Urk Askola 4.-5.3

Lauantaiaamuna 4. maaliskuuta herättiin aikaisin, ja suunnattiin tällä kertaa kissanäyttelyyn Askolaan. Mukana olivat Ruska ja Ella - Ruska vain lauantaina ja Ella mukana koko viikonlopun.

Ellan kanssa tavoitteena oli saada kumpanakin päivänä sertit, sillä lauantaiaamun sarastaessa Ellan GIP-tittelistä puuttui enää kaksi sertiä. Ruskan kanssa taas lähdettiin lauantaina kokeilemaan kastraattiluokkaa ja veteraaniluokkaa, ilman sen kummempia toiveita menestyksestä.

Tytöt näyttelyhäkissä, vasemalla Ruska ja oikealla Ella.

Lauantaina venäjänsinisiä tuomaroi italialainen Fabio Brambilla, ja sunnuntaina Marteinn Tausen. Kategorian 4 veteraaneja arvosteli lauantaina Juan Jose Martinez Vizcaino. Kumpanakaan päivänä ei harmikseni ollut näyttelyssä muita venäjänsiniskastraatteja, joten värin parhaasta ei taaskaan päästy kisaamaan.

Fabio Brambilla oli nopea tuomari arvostelemaan, vaikka hänellä oli myös tuomarioppilas! Venäjänsinisten arvostelua ei tarvinnutkaan odottaa pitkään. Ensiksi tuomarilla kävi Ella, josta tuomari ei keksinyt juurikaan huonoa. Mitä nyt leuka olisi voinut olla vahvempi ja korvat ehkä vähän korkeammalla. Seuraavana arvosteltavana oli Ruska, joka sekin sai erinomaisen arvostelun, ja yllätyksekseni Fabio tykkäsi näistä kahdesta enemmän Ruskasta. Ruska kutsuttiinkin myöhemmin vielä TP-valintoihin, mutta sitä pidemmälle ei jatkettu. Ellan tulokseksi jäi siis EX1 CAGPIB ja Ruskan EX1 CAP, eli kumpikin sai sertinsä.

Myöhemmin Ruska kävi vielä veteraaniluokan arvostelussa. Ensiksi tosin Ruskan kanssa hengailtiin näyttelyhallissa tuomarointia odotellessa, sillä tuomari otti arvosteluun ensin urokset ja sitten vasta naaraat. Ruska otti todella rennosti ja olisi mielellään mennyt tutustumaan useaan kis(s)akaveriin, ja kävipä se useamman ihmisen sylissäkin ihmettelemässä. Ruskaa ei voikaan sanoa venäjänsiniselle tyypillisesti vieraita kohtaan varautuneeksi. Eniten Ruskaa ärsytti odotellessa mamma joka ei päästänyt Ruskaa sinne minne kissa itse halusi, ja mammalle pitikin vähän marmattaa ja murista mielipiteensä osoittamiseksi. Naarasveteraaneja oli kaksi. Tuomari tykkäsi Ruskasta kovasti, vähän Ruska sai noottia lihomisestaan, mutta sen kummempia vikoja tuomari ei kissasta oikeastaan löytänyt. Ruska olikin naaraista tuomarin mielestä parempi, ja pääsi sitten vertaamaan Ruskaa parhaaseen urosveteraaniin. Tuomarin mielestä valinta ei Ruskan ja komean riistanvärisen abessinialaiskollin välillä ollut helppo, mutta lopulta valitsi uroksen kuitenkin kategorian 4 parhaaksi veteraaniksi. Ruskan tulokseksi veteraaniarvosteluista jäi siis 1. NOM.

Sunnuntaina näyttelyssä mukana oli tosiaan vain Ella. Marteinn Tausen tykkäsi Ellasta kovasti, ja antoi Ellalle sen viimeisen CAGPIB-sertin, jolla Ella sitten valmistui Grand International Premioriksi. Heti perusarvostelun jälkeen olikin TP-valinnat, joissa meitä oli vastassa Kuin Kissa Kermakupilla -blogin Lilja. Tällä kertaa tuomari tykkäsi kuitenkin Ellasta enemmän, joten Ella nominoitiin paneeliin! Ellan tulos oli näyttelypäivältä siis EX1 CAGPIB GIP NOM.

Paneelissa Ella käyttäytyi tosi nätisti (kuten muutenkin koko viikonlopun!), ja vielä paneelissakin asti Marteinn Tausen tykkäsi, että Ella oli kissoista kaunein. Saimme siis yhden äänen kolmesta, mutta voitto meni toisaalle kahdella äänellä.

Tyytyväisiä oltiin näyttelyn tuloksiin, ja kuun loppupuolella matkataankin taas Jyväskylään KESKISsin näyttelyyn Showlinkpets-messuille. Mukana on taas sekä Ella että Ruska. Saa nähdä miten silloin menee.

Ruska on taas mummo!

Halusin tulla kertomaan, että Ranskanmaalla on syntynyt Ruskan nuorimmaiselle pennulle, Alialle, ensimmäinen pentue. Pentueessa on kaksi tyttöpentua.

Kuvassa pentujen emo Alia vastasyntyneenä.

Ensimmäiset pennunpennuthan nämä ei Ruskalle ole, onhan Ruska ollut jo isoisomummokin ainakin viime kesästä saakka, ja niitä pennunpennunpennunpentujakin Ruskalla onkin jo ainakin kymmenkunta. Innolla täällä kuitenkin odoteltiin jo pentu-uutisia tälläkin kertaa.

