Voita liput lemmikkimessuille! (+ pieni leluarvonta)

Arvonta on toteutettu yhteistyössä FinTICAtin kanssa.

Lemmikkimessut järjestetään taas osana Meidän viikonloppua 7.-8. marraskuuta Helsingin Messukeskuksessa. Messuilla on tänäkin vuonna mukana myös FinTICAt, joka järjestää messuilla Bond-teemaisen "Golden Paw"-näyttelyn!

Mikä on FinTICAt?
FinTICAt on amerikkalaisen kattojärjestö TICA:n jäsenyhdistys. The International Cat Association eli tutummin siis TICA, on rekisteröintimääriltään suurin kattojärjestö. FinTICAt järjestää Suomessa yleensä 2-3 kertaa vuodessa TICA-näyttelyitä.

TICA-näyttelyitä kissasi kanssa kokeillaksesi sinun ei tarvitse olla minkään yhdistyksen jäsen eikä edes kissan tarvitse olla vielä rekisteröity TICA:an. Ensimmäisen näyttelyviikonlopun tulokset saat nimittäin takautuvastikin kissallesi, jos rekisteröit sen vasta näyttelyn jälkeen.

Meillä on Ellan kanssa takana jo neljä TICA-näyttelyviikonloppua (postauksen kuvat ovat Messukeskuksen näyttelystä parin vuoden takaa), ja kuten voi arvata, eivät nämä meillä tähänkään jää! Etenkin, kun sain vasta nyt Ellan rekisteröityä Ticaan (*köh köh*, kissaa voi siis kyllä näyttelyttää Ticassa pitkäänkin ilman että se on rekisteröity, pisteitä titteleihin ei vain kerry - Ellakin olisi jo muistaakseni toiseksi ylimmässä kastraattiluokan tittelissä, jos se olisi rekisteröity ajoissa...), niin tämähän on vasta alkua... ;)

TICA-näyttelyn kulku on varsin erilainen kuin meille Suomessa tutumpien Fifé-näyttelyiden. Kissa käy esimerkiksi useammalla eri tuomarilla yhden päivän aikana, ja jokainen tuomari pitää oman loppukilpailunsa. Voi siis todeta, että TICA-näyttelyssä on omistajallakin enemmän aktiviteetteja, kun tuomarin luona käydään useampaan kertaan. Lisää tietoa TICA-näyttelyn kulusta löydät täältä.

Mainittakoon myös, että Messukeskuksen näyttelyyn on vielä mahdollisuus ilmoittautua myös kissan kanssa - ilmoittautumisaikaa on ensi maanantaihin 26.10. saakka tai kunnes 150 kissaa tulee täyteen. Nyt on mahtava tilaisuus kokeilla TICAssa näyttelyttämistä, etukäteen ja paikan päällä saa kyllä ihmisiltä (myös esimerkiksi allekirjoittaneelta) apua ja neuvoja, jos homma ei ole ennestään tuttua. Suosittelen ehdottomasti näiden näyttelyjen kokeilemista! Ilmoittautuminen tapahtuu osoitteessa www.i-tica.com tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen show(at)finticat.net.

FinTICAt tarjosi meille hienon mahdollisuuden arpoa messuille kaksi kahden hengen lippupakettia! Näillä lipuilla pääsee käymään niin Lemmikkimessuilla kuin muissakin samaan aikaan Messukeskuksessa järjestettävillä messuilla.

Lippupakettien (arvotaan siis kaksi kappaletta kahden hengen lippupaketteja, eli arvotaan siis kaksi voittajaa) arvontaan osallistut seuraavasti:
1. Olet blogin julkinen lukija (Bloggerissa).
2. Vastaat kysymykseen "Minkä Bond-leffan mukaan Ella on saanut virallisen nimensä?"
3. Lupaat tulla meidän konkkaronkkaa moikkaamaan messuilla, mikäli liput voitat!  Kenet meidän sinisistä haluaisit erityisesti nähdä? (Meidät tunnistaa varmaan parhaiten Ellan häkistä, joka tulee olemaan varmaan taas aikalailla tämän näköinen, ja vieressä on todennäköisesti limenvärisessä häkissä Ruska ja Alia)
4. Muista kirjoittaa kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi!

