maanantai 5. joulukuuta 2016

Ella sairastaa

Ellalla on nyt ikävä virtsatietulehduskierre meneillään. Se alkoi noin puolivälissä marraskuuta, aivan yhtäkkiä alkaneella hiekkalaatikolla ravaamisella ja pissan seassa oli tippoja verta. Lähdettiin silloin tunnissa oireilun alkamisesta päivystävään yliopistolliseen eläinsairaalaan. Siellä rakko ultrattiin, ei kiteitä tai kiviä mutta rakko oli käytännössä täysin tyhjä eli virtsanäytettä ei voitu ottaa. Päätettiin että lähdetään hoitamaan kipulääkityksellä ja antibiootein, jotka kuitenkin aloitettaisiin vasta jos kipulääke ei tunnu tehoavan vaivaan, sillä haluttiin välttää turhaa antibiootin syöttämistä (antibioottiresistenssi kun alkaa oikeasti olemaan ongelma, ja eläimille etenkin määrätään turhan helposti antibiootteja myös vaivoihin jotka eivät sitä olisi tarvinneet joten ollaan ), ja kissoilla kun nyt bakteeritulehdusta yleisempi vaiva on stressiperäinen idiopaattinen kystiitti. Kolleillahan on käytännössä lähes varmaa että pissavaiva on stressiperäinen, mutta naarailla nyt sattuu olemaan lyhyempien virtsateiden vuoksi hieman suurempi mahdollisuus bakteeriperäiseenkin. Todettiinkin, ettei lopulta kipulääke ratkaissut oireilua ja syötettiin antibioottikuuri. Oireet katosivat - mutta palasivat kuitenkin lauantaina päivällä taas yhtä yllättäen kuin aikaisemminkin.

Soitellessani läpi eläinlääkäriasemia että mihin päästäisiin, tajusin antaa Ellalle Tramalia, jota sille oli määrätty tehokaammaksi kipulääkkeeksi vaivaan jos toinen kipulääke ei olisi tehonnut. Pelkäsin nimittäin, että Ella tekisi saman kuin viimeksi - ravaisi hiekkalaatikolla ahkeraan ennen eläinlääkärille pääsyä ja tulos olisi taas sama kuin aiemmin, ei saataisi näytettä koska rakko on tyhjä. Nyt tosiaan kun vaivan uusiutuessa oli ehdottoman tärkeää saada näyte. Tramal aiheuttikin runsaan kuolaamisen ja sai Ellan pupillit suuriksi, joten eläinlääkäriin mentiinkin sitten vähän hurjemmalta näyttävän kissan kanssa. Onnilla on tosin Tramal idiopaattisen kystiitin hoitoa varten kipulääkkeenä, joten tiesin sen aiheuttavan näinkin vahvat oireet, joten huolissaan ei tarvinnut olla - se myös selvästi auttoi kipuun, ja sehän oli pääasia.

Päästiin parin tunnin sisällä eläinlääkärille, joka ultrasi rakon (jossa ei ollut kiteitä/kiviä mutta paljon pissaa, jee!) ja päätettiin tehdä kystosenteesi, eli ottaa virtsanäyte neulalla vatsan läpi. Tämä itseasiassa henkilökohtaisesti yllätti minut - olin luullut että katetrointi olisi se tekniikka jota tähän käytetään, mutta toisin oli! Ellalta ei ollut helppoa saada näytettä ja eläinlääkäri joutuikin kokeilemaan useita kertoja uudestaan - veikkaan, että tähän syynä olivat Ellan vatsassa olevat, keisarinleikkauksesta johtuneet kiinnikkeet. Kinnikkeiden takia Ellan vatsan lihaspeite, virtsarakko, kohtu, suolilieve ja ties mitä muuta ovat siis epänormaalisti kiinni toisissansa. Samasta syystähän Ellalta ei voitu poistaa sterilaatiossa kohtua kokonaan, mutta muutoin se ei ole aiheuttanut ongelmia.

Virtsanäytteestä tutkittiin aluksi jonkinnäköiset tulehdussolut ja niitä löytyi, eli vahva epäilys on bakteeritulehduksesta, joka olisi nyt uusiutunut. Nyt alkuviikosta saadaan bakteeriviljelynkin tulokset ja näyte menee sen jälkeen vielä herkkyysmäärityksiin, koska vaiva on selvästi uusiutunut eli tutkitaan bakteerin herkkyyttä antibiootille siltä varalta että tämä bakteeri olisikin vastustuskykyinen jotain antibioottia kohtaan.

No, ainakin kipulääke ja antibiootti ovat tuntuneet vähän jo vaikuttavan: Ella on eilistä huomattavasti parempivointisempi ja käynyt pissalla normaalimmin. Toivotaan että vaiva menisi tällä ohi! Ruska ja Onni ovat olleet perheeni luona hoidossa Ellan ensimmäisestä oireilusta saakka, koska halusin rauhoittaa Ellan ympäristön täysin toipumisen ajaksi. Koska Ruska ja Onni viihtyvät tutussa ympäristössä ja tuttuakin tutumpien ihmisten luona mainiosti hoidossa, saattavat ne olla hoidossa vielä pari viikkoa yli vuodenvaihteenkin, sillä tarkoitukseni on käydä Ruska steriloimassa ensi vuoden ensimmäisien päivien aikana ja toipuminen onnistuukin varmasti parhaiten nykyisessä hoitopaikassa. Tällöin jos Onni haittaa Ruskan rauhallista toipumista leikkauksesta, saattaa Onni palata kotiin jo ennen Ruskaa. Onnekseni meillä tosiaan asuu perheeni ihan muutaman kilometrin päässä ja he ottavat heillekin rakkaat kissat milloin tahansa enemmän kuin mielellään hoitoon.


Ella on ilmoitettuna RUROKin näyttelyyn parin viikon päästä, ja sinne osallistuminen pitäisi onnistua jos toipuminen jatkuu kuten on nyt alkanutkin. Ella ei nimittäin silloin tule olemaan minkään lääkityksen alainen eivätkä virtsatietulehdukset tartu kissasta toiseen, eli osallistumiselle ei pitäisi olla esteitä. Toki Ellan voinnin mukaan mennään ja jos vähänkään näyttää siltä ettei Ellan vointi ole priimaa, jää näyttely väliin. Virtsarakon ultraamiseksi Ellalta on jouduttu myös leikkaamaan vatsakarvoja pois, joten saa nähdä mitä tuomari tuumaa näyttelyissä.




maanantai 10. lokakuuta 2016

Ellan wishlist

Ella yllätti tänään. Olin jättänyt ruuanlaiton ajaksi kannettavan tietokoneeni sängylle odottamaan ja palatessani sen luo, huomasin jotain erikoista. Ei, Facebookiani ei ollut sotkettu tai sinne kirjoiteltu. Sen sijaan Ella oli ladannut koneelleni tiedoston jotakuinkin nimellä cxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxcx.png. Avasin uteliaana kuvatiedoston, joka oli seuraava...