Tästä päästäänkin hyvin siihen että Ruskalla on ensimmäiset näyttelyt veteraaniluokassa Askolassa ensi lauantaina ja KESKISsissä kuun lopulla. Tulkaa moikkaamaan jos samaan näyttelyyn satutte!

TGCA, IP, IC, BIS ja muita kuulumisia näyttelyrintamalta

Jospa nyt heräteltäisiin blogia taas kaamoshiljaisuudesta!

Tiivistetysti, mitä näyttelypuolella on meillä tapahtunut? Kerrotaan se numeroin

7 näyttelypäivää
2 näyttelyissä käynyttä kissaa
2 maata
2 kattojärjestöä
4 näyttelynjärjestäjää

Tuloksia?

2 EX2
5 EX1
1 CACIB
1 CAPIB
1 CAGPIB
2 CAGCIB
1 BIV
3 NOM
1 BIS
1 IC
1 IP
1 SP 2nd Best Alter
1 SP 3rd Best Alter
Lähes 500 pistettä
1 TGCA

Lienee siis selvää, että näyttelyritamalla on tapahtunut vaikka mitä.

Kuva Tessa.lv

Ensimmäinen näyttely tällä ajanjaksolla oli Felixin näyttely Tallinnassa, Virossa 20.-21.2. Sinne meiltä lähti sekä Ruska että Ella. Oli mielenkiintoista olla ensimmäisessä ulkomaannäyttelyssämme ja reissu oli varsin onnistunut. Sieltä Ruskalle tuloksena kumpanakin päivänä EX2 ("A little bit grumpy old lady :) but with style" luki toisessa arvostelusetelissä) ja Ellalle EX1 CAPIB IP NOM BIS sekä EX1 CAGPIB NOM. Ei Ellalta siis hullummin, ja Ella valmistuikin lauantaina toivotusti International Premieriksi. Tuomareina olivat Olga Komissarova ja Donatella Mastrangelo.

Kuva Tessa.lv

Seuraavaksi lähdettiin Ruskan kanssa URKin näyttelyyn Askolaan 5.3. Tuomarina oli Martti Peltonen, joka motkotti Ruskan "liiasta söpöydestä" ja totesi että ihan korkeimmissa luokissa ei sen takia sertiä olisi rouvalle antanut. On se rankkaa olla söpö, vai mitä? No, tuloksena kuitenkin EX1 CACIB IC, eli Ruska valmistui kuin valmistuikin vihdoin, toista kertaa jo International Championiksi.

Kuva Tessa.lv

Kolmas näyttely meillä oli Ruskan kanssa KES-KISin näyttely Jyväskylän Paviljongissa ShowLinkPets-messujen yhteydessä. Ruska yllätti lauantaina hurmaamalla maannaisensa Sabine Drielingin ollen peräti EX1 CACGIB BIV NOM, ja saaden ilmeisesti Sabinen äänen vielä myös paneelissa - kahdella äänellä olisi tullut voitto! Sunnuntaina Juan Jose Martinez Vizcainon arvosteltavana tuloksena EX1 CACGIB.

Ja, jottei näyttelyitä vieläkään olisi tarpeeksi ja kolmas viikonloppu putkeen näyttelyssä ei tuntunut karmaisevalta ajatukselta, kävimme viime viikonloppuna vielä näyttäytymässä Ellan kanssa TICA-näyttelyssä Lohjalla. FinTICAtin näyttelyssä Ella keräsi lähes 500 pistettä viikonlopun aikana, ja kun ne summataan Ellan tämänastiseen pistesaldoon, on meillä peräti Triple Grand Champion Alter! Tuomareina olivat tällä kertaa Sue Hart-Jones  (Allbreed) ja Delsa Rudge (Speciality), ja tästä parivaljakosta etenkin Delsa Ellasta tykkäsi kovasti, palkiten sen kumpanakin päivänä lyhytkarvaisten kastraattien finaalissa - lauantaina sijalle 3. ja sunnuntaina peräti toiseksi.

Tällä kertaa tosiaan tällainen lyhyt näyttelytiivistelmä, kun näitä näyttelyitä on tässä päässyt kertymään. Seuraavat näyttelyt joissa meidät voi nähdä, on Scandinavian Winner ensi kuussa Helsingissä ja mahdollisesti FinTICAtin näyttely Kotkassa toukokuussa, kumpaankin näistä olisi Ella lähdössä mukaan. Kesäkuussa taasen olemme suurella todennäköisyydellä sekä Ruskan että Ellan kanssa edustamassa venäjänsinisten erikoisnäyttelyssä ERY-SYDissä Hyvinkäällä. Näyttelyitä siis riittää!

Saan toivottavasti tällä viikolla kirjoitettua tänne blogiin meidän Sveitsin (ja Ranskan!) reissusta, jonka päämääränä oli siis viedä ihana Alia uuteen kotiinsa. Meillä ei siis ole enää tuota ihastuttavaa, kaunista ja maailman riiviöintä russipentua, vaan pikku-Alia elelee nyt omassa, hyvässä kodissansa, jossa tuohon hurmaavaan neitiin rakastuttiin kyllä varmasti.

