Bongasin viikonloppuna muistikortiltani syksyllä otettuja kuvia Ruskasta. Nyt kun muistaa, niin pitää ne julkaista etteivät kokonaan hautaudu kuvapaljouteen...
maanantai 15. joulukuuta 2014
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Onko meille tulossa pentuja vai ei?
Ruskan astutuksesta on nyt paria päivää päälle 4 viikkoa, eli suurinpiirtein puolessavälissä tiineyttä mennään. Tai siis mennään, jos siellä masussa jotain elämää on.
Pari viikkoa takaperin harkittiin ultraukseen viemistä, päädyttiin ettei viedä. Nyt sitten punnitsin kissan tänään, painoa olisi tullut yhteensä n. 70g (eli hieman lisää viimeviikosta!) ja yksi nisistä punoittaa yllättäen muita nisiä enemmän. Nyt sitten on ultraus uudelleen mietinnässä. Ellan kohdalla oli helpompaa, kun sen kohdalla tiineyden merkit olivat niin selvät ettei voinut erehtyä.
Maanantai-tiistai yönä kun Onnia vietiin eläinlääkärille, oli Ruska kuulema sinä aikana mouruillut ja etsinyt Onnia. Tyytyväinen rouva kun sai kollinsa takaisin pieneltä yöreissulta.
Onni voi jo hieman paremmin, lääkkeiden anto ei ole kyllä mitään juhlaa.
Siitä siis päästäänkin tämän hetken pulmaan - onko Ruska tiineenä vai ei? Kasvattajan kanssa ehdittiin viime viikolla jo haudatakin toiveet siitä että tämäkään astutus olisi onnistunut. Paino oli noussut astutuksesta yhteensä noin 50g, eli siis varsin mitättömästi. Vähemmän kuin viimeksi ollessaan valeraskaana.
Pari viikkoa takaperin harkittiin ultraukseen viemistä, päädyttiin ettei viedä. Nyt sitten punnitsin kissan tänään, painoa olisi tullut yhteensä n. 70g (eli hieman lisää viimeviikosta!) ja yksi nisistä punoittaa yllättäen muita nisiä enemmän. Nyt sitten on ultraus uudelleen mietinnässä. Ellan kohdalla oli helpompaa, kun sen kohdalla tiineyden merkit olivat niin selvät ettei voinut erehtyä.
Fakta on se, että ei siellä masussa montaa pentua ole, jos on ollenkaan. Veikkaan itse pentumääräksi yhtä. Toivotaan siis tammikuulle suloista prinssi- tai prinsessanakkia! Jos pentuja syntyy vain yksi niin pentue ei välttämättä jää vielä Ruskan viimeiseksi.
Maanantai-tiistai yönä kun Onnia vietiin eläinlääkärille, oli Ruska kuulema sinä aikana mouruillut ja etsinyt Onnia. Tyytyväinen rouva kun sai kollinsa takaisin pieneltä yöreissulta.
Onni voi jo hieman paremmin, lääkkeiden anto ei ole kyllä mitään juhlaa.
tiistai 2. joulukuuta 2014
Pissiongelmia
Maanantai-iltana havahduimme ikävään yllätykseen. Onni ravasi hiekkalaatikolla tiuhaan, loppujen lopuksi kävi puolen tunnin sisällä noin 8 kertaa laatikolla, pissalla. Pissat olivat hyvin pieniä. Onni myös kävi juomassa uudesta juoma-automaatista runsaasti, mutta aina juomisen jälkeen suuntasi taas hiekkalaatikolle.
Ensimmäiset pari laatikollaravaamiskertaa ohitin villaisella "tarkkaillaan aamuun"-ajatuksella. Sitten kun kolli oikeasti ravasi siellä hiekkalaatikolla kerta toisensa perään, totesin, että se on eläinlääkärireissu sitten vuorossa.
Soitin Vantaan kunnaneläinlääkärin päivystävälle ja lähdettiin sinne sitten julkisilla. Loppumatka mentiin sitten poikaystäväni autolla, kun ei puolenyön maissa hirveästi meiltä busseja Pakkalaan mene... Hiukan puolenyön jälkeen olimme eläinlääkärin odotushuoneessa, jossa odottelimme ehkä vartin ennen vuoroamme.
Onnia hieman ujostutti, mutta herra käyttäytyi tosi nätisti kuitenkin kun sitä tutkittiin. Ihan ensiksi kerrattiin eläinlääkärin kanssa kissan oireet, terveydentila ja muut vastaavat, tarkistettiin paino. Eläinlääkäri katsoi hiukan Onnin hampaitakin ja kun oli sitä tekemässä totesin samantien että "siellä taitaa hammaskiveä olla, ollaan menossa lähiaikoina niitä puhdistuttamaan". Tähän eläinlääkäri sitten katsoi hampaita vielä tarkemmin ja totesi ettei hän ainakaan hampaiden ulkopinnalla niin paljoa hammaskiveä näe että vielä tarvitsi poistattaa. Jännä juttu, sillä minun muistini mukaan toinen eläinlääkäri on jo pari vuotta sitten hammaskivestä taas huomauttanut! Viimeksikin tosin kun käytiin poistattamassa niin operaation tehnyt eläinlääkäri totesi jälkeenpäin että "ei sitä ollutkaan niin paljoa!" Ehkä stten odotellaan taas kevääseen tai kesään sen hammaskiven kanssa.
