Ja niin meillä hiljeni & Ruska 6-vuotta!

Hetki sitten lähti toinenkin pojista, Hemmo, uuteen kotiinsa. Nyt meillä on enää yksi pikkuruinen kissanalku jaloissa pyörimässä - on muuten aika paljon rauhallisempaa ja hiljaisempaa meno nyt! Toisaalta nämä kolme kuukautta ovat olleet aivan mahtavia, kokemusrikkaita ja ihania kokemuksia, mutta toisaalta sitä rauhaakn taas omille asuinsijoilleen kaipaa aikalailla - aina ei jaksaisi sitä ympärivuorokautista rallia päivästä toiseen.

Parasta tässä on kuitenkin se, että pikkuhiljaa, aina enemmän ja enemmän, Ruska alkaa taas olla oma itsensä. Pentujen aikana ja itseasiassa ehkä noin tiineyden puolestavälistä, meillä on täällä ollut sellainen Ruska, joka ei ihan hirveästi ole ottanut ihmiseen kontaktia, ollut lähinnä omissa ajatuksissaan ja omassa rauhassaan, pennuista huolehtien ja niihin kaiken energiansa käyttäen. Ainoa, missä Ruskaan on saanut kunnolla kontaktia tänä aikana, on ollut huiskalla leikittäen: leikkisä emo ei ole antanut melkein lapsostensa leikkiä, kun on itse ollut mukana jyräämässä ne alleen. Pikkuhiljaa alkaa taas tulla esiin niitä Ruskalle ominaisia tapoja, niitä ärsyttäviäkin, mutta jotenkin aivan ihanaa saada Ruskakin taas läsnäolevaksi.

Ruskasta puheenollen - pääsi ihan kaikessa tässä pentujuttujen keskellä unohtumaan eilen, että Ruskahan täytti eilen 9.9. peräti 6-vuotta! Synttäripotretit siis tulevat varmaan vielä useamman päivän jäljessä, kun en nyt niitä huonossa valaistuksessa halua lähteä ottamaan.

Postauksen kuvat ovat kuitenkin eiliseltä, lukuunottamatta tätä viimeistä kuvaa Hemmosta... :)

Onnea Hemmolle uuteen kotiinsa!