Kissakulut 2015

Tässä se nyt on, kissakulut 2015 -postaus! Päätin siis jo vuoden 2015 ensimmäisinä päivinä, että tänä vuonna listaan kaikki kissoihin menneet rahat ylös. Samalla päätin, että kuluraportti vuodesta julkaistaankin vuoden viimeisten päivien aikana myös täällä blogissa.

Projektin pointtina oli tehdä ensisijaisesti itseäni varten hieman silmiä avaava katsaus siihen, mihin kulutan kissojeni kohdalla rahaa ja kuinka paljon, sekä siihen paljonko kissanpito loppujen lopuksi maksaa. Myönnän olevani myös välillä varsin huoleton rahankäyttäjä, etenkin mitä tulee kissajuttuihin, joten kasvamisen paikka myös tässä.

Kuluja tilastoidessani kokosin itselleni Excel Onlineen taulukkoa, johon merkitsin ostoksista ja kuluista kuukauden, päivämäärän, ostopaikan, kissan (liittykö kulu tiettyyn kissaan vai kaikkiin?), kulun tyypin (ruoka, hiekka, näyttelymaksu, eläinlääkäri, bensamaksu yms) sekä tuotteen nimen, hinnan ja mahdollisen lisätiedon. Ruskan pentujen kulut eivät pääasiallisesti tähän laskelmaan sisälly, sillä niistä vastasi kasvattaja.

Välikatsauksen aiheeseen julkaisin jo heinäkuussa kun oli kulunut puoli vuotta.

Tammikuu 102,48e

Helmikuu 62,85e
Maaliskuu 181,84e
Huhtikuu 198,79e
Toukokuu 164,23e
Kesäkuu 287,49e
Heinäkuu 30,6e
Elokuu 187,95e
Syyskuu 27e
Lokakuu 329,78e
Marraskuu 261,85e
Joulukuu 34e

Yhteissummaksi tuli siis 1868,86 euroa. Se on paljon rahaa, täytyy myöntää. Oikeastaan hirvittää ajatella, että 3-4 kissan elättämiseen on mennyt vuodessa saman verran kuin monella kahteen isoon koiraan, mitä olen uteliaana koirablogien kululistauksia vilkuillut. Kissako halpa lemmikki? Ei ainakaan meillä.

Kulut jaettuna kolmelle kissalle tulisi summaksi n. 52e/kissa/kk. Todellisuudessahan asia ei ihan niin mennyt - osaan kissoista meillä kulutettiin enemmän rahaa kuin toisiin. Sitä havainnollistanee seuraava graafi:

Kohtaan "Kaikki" kuuluvat siis kulut jotka voi melkein tasapuolisesti jakaa kaikkien kesken. "Yleinen"-kohtaan kuuluu taas asioita, joiden "syypää" on vaikeammin löydettävissä. Kun laskettiin näiden kahden summa ja jaettiin se kolmella, sekä lisättiin tulokseen kunkin kissan "omat" kulut, saatiin kissakohtaisiksi kuluiksi noin
Ella 71e/kk
Ruska 47e/kk
Onni 38e/kk

Tämä selittyy luonnollisesti sillä, että Ella on kissoista se, joka on käynyt vuoden aikana reilusti eniten näyttelyissä. Ilman näyttelyihin liittyviä kuluja Ellan kohdalla summa olisi ollut 49e/kk. Ruskan kuluja taas nosti tiineysaika, vaikka suurin osa pentukuluista kuuluikin kasvattajan vastuulle.

Miten kulut sitten jakautuivat eri asioiden kesken?




Ruokinta 294,74e
Aktivointi ja lelut 32,39e
Eläinlääkäri 385e
Näyttelyt 287e
Tarvikkeet 510,5e
Kissanhiekka 130,48e
Herkut 15,76e
Muu 212,99e

Odotetusti siis erilaiset hyödylliset tai turhat hankinnat tulivat kalliiksi. Vuoden mittaan olen hankkinut vaikka millaisia uusia tarvikkeita, kissaseinän rakentamisesta kissanjuoksupyörään ja Ellan näyttelypetiin, pentupesän mittatilatusta pehmustetyynystä parvekekiipeilypuuhun. Luokkaan "Muu" sisältyy taas kaikkea synnytystarvikkeista ripulilääkkeeseen ja eri kissayhdistysten jäsenyyteen.

Eläinlääkäriinkin kulutimme vuoden aikana suuren summan rahaa, vaikkei kissat juuri sairastelleetkaan. Kuitenkin kaikkien kolmen rokotukset ja Onnin hammaskivenpuhdistus, sekä Ellan "nauhansyöntiepisodi" köyhdyttivät lompakkoa kummasti. Eikä ensi vuosi näytä eläinlääkärikulujen kohdalta juuri valoisammalta edes "perustoimenpiteiden" kohdalta, sillä Ella käy rokotuksilla ja hammaskivenpoistossa, Onnille on luvassa isompaakin hammasremppaa ja Ruskalla alkaa kohta tulla sterilointi ajankohtaiseksi. Jo näihin uhkaa mennä jopa 800-900 euroa...

Näyttelyt ovat myös aina suuri kuluerä. Ensi vuonna niihin uhkaa mennä myös reilusti rahaa, kun on tiedossa niin ulkomaannäyttelyitä kuin reippaampaa näyttelyissäkäyntiä muutenkin. Toki tämä on se puoli, josta ensiksi karsitaan jos tuntuu että jostain pitää kissojen kohdalla säästää.