No, eläinlääkäri tunnusteli rakkoa, jonka totesi heti olevan niin pieni ettei siitä todennäköisesti näytettä saa. Päätti kuitenkin kissan vielä ultratakin rakkoa tähystääkseen. Onni otti senkin operaation tavattoman hyvin, edes karvojen leikkaaminen "hurinakoneella" masusta ei herraa juuri hätkäyttänyt (vaikka yleensö vastaavia koneita pelkääkin lähellänsä)! Ultratessakin pysyi kourussa hyvin paikallaan kun pidin etutassuista kiinni ja pussailin Onnin otsaa. Ultrassa eläinlääkäri totesi saman - rakko oli niin tyhjä ja pieni ettei sitä juuri ultraamalla edes nähnyt. Ei siitä siis näytettä saisi.
Oireiden ja rakon tilan perusteella arveltiin, ettei siellä voi tukosta olla. Virtsatietulehdus todennäköisin, mutta kiteitäkään ei voida täysin pois sulkea. Virtsanäytteen puuttuessa ei voitu myöskään tietää onko kyse bakteerin aiheuttamasta tulehduksesta vai idiopaattisesta kystiitistä. Koska eläinlääkärin mukaan huomattavan suuri osa virtsatietulehduksista, jopa 80%, on idiopaattisen kystiitin aiheuttamia, epäiltiin sitä etunenässä. Virtsanäytteen puuttuessa päätettiin kuitenkin että annetaan kissalle myös antibiootit, kipulääkkeiden ohessa.
Eläinlääkäri antoikin sitten klinikalla kissalle kolme pistosta. Kipulääkkeen, antibiootin ja tulehduskipulääkkeen. Antibiootin annon kissa onnistui huomaamaan ja se ilmeisesti kirpaisi, sillä Onni siitä suuttui minulle ja sähisten koitti sitten hampailla näykkiä. Rauhoittui kuitenkin nopeasti ja tulehduskipulääkkeen pistäminen oli ongelmatonta.
Kotiinkin saatiin kolme lääkettä. Kipulääke Tramal, antibiootti Synulox ja tulehduskipulääke Metacam. Vaikuttaa siltä, että lääkkeet ovat auttaneet kipuihin sillä kissa virtsaa nyt pidempiä pissoja ja ongelmattomammin.
Huhheijjaa, täällä meillä on siis yksi toipilas tarkkailun alaisena. Päivällä sillä oli semmoinen hölmö olo, jolloin se rakasti kaikkea ja kaikkia. Puski ja hyrräsi, leipoi tassuillaan lattiaa. Ilmeisesti lääkkeiden vaikutusta. Nyt sitten kun on saanut illallakin lääkkeitä, kissa näyttää mököttävän sänkyni alla piilossa minulta. Minua tietysti huolestuttaa kun yksi silmäteristäni voi huonosti. :/
Toivotaan että tuo pissiongelma helpottaisi nyt nopeasti...
Ensimmäiset pari laatikollaravaamiskertaa ohitin villaisella "tarkkaillaan aamuun"-ajatuksella. Sitten kun kolli oikeasti ravasi siellä hiekkalaatikolla kerta toisensa perään, totesin, että se on eläinlääkärireissu sitten vuorossa.
Soitin Vantaan kunnaneläinlääkärin päivystävälle ja lähdettiin sinne sitten julkisilla. Loppumatka mentiin sitten poikaystäväni autolla, kun ei puolenyön maissa hirveästi meiltä busseja Pakkalaan mene... Hiukan puolenyön jälkeen olimme eläinlääkärin odotushuoneessa, jossa odottelimme ehkä vartin ennen vuoroamme.
Onnia hieman ujostutti, mutta herra käyttäytyi tosi nätisti kuitenkin kun sitä tutkittiin. Ihan ensiksi kerrattiin eläinlääkärin kanssa kissan oireet, terveydentila ja muut vastaavat, tarkistettiin paino. Eläinlääkäri katsoi hiukan Onnin hampaitakin ja kun oli sitä tekemässä totesin samantien että "siellä taitaa hammaskiveä olla, ollaan menossa lähiaikoina niitä puhdistuttamaan". Tähän eläinlääkäri sitten katsoi hampaita vielä tarkemmin ja totesi ettei hän ainakaan hampaiden ulkopinnalla niin paljoa hammaskiveä näe että vielä tarvitsi poistattaa. Jännä juttu, sillä minun muistini mukaan toinen eläinlääkäri on jo pari vuotta sitten hammaskivestä taas huomauttanut! Viimeksikin tosin kun käytiin poistattamassa niin operaation tehnyt eläinlääkäri totesi jälkeenpäin että "ei sitä ollutkaan niin paljoa!" Ehkä stten odotellaan taas kevääseen tai kesään sen hammaskiven kanssa.
No, eläinlääkäri tunnusteli rakkoa, jonka totesi heti olevan niin pieni ettei siitä todennäköisesti näytettä saa. Päätti kuitenkin kissan vielä ultratakin rakkoa tähystääkseen. Onni otti senkin operaation tavattoman hyvin, edes karvojen leikkaaminen "hurinakoneella" masusta ei herraa juuri hätkäyttänyt (vaikka yleensö vastaavia koneita pelkääkin lähellänsä)! Ultratessakin pysyi kourussa hyvin paikallaan kun pidin etutassuista kiinni ja pussailin Onnin otsaa. Ultrassa eläinlääkäri totesi saman - rakko oli niin tyhjä ja pieni ettei sitä juuri ultraamalla edes nähnyt. Ei siitä siis näytettä saisi.