Aika suora vihjaus, eikö?

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

URK Siuntio 1.10.2016

Ella pyörähti taas näyttelyssä yllättäen. Hirveästi ei kuvasaastetta ole, kun itse olin tuomarin assistenttina koko päivän.

Ella hengaili suuren osan päivästä omassa luolapesässänsä, tässä odoteltiin TP-valintoja


Tuomarina oli meille ihan uusi tuttavuus, Dorota Szadurska, joka osoittautui oikein mukavaksi tuomariksi. Ellalla ei ollut kilpailua samassa luokassa, eli tulos oli automaattisesti EX1 CAGPIB. Ella sai erityisesti kehuja silmistään mutta noottia tuli painosta - Ella ei olekaan ennen näin lihavassa kunnossa näyttelyssä käynyt. Värin parhaan valinnassa hävittiin komealle kilpaveljelle mutta kutsu tuli tuomarin parhaan valintoihin. Siellä yllättäen Ella kilpasiskonsa voitti, ja pääsi siis paneeliin saakka!

Ella paneelissa, kuva Tessa.lv


Ella käyttäytyi paneelissakin upeasti ja kyll mamma oli ylpeä, mutta kuten etukäteen arvasinkin ei paneelista ääniä neidille herunut. Ei se mitään, todella tyytyväisiä olimme tähänkin tulokseen! Eli saldoksi jäi siis EX1 CAGPIB NOM. 

Ella paneelissa, kuva Tessa.lv


Ella paneelissa, kuva Tessa.lv


Ella tulee mahdollisesti käymään vielä loppuvuodesta näyttelyissä pari kertaa. Nyt kuitenkin meillä Ellan kanssa operaatio laihdutus (osa 568) ja pikkuhiljaa toivottaisiin pääsevämme sopivaan painoon ja keksittyä keino ylläpitää sitä.

Olipa tosiaan kiva pitkästä aikaa palata näyttelyihin Ellan kanssa, itse kun olen käynyt viimeksi maalis-huhtikuussa nyt näyttelyssä, Ellahan kävi kesäkuussakin ystäväni mukana. Jos sitä ensi vuonna käytäisiin aktiivisemmin!

torstai 22. syyskuuta 2016

Onnin hammasremontti

Onnin hammaskaluston hoitamiseen on keskitytty loppukesästä ja nyt alkusyksystä. Tiedossa oli jo aiemmin, että pelkkää hammaskiven putsausta isompaa hampaistoremonttia tullaan kaipaamaan. Jännityksellä odotettiin että mitä tutkimuksissa hampaista selviääkään.

Käytiin pari kertaa, viikon väleillä, Onnin kanssa hammashuollossa Sopulitien eläinlääkäriasemalla. Sopulitie valikoitui kuulemieni kokemuksien, hintatason, sijainnin ja aikaisempien käyntieni perusteella tämän vaivan hoitamiseen. Perustoimenpiteet, rokotukset yms käymme hoitamassa yleensä vielä lähempänä olevalla eläinlääkäriasemalla, mutta hammaskaluston röntgeniin ja muihin hammasjuttuihin heillä ei ollut resursseja, niin kehoittivat menemään muualle.


Kaksi nukutusta viikon väleillä hieman jännitti, koska nukutus on aina tietysti riski. Toisaalta Onni on nukutettu esimerkiksi hammaskivenpoistoa varten useampia kertoja aiemminkin ja aina ongelmitta (vaikka joskus on jouduttukin antamaan enemmän nukutusainetta, koska Onni on niin kovasti taistellut nukahtamista vastaan), niin aika rauhallisin mielin sitä pysyi olemaan.

Ensimmäinen käynti sisälsi hammaskivenpoiston ja suun röntgenkuvauksen.


Mitä käynnillä sitten selvisi?

"Onni käytettun eläinlääkärillä hammaskiven poistossa ja suun röntgenkuvauksessa. Oikea alla alhaalla väliposkihammas p3 on syöpynyt pois ja toisella puolella vasemmalla vastaavassa hampaassa p3 on selkeät juurisyöpymämuutokset samoin oikealla ylhäällä p3 poskihampaassa on alkavaa juurisyöpymämuutoksia. Etuylähampaissa on ienraja lähtenyt hieman vetäytymään, mutta ei tarvetta toimenpiteille tällä hetkellä.

Vasen ala p3 ja oikea ylä p3 poskihampaille poistosuositus."


Kuten etukäteen Onnin ienrajaa sormella hivelemällä ja Onnin reaktiota tarkkailemalla uumoilinkin, 2-3 kipeätä hammasta siellä suussa oli. Varailtiin viikon päähän aika niiden poistoon.

Seuraavalla käynnillä Onni muisti eläinlääkärisedän ja paikan, ja oli ehdottomasti sitä mieltä ettei tilanne ollut enää ollenkaan mukava. Edellisellä käynnillä nukutuspiikkiin saakka Onni oli ollut oikein reipas ja nauttinut eläinlääkärinkin rapsutuksista, tällä kertaa tilanne oli eri ja boksista jouduttiin kissaa hieman kaivelemaankin.  Suunniteltu hampaanpoisto suoritettiin ja Onni sai tikit suuhun.

Paraneminen sujui muuten hyvin, mutta toiset tikit sitten repesivät vaikka ohjeiden mukaan oltiinkin menty ja kissa syönyt pelkkää mössöruokaa. Tämä ei kuitenkaan näillänäkymin aiheuta mitään jatkotoimenpiteitä, pitää tietysti tarkkailla suun tilannetta. Syödään siis edelleen pelkkää mössöruokaa, mutta nyt suun kipu on selvästi vähän hellittänyt.


Hammaspotilas on ollut koko ajan ihan huippureipas, kivusta huolimatta sietää ihan älyttömän hyvin sitä että olen sitä suustakin sörkkinyt. Kohta aletaan pesemään taas aktiivisemmin hampaita ja tarjoamaan myös esimerkiksi raakaa lihaa ja raksuja.


Onnilla siis todettiin FORL, eli kissoilla harmillisen yleinen
hammassyöpymäsairaus. Siinä hammas alkaa tuntemattomasta syystä syöpymään juuresta ikenen alla ja lopulta ilman hoitoa hampaan kruunu syöpyy katki, ien kuroutuu hampaan päälle ja hammas jatkaa syöpymistään ikenen sisällä. Tämä on siis kissan elimistön oma tapa hoitaa tilanne, mutta tietysti kissalle kivulias kunnes hammas on kokonaan syöpynyt pois. Onnilla yksi hammas on tämän ehtinyt tehdä. Parannuskeinoa tai ehkäisykeinoa sairauteen ei ole, ja minkä tahansa ikäinen kissa voi tähän sairastua. Ainoa "hoito" on tällä hetkellä kivunlievitys syöpyneiden hampaiden poiston kautta.