Ruokinta. Noh, siinä on päästy aika halvalla tänä vuonna. Toki Ruska söi kasvattajan hankkimia penturuokia yms tiineyden loppuvaiheilla ja imetyksen aikana, ja niitä oli jonkin verran myös jäljellä vielä Aliaakin varten syksyksi. Aliaa mukaan laskematta ruokakulut olivat tänä vuonna noin 8,2e/kissa/kuukausi, ja jossain siinä 5-10e/kissa/kk pyritäänkin pysymään jatkossakin. Tosin alkuvuonna oli vielä ruokia edellisvuodesta jäljelläkin. Ensi vuodelle saadaankin varmaan tarkempi ruokalaskelma sillä kissojen ruokavarastot kaipaavat kovasti täytettä ensi vuotta varten.

Samoin hiekka - sitäkin oli jäljellä alkuvuodesta. 150 eurolla kyllä pystytään näköjään selviämään helposti koko vuosi kolmen kissan kanssa.

Missä tullaan olemaan tarkempia ensi vuonna? No niissä turhissa tarvikehankinnoissa. Aiotaanko pitää kuluista kirjaa ensi vuonnakin? Tottakai! Sen verran mielenkiintoista tämä on ollut, ja koen sen, paljonko kissoihin meillä menee rahaa, ihan tarpeelliseksi tiedoksi.

Voidaankin vaikka asettaa ensi vuodelle "leikkimielinen" budjetti.
Ruokinta 400e
Aktivointi ja lelut 10e
Eläinlääkäri 800e
Näyttelyt 400e
Tarvikkeet 100e
Kissanhiekka 150e
Herkut 20e
Muu 100e

Tällä pääästäisiin suurinpiirtein samaan, hieman suurempaan kokonaissummaan kuin tänäkin vuonna. Toki kovasti toivotaan että ainakin eläinlääkärissä päästäisiin halvemmalla kuin mitä nyt karkeasti pystyn arvioimaan, se pudottaisi summaa jo mukavasti. Vuoden päästä katsellaan, kuinka hyvin pysyttiin "budjetissa". Budjetti ei siis ole mikään tarkasti noudatettava, vaan edustaa sitä minkä raamien sisällä toivoisin kulujen pysyvän ensi vuonna, tämän vuoden kulujen perusteella tarkasteltuna.

Nyt meitä sitten kiinnostaisi:
Oletteko te laskeneet paljonko kissoihinne/lemmikeihinne kuluu rahaa vuodessa? Paljonko?
Herättikö meidän laskelmat mitään ajatuksia, kysymyksiä?

Tasapuolisesti kaikille hyvää uutta vuotta 2016!

Joulutervehdys

Rauhaisaa joulunaikaa!

Voita liput lemmikkimessuille! (+ pieni leluarvonta)

Arvonta on toteutettu yhteistyössä FinTICAtin kanssa.

Lemmikkimessut järjestetään taas osana Meidän viikonloppua 7.-8. marraskuuta Helsingin Messukeskuksessa. Messuilla on tänäkin vuonna mukana myös FinTICAt, joka järjestää messuilla Bond-teemaisen "Golden Paw"-näyttelyn!

Mikä on FinTICAt?
FinTICAt on amerikkalaisen kattojärjestö TICA:n jäsenyhdistys. The International Cat Association eli tutummin siis TICA, on rekisteröintimääriltään suurin kattojärjestö. FinTICAt järjestää Suomessa yleensä 2-3 kertaa vuodessa TICA-näyttelyitä.

TICA-näyttelyitä kissasi kanssa kokeillaksesi sinun ei tarvitse olla minkään yhdistyksen jäsen eikä edes kissan tarvitse olla vielä rekisteröity TICA:an. Ensimmäisen näyttelyviikonlopun tulokset saat nimittäin takautuvastikin kissallesi, jos rekisteröit sen vasta näyttelyn jälkeen.

Meillä on Ellan kanssa takana jo neljä TICA-näyttelyviikonloppua (postauksen kuvat ovat Messukeskuksen näyttelystä parin vuoden takaa), ja kuten voi arvata, eivät nämä meillä tähänkään jää! Etenkin, kun sain vasta nyt Ellan rekisteröityä Ticaan (*köh köh*, kissaa voi siis kyllä näyttelyttää Ticassa pitkäänkin ilman että se on rekisteröity, pisteitä titteleihin ei vain kerry - Ellakin olisi jo muistaakseni toiseksi ylimmässä kastraattiluokan tittelissä, jos se olisi rekisteröity ajoissa...), niin tämähän on vasta alkua... ;)

TICA-näyttelyn kulku on varsin erilainen kuin meille Suomessa tutumpien Fifé-näyttelyiden. Kissa käy esimerkiksi useammalla eri tuomarilla yhden päivän aikana, ja jokainen tuomari pitää oman loppukilpailunsa. Voi siis todeta, että TICA-näyttelyssä on omistajallakin enemmän aktiviteetteja, kun tuomarin luona käydään useampaan kertaan. Lisää tietoa TICA-näyttelyn kulusta löydät täältä.