Oireiden ja rakon tilan perusteella arveltiin, ettei siellä voi tukosta olla. Virtsatietulehdus todennäköisin, mutta kiteitäkään ei voida täysin pois sulkea. Virtsanäytteen puuttuessa ei voitu myöskään tietää onko kyse bakteerin aiheuttamasta tulehduksesta vai idiopaattisesta kystiitistä. Koska eläinlääkärin mukaan huomattavan suuri osa virtsatietulehduksista, jopa 80%, on idiopaattisen kystiitin aiheuttamia, epäiltiin sitä etunenässä. Virtsanäytteen puuttuessa päätettiin kuitenkin että annetaan kissalle myös antibiootit, kipulääkkeiden ohessa.
Eläinlääkäri antoikin sitten klinikalla kissalle kolme pistosta. Kipulääkkeen, antibiootin ja tulehduskipulääkkeen. Antibiootin annon kissa onnistui huomaamaan ja se ilmeisesti kirpaisi, sillä Onni siitä suuttui minulle ja sähisten koitti sitten hampailla näykkiä. Rauhoittui kuitenkin nopeasti ja tulehduskipulääkkeen pistäminen oli ongelmatonta.
Kotiinkin saatiin kolme lääkettä. Kipulääke Tramal, antibiootti Synulox ja tulehduskipulääke Metacam. Vaikuttaa siltä, että lääkkeet ovat auttaneet kipuihin sillä kissa virtsaa nyt pidempiä pissoja ja ongelmattomammin.
Huhheijjaa, täällä meillä on siis yksi toipilas tarkkailun alaisena. Päivällä sillä oli semmoinen hölmö olo, jolloin se rakasti kaikkea ja kaikkia. Puski ja hyrräsi, leipoi tassuillaan lattiaa. Ilmeisesti lääkkeiden vaikutusta. Nyt sitten kun on saanut illallakin lääkkeitä, kissa näyttää mököttävän sänkyni alla piilossa minulta. Minua tietysti huolestuttaa kun yksi silmäteristäni voi huonosti. :/
Toivotaan että tuo pissiongelma helpottaisi nyt nopeasti...
Vanha kuva kuvitukseen, ei viitsi nyt ressukkaa kiusata valokuvaamalla... |
perjantai 28. marraskuuta 2014
Ensimmäiset joulukuvat
Meillä on otettu jo loppuvuoden ensimmäisiä jouluteemaisia valokuvia. Itseasiassa kuvat on otettu jo pari viikkoa takaperin, sillä piti joulutervehdys saada rotuyhdistyksen lehteenkin.
Ella pääsi tietysti taas poseeraamaan, viihtyyhän Ella noista kissoista parhaiten kameran edessä.
Ruskan kohdalla jännäillään, onko neiti tiineenä vai ei. Vielä on vaikea sanoa, paino on noussut astutuksesta vain 50 grammaa ja nisät ovat yhtä punaiset kuin yleensäkin. Päätettiin kuitenkin ettei olla viemässä ultraankaan ellei yllätyksiä tule. Nyt vain odotellaan.
Ella pääsi tietysti taas poseeraamaan, viihtyyhän Ella noista kissoista parhaiten kameran edessä.
Ruskan kohdalla jännäillään, onko neiti tiineenä vai ei. Vielä on vaikea sanoa, paino on noussut astutuksesta vain 50 grammaa ja nisät ovat yhtä punaiset kuin yleensäkin. Päätettiin kuitenkin ettei olla viemässä ultraankaan ellei yllätyksiä tule. Nyt vain odotellaan.
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
Juoma-automaatti
Nyt on taas ollut hiukan hiljaiseloa, minulta hajosi tietokone yllättäen. Emolevy meni rikki, taitaa olla kyseisen läppärin tyyppivika kun samanlaisesta ja samaan aikaan hankitusta toisesta läppäristä hajosi pari vuotta takaperin myös emolevy... Tämä pari vuotta sitten hajonnut tosin toimii vielä, mutta hyvin huonosti ja hitaasti. Vaatii ennen käynnistymistään 15min-6h lämmittelyä, ennen kuin aukeaa... Sitä on toistaiseksi käytettävä siis, eikä tämä bloggaaminen ole sillä kovin juhlaa. Toivottavasti pukki tuo sitten kuitenkin upouuden koneen jouluksi. :)
Onni taas kaipasi aluksi pientä rohkaisua, mutta meni kuitenkin kulhosta maistamaan. Pienen maistamisen jälkeen tosin tassutteli huoneen toiselle puolelle perinteiselle vesikulholle... Myöhemmin näimme kun Onni kävi salaa yrittämässä tuosta vesinorosta juomista, kehnoin tuloksin tosin sillä kolli sai vain vettä nenäänsä ja poistui heti paikalta kun tajusi katselijoitakin olevan. Todennäköisesti kolli harjoittelee tuota sitten ihan omassa rauhassansa jossain vaiheessa.
Ruska taas näki automaatin ensimmäistä kertaa tänään. Että kun se olikin Ruskan mielestä jännittävä! Ei millään olisi uskaltanut mennä lähelle, mutta pienen rohkaisusilittelyn ansioista Ruskakin meni vettä maistamaan. Ja uskaltautui myöhemmin automaatille myös ihan itse.
Meidän kissakolmikko siis hyväksyi ja suosittelee! Kissojen mamma tosin suosittelee vain varauksella, itseäni häiritsee tuo pieni hyrinä sekä odotan sitä vaikuttaako tuo sähkölaskuun...
Onko teillä vesiautomaattia?
Meillä on pitkään ollut hankintalistalla kissoille juoma-automaatti. Facebookista bongasin sitten viime viikon lopulla ilmoituksen myynnissä olevasta vesiautomaatista. Lyhyen harkinnan jälkeen ilmoitin sen ostavani ja eilen kävin hakemassa sen kotia.
