Ella-pikkuinen täytti maanantaina 9. pvä vuoden. Ellan veli Timo lähti nyt Japaniin tuomaan uutta verta sen alueen russikantaan. Olisi hieno nähdä tuosta kissasta jotain kuvia tulevaisuudessakin, kun tuon kissan tapaaminen on miltei mahdotonta tulevaisuudessa. :( Ainoa Ellan lähisukulainen jonka olen tavannut. Tuon Timpan lisäksi on tullut nähtyä puoliveli
Haiki, serkku
Siri, puolisiskon tytär
Nottis, sekä muutaman kaukaisemman sukulaisenkin olen tavannut. Voisi oikeastaan aloittaa listaamaan niitä kissoja jotka olen nähnyt, jotka ovat edes kaukaista sukua Ellalle. :)
Mutta kuitenkin, tässä on ollut viikon aikana hurjasti kaikenlaista. Toissapäivänä kävimme Ellan kanssa metsäretkellä. Ajatuksena oli mennä noin kilometrin päässä sijaitsevalle purolle. Kävimme siellä Onnin kanssa viime vuonna samoihin aikoihin, ja varsinkin silloin siellä oli todella upeaa. Viime vuonna, muistan kuinka satumainen tunnelma tuolla oli, kutsunkin sitä keväällä ja alkukesästä "haltijametsäksi". Varsinkin tiettyjä osioita tuosta metsästä. Varsinkin Tolkien-fanina tekisi meili mennä tuonne metsään, istua kaatuneen puun rungolle ja lukea jotain kivaa fantasiakirjaa. :)
Alussa Ella pelkäsi; onhan meidän edellisestä ulkoilureissusta jo aikaa. Mutta sen jälkeen kun näki ensimmäisen ampiaisen, oli pelko tipotiessään... täytyi tosin olla itse varuillaan ettei tuo kissa ota ampiaisia kiinni.
Alkumatkasta päästiin ihmettelemään traktoria kartanon pelloilla... Kaupunkilaiskatit kun harvoin näkevät traktoreita!
Sinne puron kohdalle ei päästy, minne alunperin oli tarkoitus mennä; tai siis pääsimme mutta kuvaaminen siellä oli mahdotonta sillä tuo kissa pelkäsi kovaa solisevaa vettä. :D Päädyimme sitten kauemmas tuollaisen kohdan viereen, jossa vesi seisoi.
Harvinaisen höhliä oravia näkyi olevan tällä kertaa; tulivat n. metrin päähän ihmettelemään mikä Ella oikein on... Noh, eivät osanneet kai pelätä niitä itseään vain hiukan suurempaa, isokorvaista höhlän näköistä eläintä, josta on vaikea sanoa mitä eläinlajia se edustaa.
|
Pieni kissa suuressa maailmassa |
En omasta mielestäni saanut tuolla kertaa ikuistettua kuviin sitä taianomaista ja satumaista tunnelmaa, mikä tuolla metsässä joskus vallitsee. Viime vuonna sain mielestäni paremmin. Tosin, kasvit eivät olleet vielä parhaimmillaan, vaikka ketunleipä ja valkovuokko kukkivatkin jo kauniisti. Mutta saniaiset olivat vasta aukeamassa, ja ne tuovat tuohon metsään rehevämmän vaikutelman.
Turhaa siis kiirehdin, pelkäsin että kaunis kevätvaihe menee ohi silmieni tuolla. Olin muutamaa päivää liian ajoissa lopulta.