Sen lisäksi, koska tiedän että meillä on varmasti myös sellaisia lukijoita, joilla ei ole mahdollisuutta päästä Helsinkiin saakka Lemmikkimessuille, ja meillä on jokin aika sitten saavutettu mukava virstanpylväs blogin elämässä (= 100 lukijaa!), arvon lukijoiden kesken myös itse kustantamani lelupaketin, joka koostuu meidän Ellan kahdesta tämän hetken suosikkilelusta: paketillisesta coktailpalmuja (parhaita huiskaleluja ikinä!) ja Kattipuodin Hertta-lelusta. Lelupaketin arvontaan voit osallistua ilmaisemalla kommenttikentässä sähköpostiosoitteen kera halukkuutesi osallistua leluarvontaan, lippupakettiarvontaan osallistuminen ei siis pelkästään riitä ja voit osallistua leluarvontaan myös osallistumatta lippuarvontaan.

Kumpaankin arvontaan on aikaa osallistua keskiviikkoon 28.10.2015 kello 18.00 saakka! Tämän jälkeen arvonnat suoritetaan ja voittajien nimimerkit mainitaan blogissa sekä heihin otetaan yhteyttä sähköpostitse.

Toivottavasti nähdään messuilla ja onnea arvontoihin!

Kissakahvilassa

Eilen oli varsinainen "crazy catlady"-kokoontuminen Kissakahvila Purnauskiksessa Tampereelta, kun sinne kokoontui samaan aikaan parikymmentä kissabloggaajaa! Pitihän sitä itsekin lähteä mukaan; etenkin kun en ole koskaan kissakahvilassa käynyt aikaisemmin, ja Purnauskiksesta olen kuullut pelkkää hyvää. Eikä päivävisiitti Tampereellekaan tuntunut huonolta ajatukselta, saati kukkarolle liian kalliilta (kiitos OnniBusin).

 

 Juuri sen kummemmin en tapahtumasta tällä kertaa jaarittele, kuin että kiitos mukana olleille, kivaa oli ja tarjoilut maittavia. Muutama kuva tuli kissoista napsittua, mutta koska hämärässä tilassa etenkään mustien kissojen kuvaaminen ei mitään herkkua ollut, niin kaikista kissoista en julkaisuun asti kuvia saanut.

Mutta koska kaikilla meistä oli varmaan joku "lempparikissa" kahvilan kissoista, kuka se minulla oli? Minikissa-Viiru tietysti! Olen selvästi mieltynyt pienikokoisiin kissoihin (kuin noita "minikissoja" itseltänikin löytyy), ja kun Viiru oli niin nätin värinenkin, niin valinta ei ollut vaikea. ;) Seuraavissa kuvissa siis Viiru.

 Ihan tyhjin käsin ei Tampereelta myöskään tarvinnut kotiin lähteä, sillä kaikille oli kotiinviemisiksi PrimaCatin kassit ja arvontaohjelmaakin oli, jossa meille kotiinviemisiksi tarttui kiinnostava Kissojen Suomi -kirja. Siihen pitääkin tutustua jossain vaiheessa.

Ja vielä kerran kiitän kivasta kissakahvilatapaamisesta sen järjestäneitä, mukana olleita ja kaikkia muitakin. Koitetaan päästä ensi kerrallakin mukaan!

SturdiBag XLarge Divided

Koska meillä on ollut tapana blogissa esitellä näitä hieman suurempia kissoja varten tehtyjä ostoksia, joita matkan varrella on tullut, niin tehdään nytkin.

Meillä on jo jonkin aikaa tiedostettu, että omistamiemme kuljetuskoppien laatu eikä määrä nyt ihan vastaa kissalaumamme kokoa. Meillä on siis ennestään Atlas 20-kuljetusboksi, pieni Trixien kuljetuslaukku (Ellan laukku lyhkäsille matkoille) ja hieman tuota Atlasta suurempi koirien kevythäkki. Pääsi käymään niin, että kevythäkki on vuosien saatossa vielä kulunutkin niin paljon, että yhdellä pesukerralla siitä ratkesi yksi sauma niin, että totesin sen jäävän nyt pois matkustuskäytöstä. Olimme siis tilanteessa, jossa meillä oli 1-2 boksia liian vähän tämän kissaporukan kuljettamiseen.