Nyt odotellaan mahdollisesti pari vuotta ennen kuin mennään uudelleen röntgeniin ihmettelemään sairauden etenemistä. Toivotaan että sairaus tyssäisi tähän, mutta sitä ei voi tietää ja ehkä todennäköisemmin siellä suussa on jossain vaiheessa taas poistettavaa. Myös jos etuylähampaiden ienten vetäytyminen jatkuu, joudutaan niitä mahdollisesti poistamaan parin vuoden kuluttua. Tällä hetkellähän tilanne on siltä osin kiva, ettei näillä väliposkihampailla ole suurtakaan funktiota kissan ruokailun kannalta, eli siihen tilanne ei vielä vaikuta.

Olen toisaalta helpottunut, että Onnilta hampaita jouduttiin tosiaan poistamaan vasta nyt, 8-vuotiaana. Joidenkin tilastojen mukaan yli kolmasosa kissoista sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä FORLiin, ja tämän takia edes eläinlääkärikuluvakuutukset eivät näitä tapauksia yleensä korvaa. Sairauden hoitaminen on varsin kallista; meillä meni nyt lähes 600 euroa, vaikka päästiin itseasiassa varsin edullisesti verraten siihen mitä olen kuullut muiden maksaneen hampaidenpoistosta.


lauantai 10. syyskuuta 2016

Ruska jo 7v ja kuulumisia

Eilen meillä oli taas synttärit - Ruska täytti 7 vuotta! Hassua ajatella, että jo kaksi kolmesta tämän talouden kissoista pääsisi jo näyttelyissäkin veteraaniluokkaan. Ja kolmaskin liittyy joukkoon jo ensi keväänä.


Kissat ovat suurinpiirtein puolisentoista kuukautta asuttaneet nykyistä kämppää, ja kivasti on kotiutuminen ja sopeutuminen asunnon pinta-alan puolittumiseen (ja tilajaon poistumiseen) sujunut. Olen joskus maininnutkin että Ella on aiemmin viettänyt suuren osan ajastaan ovella muista kahdesta erotettuna kissojen kemioiden vuoksi, mutta nyt tämä tilajako poistui uuden reviirin ja ympäristön myötä. Alku ei ollut helpoin ja välillä mietittiinkin Ellan siirtämistä mummolaan ainoaksi kissaksi, mutta nyt on saatu kissojen stressitaso ja kemiat sellaiselle tasolle ettei tarvetta kissakolmikon hajoittamiselle ole. Ja hyvä niin.

Täällä koitetaan taas aktivoitua blogin suhteen, jossain vaiheessa tulee varmaan esittelyä kissojen nykyisestä elinympäristöstä ja Onni hammasjutuistakin tullaan puhumaan.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Mökkiterveiset






Ella pääsi käymään sukumökillä ensimmäisenä kissana. Ihmeteltiin laiturilla kaloja, seikkailtiin rakennuksissa ja käytiin jopa souturetkellä (mikä ei Ellan mielestä ollut lainkaan kivaa ja oli vähällä ettei Ella tipahtanut järveen kun oli kova kiire hypätä veneestä takaisin laiturille retken päätteeksi).

Sillä aikaa Ruska ja Onni ovat kotiutuneet uuteen kotiinsa, johon koko kissakolmikko muutti viime tiistaina. Kaikki kissat tuntuvat viihtyvän jo varsin hyvin, isot ikkunat ovat kaikkien mielestä mielenkiintoisia (ja maantason näkymät varsinkin, kissoille jotka ovat tottuneet asumaan ehkä noin parikymmentä metriä maanpinnan yläpuolella) ja myös parveke on suuressa suosiossa.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Muutosta

Täällä blogin taustajoukoissa elämä on muuttumassa kertarysäyksellä aika paljonkin.

Kissojen elinympäristö on vaihtumassa 81 neliöisestä 40 neliöön, kissojen arjessa jatkuvasti pyörivien ihmisten määrä kolmesta yhteen. Elinympäristö myös laskeutuu kerrostalon kuudennesta kerroksesta maan tasalle. Blogin taustajoukoissa siis muutetaan uuteen asuntoon, ja blogissa tullaakin kesän aikana varmasti näkemään sekä kuvia uudesta meidän kissojen elinympäristöstä, että uuden elinympäristön tekemisestä kissojen kodiksi ja kissaturvalliseksi.


Ja se muutto.

Muuttohan on kissoille aika suuri stressi, kun kissan elinympäristö vaihtuukin yllättäen ihan uuteen. Meidän kissoista Ruskalle muutto tulee varmasti olemaan kaikista helpoin, ja vaikein se tulee olemaan Onnille. Pahimmassa tapauksessa Onnin idiopaattinen kystiitti myös alkaa oireilemaan pissatulehdusta stressin vaikutuksesta.

Vaikka ympäristö onkin uusi, uskon sen edes vähän helpottavan, että huonekalut tulevat olemaan kotoa tuttuja, eli tuttuja hajuja on enemmän kuin vaikka pelkän muualla kyläilyn aikana.

Tällä hetkellä on hyvänä puolena se, että muuttoa ei tarvitse tehdä tällä kertaa kertarysäyksellä ja nopeasti. Kissat pystyvät asumaan nykyisessä asunnossa siihen saakka, kunnes kissoille on oikeasti kaikki valmiina sitten uudessa kodissa. Kissat muuttavat tietysti tosiaan viimeisenä.

Uudessa elinympäristössä on myös paljon kivaa. Uudet ulkoilumaastot ja ehkäpä meidän valjasulkoilukin saa tosiaan uuden sysäyksen, veikkaan nimittäin että kissoja rohkaisee enemmän valjasulkoiluunkin se, kun uudessa asunnossa eletään jo katutasossa, kerrostalossa korkealla asuessa se katutason vilinä ja muu elämä on kuitenkin aika kaukana.

Luvassa on tosiaan kissoille myös lasitettu parveke (jonka ahkerimpina käyttäjinä tulevatkin varmasti kissat olemaan, siellä tulee olemaan niin toinen kiipeilypuu, kissoille tasoja kuin kissanpyöräkin, kun sen korjaus valmistuu).

Onko teillä muutettu kissojen kanssa? Vinkkejä kissaystävälliseen muuttoon?



perjantai 3. kesäkuuta 2016

Näyttelyjännitystä

Täytyy myöntää, ettei minua ole jännittänyt kissanäyttely näin paljoa sitten niiden ensimmäisten Ellan näyttelykertojen vuonna 2010. 

Meidän tytöt on menossa näyttelyyn 11.6. Hyvinkäälle, eli reilun viikon päästä.


Miksikö minua sitten jännittää?

