torstai 6. syyskuuta 2018

Pitkästä aikaa

Heipähei! Blogi on elänyt pitkän hiljaisuuden, johtuen lähinnä kirjoittajan omista kiireistä opintojen ja muun elämän suhteen. Oli jopa salasanakin blogiin unohtunut niin ei edes päässyt kirjoittelemaan. Ajattelin päivitellä tänne hieman meidän kuulumisia kuitenkin nyt pitkästä aikaa. Meidän vuosi on kulunut pääasiassa kissojen sairastelun ympärillä.

Ella, Onni ja Ruska viettävät nykyään rauhallista sohvanlämmittäjän elämää, tosin nämä ovat todellisuudessa yhtä aktiivisia kuin aina ennenkin, eli vaativat aikalailla ihmistensä huomiota eivätkä tyydy pelkkään sohvanlämmittämiseen. Näyttelyissä käyminen on vähentynyt tai lähes lakannut nyt kokonaan. Ella kuitenkin valmistui korkeimpaan kastraattiluokan titteliin maaliskuussa, eli on nyt titteliltään Supreme Premior. Ella oli myös Venäjänsinisemme ry:n vuoden 2017 paras kastraattinaaras ja Ruska oli paras veteraani.



Maaliskuussa alkoi myös meidän uusi "harrastus", eläinlääkärissä ravaaminen. Siellä käydäänkin tätä nykyä yhtä usein kuin mitä aiemmin kierrettiin näyttelyitä, ellei jopa aktiivisemminkin.

Helmi-maaliskuussa sekä Ruskalla että Ellalla oli virtsatietulehdukset. En muista, oliko Ruskalla silloin bakterielli vai idiopaattinen tulehdus, mutta Ellalla oli bakteerin aiheuttama. Ellalta otettiin perusverenkuva, ja siellä selvisi että kissa oli kuivunut ja munuaisarvot olivat koholla. Ella jäi yöksi Viikkiin nesteytykseen ja seuraavana päivänä saatiin diagnoosi: bakterielli virtsatietulehdus ja sivulöydöksenä alkava/lievä munuaisten vajaatoiminta.

Muistan, kuinka ajatus pyöri silloin paljon sen tiedon ympärillä, että kissallani on krooninen sairaus, jota ei voida parantaa. Itsensä on nyt löytänyt usein miettimästä sitä, paljonko meillä on Ellan kanssa yhteistä aikaa jäljellä. Sitä ei voi kukaan tietää tai ennustaa tällä hetkellä, kuten ei silloin maaliskuussakaan. Edelleen toivotaan kuitenkin, että se aika mitataan vielä vuosissa eikä kuukausissa. Tähän vielä sen verran tutkimustietoa, että erään tutkimuksen kohdalla tässä samassa sairauden vaiheessa, eli IRIS stage II:lla todetuista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla kissoilla diagnoosin jälkeinen elinikä vaihteli 2-3107 päivän välillä, mediaani oli 1151 päivää eli reilut kolme vuotta.


Miten munuaissairaus näkyy meillä? Ensimmäinen, salakavala oire oli lisääntynyt virtsaaminen (ja ilmeisesti juominen, vaikka tätä ei huomattukaan). Ajattelin, että ehkä ikä on tuonut vaikeuksia pidättämiseen, kun kissa alkoi käymään aikaisempaa useammin hiekkalaatikolla, aikaisemmin kävi usein kerran päivässä isolla pissalla ja nyt kahdesti vähän pienemmällä. Se, mistä sairaus todettiin ja jonka takia on eläinlääkärissä jouduttu usein käymään, on alttius virtsatietulehduksille, erityisesti bakteerin aiheuttamille. Niitä meillä on ollutkin monta, aika monta antibioottikuuria olen saanut syöttää kissoilleni, sillä Ruskallakin on näitä ollut tänä vuonna pari, vaikka sen veriarvot eivät vielä mahdollista alkavaa munuaisvaivaa näytäkään. Aika näyttää, milloin Ruskallakin todetaan kyseinen vaiva, tällä hetkellä vain Ellalla on diagnoosi.

Ella siirtyi heti maaliskuussa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville suunnattuun ruokavalioon, ja ihan ensimmäiseksi karsittiin kaikki kuivaruoka pois ruokavaliosta, sillä Ella tarvitsee paljon nestettä ravinnostaan. Nyt tosin raksuja annetaan välillä temppuilun merkeissä, mutta kyse on pienistä määristä ja erikoisruokavalioraksuista. Tämä ruokinta onkin tavallaan vaikea asia, sillä aina aikaisemmin olin tarkka siitä mitä kissani ruokavalio sisältää, mutta tämän sairauden edessä oma ruokintatietous täytyi heittää romukoppaan ja todeta, että nyt kyse on sairaudesta jota ei voi parantaa ja johon kukaan ei pysty antamaan reseptiä ruokavaliosta jolla kissa eläisi varmasti pitkään. Tuntuu, että maailmassa ei ole tahoa joka tietäisi varmasti miten munuaisten vajaatoimintaa sairastavaa kissaa kuuluisi ruokkia, tuntuu että asiasta on vain mielipiteitä, arvailua ja mututuntumaa. Huomaan, että tässä tilanteessa olen hyvin herkkä ottamaan koppia jokaisesta yksittäisestä kokemuksesta jossa jonkun kissan munuaisarvot ovat kohentuneet x lisäravinteella/ruualla, ja voin nolostuneena myöntää, että Ella saakin nyt jo kahta lisäravinnetta päivittäin, ja vain koska toivon että niistä olisi edes vähän apua sairauden kanssa.

Ella käy 3-4 kk välein eläinlääkärissä kontrollissa. Siellä mitataan verenpaine, otetaan virtsanäyte ja verinäyte. Mitään lääkitystä Ella ei vielä tarvitse. Ellan munuaiset myös ultrattiin tänään, ei yllättäviä löydöksiä.



Laskeskelin tuossa tänään, että eläinlääkäreihin/lääkkeisiin/erikoisruokavalioon meillä on kulunut tänä vuonna yhteensä jo reilusti yli 3000 euroa, josta pelkkien eläinlääkärikäyntien osuus on noin 2650 euroa. Onnin osuus tästä on murto-osa (Onni on käynyt vain hammaskivenpoistossa) ja Ruskan osuus on noin 600-700 euroa. Loput on Ellan kuluja.

Vaikka näiden vanhenevien kissojen kissojen kanssa eläinlääkärit ovatkin tulleet kovin tutuiksi, voin todeta, että vaivoista huolimatta kaikki kolme ovat virkeitä, hyväkuntoisia ja aktiivisia edelleen. Mielenkiintoinen matka on seurata tätä kissojen ikääntymistä, vaikka eivät nämä oikeasti vielä vanhoja olekaan. Siitä puheenollen, meillä saadaan sunnuntaina viettää myös synttäreitä, kun Ruska täyttää jo 9 vuotta. ❤