Toteutin siis Rurokin näyttelyssä pitkäaikaisen haaveeni, ja ostin SturdiBag XLarge Divided-nimisen kantolaukun. Sturdin tuotteitahan meillä on ennestään näyttelyhäkki ja näyttelyveski. Sturdin näyttelyhäkkejä olen aina aika-ajoin hypistellyt, ja pitkään tosiaan sellaisesta haaveillut.

 Väriksi valitsinneutraalin harmaan, sillä Sturdin värivalokoiman vihreä ei ole makuuni. Ajattelin että harmaa toki sopii nätisti myös sinisen kissan turkkiin... ;)

Ella esittelee SturdiBagin yhtä ominaisuutta - joustavuutta etenkin pystysuunnassa. Ainakin Large-koon sturdit nimittäin hyväksytään tämän takia yleensä lentokoneen matkustamoonkin, vaikka "normaalioloissa" ylittääkin ne mitat mihin kantolaukun pitäisi mahtua. Tästä X-Largesta epäilen, että ei välttämättä kelpaa matkustamoonkaan, sillä menee korkeudeltaan yli sallittujen mittojen - no, sepä ei meitä hirveästi haittaa kun eivät meidän tytöt ole näillä näkymin lentokoneella mihinkään matkaamassa. Enää, Ruskahan on muutamaan kertaan päässyt lentelemäänkin.

Mutta suurin syy siihen, että halusin juuri tämän kantolaukun ja maksaa siitä peräti 129 euroa, selviää näistä kuvista. SturdiBagin Divided-versio on nimittäin sellainen, että siinä on mahdollisuus väliseinällä erottaa tila kahdeksi. Tämä on meidän kannalta erinomainen ominaisuus siksi, ettei Ruskaa ja Ellaa voisi missään tilanteessa kuvitella laittavansa samaan pieneen kantoboksiin - nyt tytöt voivatkin matkata yhdessä kantoboksissa, väliseinällä erotettuina omissa looseissaan.

Kun väliseinä on paikoillaan,niin yhden kissan tilahan ei ole mikään ruhtinaalinen, mutta tyttöjen kohdalla esim näyttelyreissuille soveltuu mainiosti. Otin myös tarkoituksella juuri suurimman koon tästä laukusta - jotta saadaan kaikki lisäsentit mitä vaan voi, mukavamman matkaamisen turvaamiseksi. Ja samoin sitä ajatellen, että meidän 5,5 kg Onnihan ei ihan pikkulaukkuun mahdu, mutta tässä laukussa on ainakin yksin matkatessa Onnilla ihan riittävästi tilaa. Lyhyillä matkoilla myös Ruska voi olla samassa, mutta ilman väliseinää - väliseinän kanssa Onnilla on aivan liian tukalat oltavat.

Mutta parasta tässä laukussa on se, että kerrankin on sellainen laukku, jossa esim Onninkin kantaminen on suhteellisen mukavaa! Laukku näittäisikin tulevan siis ahkeraan käyttöön.

Kuinka teillä matkataan?

Kauneimmat kissakuvani

Viiruvarpaat-blogista lähetettiin kissabloggaajille haaste:  julkaise kaunein/kauneimmat kissakuvasi. Pakkohan meidänkin oli tähän haasteeseen tarttua.

Koska valinta kaikista kauneimman välillä on vaikea, tuli listasta kyllä melkoisen pitkä. Suurin osa kauneimmista kuvistani on mielestäni Ellasta - onhan se ehdottomasti meidän kissoista kuvauksellisin. Ruskakin olisi kuvauksellinen, mutta koska se on joutunut vasta aikuisiässä opettelemaan kameran edessä poseeraamista, on sen kuvaaminen paljon Ellaa haastavampaa. Voin kertoa, että taannoisia "emo ja pennut" yhteiskuvia otettaessa haaste ei ollut pentujen saaminen kuvaan nätisti, vaan emon saaminen samaan kuvaan. Onnista on kyllä vuosien mittaan saatu myös paljon hyviä kuvia, mutta että kauneimpia? Ei, kun vertaan Onnista otettuja kuvia tytöistä saatuihin kuviin, Onnin kuvista puuttuu se jokin vaikka kissa onkin komea. Minun silmiini Onnin kuvista puuttuu tunne. Onnin kuvat puuttuvat tästä siksi kokonaan.