Ensimmäinen asia on se, että tämä on ensimmäinen näyttely, jossa en ole itse paikalla. En ole edes aamulla kotona lähettämässä kissoja matkaan. Vaikka kissat ovatkin menossa minulle tuttujen ihmisten kanssa näyttelyyn, niin jännittäähän tuo tosiaan että miten näille kissoille vieras ihminen tulee pärjäämään meidän tyttöjen kanssa. Okei, Ruskahan on varsin helppo näyttelyssäkin, siitä ei ole huolta. Ella taas... jännittävintä on ehkä sekin, että kissat tulevat olemaan ainakin semmoisen ihmisen vastuulla, josta Ella ei aiemmilla kerroilla ole tykännyt. Lainkaan, ja se näytti sen. Toivotaan, että nyt kun Ellan rakkain ihminen, minä, en ole kulmilla, Ella suhtautuisi häneen vähän suopeammin.


Toinen asia, joka jännittää (ja joka myös harmittaa siksi, etten itse pääse paikalle), on se, että kyseisessä näyttelyssä järjestetään venäjänsinisten ensimmäinen Breed BIS koko maailmassa. Väitän, ettei missään näyttelyssä aikaisemmin ole ollut edes tätä määrää venäjänsinisiä samassa näyttelyssä - peräti 55 ilmoitettua kissaa! Venäjänsiniset saavat siis tässä näyttelyssä lauantaina oman paneelinsa. On myös mielenkiintoista nähdä, miten venäjänsiniset on keksitty jakaa tuomareiden kesken. Yleensä kun on nimittäin saatu järjestettyä Breed BIS, on kyse ollut rodusta, jossa on useampia värejä/väriryhmiä. Tällöin kissat on ollut helppo jakaa eri tuomareiden kesken värin mukaan. Tavallisesti venäjänsiniset taas ovat poikkeuksetta kaikki samalla tuomarilla. Tästä on ilmeisesti myös jouduttu ihan Fifestä asti kysymään ohjeistusta.

Koska on selvä, että kilpailua tulee olemaan, ja paljon, olen erittäin tyytyväinen jo pelkkään sertiin, jos sellainen saadaan. Sekään ei tosin ole mikään oletusarvo, mutta siihen pidetään kotipuolessa peukut pystyssä. Venäjänsinisten kanssa kilpailu on myös tavallisesti todella tiukkaa, koska hurjan monessa asiassa väljän standardin vuoksi loppujenlopuksi merkitsee eniten tuomarin oma mielipide. Hyvä esimerkkihän on vaikka Ruskan menestyminen tänä keväänä - yhdessä näyttelyssä tuomari rakastui meidän rouvaan kovin, antoi sertin, valitsi sen värin parhaaksi, kutsui tuomarin parhaiden valintaan ja vielä nominoikin paneeliin. Ja kaikenlisäksi antoi äänensä Ruskalle paneelissakin. Kaikissa muissa tämän kevään näyttelyissä taas, jos Ruskalla on ollut kilpailija, se on Ruskan aina voittanut. Etenkään Ruskalle en siis odota edes sitä sertiä, koska olen lähes satavarma että sen luokassa on kilpailua sertistäkin, Ellan kohdalle asetan korkeampia toiveita sertin suhteen. Ruskanhan oli tarkoitus palata näyttelyareenoille vasta syksyllä veteraaniluokassa.


Joku saattaakin muistaa, että meiltä jäi Scandinavian winnerit välistä Ellan allergiaoireilujen takia. Kuten näistäkin kuvista huomaa, karva on kasvanut kaulaan takaisin varsin hyvin, pari laikkua löytyy josta huomaa että karva on siinä lyhyempää kuin muualla, mutta nopealla katsauksella se ei ole häiritsevää.

Ensi viikolla tulee olemaan kyllä pieni näyttelystressi kun joudun kissat pesemään ja kaiken näyttelyä varten valmistelemaan jo torstaina, ja sitten veljeni pakkaa lauantaiaamuna kissat bokseihin. Mitenköhän sekään tulee onnistumaan...

tiistai 31. toukokuuta 2016

Testissä Rafine Soupe -märkäruuat

Saimme yhteistyön merkeissä Faunattarelta testiin Animonda Rafine Soupe -märkäruokia, kuutta eri laatua. Totesin heti alkuun, että mielenkiintoista, tätä ei ollakaan koskaan kokeiltu vaikka nimi onkin tuttu. Animondan ruokiahan on meillä syötetty aiemminkin, aina satunnaisesti Animonda Carnya ja Ruskan tiineysaikana sekä pennuilla oli usein tarjolla Animonda Vom Feinsten -pateeta.


Minulla oli kuitenkin mielikuva, että kyseinen ruoka sisältää viljoja, joten päätimme testailla ruokaa pelkästään Onnin ja Ruskan voimin, sillä Ellan allergiaepäilyjen vuoksi pidän toistaiseksi viljat täysin pannassa sen kohdalta.

Yllätys olikin suuri, kun tutkiskellessani pussinkylkiä tarrassa, jossa oli ainesosaluettelon suomennos, luki pelkästään esimerkiksi vasikanlihavaihtoehdossa että "Koostumus: Lihaa (vasikkaa 8%), mineraaleja." Koska minulla oli mielikuva siitä, että näissä on kyllä sitä viljaa, niin lähdinkin hieman skeptisenä internet-sanakirjan avulla kääntämään noita pussinkyljen saksankielisiä tekstejä. Kuten uumoilinkin, pussin kyljessä oli virhe käännöksessä, vastaava toistui myös muissa pusseissa. Lähestyin asiasta Faunatarta ja heidän kauttaan asia etenee maahantuojan käsittelyyn. :)

Kuten tosiaan tavallista, tutkiskelen ruuasta ensiksi itse aina pussinkyljen - se vaikuttaa ostopäätökseen kaikista eniten omalla kohdallani. Vaikka pyrinkin ruokkimaan kissani aina erinomaisesti, laadukaimmalla mahdollisella, meillä ei juuri mikään ole täydellisessä pannassa - pienet määrät kasviksia, viljoja, jopa maitotuotteitakin menevät välillä meilläkin kissojen kuppiin erilaisten kissanruokien joukossa.



Suurimman myönnytyksen olen tehnyt juuri viljojen kohdalla - suurin osa kastikemärkäruuista sisältää viljoja, ja siinä missä kastikemärkäruuat ovat ainakin meillä se kaikkein maistuvin ruoka, niin niiden avulla on myös helpointa lisätä kissan juomista vettä ruuan joukkoon lisäten. Meillähän Ella vihaa kun teen tätä ja meillä menee oikeasti kupit nurin silloin kun lisäilen vettä ruuan joukkoon, mutta kastikemärkäruokien kanssa Ella sietää vesilisän aika hyvin. Oiva apu siis etenkin kesähelteillä.



Mutta miten nämä ruuat sitten maistuivat?

