keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Kissakulut 2015

Tässä se nyt on, kissakulut 2015 -postaus! Päätin siis jo vuoden 2015 ensimmäisinä päivinä, että tänä vuonna listaan kaikki kissoihin menneet rahat ylös. Samalla päätin, että kuluraportti vuodesta julkaistaankin vuoden viimeisten päivien aikana myös täällä blogissa.

Projektin pointtina oli tehdä ensisijaisesti itseäni varten hieman silmiä avaava katsaus siihen, mihin kulutan kissojeni kohdalla rahaa ja kuinka paljon, sekä siihen paljonko kissanpito loppujen lopuksi maksaa. Myönnän olevani myös välillä varsin huoleton rahankäyttäjä, etenkin mitä tulee kissajuttuihin, joten kasvamisen paikka myös tässä.

Kuluja tilastoidessani kokosin itselleni Excel Onlineen taulukkoa, johon merkitsin ostoksista ja kuluista kuukauden, päivämäärän, ostopaikan, kissan (liittykö kulu tiettyyn kissaan vai kaikkiin?), kulun tyypin (ruoka, hiekka, näyttelymaksu, eläinlääkäri, bensamaksu yms) sekä tuotteen nimen, hinnan ja mahdollisen lisätiedon. Ruskan pentujen kulut eivät pääasiallisesti tähän laskelmaan sisälly, sillä niistä vastasi kasvattaja.

Välikatsauksen aiheeseen julkaisin jo heinäkuussa kun oli kulunut puoli vuotta.



Tammikuu 102,48e

Helmikuu 62,85e
Maaliskuu 181,84e
Huhtikuu 198,79e
Toukokuu 164,23e
Kesäkuu 287,49e
Heinäkuu 30,6e
Elokuu 187,95e
Syyskuu 27e
Lokakuu 329,78e
Marraskuu 261,85e
Joulukuu 34e

Yhteissummaksi tuli siis 1868,86 euroa. Se on paljon rahaa, täytyy myöntää. Oikeastaan hirvittää ajatella, että 3-4 kissan elättämiseen on mennyt vuodessa saman verran kuin monella kahteen isoon koiraan, mitä olen uteliaana koirablogien kululistauksia vilkuillut. Kissako halpa lemmikki? Ei ainakaan meillä.

Kulut jaettuna kolmelle kissalle tulisi summaksi n. 52e/kissa/kk. Todellisuudessahan asia ei ihan niin mennyt - osaan kissoista meillä kulutettiin enemmän rahaa kuin toisiin. Sitä havainnollistanee seuraava graafi:



Kohtaan "Kaikki" kuuluvat siis kulut jotka voi melkein tasapuolisesti jakaa kaikkien kesken. "Yleinen"-kohtaan kuuluu taas asioita, joiden "syypää" on vaikeammin löydettävissä. Kun laskettiin näiden kahden summa ja jaettiin se kolmella, sekä lisättiin tulokseen kunkin kissan "omat" kulut, saatiin kissakohtaisiksi kuluiksi noin
Ella 71e/kk
Ruska 47e/kk
Onni 38e/kk

Tämä selittyy luonnollisesti sillä, että Ella on kissoista se, joka on käynyt vuoden aikana reilusti eniten näyttelyissä. Ilman näyttelyihin liittyviä kuluja Ellan kohdalla summa olisi ollut 49e/kk. Ruskan kuluja taas nosti tiineysaika, vaikka suurin osa pentukuluista kuuluikin kasvattajan vastuulle.

Miten kulut sitten jakautuivat eri asioiden kesken?




Ruokinta 294,74e
Aktivointi ja lelut 32,39e
Eläinlääkäri 385e
Näyttelyt 287e
Tarvikkeet 510,5e
Kissanhiekka 130,48e
Herkut 15,76e
Muu 212,99e

Odotetusti siis erilaiset hyödylliset tai turhat hankinnat tulivat kalliiksi. Vuoden mittaan olen hankkinut vaikka millaisia uusia tarvikkeita, kissaseinän rakentamisesta kissanjuoksupyörään ja Ellan näyttelypetiin, pentupesän mittatilatusta pehmustetyynystä parvekekiipeilypuuhun. Luokkaan "Muu" sisältyy taas kaikkea synnytystarvikkeista ripulilääkkeeseen ja eri kissayhdistysten jäsenyyteen.

Eläinlääkäriinkin kulutimme vuoden aikana suuren summan rahaa, vaikkei kissat juuri sairastelleetkaan. Kuitenkin kaikkien kolmen rokotukset ja Onnin hammaskivenpuhdistus, sekä Ellan "nauhansyöntiepisodi" köyhdyttivät lompakkoa kummasti. Eikä ensi vuosi näytä eläinlääkärikulujen kohdalta juuri valoisammalta edes "perustoimenpiteiden" kohdalta, sillä Ella käy rokotuksilla ja hammaskivenpoistossa, Onnille on luvassa isompaakin hammasremppaa ja Ruskalla alkaa kohta tulla sterilointi ajankohtaiseksi. Jo näihin uhkaa mennä jopa 800-900 euroa...

Näyttelyt ovat myös aina suuri kuluerä. Ensi vuonna niihin uhkaa mennä myös reilusti rahaa, kun on tiedossa niin ulkomaannäyttelyitä kuin reippaampaa näyttelyissäkäyntiä muutenkin. Toki tämä on se puoli, josta ensiksi karsitaan jos tuntuu että jostain pitää kissojen kohdalla säästää.

Ruokinta. Noh, siinä on päästy aika halvalla tänä vuonna. Toki Ruska söi kasvattajan hankkimia penturuokia yms tiineyden loppuvaiheilla ja imetyksen aikana, ja niitä oli jonkin verran myös jäljellä vielä Aliaakin varten syksyksi. Aliaa mukaan laskematta ruokakulut olivat tänä vuonna noin 8,2e/kissa/kuukausi, ja jossain siinä 5-10e/kissa/kk pyritäänkin pysymään jatkossakin. Tosin alkuvuonna oli vielä ruokia edellisvuodesta jäljelläkin. Ensi vuodelle saadaankin varmaan tarkempi ruokalaskelma sillä kissojen ruokavarastot kaipaavat kovasti täytettä ensi vuotta varten.

Samoin hiekka - sitäkin oli jäljellä alkuvuodesta. 150 eurolla kyllä pystytään näköjään selviämään helposti koko vuosi kolmen kissan kanssa.

Missä tullaan olemaan tarkempia ensi vuonna? No niissä turhissa tarvikehankinnoissa. Aiotaanko pitää kuluista kirjaa ensi vuonnakin? Tottakai! Sen verran mielenkiintoista tämä on ollut, ja koen sen, paljonko kissoihin meillä menee rahaa, ihan tarpeelliseksi tiedoksi.

Voidaankin vaikka asettaa ensi vuodelle "leikkimielinen" budjetti.
Ruokinta 400e
Aktivointi ja lelut 10e
Eläinlääkäri 800e
Näyttelyt 400e
Tarvikkeet 100e
Kissanhiekka 150e
Herkut 20e
Muu 100e

Tällä pääästäisiin suurinpiirtein samaan, hieman suurempaan kokonaissummaan kuin tänäkin vuonna. Toki kovasti toivotaan että ainakin eläinlääkärissä päästäisiin halvemmalla kuin mitä nyt karkeasti pystyn arvioimaan, se pudottaisi summaa jo mukavasti. Vuoden päästä katsellaan, kuinka hyvin pysyttiin "budjetissa". Budjetti ei siis ole mikään tarkasti noudatettava, vaan edustaa sitä minkä raamien sisällä toivoisin kulujen pysyvän ensi vuonna, tämän vuoden kulujen perusteella tarkasteltuna.