Koska meillä syödään (vielä toistaiseksi) paljon kuivaruokaa, on erityisen tärkeää huolehtia siitä että nuo kissat juovat tarpeeksi. Mainospuheiden mukaan tällaisen vesiautomaatin pitäisi kannustaa kissaa juomaan.
Kyseessä on Drinkwell Mini -vesiautomaatti.
Kissat ottivat heti automaatin varsin hyvin vastaan. Eniten ihmetystä aiheuttaa pumpun tasainen hyrinä, joka on mielestäni melko kovaäänistä. Automaatin tehoa saa säädettyä.
Ella sai kunnian olla ensimmäinen testaaja. Itseasiassa Ella kävi tuosta kulhosta juomassa jo ennen kuin ehdin pistokkeen laittaa seinään. Kun pistoke oli seinässä, Ella ensiksi ihmetteli vähän hyrräävää laitetta mutta joi kuitenkin hartaasti tuosta kulhosta. Myöhemmin kävi juomassa myös tuosta valuvasta vesinorosta.
Onni taas kaipasi aluksi pientä rohkaisua, mutta meni kuitenkin kulhosta maistamaan. Pienen maistamisen jälkeen tosin tassutteli huoneen toiselle puolelle perinteiselle vesikulholle... Myöhemmin näimme kun Onni kävi salaa yrittämässä tuosta vesinorosta juomista, kehnoin tuloksin tosin sillä kolli sai vain vettä nenäänsä ja poistui heti paikalta kun tajusi katselijoitakin olevan. Todennäköisesti kolli harjoittelee tuota sitten ihan omassa rauhassansa jossain vaiheessa.
Ruska taas näki automaatin ensimmäistä kertaa tänään. Että kun se olikin Ruskan mielestä jännittävä! Ei millään olisi uskaltanut mennä lähelle, mutta pienen rohkaisusilittelyn ansioista Ruskakin meni vettä maistamaan. Ja uskaltautui myöhemmin automaatille myös ihan itse.
Meidän kissakolmikko siis hyväksyi ja suosittelee! Kissojen mamma tosin suosittelee vain varauksella, itseäni häiritsee tuo pieni hyrinä sekä odotan sitä vaikuttaako tuo sähkölaskuun...
Onko teillä vesiautomaattia?
perjantai 14. marraskuuta 2014
Sukulainen pussin kyljessä
Tänään oli pakko käydä hakemassa hätävarahiekkaa, kun zooplussan hiekkatilaus tulee vasta alkuviikosta eikä hiekkaa ole juuri jäljellä.
Seuraavanlainen pussi tarttui mukaan, eikä pelkästään kuvan takia, mutta...
Kyllä, pussin kyljessä on venäjänsininen! Eikä aivan kuka tahansa - vaan Ellan pikkuserkku tai mikä lie sukulainen olikaan, Hysse!
Ella kyllä loppujenlopuksi ihmetteli, miksi mamma kuvasi kissanhiekkasäkkiä eikä häntä...
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
Kuin paita ja peppu
Ruska on tosiaan taas kotona. Kuten arvasin etukäteen, Ruskan paluu on ollut Onnille suuri helpotus. Nyt Onni voi olla taas oma itsensä ja saa nauttia Ruskan tarjoamasta läheisyydestä. Yhtä ahkerasti ovat aina yhdessä kuin ennenkin, meidän erottamaton kaksikko.
Onnin valtakunnassa on taas kaikki hyvin.
Ja mitä Ruskaan tulee, astutusreissu oli onnistunut. Jo puoli tuntia sen jälkeen kuin olimme kollin luo saapuneet, oli kaksikolla kunnolla säpinää. Nyt sitten vain odotellaan, ensiksi niitä tiineyden merkkejä. Viimeksi Ruska oli heti astutuksesta lähtien "niiiiin tiine", sen käytös muuttui samantien. Nyt se on täysin normaali. Yrittääkö se huijata meitä ihmisiä?
Laskettu aika on loppiaisena.
Onnin valtakunnassa on taas kaikki hyvin.
Ja mitä Ruskaan tulee, astutusreissu oli onnistunut. Jo puoli tuntia sen jälkeen kuin olimme kollin luo saapuneet, oli kaksikolla kunnolla säpinää. Nyt sitten vain odotellaan, ensiksi niitä tiineyden merkkejä. Viimeksi Ruska oli heti astutuksesta lähtien "niiiiin tiine", sen käytös muuttui samantien. Nyt se on täysin normaali. Yrittääkö se huijata meitä ihmisiä?
Laskettu aika on loppiaisena.
perjantai 7. marraskuuta 2014
Onnilla on ikävä
Onni on taas näyttänyt viime päivinä hellyttävän puolensa. Lähdimme maanantaina Ruskan kanssa siis astutusreissulle Kuopioon ja tiistaina palasin yllättäen kotiin ilman kissaa. Maanantaista lähtien Onni on kovasti etsinyt rakasta kissakaveriaan, sitä on etsitty niin asunnon joka kolkasta kuin rappukäytävästäkin. Onnin harmiksi Ruska ei ole kutsuihin vastannut, ei vaikka kuinka surullisesti Onni mouruaisi ja Ruskaa kutsuisi.
Ellakaan ei halua leikkiä kun Onni kaipaisi leikkiseuraa, eikä rakas kissakaveri ole antamassa hellyyttä jatkuvasti. Onni tuntee olonsa yksinäiseksi, ja hakeutuu tavallista useammin ihmisten luokse hellittäväksi. Onni on kadottanut varjonsa, jolla oli tapana seurata Onnia koko ajan minne Onni vain menikin.
Nyt läheisyyttä Onni saa vain surraavalta pyykinpesukoneelta, jota vasten se nukkuu päivisin. Öisin nukutaan sitten siinä korissa, jossa on tavattu Ruskan kanssa nukkua.