Numeroinnista huolimatta kuvat eivät ole missään top-järjestyksessä.

Kuva nro 1. Tähän kuvaan en kyllästy helpolla! Tykkään erityisesti kuvan väreistä.

Kuva nro 2. Suosikkini Ellan pentukuvista. Tuo kauniisti silmät esille. Intiimi tunnelma.

Kuva nro 3. Tämä on jo klassikko. Värit kohdallaan ja kissa näyttää hyvältä.

Kuva nro 4. Tästä reissukuvasta olen aina tykännyt, vihreä tausta on kiva!

Kuva nro 5. Kissa kukkakedolla. Tykkään erityisesti taustasta.

Kuva nro 6. Suosikkini Ellan näyttelykuvista. Tykkään kylmistä sävyistä ja tunnelmasta.

Kuva nro 7. Tykkään taustasta, vaikka tuo yksi oksa häiritseekin.

Kuva nro 8. Tarvitseeko edes sanoa? Tykkään siitä että tausta on simppeli, ja nuo silmät... <3

Kuva nro 9. Jostain syystä olen aina tykännyt tästä kuvasta, en tiedä miksi.

Kuva nro 10. Tässä kuvassa tykkään siitä kuinka kissa ja sen silmät tulevat esiin!

Kuva nro 11. En tiedä miksi, mutta tämä kuva on mielestäni mielenkiintoinen.

Kuva nro 12. Tähän kuvaan tykästyin samantien! Värit, asettelu, pyyhkeen rosoisuus alustana....

Kuva nro 13. No koska onhan se nyt söpö. Ja kuvassakaan mitään vikaa ole.

Kuva nro 14. Norskipentu kesältä 2014. Tykkään kuvan väreistä ja asettelusta.

Näiden lisäksi olisi ainakin yksi lempparikuvani enoni ragdollista, mutta se kuva on visusti vanhalla koneellani tallessa, eikä sitä siksi tähän saada.

Mistä näistä kuvista te tykkäätte eniten? Miksi?

Ulkoasu-uudistus

Yön pimeinä tunteina blogi koki taas kerran ulkoasumuutoksia. Vielä on viilattavaa ja paljon, mutta vastaanotamme mielellämme lukijoidemme ruusuja ja risuja uuteen ulkoasuun liittyen, esimerkiksi tämän postauksen kommentteihin. :)

Kissaseinä

Totesinpa tossa että eipä ole tosiaan esiteltyä kunnolla meidän kissojen seinää täällä blogissa. Nykyisenlaiseksi seinä valmistui viikko-pari ennen Ruskan pentujen syntymää, eli silloin satiin kaikki loputkin tasot päällystettyä, loput jutskat seinään kiinni.Vieläkin onjotain tehtävää jäljellä, esim sisalköyttä on tulossa johonkin päin seinää...

 Ikuisuusprojekti, siis.

Kuitenkin, etenkin nyt pentujen aikaan erityisesti Onni on tykännyt kissaseinän tarjoamasta "omasta tilasta", sillä pennut eivät vielä seinälle kiipeile omatoimisesti. Muutamien viikkojen päästä kun Ella saa myös huoneen taas välillä käyttöönsä, Ella todennäköisesti viihtyy seinällä olevilla tasoilla.

Vasemmassa yläkulmassa katonrajassa on kissojen "nukkumiskori", löytyy ihmisen vaatteita varten rekkitankoa, kissojen riippukeinua, näyttelyssä välillä käytössä ollut häkin edustaso on löytänyt paikkansa...

Tämä puoli seinästä ei ole yhtä suosittu kissojen mielestä, siellä onkin lähinnä talveksi polkupyöränsäilytyspaikka, rekkitanko, säilytys"koukku" näyttelyhäkeille, pokaalihylly... Kuten kuvista näkyy, ruusukkeetkin löysivät paikkansa seinältä.

