perjantai 27. toukokuuta 2011

Aika se vain kuluu...

Kuten otsikkokin kertoo, täällä tuskaillaan ajankulkua. Kuinka nopeasti se meneekään!

Nyt pari päivää myöhässä täytyy tänne päivittää, että Onnihan täytti sen 3-vuotta. Eipä sitä enään nuoreksi voi sanoa! 2-vuotias kun minun mielessäni menee vielä varsin keskenkasvuisena ja nuorena, kolmevuotias alkaa saavuttaa sitä aikuisuuttaan.

Äsken selailin Onnin pentukuvia. Tajusin, ettei sen ulkonäkö ole paljoakaan muuttunut verrattuna pentuaikaan. Sama mamman pieni vauva se on edelleen, vaikka painoa tullut varmaan yli kaksinkertaisesti siihen verrattuna kun ensimmäisen kerran tuon mussukan tapasin ja sen kotiin sain. Ensimmäinen oma kissani. Ensimmäinen kissani, jonka kanssa opin paljon ja tein myös paljon virheitä. Mutta virheistä oppii ja toivottavasti oppii ne välttämään tulevaisuudessa. Mutta hienosti kaikesta huolimatta siitä pienestä pennusta on kasvanut iso, tasapainoinen aikuinen kissa!

Kuvassa Onni on ensimmäistä aamua minulla... Jättitassut sillä silloinkin oli, mutta katsokaa noita KORVIA.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Metsäretkellä

Ella-pikkuinen täytti maanantaina 9. pvä vuoden. Ellan veli Timo lähti nyt Japaniin tuomaan uutta verta sen alueen russikantaan. Olisi hieno nähdä tuosta kissasta jotain kuvia tulevaisuudessakin, kun tuon kissan tapaaminen on miltei mahdotonta tulevaisuudessa. :( Ainoa Ellan lähisukulainen jonka olen tavannut. Tuon Timpan lisäksi on tullut nähtyä puoliveli Haiki, serkku Siri, puolisiskon tytär Nottis, sekä muutaman kaukaisemman sukulaisenkin olen tavannut. Voisi oikeastaan aloittaa listaamaan niitä kissoja jotka olen nähnyt, jotka ovat edes kaukaista sukua Ellalle. :)



Mutta kuitenkin, tässä on ollut viikon aikana hurjasti kaikenlaista. Tänään kävimme Ellan kanssa metsäretkellä. Ajatuksena oli mennä noin kilometrin päässä sijaitsevalle purolle. Kävimme siellä Onnin kanssa viime vuonna samoihin aikoihin, ja varsinkin silloin siellä oli todella upeaa. Viime vuonna, muistan kuinka satumainen tunnelma tuolla oli, kutsunkin sitä keväällä ja alkukesästä "haltiametsäksi". Varsinkin tiettyjä osioita tuosta metsästä. Varsinkin Tolkien-fanina tekisi meili mennä tuonne metsään, istua kaatuneen puun rungolle ja lukea jotain kivaa fantasiakirjaa. :)



Alussa Ella pelkäsi; onhan meidän edellisestä ulkoilureissusta jo aikaa. Mutta sen jälkeen kun näki ensimmäisen ampiaisen, oli pelko tipotiessään... täytyi tosin olla itse varuillaan ettei tuo kissa ota ampiaisia kiinni.



Alkumatkasta päästiin ihmettelemään traktoria kartanon pelloilla... Kaupunkilaiskatit kun harvoin näkevät traktoreita!











Sinne puron kohdalle ei päästy, minne alunperin oli tarkoitus mennä; tai siis pääsimme mutta kuvaaminen siellä oli mahdotonta sillä tuo kissa pelkäsi kovaa solisevaa vettä. :D Päädyimme sitten kauemmas tuollaisen kohdan viereen, jossa vesi seisoi.