Mainittakoon myös, että Messukeskuksen näyttelyyn on vielä mahdollisuus ilmoittautua myös kissan kanssa - ilmoittautumisaikaa on ensi maanantaihin 26.10. saakka tai kunnes 150 kissaa tulee täyteen. Nyt on mahtava tilaisuus kokeilla TICAssa näyttelyttämistä, etukäteen ja paikan päällä saa kyllä ihmisiltä (myös esimerkiksi allekirjoittaneelta) apua ja neuvoja, jos homma ei ole ennestään tuttua. Suosittelen ehdottomasti näiden näyttelyjen kokeilemista! Ilmoittautuminen tapahtuu osoitteessa www.i-tica.com tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen show(at)finticat.net.

FinTICAt tarjosi meille hienon mahdollisuuden arpoa messuille kaksi kahden hengen lippupakettia! Näillä lipuilla pääsee käymään niin Lemmikkimessuilla kuin muissakin samaan aikaan Messukeskuksessa järjestettävillä messuilla.

Lippupakettien (arvotaan siis kaksi kappaletta kahden hengen lippupaketteja, eli arvotaan siis kaksi voittajaa) arvontaan osallistut seuraavasti:
1. Olet blogin julkinen lukija (Bloggerissa).
2. Vastaat kysymykseen "Minkä Bond-leffan mukaan Ella on saanut virallisen nimensä?"
3. Lupaat tulla meidän konkkaronkkaa moikkaamaan messuilla, mikäli liput voitat!  Kenet meidän sinisistä haluaisit erityisesti nähdä? (Meidät tunnistaa varmaan parhaiten Ellan häkistä, joka tulee olemaan varmaan taas aikalailla tämän näköinen, ja vieressä on todennäköisesti limenvärisessä häkissä Ruska ja Alia)
4. Muista kirjoittaa kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi!

Sen lisäksi, koska tiedän että meillä on varmasti myös sellaisia lukijoita, joilla ei ole mahdollisuutta päästä Helsinkiin saakka Lemmikkimessuille, ja meillä on jokin aika sitten saavutettu mukava virstanpylväs blogin elämässä (= 100 lukijaa!), arvon lukijoiden kesken myös itse kustantamani lelupaketin, joka koostuu meidän Ellan kahdesta tämän hetken suosikkilelusta: paketillisesta coktailpalmuja (parhaita huiskaleluja ikinä!) ja Kattipuodin Hertta-lelusta. Lelupaketin arvontaan voit osallistua ilmaisemalla kommenttikentässä sähköpostiosoitteen kera halukkuutesi osallistua leluarvontaan, lippupakettiarvontaan osallistuminen ei siis pelkästään riitä ja voit osallistua leluarvontaan myös osallistumatta lippuarvontaan.

Kumpaankin arvontaan on aikaa osallistua keskiviikkoon 28.10.2015 kello 18.00 saakka! Tämän jälkeen arvonnat suoritetaan ja voittajien nimimerkit mainitaan blogissa sekä heihin otetaan yhteyttä sähköpostitse.

Toivottavasti nähdään messuilla ja onnea arvontoihin!

CFA Orimattila 11.10.

Sunnuntaina meillä oli Alian kanssa reissu Orimattilaan näyttelyyn. Jännää oli, sillä kyseessä oli Alian ensimmäinen näyttely ja meikäläisen ensimmäinen CFA-näyttely! Toisaalta TICA-näyttelyt taas on jo kovinkin tuttuja, ja CFA ei toisena amerikkalaisena ihan hirvittävästi siitä poikkea, etenkään pentuluokassa kisatessa. Aikuisissa ja kastraateissa mukaan tuleekin sitten hieman lisämaustetta. Pentuluokassa suurin ero verrattuna TICA-näyttelyihin oli se, että urokset ja naaraat kissasivat rodun parhaasta yhdessä, mutta värin parhaasta yms erikseen.

Alia oli kuitenkin tosiaan pentuluokassa, eihän pikkuisella ollut ikää kuin vasta pari päivää yli näyttelyn alaikärajan. Näyttelyssä oli mukana myös aivan ihastuttava, tässäkin blogissa paljon näkynyt, Alian velipoika Hemmo! Sisaruksista Alia oli tietysti se minikissa, Hemmon painosta ei ollut tarkkaa tietoa mutta kyllä poika ainakin jo parikiloinen oli - siinä missä Alia on vasta saavuttanut 1500 gramman rajan... Ylemmässä kuvassa Hemmo on vasemmalla ja Alia oikealla.

Hemmo näkee jotain hirveän hauskaa

Tämä CFA-näyttely oli aika pieni. Kissoja karkeasti pyöristettynä sata, niistä 28 pentuluokassa. Venäjänsinisiä oli paikalla viisi, niistä neljä pentuluokassa. Tuomareita oli kaksi, pariskunta. Tulisimme käymään tuomarin luona siis kaksi kertaa näyttelyn aikana, kerran kummallakin. Kaikki kehät olivat Allbreed-kehiä, eli rotuja ei jaettu karvanpituuden mukaan.

Alia oli näyttelyssä kuin vanha tekijä! Emonsa tavoin se viihtyi häkissä riippukeinussa makoillen ja huomiosta nauttien. Saimmekin naureskella pitkin päivää sille kuinka Alia vain leipoi ja leipoi tassuillaan saadessaan huomiota. Ja voi sitä valituksen määrää mikä odotti kun minä olin häipynyt häkin luota ja palasin myöhemmin takaisin! Myös tuomarihäkissä oli Alian mielestä inhottavaa olla yksin.