Nyt meitä sitten kiinnostaisi:
Oletteko te laskeneet paljonko kissoihinne/lemmikeihinne kuluu rahaa vuodessa? Paljonko?
Herättikö meidän laskelmat mitään ajatuksia, kysymyksiä?


Tasapuolisesti kaikille hyvää uutta vuotta 2016!



maanantai 28. joulukuuta 2015

Testissä Arden Grange -kissanruoka

Tämä on yhteistyöpostaus Faunattaren kanssa.



Saimme testattavaksi pienet pussit Arden Grange-merkkistä kissojen kuivaruokaa. Valitsin testattavaksi Adult Chicken ja Adult Light -versiot. Keskenään ne eivät sisällysluettelon puolesta ihan hirveästi poikenneet, suurin ero taitaa sisällysluettelon perusteella olla se että Adultissa on kananrasvaa, jota on taas Lightissa hyvin vähän. Lieneekin siis arvattavaa, että suurin ero ravintosisällöstä löytyykin pussinkyljen mukaan juuri siitä rasvan määrästä - Adultissa on rasvaa 19% ja Lightissa 11%. Lightin rasvamäärä kuulostaakin siis todella pieneltä!

Esimerkiksi Adult Chicken -version sisältö näytti tältä pussin kyljessä:

Koostumus:
Tuore kana (26 %), peruna (26 %), kananlihajauhe (25 %), hernetärkkelys, kananrasva, kananmunajauhe, hydrolysoitu kananvalkuainen, lohiöljy, kuivahiiva, kuivamallas, hernekuitu, hivenaineita, prebiootti FOS ja prebiootti MOS, karpalojauhe, glukosamiini, MSM, kondroitiini ja nukleotidit.

LIsätyt hivenaineet (per kg):
Rautasulfaatti 256 mg, Sinkkisulfaatti 222 mg, Sinkkikelaatti 266 mg, Kuparisulfaatti 40 mg, Kuparikelaatti 50 mg, Mangaanisulfaatti 93 mg, Kalsium 2.3 mg, seleenirikastettu hiiva 70 mg, antioksidatit (rosmariini ja tokoferoliuute).

Ravintoaineanalyysi:
Raakaproteiini 31 %, raakarasva 19 %, kosteus 8 %, raakatuhka 6 %, raakakuitu 2.1 %, kalsium 1.1 %, fosfori 0.85 %, kuparisulfaatti 18mg/kg, omega-6 3.98 %, omega-3 0.6 %, A-vitamiini 20000 IU/kg, D3-vitamiini 1200 IU/kg, E-vitamiini 135 IU/kg, tauriini 0.23 %

Ja tältä kupissa:





Ei siis sisällöltään mitään "hurraa"-huutoja aiheuttavaa, muttei juuri moitittavakaan kissan kuivaruokien mittakaavalla.

Ellan ollessa lomailemassa muualla, testailimme ruokaa meidän kolmikolla josta jokaisella on hieman erilaiset tarpeet ruuan suhteen. Aliahan on vielä pentu, mutta pieni määrä "laittiruokaa" ei sen maailmaa onneksi kaada. Ruska taas on leikkaamaton (ja täten energiantarpeeltaan suuri) ja Onni nyt penturuokaa viime kuukausina napaansa välillä mutustelleena hieman pulleahko kastraatti (joka tosin varmasti pääsee parempiin mittoihin hyvin nopeasti Alian lähdön jälkeen). Auta armias, kun on muuten vaikea miettiä kaikille sopivaa ruokintaa, kun on tällä hetkellä yksi kasvava pentu, yksi leikkaamaton, yksi dieetillä oleva kastraatti ja yksi kastraatti jonka paino pysyy pääasiassa hyvissä mitoissa (ellei sille syötä penturuokaa, heh). Onneksi kohta on vain nuo aikuiset, niin ei enää pennun tarpeita tarvitse miettiä.


No, miten ruuat meidän kolmikolle maistuivat? Ihan hyvin, kiitos. En tosin omista (nykyään, on noilla nirsompiakin kausia ollut) nirsoja kissoja. Aluksi näytti että dieettiversio maistui paremmin, mutta loppujenlopuksi ero ei ainakaan suuri ollut. Ulkoasultaan ruuat näyttivät suhteellisen samalta, ruoka haisi aika neutraalille ihmisen nenään (tai siis, niin neutraalille kun kissanruoka voi haista). Sinällään hauska asia oli Light-version raksun sydämenmuoto.

Vaikka kukaan tuskin erityisen  tarkasti katselee pussinkylkien ruokintasuosituksia (tuppaavat heittämään kyllä niin usein melkoisesti vikaan), niin tällä kertaa aikuisten kissojen pussia katsellessa minua ei niinkään ihmetyttänyt ruokaohjeistuksen suuruus, vaan se, että kissan paino -kohta loppui kuuden kilon kohdalle ja alkoi kilosta. Aikuisena kilon painoisia kissoja kun on todella pieni vähemmistö kun taas seitsemänkiloinen kotikissa ei ole mikään suuri harvinaisuus, puhumattakaan roduista joissa esim uros painaa keskimäärin sen yli 6 kiloa (maine coon, ragdoll, norjalainen metsäkissa, brittiläinen, siperiankissa,...). Sen lisäksi ihmettelen, miksei kissanruuissakin voitaisi ilmoittaa ruokien energiapitoisuutta? Tykkäisin siitä tiedosta, jotta voisin oikeasti optimoida sen, paljonko teollista ruokaa kissani miltäkin merkiltä tarvitsisivat.


Lopputulos: perusmaistuva ruoka, joka sisällöltäänkin sellaista eläinkauppojen "peruskauraa." Aina on kuitenkin kiva nähdä että uusiakin ruokia tulee tännekin markkinoille (toivottavasti se kielii siitä että ihmiset ovat heräämässä siihen että kissalle yritettäisiin hankkia syötäväksi edes jotain vähän laadukkaampaa kuin Whiskas?). Ruokaa on saatavilla Faunattaresta kolmessa eri pakkauskoossa (400g, 2kg ja 4kg) ja viittä eri vaihtoehtoa (Kitten, Adult Chicken, Adult Salmon, Sensitive ja Light). Hinta ei ole päätähuimaava, mutta samaan hintaan löytyy vaihtoehtoja kyllä paljonkin, eli hintaluokassaan ei mikään erityisen loistokas esimerkki.

Ei siis aiheuttanut meissä sen kummempaa ihastusta tai vihastusta, mutta tuskin on sellainen ruoka, jota tullaan missään vaiheessa syöttämään kun tässä hinta- ja laatuluokassa löytyy valinnanvaraa jo ennestäänkin.

perjantai 25. joulukuuta 2015

Joulutervehdys


Rauhaisaa joulunaikaa!

tiistai 22. joulukuuta 2015

Double Grand Champion Alter

Täällä päässä saatiin pieni joululahja, kun Tica-kissajärjestöstä lähestyttiin kirjeellä, joka kertoi mihin titteliin kissani oli valmistunut marraskuisessa FinTICAtin näyttelyssä. Olin laskeskellut näyttelyn jälkeen, että Ella oli saavuttanut alimman, eli Champion Alter (CHA) ja sitä seuraavan, Grand Champion Alter (GCA)-tittelin. Yllätys oli suuri, kun kirjeessä kerrottiinkin että Ella on samana viikonloppuna saavuttanut myös kolmannen, Double Grand Champion Alter (DGCA)-tittelin.