Harvinaisen höhliä oravia näkyi olevan tällä kertaa; tulivat n. metrin päähän ihmettelemään mikä Ella oikein on... Noh, eivät osanneet kai pelät





Pieni kissa suuressa maailmassa
En omasta mielestäni saanut

lauantai 14. toukokuuta 2011

Metsäretkellä

Ella-pikkuinen täytti maanantaina 9. pvä vuoden. Ellan veli Timo lähti nyt Japaniin tuomaan uutta verta sen alueen russikantaan. Olisi hieno nähdä tuosta kissasta jotain kuvia tulevaisuudessakin, kun tuon kissan tapaaminen on miltei mahdotonta tulevaisuudessa. :( Ainoa Ellan lähisukulainen jonka olen tavannut. Tuon Timpan lisäksi on tullut nähtyä puoliveli Haiki, serkku Siri, puolisiskon tytär Nottis, sekä muutaman kaukaisemman sukulaisenkin olen tavannut. Voisi oikeastaan aloittaa listaamaan niitä kissoja jotka olen nähnyt, jotka ovat edes kaukaista sukua Ellalle. :)

Mutta kuitenkin, tässä on ollut viikon aikana hurjasti kaikenlaista. Toissapäivänä kävimme Ellan kanssa metsäretkellä. Ajatuksena oli mennä noin kilometrin päässä sijaitsevalle purolle. Kävimme siellä Onnin kanssa viime vuonna samoihin aikoihin, ja varsinkin silloin siellä oli todella upeaa. Viime vuonna, muistan kuinka satumainen tunnelma tuolla oli, kutsunkin sitä keväällä ja alkukesästä "haltijametsäksi". Varsinkin tiettyjä osioita tuosta metsästä. Varsinkin Tolkien-fanina tekisi meili mennä tuonne metsään, istua kaatuneen puun rungolle ja lukea jotain kivaa fantasiakirjaa. :)

Alussa Ella pelkäsi; onhan meidän edellisestä ulkoilureissusta jo aikaa. Mutta sen jälkeen kun näki ensimmäisen ampiaisen, oli pelko tipotiessään... täytyi tosin olla itse varuillaan ettei tuo kissa ota ampiaisia kiinni.

Alkumatkasta päästiin ihmettelemään traktoria kartanon pelloilla... Kaupunkilaiskatit kun harvoin näkevät traktoreita!





Sinne puron kohdalle ei päästy, minne alunperin oli tarkoitus mennä; tai siis pääsimme mutta kuvaaminen siellä oli mahdotonta sillä tuo kissa pelkäsi kovaa solisevaa vettä. :D Päädyimme sitten kauemmas tuollaisen kohdan viereen, jossa vesi seisoi.




Harvinaisen höhliä oravia näkyi olevan tällä kertaa; tulivat n. metrin päähän ihmettelemään mikä Ella oikein on... Noh, eivät osanneet kai pelätä niitä itseään vain hiukan suurempaa, isokorvaista höhlän näköistä eläintä, josta on vaikea sanoa mitä eläinlajia se edustaa.


Pieni kissa suuressa maailmassa
En omasta mielestäni saanut tuolla kertaa ikuistettua kuviin sitä taianomaista ja satumaista tunnelmaa, mikä tuolla metsässä joskus vallitsee. Viime vuonna sain mielestäni paremmin. Tosin, kasvit eivät olleet vielä parhaimmillaan, vaikka ketunleipä ja valkovuokko kukkivatkin jo kauniisti. Mutta saniaiset olivat vasta aukeamassa, ja ne tuovat tuohon metsään rehevämmän vaikutelman.

Turhaa siis kiirehdin, pelkäsin että kaunis kevätvaihe menee ohi silmieni tuolla. Olin muutamaa päivää liian ajoissa lopulta.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Kuvapostaus

Tuli tuossa toissapäivänä kuvattua noita kissoja meidän keittiössä, kun ilta-aurinko paistoi kauniisti suoraan sisälle normaaliin tapaan ja Onni sattui istumaan tuolilla jo valmiiksi, joten oli pakko nopeasti kamera hakea ja koittaa ottaa pari kuvaa. Neljännessä kuvassa Ella esittelee epäedustavaa asentoansa, jota näkee aika usein näyttelyssäkin...








Ja vielä  kuva pikku-Ellan "fetissistä", sen on aina kun on mahdollisuus pakko tunkea kuononsa Onnin korvaan... Onni ei luonnollisesti ole tästä eleestä kovin ilahtunut.


Viikon päästä täällä juhlitaan jotenkin pikku-Ellan ensimmäisiä synttäreitä. :) Tarkoitus olisi viikonloppuna pestata kaveri ottamaan "se perinteinen" 1-vuotiskuva tuosta kissasta, tai siis kissa ja omistaja-kuva. Minulla on nimittäin tuollainen 1v-kuva Onnista, ja haluan sitten Ellastakin samantyyppisen kuvan.