Miten meillä sitten meni? No, Alia ei näitä tuomareita ulkonäöllänsä hirveästi hurmannut, vaikka etenkin toinen tuomari olikin selvästi todella vaikean päätöksen edessä valitessaan parasta venäjänsinispennuista. Kumpikin tuomareista jätti kuitenkin Alian viimeiseksi venäjänsinispennuista. Alia oli kuitenkin venäjänsinisistä selvästi kaikista parhaiten näyttelyssä käytöksen puolesta, mihin olin erittäin tyytyväinen!

Hemmosta taas tuomarit tykkäsivät! Hemmo pääsi kumpaankin finaaliin, ollen kaikkien pentujen neljäs ja yhdeksäs. Hemmo pärjäsi siis loppujenlopuksi kaikista venäjänsinispennuista parhaiten! Näyttelykäytökseltään Hemmo taas ei päässyt ihan Alian tasolle, aika paljon sähinää lähti noinkin pienestä pennusta! Toinen tuomareista kuvailikin venäjänsinisiä "kissoiksi, joilla virtaa suonissa kuuma veri." Varmaan jokainen venäjänsinistä näyttelyissä käyttävä voi tuon allekirjoittaa...

Vielä pari kuvaa Hemmo-pojasta:

Sellainen näyttelypäivä tällä kertaa. Oli muuten ensimmäisiä kertoja, kun palaan näyttelystä ilman ainuttakaan ruusuketta (näin on tainnut käydä viimeksi esittelynäyttelyssä 2012...)!

No, mennäänkö me uudestaan CFA-näyttelyihin? Ei tuossa touhussa mitään vikaa ollut, mutta pahoin pelkään, ettei minulla ole "CFA-kissoja". Ruskahan on CFA-rekisteröity, mutta siitä ei kasvattajan arvion mukaan erityisemmin CFAssa tykätä. Ei tosin kuulema tykätä TICAssakaan, mutta ajattelin Ruskan silti viedä TICA-näyttelyyn ensi kuussa... :)

Ellan kanssa saatetaankin sitten joskus kyllä eksyä CFA-näyttelyynkin kokeilemaan. Siitä kun on, tuomarista riippuen, tykätty sekä FIFéssä että TICAssa, eikä kasvattajakaan uskaltanut sanoa juuta eikä jaata Ellan tyypistä CFA:ta ajatellen. Ajattelin ehkä ilmoittaa Ellankin ensi kuun TICA-näyttelyyn, ettei jouduta taaskaan ilman ruusukkeita palaamaan, on nimittäin semmoisia tuomareitakin paikalla joiden silmissä Ella on aikaisemmin ollut ihan kissan näköinen, ehkä se on sitä nytkin. ;)

Alian kuulumisia

 

Aliasta ei voi sanoa, että se olisi kasvanut viime viikkoina hurjasti, mutta ainakin sen piirteet ovat muuttuneet paljon! Itseasiassa Aliahan on vielä ihan minikissa (1,4kg), mutta olenkin epäillyt että toisinkuin veljensä, tulee olemaan emonsa kokoa (2,7kg) aikuisena. Alian veljethän olivat 12-viikkoisinakin jo puolitoistakiloisia, mutta eihän sellainen pentu joka ei välttämättä aikuisenakaan ole edes kolmen kilon painoinen, voi vielä pentuna olla hirveän suuri. ;) Esimerkiksi Ellahan painoi vielä 5kk iässäkin juuri ja juuri alle 2 kiloa.

Alia kävi tänään eläinlääkärissä tehosterokotuksilla. On se hieno pikkuinen, upeasti matkusti ja upeasti oli eläinlääkärillä! Toivottavasti on yhtä hienosti parin viikon päästä näyttelyssäkin...

Ruska-emo ei enää huoli pikkuista Aliaa nisälle, eikä välittäisi juuri Alian kanssa leikkiäkään. Kekseliäs Alia on kuitenkin keksinyt itselleen uuden leikkikaverin - Onnin! Meidän perheen "veteraanikissa" siis toimii Alian paini- ja hippakaverina. Onnista saan olla ylpeä siinä, että kissa joka ei kaksi vuotta sitten osannut leikkiä kiltisti edes aikuisen kissan kanssa, osaa nyt leikkiä todella nätisti jopa paljon pienemmän pennun kanssa! Arvatkaa, kumpi hippaleikissä jahtaa kumpaa? Alia jahtaa tietysti Onnia! :D

Onnikin tykkää, kun nyt on painikaveri joka ei helpolla painiin ja leikkiin kyllästy.

Melkein sitä huomaa kuinka joukkoon kyllä mahtuisi vielä omakin pentu sitten kun Alia muuttaa - etenkin Onni kyllä kaipaisi sitä painikaveria kovastikin, tytöt kun eivät meillä tykkää ihan niin paljon painia kuin mitä Onni haluaisi... Saa nähdä, nouseeko tässä pikkuhiljaa kissanpentukuume. Toisaalta en haluisi vähään aikaan lisää kollikissoja, mutta Onnin kannalta kollikaveri olisi paras vaihtoehto. Ellakin on Aliaan suhtautunut yllättävän hyvin, eihän se pienestä juuri tykkää eikä salli sen tulla kovin lähelle, mutta on toisaalta myös varsin kiinnostunut pennusta. Mutta, onneksi ei ole ihan hetkeen näkyvissä semmosia "must-have"-pentueita, terveisin erittäin nirso.. ;)

Saavutus kai tämäkin

Kaikki pennut ovat nyt vuorollaan pulahtaneet vessanpöntössä. Kyllä, luitte oikein: Hemmo pulahti joitain viikkoja takaperin täällä meillä, Olavi pulahti toisena päivänä uudessa kodissaan ja Alia tänään.