Erinomaisesti, sanoisin. Arvovaltainen maistelukaksikkomme nautiskeli ruokahetkistään innolla, ja kupit nuoltiinkin tavanomaista puhtaammiksi ruokailun jälkeen. Havaittavissa oli myös, että ainakin Onni tosiaan tykkäsi että kyseessä oli herkullisempi ateria kuin mitä normaalisti, sillä kokeilujen jälkeen kun vanha ruoka palasi kuppeihin, niin vaikka ruokaa löytyi jo kupista, sitä muutamaan kertaan koitettiin kysellä että mahtaisiko tarjolla olla sittenkin sitä jotain vielä parempaa. Onnihan tekee tätä tosiaan usein, että jos on edellisinä päivinä saanut jotain mielestään parempaa kuin mitä kupista jo löytyvä on, niin vähän yritetään pyytää ihmisiltä sitä herkkua mitä on aiemmin saatu. Ei se tyhmä ole joka pyytää, vai miten se meni? Onni taitaa tietääkin, että vaikka sille aterialle muutosta ei tapahdu, saattaa seuraavalla aterialla sitten helpommin olla jotain herkullisempaa...

Maistuvuudessa ei eri makujen välillä tuntunut olevan juurikaan vaihtelua, vaikka ihmissilmään ruuat erottuivatkin toisistaan selkeästi koostumukseltaan. Tämä olikin aika mielenkiintoista näin omistajan näkökulmasta, sillä lähes aina saman merkin eri makuvaihtoehdot eivät ulkonäöltään näin toisistaan tunnistettavissa ole.

Sadan gramman annospussi on monikissataloudessa suhteellisen epäkäytännöllinen pakkauskoko, ja meillä annospusseja syötetäänkin pääosin silloin kun ollaan näyttelyssä tai maksimissaan kahden kissan kanssa reissussa. Kun ruuan maistuvuus oli erittäin hyvä, niin voisin kuvitella tätä joskus päätyvän meidän ostoskoriimme vaikka näyttelyä varten, tai esimerkiksi kun Ellan kohdalla totutellaan pikkuhiljaa syömään vähän paremmin taas raakaa lihaa, sekoittaen sitä märkäruokaan (olettaen, ettei viljat olekaan Ellan allergiaoireilun syynä).

Onko teillä maisteltu koskaan näitä ruokia?

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Onnea Onni 8v!

Tänään meillä vietellään taas synttäreitä - nimittäin Onnin 8-vuotissynttäreitä. Meidän kissakolmikon seniori ikääntyi taas vuoden siis.


Uutta synttärikuvaa ei tänä vuonna Onnista saatu, sillä kissojen emäntä rikkoi fillaroidessaan jalkansa ja Onni on kissoista se, joka karttaa kyynärsauvoilla kävelevää ja ortoosi jalassa linkuttavaa emäntäänsä, pysyen aina turvallisen vähintään parin metrin välimatkan päässä, ihan vain varmuuden vuoksi. Kyllä se siitä, Onni on elämänsä aikana nähnyt emäntänsä nyt yhteensä kolme kertaa ortoosi jalassa ja laskujeni mukaan lähes 20 viikkoa kyynärsauvojenkin kanssa. Tytöt eivät emäntää arkaile myöskään tässä vaiheessa, mutta Onni on ollut aina hieman "villimpi sielu", joka tykkää muutenkin leikkiä hieman vaikeampaa ja etäisempää luonnetta.

Alkukuusta muuten myös kissakolmikon kuopus, Ella, vietti myös synttäreitään. Täyttäen 6 vuotta, sitä ei muistettu täällä blogin puolella kertoakaan.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Kaljukaula

Edelliseen postaukseen jäi kuva laittamatta Ellan karvattomista laikuista, joten laitetaan se nyt erillisenä postauksena.


Tällä kaulalla ei tosissaan ole vähään aikaan asiaa näyttelyyn. Tosiaan onneksi kuitenkin "tilanne on ohi", ja kutinaa ei enää ole, eikä Ella ainakaan ihoaan missään vaiheessa rikki raapinut.

Ikäviä nuo karvattomat laikut ovat tietysti myös valokuvaamisen kannalta - haaveilin taas Ellan kuvailemisesta kirsikankukkien kanssa (koska kaksi vuotta takaperin saatiin silloin niin upeita kuvia) ja pari muutakin valokuvausprojektia oli Ellan kanssa tarkoitus toteuttaa tässä keväällä. Karvattomat laikut eivät kuitenkaan enää näytä yhtä "häiritseviltä" kuin alussa, niin parin viikon päästä saattaakin jo kissa näyttää ihan kuvattavaltakin, vaikka Ellan pää onkin kauttaaltaan selvästi vähäkarvaisempi kuin mitä kissan kroppa. Sille ei kuitenkaan nyt voi mitään, eli tällä mennään. :)



sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Epäonnea

Lemmikkien kanssa eläessä tulee aina vastaan yllätyksiä, niin kävi meilläkin viimeksi lähes pari viikkoa takaperin.

Viime viikon viikonloppuna meidän oli tarkoitus osallistua erääseen isoon kissanäyttelyyn, Scandinavian Winner-näyttelyyn Helsingissä. Paikalle oli ilmoitettu peräti 800 kissaa ja paneelivoittajat saisivat hienon Scandinavian Winner (SW) -tittelin. Siitä siellä siis kisattiin. Sen lisäksi kys. näyttelystä saatu serti olisi laskettu ulkomaansertiksi, vaikka Suomenmaalla oltiinkin.

Viikkoa aikaisemmin olimme olleet Ellan kanssa kyläilemässä poikaystäväni luona, joka on myös kissallinen koti omasta takaa. Talon kissa saa syödäksensä markettiruokia, raksuja etenkin aika vapaasti, joten yritä siinä sitten pitää meidän ruokahirmu-Ella poissa toisen kissan ruokakupilta. Niinhän siinä sitten kävi, että Ella siellä maisteli siellä talon ruokatarjoiluja kun silmäni vältti.

Ella on aina ollut helppo kissa ruokinnan suhteen. Ainuttakaan kertaa se ei ole selvästi oireillut ruuan epäsopivuutta, sen maha kestää minkä tahansa ruuan ja äkilliset ruuanvaihdokset. Ruskahan meillä oireilee ruuan epäsopivuutta korvien likaantumisella ja Onni taas sekä hiekkalaatikkotuotoksillaan että nyt vanhemmiten aknenäppylöillä leuassa. Tiesin, että kissa voi herkistyä jollekin ruoka-aineelle myös vanhetessaan, etenkin kun Onnin kohdallakin juuri selvästi käynyt myös niin.

Ja niinpä havaitsin sitä seuraavana tiistaina, eli muutamaa päivää ennen näyttelyä, että tuo kissa on aloittanut ihan valtavan karvanlähdön. Ella pudottaa normaalistikin talvikarvansa nopeasti, mutta tämä oli ihan uutta. Tullessani kotiin, ihmettelin ensiksi jopa että ovatko kissat tapelleet, kun harmaata karvaa oli tupottain lattioilla. Ella oli tosin yksin poissaollessani makuuhuoneeseen suljettuna, joten siitähän ei voinut siis olla kyse.