Onni ei vielä tiedä siitä ilouutisesta, että Ruska kyllä palaa jo lauantai-iltana takaisin. Sitten saa meidän erottamaton parivaljakko, paita ja peppu, olla taas yhdessä. Ei Ruska tietenkään Onnia lopullisesti hylännyt.
Luvassa on varmasti iloinen jälleennäkeminen.
Ellakaan ei halua leikkiä kun Onni kaipaisi leikkiseuraa, eikä rakas kissakaveri ole antamassa hellyyttä jatkuvasti. Onni tuntee olonsa yksinäiseksi, ja hakeutuu tavallista useammin ihmisten luokse hellittäväksi. Onni on kadottanut varjonsa, jolla oli tapana seurata Onnia koko ajan minne Onni vain menikin.
Nyt läheisyyttä Onni saa vain surraavalta pyykinpesukoneelta, jota vasten se nukkuu päivisin. Öisin nukutaan sitten siinä korissa, jossa on tavattu Ruskan kanssa nukkua.
Onni ei vielä tiedä siitä ilouutisesta, että Ruska kyllä palaa jo lauantai-iltana takaisin. Sitten saa meidän erottamaton parivaljakko, paita ja peppu, olla taas yhdessä. Ei Ruska tietenkään Onnia lopullisesti hylännyt.
Luvassa on varmasti iloinen jälleennäkeminen.
maanantai 3. marraskuuta 2014
Pikapostaus treffiteissulta
Kuten otsikko kertoo, päästään vihdoin uusintatreffeille! Tällä hetkellä istun Helsingistä Kuopioon matkaavassa junassa ja Ruska on kopassaan pehmusteiden alla.
Ruska järjesti taas mammalle mukavan yllätyksen siinä, että se aloitti (taas, kuten myös edelliset kaksi kertaa) kiimansa silloin kun olin poissa kotoa. Tällä kertaa olin tosin vain 100 kilometrin päässä eikä 450 tai 750 kilometrin päässä kuten aiemmin... No, tänään kun palailin kotiin niin eihän sitä voinut kuin laittaa heti kasvattajalle viestiä ja loppujenlopuksi istutaan junassa vain 2,5h sen jälkeen kun kotiin pääsin. Äkkilähtö, todellakin.
Nyt kaikki peukut pystyyn että nyt vihdoin tärppäisi! <3 p="">3>
Ruska järjesti taas mammalle mukavan yllätyksen siinä, että se aloitti (taas, kuten myös edelliset kaksi kertaa) kiimansa silloin kun olin poissa kotoa. Tällä kertaa olin tosin vain 100 kilometrin päässä eikä 450 tai 750 kilometrin päässä kuten aiemmin... No, tänään kun palailin kotiin niin eihän sitä voinut kuin laittaa heti kasvattajalle viestiä ja loppujenlopuksi istutaan junassa vain 2,5h sen jälkeen kun kotiin pääsin. Äkkilähtö, todellakin.
Nyt kaikki peukut pystyyn että nyt vihdoin tärppäisi! <3 p="">3>
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
Kierimistä
Viime postauksessa mainitsin että Ellan kanssa harjoitellaan kierimistä ja tästä kaivattiin videota. Tänään oli kolmas tempun harjoittelupäivä (nyt on harjoiteltu perjantaina, lauantaina ja tänään keskiviikkona) ja muutaman päivän tauosta johtuen kissa oli aivan innoissaan kun tajusi että pääsee tekemään mielipuuhaansa - temppuilemaan.
Tällä kertaa siis kuvasinkin hiukan treenaamistamme videolle, surkealla kännykkäkameralla hämärässä valaistuksessa tosin.
Eli tältä näyttää Ellan kieriminen nyt kolmantena harjoittelupäivänä! Omistaja tietysti sekoilee hitaiden naksutusten ja kehusanan automaattisen käytön kanssa, koittakaa olla välittämättä. ;)
Ensimmäisessä pätkässä näkyy hiukan myös mitä kautta tempun opetin Ellalle - se saattoi tuolla LED-kalavalollaan leikkiessään kieriä, joten vahvistin sitä toivottuna käyttäytymismuotona palkitsemalla. Pikkuhiljaa siirryttiin käyttämään käskyä ja välillä "kerrataan" vielä tuon lelun kanssa, etenkin temppuhetken alussa kun haluan kissalta kuluttaa hiukan ylimääräistä energiaa (meillä on siis ongelmana se, että kissa innostuu energisenä kissana temppuilusta liikaa eikä keskittymisestä tule mitään kun kissa vaan touhottaa).
Ella on tosiaan ainakin omasta mielestäni oppinut tempun jo varsin upeasti siihen nähden, kuinka uusi temppu on. Ella onkin todella nopea oppimaan ja tykkää tämmöisestä touhuamisesta aivan valtavasti. Vielä on kuitenkin paljon hiottavaa tässäkin tempussa, mutta pikkuhiljaa... ei tuon tempun tarvitse kolmessa päivässä vielä täydellinen olla. Vielä lauantaina Ella ei suostunut kierimään käskystä jos ei ollut makuultaan, nyt keskiviikkona yllätyksekseni ymmärtää mitä pyydetään myös seisaaltaan ollessaan, vaikkakin toteuttaa tempun tällöin hiukan hitaasti. Fiksu kissa kuitenkin!
