Epäonnea

Lemmikkien kanssa eläessä tulee aina vastaan yllätyksiä, niin kävi meilläkin viimeksi lähes pari viikkoa takaperin.

Viime viikon viikonloppuna meidän oli tarkoitus osallistua erääseen isoon kissanäyttelyyn, Scandinavian Winner-näyttelyyn Helsingissä. Paikalle oli ilmoitettu peräti 800 kissaa ja paneelivoittajat saisivat hienon Scandinavian Winner (SW) -tittelin. Siitä siellä siis kisattiin. Sen lisäksi kys. näyttelystä saatu serti olisi laskettu ulkomaansertiksi, vaikka Suomenmaalla oltiinkin.

Viikkoa aikaisemmin olimme olleet Ellan kanssa kyläilemässä poikaystäväni luona, joka on myös kissallinen koti omasta takaa. Talon kissa saa syödäksensä markettiruokia, raksuja etenkin aika vapaasti, joten yritä siinä sitten pitää meidän ruokahirmu-Ella poissa toisen kissan ruokakupilta. Niinhän siinä sitten kävi, että Ella siellä maisteli siellä talon ruokatarjoiluja kun silmäni vältti.

Ella on aina ollut helppo kissa ruokinnan suhteen. Ainuttakaan kertaa se ei ole selvästi oireillut ruuan epäsopivuutta, sen maha kestää minkä tahansa ruuan ja äkilliset ruuanvaihdokset. Ruskahan meillä oireilee ruuan epäsopivuutta korvien likaantumisella ja Onni taas sekä hiekkalaatikkotuotoksillaan että nyt vanhemmiten aknenäppylöillä leuassa. Tiesin, että kissa voi herkistyä jollekin ruoka-aineelle myös vanhetessaan, etenkin kun Onnin kohdallakin juuri selvästi käynyt myös niin.

Ja niinpä havaitsin sitä seuraavana tiistaina, eli muutamaa päivää ennen näyttelyä, että tuo kissa on aloittanut ihan valtavan karvanlähdön. Ella pudottaa normaalistikin talvikarvansa nopeasti, mutta tämä oli ihan uutta. Tullessani kotiin, ihmettelin ensiksi jopa että ovatko kissat tapelleet, kun harmaata karvaa oli tupottain lattioilla. Ella oli tosin yksin poissaollessani makuuhuoneeseen suljettuna, joten siitähän ei voinut siis olla kyse.

Huomasin jo silloin, että ihan kuin Ellan ohimo olisi punoittanut - ensimmäinen ajatukseni oli jo silloin että "noniin, nyt se sitten on raapinut ohimonsa verille, allergiaa". Myöhemmin illalla kun sitten tarkastelin ohimoa uudelleen, epäilin jo nähneeni harhoja, sillä ohimo näytti aivan normaalilta.

Torstaiaamu. Herätessäni Ella tulee heti moikkaamaan. Huomaan, että sillä on kaulassa useita karvattomia läikkiä. Ei voi olla totta! Iho näytti onneksi aivan ehjältä, mutta karvattomia läikkiä oli useita. Ella rapsutteli kaulaansa edelleen, selvästi pään alueella kutisi. Totesin heti, että no, viikonloppusuunnitelmat menivät uusiksi, meidän Ellaa ei näyttelyssä nähdä. Perjantaina oli myös lähellä lähtö eläinlääkäriin, kun Ella oli koko päivän apaattinen ja vain nukkui, mutta se meni ohi nopeasti -onneksi. Karvattomien laikkujen määrä kuitenkin kasvoi, niitä on ympäri kaulaa, niskassa ja pienenpieni myös nenän vieressä.

Allergia, sitä se suurella todennäköisyydellä on. Kyseinen Ellan kitaan päätynyt ruoka kun sisälsi muunmuassa vehnää, joka on ehkä yleisin kissan ruoka-aineallergian kohde. Nyt kun Ella on syönyt noista oireiden alusta saakka vain yhtä ja samaa ruokaa, sitä tuttua kuivaruokaa joka sille on koko sen eliniän sopinut vallan mainiosti, kutina vähitellen selvästi väheni ja nyt on loppunut kokonaan. Voinen huokaista helpotuksesta.

Nyt sitten jäädäänkin näyttelytauolle vähäksi aikaa, kunnes turkki on taas kasvateltu normaaliin tuuheuteensa ja karvattomat laikut kadonneet. Samoin ruokinnan kanssa ei kokeilla hetkeen mitään uutta, vaan mennään niillä kaikista tutuimmilla ja "turvallisimmilla" vaihtoehdoilla, kunnes uskaltaa alkaa ehkä testailemaan eri ruokia.