Kävinkin samantien vahvistamassa tittelin verkkopalvelussa eli nyt saanen siis esitellä: DGCA, PR FI*Kaizahre Diamonds Are 4ever, eli meidän kesken ihan vain Ella. ;)


Pahoittelen, että viime aikoina on blogin kuvasaldo koostunut aikalailla vanhoista kuvista - tietokoneeni vaihtui viime kuun loppupuolella ja tässä ei ole oletuksena muistikorttipaikkaa. Vielä en ole saanut aikaiseksi hankkia omaa USB-liitännällä toimivaa muistikortinlukijaa, joten lainailen sellaista aina välillä käyttööni.

torstai 17. joulukuuta 2015

Ikävä vaiva nimeltä idiopaattinen kystiitti

Vuosi sitten Onnilla ilmeni yllätäen pissavaivoja, joiden takia lähdettiin kiireenvilkkaa eläinlääkäripäivystykseen kollin oloa helpottamaan. Silloin diagnoosiksi saimme joko bakteeriperäisen virtsatietulehduksen tai, mikä on kissoilla valitettavankin yleistä, idiopaattisen kystiitin. Idiopaattisen kystiitin varalta saimme jatkoakin varten kipulääkkeitä annettavaksi tarvittaessa.


Vuosi kului, eikä oireilu uusiutunut. Ehdin jo huokaista helpotuksesta - ehkä kyseessä olikin tosiaan vain bakteeriperäinen juttu.

Mutta.

Pari viikkoa takaperin meiltä lähti kolmikko Ruska, Onni ja Alia vierailemaan poikaystäväni luokse mukanani. Hyvin nopeasti siellä ollessa huomasin Onnin käyvän tavallista useammin hiekkalaatikolla. Ei yhtä usein kuin silloin vuotta aiemmin, mutta useammin kuin yleensä kuitenkin, ehkä 5-6 kertaa päivässä. Kuten eläinlääkäri meille oli ohjeistanut, aloitettiin kipulääkitys taas.

Nyt olenkin siis päätynyt tulokseen, että kyseessä on idiopaattinen kystiitti. Idiopaattinen kystiitti on syntyperältään tuntematon kissojen riesa, jonka oireiden laukaisijana toimii yleensä stressi. Akuuttitilanteessa vaivaa hoidetaan kipulääkityksellä.

Mielestäni on aika jännää, ettei vaiva ole viimeisen vuoden sisällä aiemmin uusiutunut. Onhan meillä ollut vaikka mitä Onnille stressaavia asioita - Onnin asustaminen 2 viikkoa isälläni Ruskan astutuksen ajan, Ruskan tiineys ja pennut, eläinlääkärikäynti,... Selvästi kuitenkaan kotioloissa vaiva ei näytä uusiutuvan meillä hirveän helpolla. Mitä ennaltaehkäiseviä toimia meillä noudatetaan/aletaan kuitenkin nyt noudattamaan, kun on erittäin suuri epäilys tällaisesta riesasta jonka laukaisee stressi?

- Pet Remedy -haihdutin. Yrtteihin (esim valeriaana, basilika) perustuva rauhoittava haihdutin, vastaa Feliwayta. Varmuuden vuoksi.

- Onnin ruokavalion ja juomisen tarkkailu, juomisen lisääminen eri keinoin

- Aktivointi eri keinoin

- Turhan stressin minimointi. Selvästi suurimmat stressinaiheet Onnilla sijoittuvat kodin ulkopuolelle - siispä niitä tullaan välttämään. Suunnittelin alunperin Onnin käyttämistä kerran kokeilemassa näyttelyitä, mutta nyt se jää hyvin suurella todennäköisyydellä pois. Samoin pois jää reissailu Onnin kanssa ja todennäköisesti myös valjastelu. Parvekkeesta Onni tykkää, se säilyy Onnin ulkoilupaikkana. Tämä toki tuottaa päänvaivaa pakollisten kodin ulkopuolella vierailujen kannalta (mahdolliset muutot, eläinlääkärikäynnit): toisaalta tiedän, että niiden sattuessa kohdalle se ei auta asiaa ollenkaan että kodin ulkopuolella käymistä on vältetty, päin vastoin. Siksi saatetaan pienissä määrin kokeilla myös satunnaista kodin ulkopuolella käymistä (valjastelu ensisijaisesti), kuitenkin niin että kodin ulkopuolella vietetään vain hyvin pieniä aikoja.

Toivotaan, että näillä eväillä saadaan Onnin vaiva pysymään kurissa.

Oletteko kuulleet idiopaattisesta kystiitistä? Onko vaiva peräti teillä tuttu? 

perjantai 11. joulukuuta 2015

Näyttelyhaaveilua vuodelle 2016

Koska vuosi lähenee loppuaan, on meillä suunnattu katse jo ensi vuoteen - myös näyttelyiden osalta. Tarkoituksenamme on siis edelleen ensi vuonna harrastella huviksemme kissanäyttelyitä - kieli poskella hauskaa pitäen, kuten minä asiaa luonnehtisin.

Meidän puolestammehan ensi vuosi tarjoaa mukavaa muutosta myös kissanäyttelyihin - vuoden 2016 alusta lähtien nimittäin Fifén kategoriajako muuttuu. Olennaiset muutokset ovat ragdollin, pyhän birman ja turkkilaisen vanin siirtyminen kategoriasta II kategoriaan I (johon on aiemmin kuulunut vain persialainen ja exotic) sekä venäjänsinisen, abessinialaisen, somalin, rexien, japanin bobtailin ja sfinxien siirtyminen kategoria sta III kategoriaan IV (johon aikaisemmin kuuluivat vain itämaiset rodut). Tämä tasaa kissamääriä (ja sillä tavoin kilpailua yhden kategorian sisässä) näyttelyissä eri kategorioiden välillä.

 Kuva on Ellasta paneelissa PIROKissa viime toukokuussa

Toistaiseksi näyttelykalenterimme on vasta alustava kokonaisuudessaankin - yhtäkään ilmoittautumista ei nimittäin ole vielä voitu lähettää, ja itseasiassa Ruskan rekisteröintikään Fiféen ei vielä ole vireillä (koska 60e on mielestäni aika summa kyseisestä asiasta). Onnin kohdalla hieman arvon vielä näyttelyyn osallistumisen kanssa.

Mutta - saanen esitellä, alustava näyttelykalenteri ensi vuodelle! Kysymysmerkeillä varustetut erittäin epävarmoja, vaikkakaan mikään näyttely ei vielä varma olekaan meidän osallistumisen kannalta.

Tammikuu 2016 - Helmikuu 2016
Ei näyttelyitä

Maaliskuu 2016
5.-6.3. URK, Askola - Ruska (vain toinen päivä?)
12.-13.3. KES-KIS, Jyväskylä, - Ruska
19.-20.3. FinTICAt, Lohja - Ella

Huhtikuu 2016
16.-17.4. Scandinavian Winner Show, Helsinki - Ella ja Ruska

Toukokuu 2016
6.-7.5. Felix, Tallinna - Tämä näyttely vielä iso kysymysmerkki, mutta mahdollisesti tiedossa siltä varalta, jos Ella ei saisi SW-näyttelystä tarvittavaa ulkomaansertiä (ei muuten päästä erikoisnäyttelyyn).
14.-15.5 FinTICAt, Kotka - Ella (?)