Huomasin jo silloin, että ihan kuin Ellan ohimo olisi punoittanut - ensimmäinen ajatukseni oli jo silloin että "noniin, nyt se sitten on raapinut ohimonsa verille, allergiaa". Myöhemmin illalla kun sitten tarkastelin ohimoa uudelleen, epäilin jo nähneeni harhoja, sillä ohimo näytti aivan normaalilta.

Torstaiaamu. Herätessäni Ella tulee heti moikkaamaan. Huomaan, että sillä on kaulassa useita karvattomia läikkiä. Ei voi olla totta! Iho näytti onneksi aivan ehjältä, mutta karvattomia läikkiä oli useita. Ella rapsutteli kaulaansa edelleen, selvästi pään alueella kutisi. Totesin heti, että no, viikonloppusuunnitelmat menivät uusiksi, meidän Ellaa ei näyttelyssä nähdä. Perjantaina oli myös lähellä lähtö eläinlääkäriin, kun Ella oli koko päivän apaattinen ja vain nukkui, mutta se meni ohi nopeasti -onneksi. Karvattomien laikkujen määrä kuitenkin kasvoi, niitä on ympäri kaulaa, niskassa ja pienenpieni myös nenän vieressä.

Allergia, sitä se suurella todennäköisyydellä on. Kyseinen Ellan kitaan päätynyt ruoka kun sisälsi muunmuassa vehnää, joka on ehkä yleisin kissan ruoka-aineallergian kohde. Nyt kun Ella on syönyt noista oireiden alusta saakka vain yhtä ja samaa ruokaa, sitä tuttua kuivaruokaa joka sille on koko sen eliniän sopinut vallan mainiosti, kutina vähitellen selvästi väheni ja nyt on loppunut kokonaan. Voinen huokaista helpotuksesta.

Nyt sitten jäädäänkin näyttelytauolle vähäksi aikaa, kunnes turkki on taas kasvateltu normaaliin tuuheuteensa ja karvattomat laikut kadonneet. Samoin ruokinnan kanssa ei kokeilla hetkeen mitään uutta, vaan mennään niillä kaikista tutuimmilla ja "turvallisimmilla" vaihtoehdoilla, kunnes uskaltaa alkaa ehkä testailemaan eri ruokia.





maanantai 21. maaliskuuta 2016

TGCA, IP, IC, BIS ja muita kuulumisia näyttelyrintamalta


Jospa nyt heräteltäisiin blogia taas kaamoshiljaisuudesta!

Tiivistetysti, mitä näyttelypuolella on meillä tapahtunut? Kerrotaan se numeroin

7 näyttelypäivää
2 näyttelyissä käynyttä kissaa
2 maata
2 kattojärjestöä
4 näyttelynjärjestäjää

Tuloksia?

2 EX2
5 EX1
1 CACIB
1 CAPIB
1 CAGPIB
2 CAGCIB
1 BIV
3 NOM
1 BIS
1 IC
1 IP
1 SP 2nd Best Alter
1 SP 3rd Best Alter
Lähes 500 pistettä
1 TGCA

Lienee siis selvää, että näyttelyritamalla on tapahtunut vaikka mitä.

Kuva Tessa.lv

Ensimmäinen näyttely tällä ajanjaksolla oli Felixin näyttely Tallinnassa, Virossa 20.-21.2. Sinne meiltä lähti sekä Ruska että Ella. Oli mielenkiintoista olla ensimmäisessä ulkomaannäyttelyssämme ja reissu oli varsin onnistunut. Sieltä Ruskalle tuloksena kumpanakin päivänä EX2 ("A little bit grumpy old lady :) but with style" luki toisessa arvostelusetelissä) ja Ellalle EX1 CAPIB IP NOM BIS sekä EX1 CAGPIB NOM. Ei Ellalta siis hullummin, ja Ella valmistuikin lauantaina toivotusti International Premieriksi. Tuomareina olivat Olga Komissarova ja Donatella Mastrangelo.


Kuva Tessa.lv

Seuraavaksi lähdettiin Ruskan kanssa URKin näyttelyyn Askolaan 5.3. Tuomarina oli Martti Peltonen, joka motkotti Ruskan "liiasta söpöydestä" ja totesi että ihan korkeimmissa luokissa ei sen takia sertiä olisi rouvalle antanut. On se rankkaa olla söpö, vai mitä? No, tuloksena kuitenkin EX1 CACIB IC, eli Ruska valmistui kuin valmistuikin vihdoin, toista kertaa jo International Championiksi.

Kuva Tessa.lv

Kolmas näyttely meillä oli Ruskan kanssa KES-KISin näyttely Jyväskylän Paviljongissa ShowLinkPets-messujen yhteydessä. Ruska yllätti lauantaina hurmaamalla maannaisensa Sabine Drielingin ollen peräti EX1 CACGIB BIV NOM, ja saaden ilmeisesti Sabinen äänen vielä myös paneelissa - kahdella äänellä olisi tullut voitto! Sunnuntaina Juan Jose Martinez Vizcainon arvosteltavana tuloksena EX1 CACGIB.

Ja, jottei näyttelyitä vieläkään olisi tarpeeksi ja kolmas viikonloppu putkeen näyttelyssä ei tuntunut karmaisevalta ajatukselta, kävimme viime viikonloppuna vielä näyttäytymässä Ellan kanssa TICA-näyttelyssä Lohjalla. FinTICAtin näyttelyssä Ella keräsi lähes 500 pistettä viikonlopun aikana, ja kun ne summataan Ellan tämänastiseen pistesaldoon, on meillä peräti Triple Grand Champion Alter! Tuomareina olivat tällä kertaa Sue Hart-Jones  (Allbreed) ja Delsa Rudge (Speciality), ja tästä parivaljakosta etenkin Delsa Ellasta tykkäsi kovasti, palkiten sen kumpanakin päivänä lyhytkarvaisten kastraattien finaalissa - lauantaina sijalle 3. ja sunnuntaina peräti toiseksi.

Tällä kertaa tosiaan tällainen lyhyt näyttelytiivistelmä, kun näitä näyttelyitä on tässä päässyt kertymään. Seuraavat näyttelyt joissa meidät voi nähdä, on Scandinavian Winner ensi kuussa Helsingissä ja mahdollisesti FinTICAtin näyttely Kotkassa toukokuussa, kumpaankin näistä olisi Ella lähdössä mukaan. Kesäkuussa taasen olemme suurella todennäköisyydellä sekä Ruskan että Ellan kanssa edustamassa venäjänsinisten erikoisnäyttelyssä ERY-SYDissä Hyvinkäällä. Näyttelyitä siis riittää!

Saan toivottavasti tällä viikolla kirjoitettua tänne blogiin meidän Sveitsin (ja Ranskan!) reissusta, jonka päämääränä oli siis viedä ihana Alia uuteen kotiinsa. Meillä ei siis ole enää tuota ihastuttavaa, kaunista ja maailman riiviöintä russipentua, vaan pikku-Alia elelee nyt omassa, hyvässä kodissansa, jossa tuohon hurmaavaan neitiin rakastuttiin kyllä varmasti.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Tytöllä on äitinsä silmät

Silloin, kun Ruskan viimeistä pentuetta odotettiin syntyväksi, yksi niistä ääneen sanotuista toiveista pentuihin liittyen oli että "toivottavasti pennut perivät emonsa silmät".