Ja vielä informaationa meidän temppuilumetodeista - opetan temput Ellalle käsimerkein. Onnin kanssa temppuillessa huomasin, kuinka paljon helpompi kissan on tarttua temppuun johon kuuluu selkeä käsimerkki, esimerkiksi tassun antaminen tai "femma/vitonen." Loppujen lopuksi kissa kuitenkin tarkkailee paljon enemmän kehonkieltämme kuin puhettamme, joten käsimerkki on kissalle paljon helpompi - se oppii yhdistämään tempun käsimerkkiin nopeasti ja oman kokemukseni mukaan käsimerkki on kissalle käskysanaa selkeämpi ja helpommin ymmärrettävä.
Osataanko teillä kieriä? Jos ei, oletko ajatellut opettaa? (Ja me halutaan tietysti myös nähdä videoita muiden kissojen suorituksista!)
Tällä kertaa siis kuvasinkin hiukan treenaamistamme videolle, surkealla kännykkäkameralla hämärässä valaistuksessa tosin.
Eli tältä näyttää Ellan kieriminen nyt kolmantena harjoittelupäivänä! Omistaja tietysti sekoilee hitaiden naksutusten ja kehusanan automaattisen käytön kanssa, koittakaa olla välittämättä. ;)
Ensimmäisessä pätkässä näkyy hiukan myös mitä kautta tempun opetin Ellalle - se saattoi tuolla LED-kalavalollaan leikkiessään kieriä, joten vahvistin sitä toivottuna käyttäytymismuotona palkitsemalla. Pikkuhiljaa siirryttiin käyttämään käskyä ja välillä "kerrataan" vielä tuon lelun kanssa, etenkin temppuhetken alussa kun haluan kissalta kuluttaa hiukan ylimääräistä energiaa (meillä on siis ongelmana se, että kissa innostuu energisenä kissana temppuilusta liikaa eikä keskittymisestä tule mitään kun kissa vaan touhottaa).
Ella on tosiaan ainakin omasta mielestäni oppinut tempun jo varsin upeasti siihen nähden, kuinka uusi temppu on. Ella onkin todella nopea oppimaan ja tykkää tämmöisestä touhuamisesta aivan valtavasti. Vielä on kuitenkin paljon hiottavaa tässäkin tempussa, mutta pikkuhiljaa... ei tuon tempun tarvitse kolmessa päivässä vielä täydellinen olla. Vielä lauantaina Ella ei suostunut kierimään käskystä jos ei ollut makuultaan, nyt keskiviikkona yllätyksekseni ymmärtää mitä pyydetään myös seisaaltaan ollessaan, vaikkakin toteuttaa tempun tällöin hiukan hitaasti. Fiksu kissa kuitenkin!
Ja vielä informaationa meidän temppuilumetodeista - opetan temput Ellalle käsimerkein. Onnin kanssa temppuillessa huomasin, kuinka paljon helpompi kissan on tarttua temppuun johon kuuluu selkeä käsimerkki, esimerkiksi tassun antaminen tai "femma/vitonen." Loppujen lopuksi kissa kuitenkin tarkkailee paljon enemmän kehonkieltämme kuin puhettamme, joten käsimerkki on kissalle paljon helpompi - se oppii yhdistämään tempun käsimerkkiin nopeasti ja oman kokemukseni mukaan käsimerkki on kissalle käskysanaa selkeämpi ja helpommin ymmärrettävä.
Osataanko teillä kieriä? Jos ei, oletko ajatellut opettaa? (Ja me halutaan tietysti myös nähdä videoita muiden kissojen suorituksista!)
lauantai 25. lokakuuta 2014
Kuvantäyteinen lauantai
Ja taas kuvia näin viikonlopun kunniaksi. Ensimmäisissä kuvissa tietysti Ella (jonka kanssa muuten harjoitellaan nyt temppuna kierimistä! Tarjosi sitä kuvaustilanteessakin, vaikka ollaan temppua harjoiteltu vasta vuorokausi. Höpsö kissa), sitten on Onnista pari kuvaa ja lopuksi Ruskasta ja Onnista yhteiskuva.
Tällä kertaa siis koko konkkaronkka pääsi kuvattavaksi!
Tällä kertaa siis koko konkkaronkka pääsi kuvattavaksi!
Kummallista, kun tuosta viimeisen kuvan kaksikosta on nykyään vaikea ottaa kuvia ilman että toinen kissa tunkee myös kuvaan. Nykyään sieltä mistä löytää Onnin, löytää yleensä myös Ruskan. Toimii myös toisinpäin.
Mukavaa viikonloppua!
tiistai 21. lokakuuta 2014
Somewhere over the rainbow
Päätin vielä näin myöhään illalla ottaa Ellasta pari kuvaa. Taustaksi valikoitui tällä kertaa ihana silkkinen sateenkaarihuivi.
Kuulisin taas tietysti mielelläni, jos jokin kuvista on erityisesti mieleen!
Täällä odotellaan edelleen kovasti Ruskan kiimaa. Vielä ei merkkejä ole. Ei tule jouluaatoksi pentuja, enkä usko että uudeksi vuodeksikaan (ellei Ruska nyt halua ihan parin päivän päästä kiimaansa aloittaa). No, haaveillaan sitten tammipennuista. ;)
perjantai 17. lokakuuta 2014
Loikoilua
Viimeaikoina yksi näky on ollut meillä varsin tuttu. Se on tällainen.
Ensimmäisen kerran olemme myös nähneet pieniä toisen pesuyrityksiä. Ensimmäisen kerran ehkä noin viikko sitten, Onni yllättäen yritti sen jälkeen kun oli Ruskaa tervehtinyt nuuskuttelemalla kuonot vastakkain, nuolaista ruskaa naamasta. Valitettavasti Onni ei tiedä, että Ruska ei tykkää kun sen päähän kosketaan, niin Ruska veti päänsä pois.