Kesäkuu 2016
11.-12.6. ERY-SYD, Venäjänsinisten erikoisnäyttely, Hyvinkää - Ella ja Ruska

Heinäkuu 2016
Ei näyttelyitä

Elokuu 2016
6.-7.8. FinTICAt, Kouvola - Ella (?)
27.-28.8 RUROK, nfy - Ella ja Ruska (?)

Syyskuu 2016Ei näyttelyitä

Lokakuu 20161.-2.10. URK, Riihimäki - Ruska (?)
15.-16.10 ERY-SYD, Helsinki - Ella ja Ruska (?)

Marraskuu 2016
12.-13.11. FinTICAt, Helsinki - Ella

Joulukuu 2016
Ei näyttelyitä


Etenkin kevätpuolen siis uhkaa täyttyä näyttelyistä. Tavoitteena olisi saada Ruska Grand International Champion -titteliin tulevan vuoden aikana (tällä hetkellä sertiä vailla IC), jolloin kerättäisiin sitten enää sertit ylimpään, Supreme Champion -titteliin vuoden 2017 aikana, jonka jälkeen Ruska steriloitaisiin ja jatkettaisiin kastraattina näyttelyissä. Lokakuusta eteenpäin Ruska kilpailee myös veteraaniluokassa. Ellan kohdalta tavoitteena on kerätä titteleitä Tica-puolella ja valmistua Fifessä ensiksi International Premieriksi (puuttuu yksi ulkomaanserti) ja hyvällä tuurilla myös GIP:iksi vielä sen jälkeen. 

Ellan laihdutuskuuri näyttää muuten saaneen vähän tuulta alleen hoidossa ollessa. Ella on nyt ollut noin parisen viikkoa hoidossa yhteensä, ja kun tuli taas vähäksi aikaa kotiin, oli vaa'an lukema pudonnut jo peräti 100 grammaa. Se on aika hyvin, kun viime aikoina on tuo paino junnannut kissalla paikoillaan... Vielä on paljon grammoja pudotettavana, mutta koska Ella vaikuttaa viihtyneen hoidossa hyvin kaikesta päätellen, lähtee Ella taas jossain vaiheessa ilahduttamaan tätä "hoitoperhettänsä". 

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Olavia moikkaamassa

"Arvoitukseen" tuli aika hyviä arvauksia kuvan kissan henkilöllisyydestä. Tottahan on se, että kyseessä on erittäin kaunis ja kuvauksellinen venäjänsinininen. Kyseessä on kuitenkin uskomattoman kaunis nuori kolli, Olavi. ;)



Olavi, tai tässä blogissa tutummin "pieni poika", kuten sitä meillä kutsuttiin, on edelleen hurmaava valokuvissa poseeraaja. Niille, jotka eivät meitä ole kesästä saakka seuranneet, on kyseessä siis Ruskan viimeisen, kesällä syntyneen pentueen toinen poikapentu. Ihan pienihän tämä poika ei koskaan ole ollut, vaan syntyessäänkin painoi 102 grammaa, mikä oli aika hyvä paino vastasyntyneelle venäjänsinispennulle (yleensä painavat käsittääkseni n. 80-100g). Lempinimi "pikkupoika" tuli kuitenkin siitä, että tämä oli syntyessään isoveljeänsä Hemmoa 10 grammaa pienempi.


Olavi oli kasvanut kauniiksi isoksi pojaksi. Niin isoksi, että se oli käynyt kaksi päivää ennen vierailuani jo pienessä "nipsnaps"-operaatiossa. Olavin nähdessäni se ei ollut tosin enään moksiskaan operaatiosta.

Kovin seurallinen ja aktiivinen tapaus Olavi kyllä on! Ja näyttää sen myös vieraille, esittelee vieraillekin parhaat puolensa. Ei ehkä siltä osin tyypillisin venäjänsininen, mutta ainakin monia luonteellaan hurmaava kissa. ;) Ja tuo hurmaavan kaunis ulkonäkö - ei ehkä ensiksi arvaisi kolliksi ainakaan vielä. Kaunis silmienvärikin kehittymässä, upea kolli siitä tulee kyllä kasvamaan!







keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Arvoitus

Kuka lie kuvan sininen kissa?


Se selvinnee muutaman päivän kuluessa!

tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukuu on taas täällä

Ja niin se on joulukuu jo astellut kuvioihin. Monessa kissablogissa on tänä(kin?) vuonna joulukalenteri, meille sitä ei tänä vuonna tule. Sen sijaan aloitetaan joulukuu kuitenkin taas lempparivideollani Ellasta...




Tässä onkin hyvä myös kerrata meidän konkkaronkan kuulumisia. Onnin ja Ruskan arki nyt on sitä samaa mitä aina ennenkin. Alian kohdalta saatiin taas ihan mukavia uutisia - pienokaisen muutto Sveitsiin siirtyi ainakin kuukauden päähän. Alialla on siis vielä aikaa meillä pudotella niitä keraamisia kukkaruukkuja, joita se on saanut melkoisesti jo viime viikkojen aikana rikki. Kolme taitaa olla reilusta kymmenestä vielä ehjänä... Ah, kissanpennut.

Ella taas on viihtynyt hoidossa viimeaikoina. Perhetuttava, eläkkeellä oleva yksinasuva henkilö, on kaivannut kissaseuraa edesmenneen kissansa jälkeen kovasti ja Ellan nauhansyöntiepisodi antoi mahdollisuuden (koska en pystynyt tuolloin niin tiiviisti Ellaa tarkkailemaan kuin mitä olisi mielestäni ollut tarve) kokeilla Ellan hänen luonaan vierailua. Hoidossa on Ellalla mennyt mainiosti kuulemani mukaan. Pakko myöntää, että neitiä on kyllä täällä kotonakin jo ikävä...



maanantai 16. marraskuuta 2015

Nauhafriikki säikäyttää

Yksi meidän kissakolmikosta on nauhafriikki. Sille kelpaavat kaikki narut, langat ja nauhat, jopa kaulaketjun se saattaa yrittää syödä ihmisen kaulasta. En ole koskaan tavannut ainuttakaan kissaa, joka olisi yhtä pakkomielteinen nauhojen suhteen.

Se kissa on Ella.

Ellan nauhapakkomielle on sellainen asia, että sen kanssa saa välillä olla aika varpaillaan. Aina välillä löytää itsensä vetämässä jotain narua varovasti pois kissan kidasta, usein ei koskaan edes selviä, mistä kyseinen naru on peräisin. Jo kerran aikaisemmin on minulta, kissojen mammalta, jäänyt pari sydämenlyöntiä välistä kun olen löytänyt keppi+naru+lelu-mallisen kissanlelun rikkinäisenä, niin että sentin levyinen, puolimetrinen nauha on purtu poikki kummastakin päästä ja tiessään. Osasin silloin heti yhdistää sen 6kk ikäiseen Ellaan, ja onneksi tuolloin nauha oli jo tullut ulos luonnollista reittiä ongelmitta, hiekkalaatikkoon.

FINTICAtin näyttelystä sain talkoopalkkiona PrimaCatin tuotekassin, jossa oli keppilelu. Jo lelun nähdessäni tiesin, että se on Ellalle riski. Todella ohut, helposti poikki purtava nauha jonka päässä lelu.


Ja kyllä, perjantaina löysin kissani nielemästä kyseistä nauhaa. Olin jättänyt lelun nauha kepin ympärille kierrettynä eräälle sivupöydälle huolimattomasti kun puuhasin itse muuta, ja sillä välin kissa oli aktiviteetteja etsiessään lelun löytänyt ja nauhan saanut kieritettyä pois kepin ympäriltä. Huomasin ilmeisesti aika nopeasti kuitenkin, että hei, nyt tuo kissa puuhaa jotain mitä sen ei pitäisi. Vedin narun pois kissan suusta, ja menin samantien tiedustelemaan tutuilta näyttelyssä olleilta kissaihmisiltä Facebookissa minkä mittainen kyseinen nauha on muiden leluissa ja mittasin meidän lelun nauhan pituuden.