Alia joutuikin siis myös kunnon pesulle! Pienelle pippuriselle tytölle tyypillisesti ääntä kyllä lähti, mutta pesuhetki sujui muuten ihan mukavanpuoleisesti - mitä nyt tietysti hieman ensimmäistä kertaa pesulla olevan kissan puolesta hieman vastustellen.

Todettakoon, että venäjänsinisen pentuturkki kuivuu ehdottomasti tehokkaammin kuin aikuisen paksu, kaksinkertainen turkki.

Onneksi myös mamma auttoi kuivaamisessa. Pesujen opettelu onkin tärkeää myös sen takia, että Alia tulee näillä näkymin tekemään näyttelydebyyttinsä noin kuukauden päästä, sunnuntaina 11.10. Orimattilassa CFA-näyttelyssä! Onko sinne tulossa blogituttuja? Jännää päästä CFA-näyttelyitä testaamaan, ja tietysti vielä tällaisella suloisella "lainakissalla"... ;)

Ja niin meillä hiljeni & Ruska 6-vuotta!

Hetki sitten lähti toinenkin pojista, Hemmo, uuteen kotiinsa. Nyt meillä on enää yksi pikkuruinen kissanalku jaloissa pyörimässä - on muuten aika paljon rauhallisempaa ja hiljaisempaa meno nyt! Toisaalta nämä kolme kuukautta ovat olleet aivan mahtavia, kokemusrikkaita ja ihania kokemuksia, mutta toisaalta sitä rauhaakn taas omille asuinsijoilleen kaipaa aikalailla - aina ei jaksaisi sitä ympärivuorokautista rallia päivästä toiseen.

Parasta tässä on kuitenkin se, että pikkuhiljaa, aina enemmän ja enemmän, Ruska alkaa taas olla oma itsensä. Pentujen aikana ja itseasiassa ehkä noin tiineyden puolestavälistä, meillä on täällä ollut sellainen Ruska, joka ei ihan hirveästi ole ottanut ihmiseen kontaktia, ollut lähinnä omissa ajatuksissaan ja omassa rauhassaan, pennuista huolehtien ja niihin kaiken energiansa käyttäen. Ainoa, missä Ruskaan on saanut kunnolla kontaktia tänä aikana, on ollut huiskalla leikittäen: leikkisä emo ei ole antanut melkein lapsostensa leikkiä, kun on itse ollut mukana jyräämässä ne alleen. Pikkuhiljaa alkaa taas tulla esiin niitä Ruskalle ominaisia tapoja, niitä ärsyttäviäkin, mutta jotenkin aivan ihanaa saada Ruskakin taas läsnäolevaksi.

Ruskasta puheenollen - pääsi ihan kaikessa tässä pentujuttujen keskellä unohtumaan eilen, että Ruskahan täytti eilen 9.9. peräti 6-vuotta! Synttäripotretit siis tulevat varmaan vielä useamman päivän jäljessä, kun en nyt niitä huonossa valaistuksessa halua lähteä ottamaan.

Postauksen kuvat ovat kuitenkin eiliseltä, lukuunottamatta tätä viimeistä kuvaa Hemmosta... :)

Onnea Hemmolle uuteen kotiinsa!

SturdiBag XLarge Divided

Koska meillä on ollut tapana blogissa esitellä näitä hieman suurempia kissoja varten tehtyjä ostoksia, joita matkan varrella on tullut, niin tehdään nytkin.

Meillä on jo jonkin aikaa tiedostettu, että omistamiemme kuljetuskoppien laatu eikä määrä nyt ihan vastaa kissalaumamme kokoa. Meillä on siis ennestään Atlas 20-kuljetusboksi, pieni Trixien kuljetuslaukku (Ellan laukku lyhkäsille matkoille) ja hieman tuota Atlasta suurempi koirien kevythäkki. Pääsi käymään niin, että kevythäkki on vuosien saatossa vielä kulunutkin niin paljon, että yhdellä pesukerralla siitä ratkesi yksi sauma niin, että totesin sen jäävän nyt pois matkustuskäytöstä. Olimme siis tilanteessa, jossa meillä oli 1-2 boksia liian vähän tämän kissaporukan kuljettamiseen.

Toteutin siis Rurokin näyttelyssä pitkäaikaisen haaveeni, ja ostin SturdiBag XLarge Divided-nimisen kantolaukun. Sturdin tuotteitahan meillä on ennestään näyttelyhäkki ja näyttelyveski. Sturdin näyttelyhäkkejä olen aina aika-ajoin hypistellyt, ja pitkään tosiaan sellaisesta haaveillut.

 Väriksi valitsinneutraalin harmaan, sillä Sturdin värivalokoiman vihreä ei ole makuuni. Ajattelin että harmaa toki sopii nätisti myös sinisen kissan turkkiin... ;)

Ella esittelee SturdiBagin yhtä ominaisuutta - joustavuutta etenkin pystysuunnassa. Ainakin Large-koon sturdit nimittäin hyväksytään tämän takia yleensä lentokoneen matkustamoonkin, vaikka "normaalioloissa" ylittääkin ne mitat mihin kantolaukun pitäisi mahtua. Tästä X-Largesta epäilen, että ei välttämättä kelpaa matkustamoonkaan, sillä menee korkeudeltaan yli sallittujen mittojen - no, sepä ei meitä hirveästi haittaa kun eivät meidän tytöt ole näillä näkymin lentokoneella mihinkään matkaamassa. Enää, Ruskahan on muutamaan kertaan päässyt lentelemäänkin.