Alin taso ei näissä kuvissa näy, se on ehkä 25-30cm tässä näkyvien alimpien tasojen alapuolella, ja on yhtä ohut kuin esim pokaalihylly mutta yhtä leveä kuin tuo ylin hylly jonka alla on riippukeinu...

"Mihinkä tämä köysi laitetaan?"

Ihmisen silmäähän tämä väkerrys ei hivele, mutta kissat tykkäävät ja näin ihmisenkin näkökulmasta on mukavaa kun tuo on todella, todella helposti muuunneltavissa, hyllyjen paikat voi vaihtaa hujauksessa. Halpahan tämä ei myöskään ollut, Laskujeni mukaan reilu 200e tähän tuli upotettua, halvemmallakin olisi varmasti saanut jostain muualta vastaavat osat, mutta käännyin Ikean puoleen sen helpon saatavuuden takia.

Loppujenlopuksi voin todeta, että ei ole ollut turha projekti - kaikkea sitä kyllä tekeekin kissojen hyvinvoinnin takia...

Arvaako joku, mitkä tasot ovat kissojen (tai no, tällä hetkellä etenkin Onnin) erityisessä suosiossa tällä hetkellä?

Puolivuotiskatsaus - kissakulut 2015

Nyt kun vuodesta on mennyt puolet, on hyvä aika pienelle välikatsaukselle. Blogissa en olekaan kertonut, että päätin vuoden alussa listata tarkkaan kissoihin liittyviä ostoksiani tämän vuoden ajan, jotta saisin hyvän aineiston jonka perusteella miettiä kulutustottumuksiani liittyen kissoihin ja budjetoida tulevia vuosia edes jotenkin. Sekä ensisijaisesti - miettiä mihin haluan kuluttaa kissojen kohdalla rahaa ja kuinka paljon, sekä miettiä missä olisi karsimisen paikka.

Vuoden lopussa (tai todennäköisesti ensi vuoden ensimmäisinä päivinä) keskityn aiheeseen ja analysointiin tarkemmin, nyt halusin tehdä vain tällaisen pienen katsauksen siihen, miltä tilanne näin suurinpiirtein tässä vaiheessa vuotta näyttää.

Puolessa vuodessa kissoihin kuluttamani summa on 997,68 e. Ensikatsaukselta summa tuntuu mielestäni ihan järjettömän suurelta.

Jaetaan kuitenkin summa paloihin, niin nähdään, mistä on oikeastaan kyse.

Ruokinta: 293,5 e. Tähän on laskettu mukaan niin ruuat, lisäravinteet kuin herkutkin. Loppukädessä kun tätä miettii, niin tämä summa ei ole hirveän suuri - reilut 16e/kissa/kuukausi. Tiedän kuitenkin, että meillä on mahdollisuuksia saada laadusta tinkimättä (tai ehkä jopa ruokinnan laatua parantamalla) tätäkin hintaa alas, vaikka se ei kuulostakaan tällä hetkellä korvaani aivan liian suurelta.

Näyttelyt: 158 e. Tähän sisältyy näyttelymaksut ja bensakulut, ja se sisältää noin 670 kilometriä autolla matkustamista sekä neljä näyttelypäivää. Ei siis älyttömän suuri summa tämäkään, tosin summa on muutaman kympin pienempi sillä yhden näyttelyn maksoin leimakortilla jonka olin assistenttina toimimisella aiemmin ansainnut.

Muu: 351,21 e. Tässä on se syy, miksi summa on ihan noin korkea. Tämä sisältää mm. kissayhdistysten jäsenyyksiä, kissaseinän tarvikkeet (joka on muuten valmis! Siitä esittelyä jossain vaiheessa), synnytystarvikkeita, näyttelyturhuuksia kuten arpalipukkeita, rekvisiittaa jne, ruusukkeet (ne joista on siis tarvinnut erikseen maksaa), tarvikkeita. Täältä löytyy ehdottomasti suurimmat turhuuksien karsimispaikat...

Eläinlääkäri: 60 e. Toistaiseksi vain yksi rokotuskäynti.

Kissanhiekka: 116,58 e. Hiekkaan kului alkuvuodesta paljon rahaa. Siihen ei tosin tarvitse todennäköisesti enää satsasa ennen marras-joulukuuta, jopa kun otetaan huomioon kissanpentujen vaikutus hiekkamenekkiin. Veikkaan.