Kävi ilmi, että nauhaa puuttui 25 senttimetriä.

Otimmekin siis pikalähdön eläinlääkäriin, jossa oli tarkoitus nauhaa yrittää oksettaa ulos. Oksettaminen tapahtui rauhoittamalla kissa eräällä tietyllä aineella, joka saa yleensä kissat oksentamaan ennen kuin ne "nukahtavat". Kissa oksensi alle puolentoista sisällä siitä kun olin sen nauhaa löytänyt syömästä, mutta nauha ei ollut oksennuksen seassa. Oli siis kaksi vaihtoehtoa, joko kissa ei olisikaan niellyt nauhaa tai se olisi edennyt jo ohutsuoleen. Jälkimmäinen vaihtoehto ei välttämättä olisi ongelmaton - se saattaisi suolistossa edetessään aiheuttaa vahinkoa, tukoksen, jos se kuroisi suolta edetessään suolistossa. Sen takiahan me ylipäätään lähdettiin eläinlääkäriin kokeilemaan nauhan oksettamista - jos se saataisiin ennen suolistoa ulos, niin se ei ainakaan aiheuttaisi vaaraa.

Ainoa mahdollisuus olikin sitten enää vaan tarkkailla kissaa, syynätä kissan hiekkalaatikkotuotokset ja avittaa suolta parafiiniöljyn avulla. Ja toivoa, että nauha tulisi ulos ongelmitta ja muuten varautua lähtemään kiireellisesti eläinlääkäriin leikattavaksi, jos kissa alkaisi oireilemaan.

Ja onneksi, sunnuntaina saimme hyviä uutisia. Nauha oli päätynyt hiekkalaatikkoon. Selvisimme siis vain säikähdyksellä ja suolaisella eläinlääkärilaskulla.

Toivottavasti nyt myös opittiin jotain. Jos ei muuta, niin ainakin sen, että vastaavanlaisia leluja en tuo enää edes kotiin saakka, ettei vahinkoja pääse tapahtumaan. Ja edelleen pitää olla kaikkien muidenkin nauhojen kanssa tarkkana (Ella mm. saattaa purra vaatteista nauhoja poikki, jos niissä sellaisia on), pyrkiä ennaltaehkäisemään vastaavaa tilannetta. 





torstai 12. marraskuuta 2015

FINTICAt Golden Paw 7.-8.11.

Meidän venäjänsiniskolmikko Ruska, Ella ja Alia viettivät viime viikonlopun Lemmikkimessuilla FINTICAtin näyttelyssä.

Tiesin jo etukäteen, että viikonlopusta olisi tuleva kiireinen - olihan minulla mukana kolme kissaa, jotka kaikki kilpailivat eri luokissa. Ruska osallistui leikkaamattomiin aikuisiin, Alia osallistui pentuihin ja Ella kastraatteihin. Nopea laskutoimitus kertoi, että tulisimme siis käymään tuomarikehässä yhteensä 24-48 kertaa, riippuen kissojen menestyksestä tällä kertaa.

Tässä näyttelyssä tuomareita oli neljä: Jane Allen, Thomas Anderssen, Jean-Marc Lagarde ja Pascal Remy. Näistä Jane Allen ja Jean-Marc Lagarde olivat kumpainenkin jo kerran aiemmin Ellaa arvostelleet aiemmissa näyttelyissä.

Ella häkissään uuden näyttelypetinsä päällä

No, aika nopeasti näyttelypäivän käynnistyttyä selvisi että viikonloppu olisi todellakin kiireinen. Koko tuntui joku kissa tai useampi kissoista olevan jossain tuomaroitavana. Aika nopeasti putosin jo kärryiltä siinäkin, että kuka kissoista oli käynyt jo kenelläkin tuomarilla, etenkin sunnuntaina muistaminen oli hankalaa kun oli muistissa vielä lauantainkin tuomarikäynnit...

 Ruska Thomas Anderssenin sylissä

 Alia tuomari Jane Allenin käsittelyssä

Lauantaina oli kissoilla vuorossa neljä Speciality-kehää, eli meidän tapauksessa jokaisella kissalla neljä kehää, joissa kilpaili vain lyhytkarvaisia kissoja. Kun aluksi "perusarvostelussa" verrattiin saman rotuisia kissoja toisiinsa, niin meidän tapauksessamme siellä ei juurikaan ollut jännitettävää - Ellalla ei ollut kilpailijoita samassa rodussa, Alialla oli yksi pentu (jonka tiesimme todennäköisesti aina Alialle häviävän) ja Ruskalla yksi kaunis nuori naaras, jolle oikeastaan tiesin aina Ruskan häviävän. Ruskalle en siis olettanutkaan juuri finaalipaikkoja - olikin varsinainen yllätys kun lauantaina Pascal Remy piti Ruskasta tätä toista naarasta enemmän, ja otti Ruskan vielä käymään finaalissakin, sijoittuen lopulta lyhytkarvaisten kissojen seitsemänneksi.

Ruska tuomari Pascal Remyn lyhytkarvaisten kissojen finaalissa

Alia taas, kuten odotinkin, oli aina rodussaan paras pentu. Kolme neljästä tuomarista otti Alian finaaliin lauantaina, sijoittaen Alian kaksi kertaa toiseksi ja kerran neljänneksi. Parasta oli kuitenkin, kun näyttelypäivän päätteeksi Jane Allen oli valinnut palkittavaksi jokaisesta luokasta yhden "Judges Sweetheart"-kissan, ja pentujen erikoispalkinto valikoitui pienelle Alialle! Saimme siis suloisen vaaleanpunaisen ruusukkeen, ja tämä palkinto oli kyllä viikonlopun parhaita asioita!

Ella tuomari Jane Allenin käsittelyssä

Ella taas pärjäsi normaaliin tyyliinsä, eli pyörähtäen osassa finaaleista ja sijoittuen aina finaalien häntäpäähän. Viikonloppuna Ellan näyttelykäytös oli ihan ok, vaikka kyllä neidin luonteikkuus pääsikin näkymään ja vähän toisille kissoille piti sähistäkin. Finaaleissa Ella sai taas vuolaasti kehuja erityisesti turkistaan ja silmistään. Erityisesti tuomari Jane Allen, joka oli Ellan tuomaroinut myös Hankasalmella ja joka silloin Ellasta oli myös pitänyt (sekä Ella tykännyt Janesta!), kehui Ellaa kauniilla sanoilla. Hän piti Ellan tyypistä, joka oli hänen mukaansa aika "perusvenäjänsininen", ilman mitään liioiteltuja ominaisuuksia. Se onkin mielestäni aika totta, ja yksi niistä syistä miksi aika monenlaiset tuomarit Ellasta edes vähän pitävät.

 Ruska Jean-Marc Lagarden käsittelyssä

Sunnuntaina konkkaronkkamme kävi lauantaitakin vähemmän finaaleissa - olihan kilpailu kovempaa, sillä nyt kehät olivat Allbreed-kehiä, eli kisaamassa oli lyhytkarvaiset ja pitkäkarvaiset rodut samassa. Ruskaa ei sunnuntaina kutsuttu finaaleihin (ja Ruska aina hävisikin tälle toiselle venäjänsinisnaaraalle), Alia kävi kerran finaalissa ja Ella kolme. Yhteensä kävimme siis finaaleissa 10 kertaa, eli yhteensä kävimme kehissä peräti 34 kertaa!

