautua.
Toi ihmismamma sanoo, että etenkin me pojat ollaan varsinaisia pojankoltiaisia, varsinaisia Vaahteramäen Eemeleitä. Mä oon kuulema meistä se riiviömpi - vaikka osaan myös olla se kaikista hellyyttävin tapaus halutessani.
Sit näihin meidän harrastuksiin.
Uiminen. Tää on ykkönen. Vesikuppi alkaa käydä vähän pieneksi uima-altaaksi, joten kokeilin eilen vessanpönttöä. Siinä oli vähän turhan korkeat ja liukkaat reunat tosin uima-altaaksi. Ihmismamma pesi mut kraanan alla sen jälkeen, mut enhän mä ollu siitäkään moksiskaan koska oonhan mä jo aika monta kertaa pulahdellu vesikupissa elämäni aikana. En vaan olis malttanu kuivatella turkkia sen jälkeen.
Tavaroiden tiputtelu. Sekin on hauska harrastus. Mun ja sisarusteni saavutuksiin kuuluu mm. ruokapurkkien tiputtaminen, Ruska-emon pokaalin tiputtaminen, ihmismamman hymypatsaiden ja valokuvakehysten tiputtelu, ison pöytätuulettimen tiputtaminen,... Eilen tiputettiin yks lautanen ja se hajos. Ihmismamma ei ollu hirveän iloinen kun se oli just saanu huoneen oven takanaan kiinni kun jo kuului kilinää. Tässä huoneessa oli myös aikaisemmin kaks huonekasvia, mut nyt se toinen on jossain muualla kun toi ihminen ei ilahtunu kun me tehtiin siitä palmu. Revittiin siis kaikki varren alaosan oksat pois niin pitkälle kuin yletyttiin.
Onnin kiusaaminen. Tai siis ei me kiusata sitä, me ei vaan kuunnella vaikka se yrittää sanoa jotain ettei se kai tykkää kun me ollaan lähellä. Tänään yritettiin veljen kanssa aamulla tunkea kissaseinällä sille ylhäällä olevaan koriin Onnin kanssa nukkumaan. Ihmismamma sit heräs Onnin avunhuutoihin.
Kaiken liikkuvan pureskelu ja syöminen. Tai ei sen tarvii välttämättä liikuakaan. Mä harrastan tätä kuulema paljon enemmän kuin sisarukseni. Ihmisen varpaat sen nukkuessa, kynsisakset kun ihmismamma yrittää leikata kaverin kynsiä, tietokoneen hiiri,... Imuriakin on mun mielestä kiva metsästää sillon kun se hurisee, noi sisarukset jostain syystä tosin pelkää tota laitetta.
Ovesta karkailu. Joo, siis tää on kuulema meille venäjänsinisille tässä huushollissa tyypillistä, että kun me tiedetän ettei me päästä jatkuvasti kaikista ovista mitä tässä kämpässä on, niin aina jos ovi aukeaa niin me juostaan sinne tuhatta ja sataa. Tänään käytiin veljen kanssa rappukäytävässä.
Sit noista leluista. Meidän tärkeimpiin harrastuksiin (nukkumisen ja syömisen ja yleisen riiviöinnin ohella) kuuluu tietysti leikkiminen. Ja leluista sen verran, että periaatteessa mikä vaan lelu käy, niin hiekkalaatikon hiekka, painikaveri kuin huiskatkin, mutta kaikkein eniten me tykätään leluista josta lähtee mahdollisimman paljon meteliä. Mun mielestä ihan ykkönen on semmonen keltanen muovinen pallo jonka sisällä on kulkunen. Saan kuulema sen mukaani sitten uuteen kämppään, velikin saa ehkä toisen (ei niin kivan) pallon kun se leikkis mielellään myös mun pallolla mut se on pääosin mun käytössä. Mä kuljetan sitä palloa suussanikin ympäriinsä, ja usein jätän sen joko vesikuppiin tai ruokakuppiin säilöön. Hyvänä kakkosena kaikki huiskat, coktailpalmut on niistä kyllä parhaita.
Ihmismamma on jo todennu että me ollaan kyllä peritty tää venäjänsinisille ominainen perusluonne. Ei nimittäin anneta periksi jos jotain halutaan ja meiltä se estetään, yritetään vaan uudelleen ja uudelleen vielä hanakammin. Ihmismamma suosittelee huumorin kehittelemistä aiheesta, koska me ei tehdä kompromisseja.
Ei mulla kai muuta tällä erää. Paitsi että maisteltiin eilen katkarapuja ja pikkupoika löys niistä ihan selvän lemppariruokansa, meille muille ei jääny yhtään. En mä tosin muutenkaan semmosia uskaltanu hirveästi maistella, haisivat oudolta.
Terkuin, Riiviöprinssi"
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
♥
VastaaPoistaKuulostaa siltä, että tylsiä hetkiä ei pääse tulevilla omistajilla olemaan kun pentu tulee taloon, varsinkaan tämän veijarin omistajilla! :D
VastaaPoistaNo ei varmasti! :D
Poista