Aktivointi ja lelut: 18,39e. En ole juuri uusia leluja ostellut, ja jos olen, ne ovat olleet halpoja. Ainoan tämän puolen vuoden sisällä ostamani uuden aktivointilelunkin ostin käytettynä edullisesti, se ei tosin ole vielä omien kissojeni käytössäkään vaan lainassa poikaystävälläni.


Näin eriteltynä tuo summa alkaakin sitten käydä enemmän järkeen minun silmissäni. Se, mikä tulee muuttumaan tällä loppupuolikkaalla näissä kuluissa, on ainakin eläinlääkärikulujen nousu (Ruska rokotus, Onni rokotus + hammaskivenpoisto, Ella rabiesrokotus ja passi, mahdollinen Ellan silmien uusintapeilaus), "muun" osuuden vähentyminen (toivottavasti, rahasyöppö "kissaseinäprojekti" kun on valmis), ja näyttelykulujakin tulee loppuvuodesta rutkasti lisää tämänhetkisten suunnitelmien perusteella. Ruokintaankin minun on tarkoitus tehdä muutoksia sekä sisältöön että ruuan hankintapaikkaan, jolloin saadaan tosiaan kuluja toivottavasti senkin kohdalla vähennettyä. Kuluihin ei suurimmilta osin oteta huomioon Ruskan pentujen kuluja (esim ruokinta), mutta joissain osa-alueissa niidenkin tuomat lisäkulut voivat näkyä. Suurempia hankintoja ei toistaiseksi näytä olevan edessä, lukuunottamatta mahdollisesti yhtä uutta kantoboksia.

Mikäli heräsi kysymyksiä, niitä saa vapaasti esittää. Onko teillä lukijoilla toivomuksia siitä, mitä erittelisin loppuvuodesta tarkemmin? Suunnitelmana on ainakin tehdä katsaus siitä, miten kulut jakaantuivat kuukausittain ja miksi, aihealueittain, ostopaikoittain ja verrata vähän jopa sitä mihin kissaan näyttäisi kuluneen eniten rahaa (tosin esim ruuan kohdalla en pysty tarkkaan sitä sanomaan kuka on syönyt minkäkin euromäärän edestä). Ajattelin myös listata TOP3 tai TOP5-kalleimmat ostokset/kulut. Sekä tottakai mietin taas sitten vuodelle 2016 sitä mihin kulutetaan rahaa, ja ehkäpä asetan jonkun budjetinkin ensi vuodelle nähdäkseni kuinka helppo siinä olisi pysyä - vähentäisikö se sitä turhaa shoppailua.

Esimakua kissaseinästä

"Moikka! Meillä meni joulu ja uusvuosi rauhallisesti. Mamma oli paljon poissa, mutta aina kun oli kotona niin järjesti meille paljon tekemistä.


Mut yks päivä se tuli yhden tutun miehen kanssa ja ripusti meidän seinälle hassuja valkoisia rimoja.

 Sitä varten ne toi semmoset työtikkaat! Niissä oli kiva kiipeillä. Sitten ne poraili, hirveen kova ääni! Mä sain olla samassa huoneessa kun porattiin, Onni ja Ruska oli olkkarissa. Mä tietysti tarkkailin koko ajan että työt sujuu kuten pitää. Poran ääni ei pelottanut mua yhtään, eikä kuulema Ruskaa tai Onniakaan (joka pelkää muuten kuollakseen esim imuria, hihi).

Mamma on kertonut, että noihin rimoihin kiinnitetään semmoisia tasoja. Semmoisia tasoja, jotka on mua varten! Kuulema sinne tulee mulle myös semmonen kori johon laitetaan pehmusteita, ihan kuten kylppärissäkin jossa mulla on pyyhkeillä täytetty oma kori korkealla. Se on semmonen ritiläkoritorni, jota pitkin mä kiipeen sinne ylös ihan niinku jotain tikkaita. Semmoinen on myös mamman makuuhuoneessa yhdessä kaapissa, mut siellä se ylin kori on Ruskan. Mut tähän seinään laitettavaan koriin mä pääsen tasoja pitkin.