Mutta suurin syy siihen, että halusin juuri tämän kantolaukun ja maksaa siitä peräti 129 euroa, selviää näistä kuvista. SturdiBagin Divided-versio on nimittäin sellainen, että siinä on mahdollisuus väliseinällä erottaa tila kahdeksi. Tämä on meidän kannalta erinomainen ominaisuus siksi, ettei Ruskaa ja Ellaa voisi missään tilanteessa kuvitella laittavansa samaan pieneen kantoboksiin - nyt tytöt voivatkin matkata yhdessä kantoboksissa, väliseinällä erotettuina omissa looseissaan.

Kun väliseinä on paikoillaan,niin yhden kissan tilahan ei ole mikään ruhtinaalinen, mutta tyttöjen kohdalla esim näyttelyreissuille soveltuu mainiosti. Otin myös tarkoituksella juuri suurimman koon tästä laukusta - jotta saadaan kaikki lisäsentit mitä vaan voi, mukavamman matkaamisen turvaamiseksi. Ja samoin sitä ajatellen, että meidän 5,5 kg Onnihan ei ihan pikkulaukkuun mahdu, mutta tässä laukussa on ainakin yksin matkatessa Onnilla ihan riittävästi tilaa. Lyhyillä matkoilla myös Ruska voi olla samassa, mutta ilman väliseinää - väliseinän kanssa Onnilla on aivan liian tukalat oltavat.

Mutta parasta tässä laukussa on se, että kerrankin on sellainen laukku, jossa esim Onninkin kantaminen on suhteellisen mukavaa! Laukku näittäisikin tulevan siis ahkeraan käyttöön.

Kuinka teillä matkataan?

Kauneimmat kissakuvani

Viiruvarpaat-blogista lähetettiin kissabloggaajille haaste:  julkaise kaunein/kauneimmat kissakuvasi. Pakkohan meidänkin oli tähän haasteeseen tarttua.

Koska valinta kaikista kauneimman välillä on vaikea, tuli listasta kyllä melkoisen pitkä. Suurin osa kauneimmista kuvistani on mielestäni Ellasta - onhan se ehdottomasti meidän kissoista kuvauksellisin. Ruskakin olisi kuvauksellinen, mutta koska se on joutunut vasta aikuisiässä opettelemaan kameran edessä poseeraamista, on sen kuvaaminen paljon Ellaa haastavampaa. Voin kertoa, että taannoisia "emo ja pennut" yhteiskuvia otettaessa haaste ei ollut pentujen saaminen kuvaan nätisti, vaan emon saaminen samaan kuvaan. Onnista on kyllä vuosien mittaan saatu myös paljon hyviä kuvia, mutta että kauneimpia? Ei, kun vertaan Onnista otettuja kuvia tytöistä saatuihin kuviin, Onnin kuvista puuttuu se jokin vaikka kissa onkin komea. Minun silmiini Onnin kuvista puuttuu tunne. Onnin kuvat puuttuvat tästä siksi kokonaan.

Numeroinnista huolimatta kuvat eivät ole missään top-järjestyksessä.

Kuva nro 1. Tähän kuvaan en kyllästy helpolla! Tykkään erityisesti kuvan väreistä.

Kuva nro 2. Suosikkini Ellan pentukuvista. Tuo kauniisti silmät esille. Intiimi tunnelma.

Kuva nro 3. Tämä on jo klassikko. Värit kohdallaan ja kissa näyttää hyvältä.

Kuva nro 4. Tästä reissukuvasta olen aina tykännyt, vihreä tausta on kiva!

Kuva nro 5. Kissa kukkakedolla. Tykkään erityisesti taustasta.

Kuva nro 6. Suosikkini Ellan näyttelykuvista. Tykkään kylmistä sävyistä ja tunnelmasta.

Kuva nro 7. Tykkään taustasta, vaikka tuo yksi oksa häiritseekin.

Kuva nro 8. Tarvitseeko edes sanoa? Tykkään siitä että tausta on simppeli, ja nuo silmät... <3

Kuva nro 9. Jostain syystä olen aina tykännyt tästä kuvasta, en tiedä miksi.

Kuva nro 10. Tässä kuvassa tykkään siitä kuinka kissa ja sen silmät tulevat esiin!

Kuva nro 11. En tiedä miksi, mutta tämä kuva on mielestäni mielenkiintoinen.

Kuva nro 12. Tähän kuvaan tykästyin samantien! Värit, asettelu, pyyhkeen rosoisuus alustana....

Kuva nro 13. No koska onhan se nyt söpö. Ja kuvassakaan mitään vikaa ole.

Kuva nro 14. Norskipentu kesältä 2014. Tykkään kuvan väreistä ja asettelusta.

Näiden lisäksi olisi ainakin yksi lempparikuvani enoni ragdollista, mutta se kuva on visusti vanhalla koneellani tallessa, eikä sitä siksi tähän saada.

Mistä näistä kuvista te tykkäätte eniten? Miksi?