Ruska taas parin nuolaisun verran pesi Onnia muistaakseni eilen. Pikkuhiljaa! Itseasiassa juuri tätä kirjoittaessani huomaan Ruskan ja Onnin makailevan yhdessä korissa - Ruska nuolee Onnia
Yksi toinenkin näky on meillä ollut viimeaikoina tuttu. Nimittäin Ruska pyytämässä ruokaa. Ruska kärsii "kroonisesta nälkä-oireyhtymästä." Parhaimmillaan se on saanut tunnin sisään Onnin kanssa kaksi 100 gramman annospussia, ja pyytää vielä kolmatta pussia. Ja sitä ruuan kinuamista jatkuu koko päivän. Positiivista on kuitenkin, että Ruska syö nykyään paljon paremmin kuin mitä meille tullessaan. Sille muutos raksubaarista "ruoka-aikoihin", vaikkakin epäsäännöllisiin sellaisiin, on tehnyt kyllä hyvää.
Leppoisaa perjantai-iltaa ja viikonloppua kaikille!
Ensimmäisen kerran olemme myös nähneet pieniä toisen pesuyrityksiä. Ensimmäisen kerran ehkä noin viikko sitten, Onni yllättäen yritti sen jälkeen kun oli Ruskaa tervehtinyt nuuskuttelemalla kuonot vastakkain, nuolaista ruskaa naamasta. Valitettavasti Onni ei tiedä, että Ruska ei tykkää kun sen päähän kosketaan, niin Ruska veti päänsä pois.
Ruska taas parin nuolaisun verran pesi Onnia muistaakseni eilen. Pikkuhiljaa! Itseasiassa juuri tätä kirjoittaessani huomaan Ruskan ja Onnin makailevan yhdessä korissa - Ruska nuolee Onnia
Yksi toinenkin näky on meillä ollut viimeaikoina tuttu. Nimittäin Ruska pyytämässä ruokaa. Ruska kärsii "kroonisesta nälkä-oireyhtymästä." Parhaimmillaan se on saanut tunnin sisään Onnin kanssa kaksi 100 gramman annospussia, ja pyytää vielä kolmatta pussia. Ja sitä ruuan kinuamista jatkuu koko päivän. Positiivista on kuitenkin, että Ruska syö nykyään paljon paremmin kuin mitä meille tullessaan. Sille muutos raksubaarista "ruoka-aikoihin", vaikkakin epäsäännöllisiin sellaisiin, on tehnyt kyllä hyvää.
Leppoisaa perjantai-iltaa ja viikonloppua kaikille!
torstai 2. lokakuuta 2014
Glamour cats
Äitini oli tuonut lomareissulta mukanaan tuollaisen kuvissa näkyvän käsikorun. Se sopi mielestäni mainiosti kuvausrekvisiitaksi kissojen kaulaan, joten pitihän sitä huonosta valaistuksesta huolimatta kokeilla mitä nyt saisi aikaan. Ensimmäisessä neljässä kuvassa poseeraa Ella, ja lopuissa Ruska.
Mistä kuvasta tykkäätte eniten ja miksi? :)
tiistai 30. syyskuuta 2014
Uusi aktivointilelu
Jo pitkään olen miettinyt jonkun uuden aktivointilelun hankkimista, meiltä kun löytyy vain Nina Ottonsson Cat Pyramid ja semmoinen kiva aktivointipallo, jonka aukkoa voi säädellä ja joka ei rosoisen pintansa takia pyöri arvattavasti.
Ella kuitenkin rakastaa käyttää aivojaan ja touhuta erilaisten haasteiden parissa, joten uudelle tekemiselle on aina tarvetta.
Voitimme Venäjänsinisemme ry:n valokuvakilpailussa kolmossijan ja 15 euron lahjakortin Mustiin ja Mirriin. Se olikin oiva tekosyy lähteä aktivointileluostoksille! Valikoimaa (joka oli valitettavan suppea) tarkastelin jo etukäteen internetistä.
Mukaan lähti kuitenkin Trixie Cat Activity Turn Around. Nyt kissat ovat saaneet viikonlopun yli sillä välillä touhuta, Ella tietysti eniten. Ensivaikutelma lelusta on se, että tosi kiva aktivointilelu - vaikkakin näppärälle kissalle todella helppo. Tarjoaa kuitenkin vaihtelua kun kissa joutuu palkinnon saadakseen pyörittelemään noita "kuppeja" sekä sitten metsästämään niitä tuolta "piikkimatosta" (jos kissa malttaa ne namit sinne pudottaa - meillä ruuat lentelee ympäri lattiaa kun kissat pyörittävät noita vinhasti).
Ella tajusi idean ihan muutamassa minuutissa, ja nyt neiti tyhjentää laitteen jo hyvinkin nopeasti. No, tekemistähän se silti tarjoaa, normaalin kupista tarjoillun raksuannoksen sijasta. Ella siis saa suurimman osan ruuastaan aktivointilelujen kautta, kun Ella on pääosin raksuruokinnalla jotta sen dieettiä olisi helpompi seurata ja ruoka-annosten kokoa säätää.
Pari nyt maanantaina päivällä otettua kuvaa Ellasta touhuamassa.
Päivän yllättäjä oli Onni. Kun perjantaina tuon lelun kotiuduttua kissat lelua testailivat, Onni oli täydellisen osaamaton lelun kanssa. Edes raksujen onkiminen piikkien välistä ei onnistunut, lainkaan. Kuitenkin, kun Ella oli lelun hylännyt jo hetkeksi ja minä keskityin television katseluun, hiippaili Onni lelun luokse ja näytti, että kyllä tuo kollikin osaa! Sekin käytti lelua jo kuin vanha tekijä, vaikkei aikaisemmin ole tuntunut yhtään hommaa tajuavan.