 Ella Thomas Anderssenin käsittelyssä

Alia päätti Jean-Marc Lagarden arvostelussa hieman kiipeillä!

Näyttely oli kokonaisuutena oikein mukava. Kissojen mielestä se oli kuitenkin totuttua selvästi raskaampi - Ella jaksoi näyttelyn ehkä parhaiten, vaikka siitäkin oli tietynlaista ärsyyntymistä havaittavissa välillä. Alia jaksoi lauantain ihan hyvin, vaikkakin lauantaina Alian mielestä hälyinen messuhalli oli varsin pelottava. Sunnuntaina Alia oli aamusta jo rennompi, mutta väsähti selvästi heti ensimmäisen kehän jälkeen selvästi ja sen jälkeen tuomarilla nähtiin hieman "aneemisen" oloinen kissanpentu, joka nukkui häkissään aina silloin kun ei ollut arvosteltavana. Alia nukkuikin käytännössä koko sunnuntaipäivän, ja siinä vaiheessa kun näyttelyä alettiin purkamaan, oli pentu herännyt taas virkeänä ja innoisaan ihmettelemässä näyttelytouhua. Harmi, ettei tuota virkeää Aliaa päästy juurikaan tuomarien pöydällä näkemään. :D

Ruska ja Alia nukkumassa 

Näyttelyssä oli paikalla sunnuntaina myös Alian isä, River, joka kävi nappaamassa viime kauden parhaan leikkaamattoman kissan palkinnon.

Alian isä River vastaanottamassa viime kauden parhaan leikkaamattoman kissan palkintoa

Ella ihmettelemässä messuhulinaa

Koska olin vihdoin myös Ellan rekisteröinyt Ticaan, niin Ella keräsi näyttelyssä myös hyvän määrän pisteitä titteleitä varten - nyt meillä onkin tittelin vahvistusta vajaa Grand Champion Alter! 

No, meillä oli siis mukava näyttelyviikonloppu, vaikkakin aika väsyttävä - niin kissojen kuin ihmistenkin mielestä. Mukava oli kuitenkin tavata myös blogituttuja ja lukijoita, kiitokset teille ketkä kävitte moikkaamassa! Tämä jäänee Ruskan viimeiseksi Tica-viikonlopuksi - tästä lähin FINTICAtin näyttelyitä meillä kiertää vain Ella, kuten aiemminkin. Ruskan kanssa keskitytään myöhemmin Fife-näyttelyihin.

Seuraava FINTICAtin näyttely järjestetään maaliskuussa Lohjalla. Me ainakin ollaan Ellan kanssa silloin taas ticailemassa, nähdäänkö me teidätkin? ;)


perjantai 30. lokakuuta 2015

Arvontojen voittajat

Arvonnat suoritettiin random.orgin avulla.





Pidemmittä puheitta, messuliput itselleen ja kaverilleen voittivat Marraskuun Muruset ja Saara Ruuskanen.

Ellan virallinen nimi (Kaizahre Diamonds Are 4ever) on tosiaan peräisin Timantit ovat ikuisia (eng. Diamonds Are Forever) -nimisestä Bond-elokuvasta, kuten arvontaan osallistujat hienosti tiesivätkin. Ellahan on tosiaan Bond-teemalla nimetystä pentueesta.


Leluarvonnassa taas voittajaksi valikoitui Rutto!

Onnea voittajille! Laitoin teille sähköpostia, koittakaa etenkin messulippujen voittajat vastailla pikaisesti että saadaan liput postiin ajoissa.

Nähdään messuilla!

tiistai 27. lokakuuta 2015

Uusioperhe

Alian pieni uusioperhe eilen aamulla sängyssä sen jälkeen kun ihminen oli siitä häipynyt vähän aikaisemmin...

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Mitä eläinharrastuksesi on sinulle antanut?

Vastaanotimme Näätäklaani-blogista mielenkiintoisen haasteen.

"Ideana on siis kertoa vastaus kysymykseen, mitä kissa-/koira-/hamsteri-/marsu-/fretti-/kani-/lintu-/hevos-/herppi-/eläinharrastuksesi on sinulle antanut?"

Kissaharrastus, se on kyllä minun kohdallani aika moniulotteinen asia. Ajattelin lähestyä aihetta aikajanan kautta.

2001 tai 2002
Mummoni vei minut SUROKin kissanäyttelyyn Helsingin jäähalliin. Vuodesta en ole satavarma, enkä edes siitä oliko kesä vai talvi, mutta epäilen kesää. Ainoat muistikuvani näyttelystä liittyvät näyttelyssä kiertämiseen ja (todennäköisesti) Maine coon -rotuisten kissojen korvatupsujen ihasteluun. Tuo päivä oli kuitenkin elämäni kannalta mullistava - silloin hurahdin kissoihin.

2002-2007
Alakouluikäinen Linnea kiertää äitinsä kanssa kaikki pääkaupunkiseudun kissanäyttelyt ja haaveilee omasta kissasta. Etsii jatkuvasti tietoa kissoista erityisesti kissakirjojen ja myöhemmin myös internetin kautta. Vuosien ajan jopa internet-selaimeni aloitussivu oli Suomen Kissaliiton etusivu.

Kissaihastuksia näyttelyissä: musta itämainen Pomo, kartusiaanipentu (? kyseessä oli joku sininen rotu, epäilen että kartusiaani) Helmi, snowshoepentu Lumena. Etenkin Pomoa kävimme moikkaamassa näyttelystä toiseen ja hurraamassa Pomon voitolle.

Vuoden 2005 tienoilla sain upean mahdollisuuden Zambian-kissalasta "vakituisena kissojen lomahoitajana". Se, kuinka alle kymmenvuotiaaseen tytöntylleröön luotettiin ja kuinka hänelle tarjottiin mahdollisuus olla vastuussa ja nauttia kolmen kauniin kissan seurasta, on näin jälkeenpäin aivan uskomattoman hienoa! Muistelen että pisimmillään olin yksin vastuussa kolmesta kissasta sen noin viikon ajan. Ja kuinka kissoja rakastava pikkutyttö siitä nauttikaan! Kävin oikeasti katsomassa kissoja parhaimmillaan 4-5 kertaa päivässä ja istuin kissoja hellien ja niitä katsellen pari tuntia, odottaen että kissoista ujoin, sininaamio siamilainen Kiara, tulisi myös moikkaamaan. Rohkeammat kaverit, ruskeanaamio siamilainen Samppu ja musta persialainen Turri jäivät myös tämän pikkutytön muistoihin vahvasti elämään. Ilman näitä kokemuksia olisin tuskin koskaan kiinnostunut kasvatustoiminnasta ja lähtenyt sitä kautta sijoituskodiksi. Kissoista yksin vastuussa oleminen myös luonnollisesti opetti vastuuta. Myöhemmin oli myös pari muuta hoitokissaa, ja vuodesta 2001 oli enollani ollut myös temperamenttinen ragdollneito Lilli, jota aina enollani kyläillessä mielelläni ihastelin.

2008
Vanhempani olivat eronneet alkuvuodesta. Äitini halusi, että minulle jäisi tuostakin ajasta jokin iloinen, onnellinen muisto. Puhuttiin vihdoin, että saisin sen kauan haaveillun, oman kissan. Kesällä meillä oli kuukauden ajan hoidossa ihastuttava kotikissarouva Pimu. Pimun kanssa ulkoilimme valjaissa päivittäin ja sain näin "harjoitella" myös sitä kissan omistamista.

