Ellalla on nyt ikävä virtsatietulehduskierre meneillään. Se alkoi noin puolivälissä marraskuuta, aivan yhtäkkiä alkaneella hiekkalaatikolla ravaamisella ja pissan seassa oli tippoja verta. Lähdettiin silloin tunnissa oireilun alkamisesta päivystävään yliopistolliseen eläinsairaalaan. Siellä rakko ultrattiin, ei kiteitä tai kiviä mutta rakko oli käytännössä täysin tyhjä eli virtsanäytettä ei voitu ottaa. Päätettiin että lähdetään hoitamaan kipulääkityksellä ja antibiootein, jotka kuitenkin aloitettaisiin vasta jos kipulääke ei tunnu tehoavan vaivaan, sillä haluttiin välttää turhaa antibiootin syöttämistä (antibioottiresistenssi kun alkaa oikeasti olemaan ongelma, ja eläimille etenkin määrätään turhan helposti antibiootteja myös vaivoihin jotka eivät sitä olisi tarvinneet joten ollaan ), ja kissoilla kun nyt bakteeritulehdusta yleisempi vaiva on stressiperäinen idiopaattinen kystiitti. Kolleillahan on käytännössä lähes varmaa että pissavaiva on stressiperäinen, mutta naarailla nyt sattuu olemaan lyhyempien virtsateiden vuoksi hieman suurempi mahdollisuus bakteeriperäiseenkin. Todettiinkin, ettei lopulta kipulääke ratkaissut oireilua ja syötettiin antibioottikuuri. Oireet katosivat - mutta palasivat kuitenkin lauantaina päivällä taas yhtä yllättäen kuin aikaisemminkin.
Soitellessani läpi eläinlääkäriasemia että mihin päästäisiin, tajusin antaa Ellalle Tramalia, jota sille oli määrätty tehokaammaksi kipulääkkeeksi vaivaan jos toinen kipulääke ei olisi tehonnut. Pelkäsin nimittäin, että Ella tekisi saman kuin viimeksi - ravaisi hiekkalaatikolla ahkeraan ennen eläinlääkärille pääsyä ja tulos olisi taas sama kuin aiemmin, ei saataisi näytettä koska rakko on tyhjä. Nyt tosiaan kun vaivan uusiutuessa oli ehdottoman tärkeää saada näyte. Tramal aiheuttikin runsaan kuolaamisen ja sai Ellan pupillit suuriksi, joten eläinlääkäriin mentiinkin sitten vähän hurjemmalta näyttävän kissan kanssa. Onnilla on tosin Tramal idiopaattisen kystiitin hoitoa varten kipulääkkeenä, joten tiesin sen aiheuttavan näinkin vahvat oireet, joten huolissaan ei tarvinnut olla - se myös selvästi auttoi kipuun, ja sehän oli pääasia.
Päästiin parin tunnin sisällä eläinlääkärille, joka ultrasi rakon (jossa ei ollut kiteitä/kiviä mutta paljon pissaa, jee!) ja päätettiin tehdä kystosenteesi, eli ottaa virtsanäyte neulalla vatsan läpi. Tämä itseasiassa henkilökohtaisesti yllätti minut - olin luullut että katetrointi olisi se tekniikka jota tähän käytetään, mutta toisin oli! Ellalta ei ollut helppoa saada näytettä ja eläinlääkäri joutuikin kokeilemaan useita kertoja uudestaan - veikkaan, että tähän syynä olivat Ellan vatsassa olevat, keisarinleikkauksesta johtuneet kiinnikkeet. Kinnikkeiden takia Ellan vatsan lihaspeite, virtsarakko, kohtu, suolilieve ja ties mitä muuta ovat siis epänormaalisti kiinni toisissansa. Samasta syystähän Ellalta ei voitu poistaa sterilaatiossa kohtua kokonaan, mutta muutoin se ei ole aiheuttanut ongelmia.
Virtsanäytteestä tutkittiin aluksi jonkinnäköiset tulehdussolut ja niitä löytyi, eli vahva epäilys on bakteeritulehduksesta, joka olisi nyt uusiutunut. Nyt alkuviikosta saadaan bakteeriviljelynkin tulokset ja näyte menee sen jälkeen vielä herkkyysmäärityksiin, koska vaiva on selvästi uusiutunut eli tutkitaan bakteerin herkkyyttä antibiootille siltä varalta että tämä bakteeri olisikin vastustuskykyinen jotain antibioottia kohtaan.
No, ainakin kipulääke ja antibiootti ovat tuntuneet vähän jo vaikuttavan: Ella on eilistä huomattavasti parempivointisempi ja käynyt pissalla normaalimmin. Toivotaan että vaiva menisi tällä ohi! Ruska ja Onni ovat olleet perheeni luona hoidossa Ellan ensimmäisestä oireilusta saakka, koska halusin rauhoittaa Ellan ympäristön täysin toipumisen ajaksi. Koska Ruska ja Onni viihtyvät tutussa ympäristössä ja tuttuakin tutumpien ihmisten luona mainiosti hoidossa, saattavat ne olla hoidossa vielä pari viikkoa yli vuodenvaihteenkin, sillä tarkoitukseni on käydä Ruska steriloimassa ensi vuoden ensimmäisien päivien aikana ja toipuminen onnistuukin varmasti parhaiten nykyisessä hoitopaikassa. Tällöin jos Onni haittaa Ruskan rauhallista toipumista leikkauksesta, saattaa Onni palata kotiin jo ennen Ruskaa. Onnekseni meillä tosiaan asuu perheeni ihan muutaman kilometrin päässä ja he ottavat heillekin rakkaat kissat milloin tahansa enemmän kuin mielellään hoitoon.
Ella on ilmoitettuna RUROKin näyttelyyn parin viikon päästä, ja sinne osallistuminen pitäisi onnistua jos toipuminen jatkuu kuten on nyt alkanutkin. Ella ei nimittäin silloin tule olemaan minkään lääkityksen alainen eivätkä virtsatietulehdukset tartu kissasta toiseen, eli osallistumiselle ei pitäisi olla esteitä. Toki Ellan voinnin mukaan mennään ja jos vähänkään näyttää siltä ettei Ellan vointi ole priimaa, jää näyttely väliin. Virtsarakon ultraamiseksi Ellalta on jouduttu myös leikkaamaan vatsakarvoja pois, joten saa nähdä mitä tuomari tuumaa näyttelyissä.