Siitä seinästä ei tuu hirveen nätti. Mut kuulema se on semmonen, että siihen voi lisäillä tasoja helposti jatkossakin ja muuttaa tasojen paikkoja ja järjestystä helposti. Siks mamma pääty kai tollaiseen ratkaisuun. Tohon seinälle ripustetaan kuulema myös yks polkupyörä, et ei se ihan vaan meille kissoille oo. Paitsi kesäisin kun sen polkupyörän paikka on yleensä eteisessä.

Mamma aikoo tehdä tota meidän seinää eteenpäin pikkuhiljaa. Kuulema on vielä paljon reikiä porattavana ja tasojakin pitäis päällystää.

Ainiin ne tasot! Ne on semmosia metallitasoja, eri pituuksia ja leveyksiä. Mamma ei vielä tarkkaan tiedä, millaisia tasoja se lopulta meille tohon laittaa. Mut kuulema se päällystää ne jollain matolla jota me saadaan raapia. Ja ne tasot kestää kuulema hyvin painoa, isoimmat jopa 60 kg. Mulla on siis vielä varaa lihoa, ei haittaa yhtään. Vaikka mamma ei aiokaan käyttää ihan niitä isoimpia, niin niiden pienimpienkin tasojen painoraja on 7 kg. Mä painan tällä hetkellä reilut 3 kiloa, vaikka mamma yrittääkin mua vähän laihduttaa. Yrittänyt jo pitkään, mutta mä vedän aina pisimmän korren! Mun maha on ihan hyvän kokoinen väitti mamma mitä tahansa; näyttelytuomaritäditkään ei oo huomautellu siitä kun oon vetäny vatsan sisään sillon kun ollaan niitä käyty moikkaamassa!

Nää kuvat oli tän vuoden ekoja. Mua ei huvittanu yhtään poseerata (toisin kuin yleensä), ja mamma yritti kaikkensa saadakseen mut pysymään paikoillani! Se yritti jopa opettaa mulle "paikka"-temppua. Ei onnistunut, sitten se luovutti ja heitteli vaan ruokaa mulle ton pentupesäarkun kannen rakoihin.

Muistakaa järjestää ihmisillenne tänäkin vuonna paljon aktiviteetteja, jottei ne tylsisty! Mäkin yritän parhaani!"

Kissamaisin terveisin,

Ella

Ellan aakkoset

Useammassa blogissa on viimeaikoina kerrottu "kissa-aakkosia". Mekin päätettiin, että täytyyhän se nyt meidänkin osallistua tähän villitykseen. Tosin, päätin että vain yksi kissoista saa tällä kertaa osallistumisoikeuden - se on Ella, sillä vaikka Ellasta tässä blogissa puhutaankin paljon, tytössä on niin paljon luonnetta ja teille lukijoille tuntemattomampia puolia, että tehdään nyt meidän kissaporukan sähikäinen tutummaksi!

Annetaan nyt Ellalle siis vuoro kertoa, mistä sen "ääkköset" koostuvat.