Parin mutkan kautta, vaikka olin jo tuolloin ihastunut venäjänsiniseen rotuna ja olimme etsineet myös sopivaa venäjänsinispentua, meille saapuikin vain pari viikkoa Pimun meiltä lähdön jälkeen kotikissaherra Onni. Onnin kanssa olen saanut viettää paljon upeita hetkiä ja siltä osin Onni on aina minulle erityinen kissa, että olihan se tosiaan se vuosia haaveilemani oma kissani. Nuoren tytön kissainnostus näkyy Onnissa tänäkin päivänä - helpommin käsiteltävää kissaa saa hakea, Onni antaa erittäin kärsivällisesti katsoa niin hampaita kuin vaikka leikata kynsiäkin.

Näihin aikoihin tutustuin myös internetin keskustelupalstoihin, ja opin kaikkea uutta myös kissoista. Opin jakamaan myös omaa kissatietouttani muille ja keskustelemaan. Kiinnostuin myös valokuvaamisesta.





2010Olimme alkaneet harkita toisen kissan hankkimista Onnille kaveriksi. Äitini oli hyväksynyt ajatuksen sijoituskissasta, venäjänsinisestä. Kevättalvella 2010 laitoin viestiä Ellan kasvattajalle, kun näin suunnitellun mielenkiintoisen yhdistelmän. Kysyin, olisiko hän mahdollisesti ajatellut sijoittavansa kyseisestä yhdistelmästä naaraspentua. Ei ollut, mutta hänen kaverinsa olisi mahdollisesti ottamassa ja sijoittamassa pennun. Yhteystietomme annettiin sinne eteenpäin. Viestittelimme tämän toisen kasvattajan kanssa hieman, ja sovimme tapaamisen näyttelyyn. Näimme ja juttelimme. Tämän jälkeen tuli hiljaiseloa, emme pitäneet lainkaan yhteyttä kasvattajaan. Pennut olivat syntyneet, kasvaneet ja pariin kertaan ihailin niiden kuvia netissä. Ajattelin jo, että no, sinne meni se mahdollisuus tällä kertaa.

Elokuussa saimme kuitenkin kasvattajalta viestiä. Olemmeko vielä kiinnostuneet sijoituskissasta? Hänellä olisi sijoitettava naaraspentu. Tiedustelin mikä pentu oli kyseessä ja sehän oli pentu siitä yhdistelmästä, josta olin alunperinkin haaveillut. Tiedustelin mitä terveystutkimuksia (=testejä) kasvattaja toivoisi Onnista otettavan, jotta voitaisiin varmistaa ettei Onni ole este sijoituskissalle. Testit käytiin ottamassa ja osaa tuloksista odoteltiin parisen viikkoa. Tulokset tulivat puhtaana ja sovimme päivän, jolloin tulisimme katsomaan pentua. Oli syyskuu.

Kävimme tapaamassa uudestaan kasvattajaa ja pientä Ellaa, sekä kasvattajan muita kissoja. On mainittava, että tapasin silloin Ruskankin ensimmäistä kertaa. Kasvattaja kehotti harkitsemaan yön yli, mutta äitinikin totesi siihen että ei tarvitse, otamme pennun mielellämme. Sovittiin, että kasvattaja toisi pennun parin viikon kuluttua meille kotiin ja kirjoitettaisiin samalla paperit.

Ja niin, lokakuisena keskiviikkoiltapäivänä meille tuotiin pieni Ella. Pääsin ensimmäisiä kertoja näyttelyynkin oman kissan kanssa, itseasiassa heti samalla viikolla, jolloin pentu oli meille tullut.



2011
Näyttelyitä, kesällä Ellan astutus ja Ellan sulhasen meillä asuminen peräti kolmen viikon ajan. Ellan pennut. Ei missään nimessä millään tavalla helppo pentue, varsinainen vastoinkäymisten kertymä. Mitä opin? Kaikista eniten opin itsestäni. Surua, haastavia ja järkyttäviä hetkiä, tilanteita joissa oli pakko toimia, ilman että kukaan antoi toivoa. Kaiken suurimmankin epätoivon keskellä toivoin silti. Toisaalta koin myös onnistumisia - suurinpana onnistumisena juuri se, kuinka erittäin huonossa kunnossa olevan pennun kohdalta kukaan ei voinut sanoa että "kyllä se selviää" vaan sanottiin että "joskus vaan käy näin". En halunnut uskoa että niin voisi käydä, ja taistelin pennun kanssa aamuun, jolloin saimme pennulle antibioottien muodossa lisää apua. Nykyään kyseisestä pienestä pennusta on kasvanut hieno kolli.

Toisaalta, suurimpiin hetkiin kuuluivat myös Ellan keisarinleikkauksessa mukana oleminen (kuka 15-vuotias katselee omaa kissaansa vatsa auki? Voin todeta, että se kokemus oli kuitenkin yksi elämäni merkittävimmistä ja positiivinen kokemus), ja juuri ne hetket, kun minulle oli kerran näytetty miten pientä pentua nesteytetään piikittämällä liuosta sen niskanahan alle, ja yhtenä päivänä löydän itseni tilanteesta jossa joudun tekemään saman ilman kenenkään ohjeistusta pelkän muistikuvan perusteella. Edelleen muistan kuinka pahalta tuntui piikittää pienenpientä kissanpentua. Siihenkin kyllä tavallaan tottui, kun sitä teki kolmelle pennulle kaksi kertaa päivässä yli viikon ajan... Loppujenlopuksi Ellan pennut olivat kuitenkin kokonaisuutena positiivinen ja kasvattava kokemus.

2012-2014
Elämistä kahden kissan kanssa, näyttelyitä Ellan kanssa. Aloitin assistenttina pyörimisen näyttelyissä, ja tutustuin sitä kautta moniin, moniin uusiin ihmisiin. Näyttelyt muotoutuivat hienoiksi paikoiksi tutustua uusiin kissaihmisiin, "mahtavaa, paikka jossa voi höpöttää koko päivän kissoista ilman että kukaan katsoo kieroon!"

2014 alkuvuodestahan meille saapui Ruska. En ollut ajatellut toisen sijoituskissan tai ylipäätään kolmannen kissan ottamista juuri ollenkaan. Satuin kuitenkin huomaamaan, että Ruska etsi sijoituskotia. Koska olin tullut vuosien saatossa (ellen aina ollut ollut) erityisen nirsoksi mitä tulee sellaisiin kissoihin, jotka lemmikikseni haluaisin, totesin että käsissäni oli hieno tilaisuus. Sijoituskissa toisaalta myös kauhistutti - entä jos kohdattaisiin taas hirveästi vastoinkäymisiä, niinkuin Ellankin pentujen kanssa? Päätimme kuitenkin Ruskan ottaa meille kolmanneksi kissaksi ja keräsin varmuutta Ruskan tulevaa pentuetta varten esimerkiksi käymällä kasvattajakurssin ja pentujen hoitoon keskittyvän kurssin. Ja toisaalta tiesin koko ajan, että minulla on myös tukena tuttu kasvattaja.

Kuvan on ottanut Heikki Siltala (www.catza.net)


2015
Nykyhetki. Ruskan sijoitussopimus on saatettu päätökseen, pentujen kanssa kaikki sujui oikein mallikkaasti, ellei nyt oteta huomioon sitä että Onnin astumisten takia Ruska saatiin tiineeksi vasta kolmannella yrittämällä. Sain toisaalta kokea myös kissan normaalin synnytyksen ja taas paljon uutta kokemusta ja tietoa. Nyt suunnataan katseet tulevaisuuteen, haaveillaan, mutta toisaalta taas eletään hetkessä ja nautitaan siitä.