Verrataan - emon, Ruskan silmät: 


Pentujen isän silmät:



Toiveeni liittyi nimenomaan erityisesti silmien väriin. Toki Ruskalla on muutenkin todella kauniit silmät, kauniin mantelin muotoiset ja todella suuret. Kuvista niiden koko ei aina ihan välity, mutta ne on esimerkiksi Ellan silmiin verrattuna huomattavan suuret verrattuna kissan päähän. Mikä olisi sykähdyttävämpi katseenvangitsija kuin uskomattoman vihreät, todella suuret silmät?

Kuitenkaan pentujen isänkään silmissä ei ole mitään vikaa - ne sopivat kantajalleen eikä niiden värikään ole venäjänsinisten mittakaavassa mikään huono, vaikka onkin helppo tietysti sanoa että väri voisi olla syvempi, intensiivisempi ja ilman sitä keltaista sävähdystä. Mainittakoon kuitenkin, että suurella osalla venäjänsinisistä on tämän kaltaiset silmät, ja pikemminkin Ruskan silmät ovat harvinaisuus. Esimerkiksi taas Ellalla koen olevan sellainen "keskimääräinen" venäjänsinisen silmienväri. Ellalla ei ole kuitenkaan sitä keltaista sävyä silmissä, mutta Ellan silmät ovat Ruskan silmiin verrattuna auttamattomasti haaleamman vihreät.

No, niihin pentujen, tai tässä tapauksessa Alian, silmiin.



Eräs erittäin kokenut ulkomaalainen venäjänsiniskasvattaja sanoi Alian 10-viikkoiskuvasta (yllä) että siinä on todella lupaava silmienväri. Siis kuvasta, jossa pennulla on vielä täysin siniset silmät? Tiesin ennestäänkin, että mitä pidempään venäjänsinisen pennun silmät pysyvät mitä syvemmän sinisinä, sitä parempaa silmienväriä se yleensä ennustaa. Toiveeni toteutuminen ei siis olisi mahdotonta.

Nyt, vielä ehkä toki jokseenkin kesken kehityksen, tilanne on Alialla tämä.




Toiveemme siis täyttyivät! Väri on kauniin syvän vihreä, pienellä säväyksellä reunoilla keltaista. Kauniit, ilmeikkäät silmät. Enemmän näen tässä Ruskan silmiä kuin isän, Riverin. Muutenhan Aliassa taas on todella paljon isänsä näköä, vaikkakin selvästi myös Ruskan piirteitä "tasoittamassa". Kaunis pentu, sitä ei varmaan voi kukaan kiistää!

Alian lähtöön on muuten nyt päivää alle kuukausi. Vauhtia ja vilinää meillä riittää Alian ansiosta, ei ihan meno ole niin rauhallista kuin mitä näiden meidän "keski-ikäisten" kanssa.

Nyt meillä valmistaudutaan viikonlopun näyttelyyn. Tulevina viikkoina tulee olemaan enemmänkin näyttelyreissuja, sillä meidän lähiviikkojen näyttelykalenteri näyttää tältä:

20.-21.2 Tallinna, Felix - Ruska & Ella
5.3. Askola, URK - Ruska
12-13.3. Jyväskylä, KES-KIS - Ruska

Ja sen lisäksi on harkinnassa Ellan kohdalle FinTICAtin näyttely Lohjalla 19.-20.3. Pikkuhiljaa katsellaan myös että ketä meiltä lähtee Scandinavian Winner -näyttelyyn huhtikuussa. Näyttelyitä siis riittää.

Nyt kuitenkin tulossa meidän eka ulkomaannäyttelyreissu, hieman jännittää vaikka onkin paljon tuttuja näyttelykonkareita tulossa myös!

maanantai 8. helmikuuta 2016

Vanhoja arvosteluja

Kävin kirjastolla skannailemassa kasan Ruskan vanhoja arvosteluseteleitä mitätöintiä varten (tästä tulossa mahdollisesti lähiaikoina sepustus, että mitä varten tällaistakin joudutaan tekemään) ja päätin samalla skannailla niitä arvostelutekstejä blogiinkin näkyville.

Ruskahan on nuorena näyttelyissä käydessään ollut oikein tykätty, ollut paneelissa kolmeen kertaan ja värin paras neljä kertaa. Ellankinhan Ruska voitti (Ellankin taakse jäi kyllä kissoja!) Ellan ainoassa avoimen luokan näyttelyssä huhtikuussa 2011. Tällä hetkellä en osaa sanoa kumpi meidän tytöistä voittaisi jos kisaisivat toisiaan vastaan - etenkään kun Ella on noista ajoista ainakin kehittynyt hurjasti ja Ellan pää, joka oli silloin täysin keskeneräinen ja suurin "virhe", on nykyään Ellan kehutuimpia puolia. Jonakin päivänä kyllä tullaan testaamaan myös jonkun yksittäisen tuomarin mielipide siitä kumpi meidän tytöistä on rotumääritelmän silmissä "parempi".

Koska kissanäyttelytuomarien käsialaa saa tunnetusti aika paljon tulkita ja ihmetellä, niin tässäpä sitä ihmeteltävää sitten yllinkyllin! Näitä lukiessa kyllä alkaa vähän turhauttamaan se kiireen vaikutelma ja persoonattomuus, mikä on toki ymmärrettävää kun tuomarilla on helposti se 70-80 arvosteluseteliä kirjoitettavana viikonlopun aikana. Toisaalta näytteilleasettajakin maksaa juuri siitä lippulappusesta, etenkin jos menestystä ei muuten tule ja tuomari sattuu olemaan erittäin vähäsanainen (mikä on valitettavankin mahdollista). Minun silmissäni arvosteluseteli on yksi vastine (niille viimevuosina kallistuneille) näyttelymaksuille, sen ollessa ehkä ruusukkeen lisäksi se näyttelystä "käteen jäävä" asia.
Tämän vuoksi arvostan sellaista arvosteluseteliä, josta "tunnistaa kissansa" ja joita ei ole viittätoista tusinassa.

Linda Knyovan mielestä Ruskassa on kaikki selvästi ollut aika ex(cellent). Loput on saksaksi, eikä täällä siitä mitään ymmärretä. Tuomarihan saa kirjoittaa Suomessa setelit suomenkielen lisäksi englanniksi, saksaksi tai ranskaksi, mutta keskimääräisen suomalaien näytteilleasettajan silmissä se englanti tai suomi on varmasti toivottavin.


 Ad de Bruijn on jatkanut samalla ex-linjalla. Se mikä ei ole ollut ex, on ollut selvästi lovely. Yleisaikutelman viimeisestä sanasta en saa minkäännäköistä selkoa, saako joku muu? ("a lovely ****").