A: Aamu-unisuus. Sopiva herätysaika on myöhään aamupäivällä. Aamupala. Päivän tärkein ateria, eikö?
B: Bristol. Se oli se mun mukava sulhanen, nyt jo edesmennyt tosin.
C: Catmax-kiipeilypuu! Siitä Onnin on nykyään pilvilinna, mut mun on alemmat tasot ja tuulenpesä, jonka mamma tajus lopulta sijoittaa parempaan kohtaan puuta!
D: Diamond, niinku timantti. Mä oon niinku semmonen, jo kasvattajan antaman nimen puolesta!
E: Ella. Siis mä! Ja myös Emma, mun tytär.
F: Fiksu. Mua sanotaan aina viksuksi, mamma kehuu että se ei oo koskaan tavannu yhtä viksua ja ongelmanratkaisukykyistä kuin mä oon! Tässä täytyy mainita myös Fenix, mun nyt jo iso ja komea poika (ja joka on muuten tosi nättikin, ainakin mamman mielestä)!
G: Ihan on tuntematon kirjain.
H: Herkut. Mä rrrrakastan herkkuja.
I: Iso. Siis mun ego. Isot ruoka-annokset on myös kivoja.
J: Juustonaksut. Mä en tiedä mikä niissä on, mutta niitä on kiva varastaa ja rouskutella. Mamma sano että mun niska tuoksu pentuna ihan juustonaksuille. Olet mitä syöt? Jutteleminen on myös kivaa, ja mä teenkin sitä paljon. Mamma ihmetteleekin, kun russien piti olla hiljaisia. Nykyään meidän rotuesittelyssä jo kai lukeekin että jotkut meistä tykkää myös jutella. Ei lukenu sillon kun mä tulin tähän taloon!
K: Kissa. Niinku mä. Ei muut oo niin kivoja, mut mä oon.
L: Lelut. Mun lemppareja on valot, nauhat ja huiskat. Ja sulat! Mamma ei voi kuvitella hankkivansa sulkakorviksia tmv koska mä kävisin niihin kuulema heti kiinni kun se kävelis ovesta sisään. Tässä täytyy tietysti taas mainita mun kolmas lapsonen, Lada-tytär (älkääkä nyt vaan ilkkuko, se tarkoittaa venäjäks kaunista!). Se tuli etenkin luonteen kohdalta emoonsa, reipas ja rohkea pentu!
M: Maha. Mulla on kuulema iso, kehtaavatkin väittää!
N: Nälkä. Aina. Mistäköhän sais ruokaa?
O: Onni. Se on välillä kiva kaveri, välillä ei. Mamma sanoo että nykyään Onni tarkoittaa yleensä vain hyvää ja on kuulema muuttunut kolli, mutta mä en ihan täysin luota vielä siihen.
P: Peti. Mulla on monta kivaa kissanpetiä, jossa nukkua. Yks hyvä on myös mamman tyyny (tietysti silloin, kun se itse haluaisi pitää päätänsä siinä). Ja sit tietysti Peiton alla on kiva nukkua!
Q: Quqquluuruu!
R: Ruoka. Ihan parasta! Kypsennettynä kiitos, mä en oikeen tajua mikä villitys on syödä pelkkää raakaa lihaa - vai söisitteks te pelkkää tartarpihviä? Myöskään kala tai muut merenelävät ei kuulu mun menuuseen. Rapsutukset on myös kivoja. Ja ainiin, tässä kämpässä asuu myös Ruska.
S: Sähinä. Mun tapa tervehtiä muita kissoja. Mamma sanoo, että mulla on kissamaailman räkäisin sähinä! Oon siitä ylpeä.
T: Tuoli. Se mun oma, josta kerrottiin aiemmin! Temput on myös kivoja. Mun lempparitemppu on semmonen, missä seison "orava-asennossa" ja vilkutan kummallakin tassulla ilmassa. Lemppari se on siks, kun mä ehdotin sitä mammalle, eikä mamma sitä itse ideoinut opetettavaksi. Mä siis osasin sen jo ennenku mamma, eli mä opetin mammaa!
U: Uusi. Kaikki uusi on kivaa ja jännää! Etenkin uudet lakanat, siis mä rrrakastan lakanoidenvaihtoa! Uusissa, puhtaissa lakanoissaa on ihan parasta kieriä ja pyöriä. Lakanoita ei saa vaihtaa ilman mun läsnäoloa.
V: Vesi. Siis juomana, ja jääkylmänä. Ei niin kiva juttu turkissa.
W: Outo on kirjain.
X: Ja tämä myös.
Y: Yrittäminen. Yrittänyttä ei laiteta, vai? Ainakaan, mitä tulee lelujen, ruuan tai herkkujen havittelusta, kun mamma on yrittänyt laittaa ne mun ulottumattomiin.
Z: Semmonen on mun virallisessa nimessä! Siellä on muuten numerokin, taitaa olla harvinaista?
Å: Nyt ei oo kyllä ideaa.
Ä: Äiti. Mun äidin nimi on Stella. Huomatkaa, kuinka äitin nimi on siirtynyt sukupolvelta toiselle - Stella, Ella, Emma. Mutta myös Älykkyys. Mä oon älykäs.
Ö: Onpa näitä ihan hassuja kirjaimia monta!


Loppuun vielä mun paras irvistys piristämään maanantaita (siis mä vaan haukottelin).