Kuvan on ottanut Naukulan mamma




Mitä kissaharrastus on siis minulle tuonut mukanaan?
Ainakin kolme omaa, aivan järjettömän rakasta ja mielestäni tietysti täydellistä kissayksilöä, joista on iloa päivittäin ja toivottavasti vielä vuosia eteenpäin.

Kokemusta, tietoa. Jota toivon voivani myös välittää eteenpäin vuosien varrella, auttaa muitakin. Myös esimerkiksi valokuvaamisosaamiseni on kehittynyt kissojen kuvaamisen ympärillä.

Kasvamista ihmisenä. Ei pelkästään kasvattavien ja haastavien kokemusten kautta, mutta ihan myös esimerkiksi sen kautta että väitän, että lemmikkien omistamisen myötä esimerkiksi fyysinen toisen koskettaminen on minulle huomattavasti luontaisempaa kuin jos en olisi koskaan lemmikkejä omistanut.

Ystäviä. Niitä, joille voi aina höpöttää kissoista ja niiden konnankoukuista, surkutella ongelmia joita aina välillä kohdataan. Ja niitä, joilta voi kysyä aina neuvoa.

Haaveita, unelmia. En häpeä myöntää, että ihan pikkutytöstä saakka olen haaveillut joskus kasvattavani kissoja. Se, tuleeko niin koskaan tapahtumaan, jää nähtäväksi. Ei ainakaan vielä hetkeen, mutta ehkä joskus. En pidä toisaalta mahdottomana sitäkään että minulla olisi taas joku päivä sijoituskissakin.



Mekin haastetaan muutama blogi mukaan kirjoittamaan siitä, mitä eläinharrastus on heille antanut. Haaste lähtee seuraaville (toivottavasti tämä haaste ei teillä vielä ole ollut!):
Naukulan kerho
Kuin kissa kermakupilla
Tassulinna
Simba-kissa, Nala ja Tiiti
Pikkupedot

maanantai 19. lokakuuta 2015

Voita liput lemmikkimessuille! (+ pieni leluarvonta)

Arvonta on toteutettu yhteistyössä FinTICAtin kanssa.




Lemmikkimessut järjestetään taas osana Meidän viikonloppua 7.-8. marraskuuta Helsingin Messukeskuksessa. Messuilla on tänäkin vuonna mukana myös FinTICAt, joka järjestää messuilla Bond-teemaisen "Golden Paw"-näyttelyn!




Mikä on FinTICAt?
FinTICAt on amerikkalaisen kattojärjestö TICA:n jäsenyhdistys. The International Cat Association eli tutummin siis TICA, on rekisteröintimääriltään suurin kattojärjestö. FinTICAt järjestää Suomessa yleensä 2-3 kertaa vuodessa TICA-näyttelyitä.

TICA-näyttelyitä kissasi kanssa kokeillaksesi sinun ei tarvitse olla minkään yhdistyksen jäsen eikä edes kissan tarvitse olla vielä rekisteröity TICA:an. Ensimmäisen näyttelyviikonlopun tulokset saat nimittäin takautuvastikin kissallesi, jos rekisteröit sen vasta näyttelyn jälkeen.



Meillä on Ellan kanssa takana jo neljä TICA-näyttelyviikonloppua (postauksen kuvat ovat Messukeskuksen näyttelystä parin vuoden takaa), ja kuten voi arvata, eivät nämä meillä tähänkään jää! Etenkin, kun sain vasta nyt Ellan rekisteröityä Ticaan (*köh köh*, kissaa voi siis kyllä näyttelyttää Ticassa pitkäänkin ilman että se on rekisteröity, pisteitä titteleihin ei vain kerry - Ellakin olisi jo muistaakseni toiseksi ylimmässä kastraattiluokan tittelissä, jos se olisi rekisteröity ajoissa...), niin tämähän on vasta alkua... ;)

TICA-näyttelyn kulku on varsin erilainen kuin meille Suomessa tutumpien Fifé-näyttelyiden. Kissa käy esimerkiksi useammalla eri tuomarilla yhden päivän aikana, ja jokainen tuomari pitää oman loppukilpailunsa. Voi siis todeta, että TICA-näyttelyssä on omistajallakin enemmän aktiviteetteja, kun tuomarin luona käydään useampaan kertaan. Lisää tietoa TICA-näyttelyn kulusta löydät täältä.

Mainittakoon myös, että Messukeskuksen näyttelyyn on vielä mahdollisuus ilmoittautua myös kissan kanssa - ilmoittautumisaikaa on ensi maanantaihin 26.10. saakka tai kunnes 150 kissaa tulee täyteen. Nyt on mahtava tilaisuus kokeilla TICAssa näyttelyttämistä, etukäteen ja paikan päällä saa kyllä ihmisiltä (myös esimerkiksi allekirjoittaneelta) apua ja neuvoja, jos homma ei ole ennestään tuttua. Suosittelen ehdottomasti näiden näyttelyjen kokeilemista! Ilmoittautuminen tapahtuu osoitteessa www.i-tica.com tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen show(at)finticat.net.



FinTICAt tarjosi meille hienon mahdollisuuden arpoa messuille kaksi kahden hengen lippupakettia! Näillä lipuilla pääsee käymään niin Lemmikkimessuilla kuin muissakin samaan aikaan Messukeskuksessa järjestettävillä messuilla.

Lippupakettien (arvotaan siis kaksi kappaletta kahden hengen lippupaketteja, eli arvotaan siis kaksi voittajaa) arvontaan osallistut seuraavasti:
1. Olet blogin julkinen lukija (Bloggerissa).
2. Vastaat kysymykseen "Minkä Bond-leffan mukaan Ella on saanut virallisen nimensä?"
3. Lupaat tulla meidän konkkaronkkaa moikkaamaan messuilla, mikäli liput voitat!  Kenet meidän sinisistä haluaisit erityisesti nähdä? (Meidät tunnistaa varmaan parhaiten Ellan häkistä, joka tulee olemaan varmaan taas aikalailla tämän näköinen, ja vieressä on todennäköisesti limenvärisessä häkissä Ruska ja Alia)
4. Muista kirjoittaa kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi!

Sen lisäksi, koska tiedän että meillä on varmasti myös sellaisia lukijoita, joilla ei ole mahdollisuutta päästä Helsinkiin saakka Lemmikkimessuille, ja meillä on jokin aika sitten saavutettu mukava virstanpylväs blogin elämässä (= 100 lukijaa!), arvon lukijoiden kesken myös itse kustantamani lelupaketin, joka koostuu meidän Ellan kahdesta tämän hetken suosikkilelusta: paketillisesta coktailpalmuja (parhaita huiskaleluja ikinä!) ja Kattipuodin Hertta-lelusta. Lelupaketin arvontaan voit osallistua ilmaisemalla kommenttikentässä sähköpostiosoitteen kera halukkuutesi osallistua leluarvontaan, lippupakettiarvontaan osallistuminen ei siis pelkästään riitä ja voit osallistua leluarvontaan myös osallistumatta lippuarvontaan.



Kumpaankin arvontaan on aikaa osallistua keskiviikkoon 28.10.2015 kello 18.00 saakka! Tämän jälkeen arvonnat suoritetaan ja voittajien nimimerkit mainitaan blogissa sekä heihin otetaan yhteyttä sähköpostitse.

Toivottavasti nähdään messuilla ja onnea arvontoihin!