Natalia Sidorovan arvostelussa Ruska on tainnut kadottaa korvansa, kun niistä ei sanota yhtään mitään. Ruskalla on tapana vähän hukata korvansa, ainakin siltä täällä tuntuu kun ei tuohon kissaan saa minkäänlaista kontaktia välillä...


Thea Friscovecin mielipiteestä ei voi erehtyä. Silmienväri on "super", turkki on selvästi ollut monelta osin Thean mieleen ja yleisvaikutelmassa sydämen sisässä "attractive little lady". Tuomarien arvosteluseteleihin piirtämät sydämet on ihania tunnustuksia!


Tällä kertaa Natalia Sidorova on saanut selvästi myös Ruskan korvatkin arvosteltavakseen. Siitä en kyllä osaa sanoa, mitä korvista lukee. Tällä kertaa tuomari oli arvosteluisaan suurilta osin aika samaa mieltä mitä aikaisemminkin (välissä aikaa 2 viikkoa), minkä ei pitäisi olla yllätys.


Sebastian Pruchniakin mielestä Ruskan XL-kokoiset silmät ovat "stunning color!!!". Voinen myös allekirjoittaa yleisvaikutelman "Cute girl", söpöhän Ruska on kyllä kuin mikä!


Gianfranco Mantovanin mielestä Ruska voisi olla hieman suurempi. Muuten tämä arvostelu olisi voinut tulla vaikka Ellalle, mutta toisaalta aika kesskimääräinen arvostelu.


Pam Delabar rakastui Ruskan silmienväriin. "Outstanding, unbelievable green colour" ja vielä yleisvaikutelmaankin on silmistä täytynyt mainita.


Marianne Kuipers-Kossenin mielestä Ruska on selvästi ollut aika tasapainoinen. Sana "balance" toistuu peräti kolmeen kertaan - tyypissä, hännässä ja jopa luonteessa. 


Eric Reijersin käsittelyssä Ruska on ollut "Super relaxed" ja sydämenkin on saanut arvostelutulokseen. Toivottavasti Ruska osaisi olla jatkossakin yhtä rennosti!


Aina Haugen arvostelussa Ruskasta ei mitään yllättävää ole kerrottu, kaikki on taas aika ex. Voisi olla vaikka Ellankin saama arvostelu.


Lena Chapmanin mielestä on taas kaikki ollut aika Ex. Taas kerran, hyvä esiemerkki sellaisesta setelistä joka on tavallaan kyllä ihan "kiva", mutta persoonaton ja juuri tällaisia tuntuu kerääntyvän arkistoihin vaikka kuinka.

Millaisia arvoteluseteleitä te olette näyttelyistä saaneet? Mikä on ikimuistoisinta, mitä tuomari on kirjoittanut /sanonut kissastasi?

lauantai 6. helmikuuta 2016

Onni ja Alia

Yksi päivä näin yllätyksekseni kun Onni pesi Aliaa. Onnihan ei ihan hirveästi välitä Alian kosketuksesta, menee usein muualle jos Alia tunkee viereen. Välillä tosin sattuu näitä kun nukkuvat vierekkäinkin, kuten tälläkin kertaa - itseasiassa Onnin selässä kiinni nukkui vielä Ruskakin. Ilmeisesti siinä sitten Onni jossain vaiheessa päätti alkaa turkkiaan pesemään ja "erehtyi" myös Alian selkää vähän puhdistamaan - suloista!




Alian lähtö lähestyy, siihen on reilu kuukausi aikaa. Enitenhän tosiaan Alian lähdössä ehkä harmittaa se, että Onnin mahtava painikaveri lähtee pois - Onni on nauttinut leikkikaveristaan kovasti, Ruskakaan kun ei painimisesta tykkää, saati sitten Ella, joka ei lähde toisen kissan kanssa leikkiin ollenkaan. Toisaalta odotan innolla myös sitä, että Ruska palaa ennallensa - viimeaikoina Alian läsnäolo on selvästi vaikuttanut Ruskaan, ja Alialta kun ei löydy juuri kunnioitusta emoansa kohtaan (ei esimerkiksi noteeraa Ruskan sähinää ja murinaa juurikaan silloin kun päättää emonsa kanssa painia...) niin Ruska on aika "pinna kireällä" suuren osan ajasta, kun Alia kuitenkin koko ajan ympärillä pyörii. Toivottavasti Aliasta löytyisi uudessa kodissaan sitten hieman alistuvampi puoli kuin mitä siitä on meillä näkynyt, helpottaisi varmasti uudessa laumassa toimimista.


perjantai 29. tammikuuta 2016

Samaa sävyä



Tässäpä meillä aika identtisen näköinen kolmikko. Näitä kun katselee päivittäin, niin silmä kyllä tottuu tunnistamaan nämä toisistaan pienestäkin vilahduksesta kissaa, mutta täytyy kyllä myöntää että itseäni välillä kyllä huvittaa katsella näin samannäköistä kissakolmikkoa! Painot tällä hetkellä arviolta 2,5 kg, 2,8kg ja 3,3 kg, eli samaa kokoluokkaa alkaa Aliakin jo olemaan kuin mitä Ella ja Ruska. Onneksi meillä on laumaa "värittämässä" Onni, jolta kokoakin löytyy enemmän, ja tietysti tämä "lauma" ei enää näytä niin tasaisen harmaalta massalta sitten kun Alia on muuttanut pois ja vain kaksi kolmesta näyttää yhdeltä ja samalta kissalta.

Kesäkuussa tullaan Hyvinkäällä näkemään erittäin kissamainen "50 Shades of Grey", kun ERY-SYDin näyttelyssä järjestetään venäjänsinisten erikoisnäyttely, jonka järjestämiseksi täytyy siis saada vähintään 50 venäjänsinistä kissaa paikalle. Siellä tullaan näkemään venäjänsinien hopeanharmaan turkin eri sävyvariaatioita siis varmasti ihan urakalla.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Onnia ja pirskeitä



Meillä oli viime sunnuntaina pienet pirskeet kotona. Kissojen mielestä oli jännää kaikki siivoaminen ja valmistelu, etenkin Onni istui yleensä jossain tarkkailemassa touhua. Vieraita oli yhteensä noin 15, ja yllätyksekseni Alian mielestä tällainen ihmismäärä yhtäkkiä oli jotain äärimmäisen pelottavaa. Alia viihtyikin astianpesukoneen takana piilossa vieraiden meillä ollessa. Ella taas nukkui koko ajan makuuhuoneessani, Ruska kierteli välillä ja nukkui suuren osan ajasta kylppärissä. Päivän yllättäjä oli Onni - nuorempana se oli tällaisissa tilanteissa piilossa sängyn alla, mutta tällä kertaa Onni oli koko ajan jossain esillä, tuli vieraita ihmettelemään ja moikkaamaan, nautti  rapsutuksista. Ikä selvästi tehnyt tehtävänsä tässä, ei turhaan pelkää tällaisia tilanteita.