Kun Ella tuli takaisin huoneeseen, Onni esitti kuin ei olisi leluun koskenutkaan (ja hetken päästä jatkoi taas touhuamista, kun Ella oli lähtenyt). Tytöt ovatkin se syy, miksi Onni ei aikaisemmin ollut osaamistaan esitellyt tuon lelun kanssa! Kun Onni oli meillä ainoana kissana, sen huomasi olevan kyllä tosi näppärä. Kun tytöt ovat paikalla, Onni ujostelee näyttää näppäryyttään! Kerran Ellalle ja Onnille annettiin raksuja muovimukeista. Ella nosteli mukista raksuja yksi kerrallaan tassulla, ja söi ne raksut samantien siitä tassusta. Onni tuijotti surkeana omaa mukiansa, välillä koski ujosti raksuja tassullansa ja ihmetteli kun ne raksut eivät tartu hänen tassuunsa ollenkaan niin kätevästi kuin Ellalla. Se tarkkaili Ellan touhuamista saamatta itse lainkaan suupalaa. Kun sitten Ella jossain vaiheessa kaatoi mukinsa, niin Onni tuli Ellan kanssa sitten syömään Ellan kupin raksuja.
Kyse ei ollut siitä, etteikö Onni olisi osannut - sillä menee vain tyttöjen kanssa pahasti pää pyörälle eikä se osaa silloin näyttää olevansa yhtä näppärä kuin tytötkin! Voi meidän pientä kollinreppanaa! <3 p="">
3>
Suositellaanko me tätä aktivointilelua muillekin kissoille? Ehdottomasti!
Ella kuitenkin rakastaa käyttää aivojaan ja touhuta erilaisten haasteiden parissa, joten uudelle tekemiselle on aina tarvetta.
Voitimme Venäjänsinisemme ry:n valokuvakilpailussa kolmossijan ja 15 euron lahjakortin Mustiin ja Mirriin. Se olikin oiva tekosyy lähteä aktivointileluostoksille! Valikoimaa (joka oli valitettavan suppea) tarkastelin jo etukäteen internetistä.
Mukaan lähti kuitenkin Trixie Cat Activity Turn Around. Nyt kissat ovat saaneet viikonlopun yli sillä välillä touhuta, Ella tietysti eniten. Ensivaikutelma lelusta on se, että tosi kiva aktivointilelu - vaikkakin näppärälle kissalle todella helppo. Tarjoaa kuitenkin vaihtelua kun kissa joutuu palkinnon saadakseen pyörittelemään noita "kuppeja" sekä sitten metsästämään niitä tuolta "piikkimatosta" (jos kissa malttaa ne namit sinne pudottaa - meillä ruuat lentelee ympäri lattiaa kun kissat pyörittävät noita vinhasti).
Ella tajusi idean ihan muutamassa minuutissa, ja nyt neiti tyhjentää laitteen jo hyvinkin nopeasti. No, tekemistähän se silti tarjoaa, normaalin kupista tarjoillun raksuannoksen sijasta. Ella siis saa suurimman osan ruuastaan aktivointilelujen kautta, kun Ella on pääosin raksuruokinnalla jotta sen dieettiä olisi helpompi seurata ja ruoka-annosten kokoa säätää.
Pari nyt maanantaina päivällä otettua kuvaa Ellasta touhuamassa.
Päivän yllättäjä oli Onni. Kun perjantaina tuon lelun kotiuduttua kissat lelua testailivat, Onni oli täydellisen osaamaton lelun kanssa. Edes raksujen onkiminen piikkien välistä ei onnistunut, lainkaan. Kuitenkin, kun Ella oli lelun hylännyt jo hetkeksi ja minä keskityin television katseluun, hiippaili Onni lelun luokse ja näytti, että kyllä tuo kollikin osaa! Sekin käytti lelua jo kuin vanha tekijä, vaikkei aikaisemmin ole tuntunut yhtään hommaa tajuavan.
Kun Ella tuli takaisin huoneeseen, Onni esitti kuin ei olisi leluun koskenutkaan (ja hetken päästä jatkoi taas touhuamista, kun Ella oli lähtenyt). Tytöt ovatkin se syy, miksi Onni ei aikaisemmin ollut osaamistaan esitellyt tuon lelun kanssa! Kun Onni oli meillä ainoana kissana, sen huomasi olevan kyllä tosi näppärä. Kun tytöt ovat paikalla, Onni ujostelee näyttää näppäryyttään! Kerran Ellalle ja Onnille annettiin raksuja muovimukeista. Ella nosteli mukista raksuja yksi kerrallaan tassulla, ja söi ne raksut samantien siitä tassusta. Onni tuijotti surkeana omaa mukiansa, välillä koski ujosti raksuja tassullansa ja ihmetteli kun ne raksut eivät tartu hänen tassuunsa ollenkaan niin kätevästi kuin Ellalla. Se tarkkaili Ellan touhuamista saamatta itse lainkaan suupalaa. Kun sitten Ella jossain vaiheessa kaatoi mukinsa, niin Onni tuli Ellan kanssa sitten syömään Ellan kupin raksuja.
Kyse ei ollut siitä, etteikö Onni olisi osannut - sillä menee vain tyttöjen kanssa pahasti pää pyörälle eikä se osaa silloin näyttää olevansa yhtä näppärä kuin tytötkin! Voi meidän pientä kollinreppanaa! <3 p="">
3>
Suositellaanko me tätä aktivointilelua muillekin kissoille? Ehdottomasti!
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)