Pissiongelmia

Maanantai-iltana havahduimme ikävään yllätykseen. Onni ravasi hiekkalaatikolla tiuhaan, loppujen lopuksi kävi puolen tunnin sisällä noin 8 kertaa laatikolla, pissalla. Pissat olivat hyvin pieniä. Onni myös kävi juomassa uudesta juoma-automaatista runsaasti, mutta aina juomisen jälkeen suuntasi taas hiekkalaatikolle.

Ensimmäiset pari laatikollaravaamiskertaa ohitin villaisella "tarkkaillaan aamuun"-ajatuksella. Sitten kun kolli oikeasti ravasi siellä hiekkalaatikolla kerta toisensa perään, totesin, että se on eläinlääkärireissu sitten vuorossa.

Soitin Vantaan kunnaneläinlääkärin päivystävälle ja lähdettiin sinne sitten julkisilla. Loppumatka mentiin sitten poikaystäväni autolla, kun ei puolenyön maissa hirveästi meiltä busseja Pakkalaan mene... Hiukan puolenyön jälkeen olimme eläinlääkärin odotushuoneessa, jossa odottelimme ehkä vartin ennen vuoroamme.

Onnia hieman ujostutti, mutta herra käyttäytyi tosi nätisti kuitenkin kun sitä tutkittiin. Ihan ensiksi kerrattiin eläinlääkärin kanssa kissan oireet, terveydentila ja muut vastaavat, tarkistettiin paino. Eläinlääkäri katsoi hiukan Onnin hampaitakin ja kun oli sitä tekemässä totesin samantien että "siellä taitaa hammaskiveä olla, ollaan menossa lähiaikoina niitä puhdistuttamaan". Tähän eläinlääkäri sitten katsoi hampaita vielä tarkemmin ja totesi ettei hän ainakaan hampaiden ulkopinnalla niin paljoa hammaskiveä näe että vielä tarvitsi poistattaa. Jännä juttu, sillä minun muistini mukaan toinen eläinlääkäri on jo pari vuotta sitten hammaskivestä taas huomauttanut! Viimeksikin tosin kun käytiin poistattamassa niin operaation tehnyt eläinlääkäri totesi jälkeenpäin että "ei sitä ollutkaan niin paljoa!" Ehkä stten odotellaan taas kevääseen tai kesään sen hammaskiven kanssa.

No, eläinlääkäri tunnusteli rakkoa, jonka totesi heti olevan niin pieni ettei siitä todennäköisesti näytettä saa. Päätti kuitenkin kissan vielä ultratakin rakkoa tähystääkseen. Onni otti senkin operaation tavattoman hyvin, edes karvojen leikkaaminen "hurinakoneella" masusta ei herraa juuri hätkäyttänyt (vaikka yleensö vastaavia koneita pelkääkin lähellänsä)! Ultratessakin pysyi kourussa hyvin paikallaan kun pidin etutassuista kiinni ja pussailin Onnin otsaa. Ultrassa eläinlääkäri totesi saman - rakko oli niin tyhjä ja pieni ettei sitä juuri ultraamalla edes nähnyt. Ei siitä siis näytettä saisi.

Oireiden ja rakon tilan perusteella arveltiin, ettei siellä voi tukosta olla. Virtsatietulehdus todennäköisin, mutta kiteitäkään ei voida täysin pois sulkea. Virtsanäytteen puuttuessa ei voitu myöskään tietää onko kyse bakteerin aiheuttamasta tulehduksesta vai idiopaattisesta kystiitistä. Koska eläinlääkärin mukaan huomattavan suuri osa virtsatietulehduksista, jopa 80%, on idiopaattisen kystiitin aiheuttamia, epäiltiin sitä etunenässä. Virtsanäytteen puuttuessa päätettiin kuitenkin että annetaan kissalle myös antibiootit, kipulääkkeiden ohessa.

Eläinlääkäri antoikin sitten klinikalla kissalle kolme pistosta. Kipulääkkeen, antibiootin ja tulehduskipulääkkeen. Antibiootin annon kissa onnistui huomaamaan ja se ilmeisesti kirpaisi, sillä Onni siitä suuttui minulle ja sähisten koitti sitten hampailla näykkiä. Rauhoittui kuitenkin nopeasti ja tulehduskipulääkkeen pistäminen oli ongelmatonta.

Kotiinkin saatiin kolme lääkettä. Kipulääke Tramal, antibiootti Synulox ja tulehduskipulääke Metacam. Vaikuttaa siltä, että lääkkeet ovat auttaneet kipuihin sillä kissa virtsaa nyt pidempiä pissoja ja ongelmattomammin.

Huhheijjaa, täällä meillä on siis yksi toipilas tarkkailun alaisena. Päivällä sillä oli semmoinen hölmö olo, jolloin se rakasti kaikkea ja kaikkia. Puski ja hyrräsi, leipoi tassuillaan lattiaa. Ilmeisesti lääkkeiden vaikutusta. Nyt sitten kun on saanut illallakin lääkkeitä, kissa näyttää mököttävän sänkyni alla piilossa minulta. Minua tietysti huolestuttaa kun yksi silmäteristäni voi huonosti. :/

Toivotaan että tuo pissiongelma helpottaisi nyt nopeasti...

Vanha kuva kuvitukseen, ei viitsi nyt ressukkaa kiusata valokuvaamalla...