Nauhafriikki säikäyttää

Yksi meidän kissakolmikosta on nauhafriikki. Sille kelpaavat kaikki narut, langat ja nauhat, jopa kaulaketjun se saattaa yrittää syödä ihmisen kaulasta. En ole koskaan tavannut ainuttakaan kissaa, joka olisi yhtä pakkomielteinen nauhojen suhteen.

Se kissa on Ella.

Ellan nauhapakkomielle on sellainen asia, että sen kanssa saa välillä olla aika varpaillaan. Aina välillä löytää itsensä vetämässä jotain narua varovasti pois kissan kidasta, usein ei koskaan edes selviä, mistä kyseinen naru on peräisin. Jo kerran aikaisemmin on minulta, kissojen mammalta, jäänyt pari sydämenlyöntiä välistä kun olen löytänyt keppi+naru+lelu-mallisen kissanlelun rikkinäisenä, niin että sentin levyinen, puolimetrinen nauha on purtu poikki kummastakin päästä ja tiessään. Osasin silloin heti yhdistää sen 6kk ikäiseen Ellaan, ja onneksi tuolloin nauha oli jo tullut ulos luonnollista reittiä ongelmitta, hiekkalaatikkoon.

FINTICAtin näyttelystä sain talkoopalkkiona PrimaCatin tuotekassin, jossa oli keppilelu. Jo lelun nähdessäni tiesin, että se on Ellalle riski. Todella ohut, helposti poikki purtava nauha jonka päässä lelu.

Ja kyllä, perjantaina löysin kissani nielemästä kyseistä nauhaa. Olin jättänyt lelun nauha kepin ympärille kierrettynä eräälle sivupöydälle huolimattomasti kun puuhasin itse muuta, ja sillä välin kissa oli aktiviteetteja etsiessään lelun löytänyt ja nauhan saanut kieritettyä pois kepin ympäriltä. Huomasin ilmeisesti aika nopeasti kuitenkin, että hei, nyt tuo kissa puuhaa jotain mitä sen ei pitäisi. Vedin narun pois kissan suusta, ja menin samantien tiedustelemaan tutuilta näyttelyssä olleilta kissaihmisiltä Facebookissa minkä mittainen kyseinen nauha on muiden leluissa ja mittasin meidän lelun nauhan pituuden.

Kävi ilmi, että nauhaa puuttui 25 senttimetriä.

Otimmekin siis pikalähdön eläinlääkäriin, jossa oli tarkoitus nauhaa yrittää oksettaa ulos. Oksettaminen tapahtui rauhoittamalla kissa eräällä tietyllä aineella, joka saa yleensä kissat oksentamaan ennen kuin ne "nukahtavat". Kissa oksensi alle puolentoista sisällä siitä kun olin sen nauhaa löytänyt syömästä, mutta nauha ei ollut oksennuksen seassa. Oli siis kaksi vaihtoehtoa, joko kissa ei olisikaan niellyt nauhaa tai se olisi edennyt jo ohutsuoleen. Jälkimmäinen vaihtoehto ei välttämättä olisi ongelmaton - se saattaisi suolistossa edetessään aiheuttaa vahinkoa, tukoksen, jos se kuroisi suolta edetessään suolistossa. Sen takiahan me ylipäätään lähdettiin eläinlääkäriin kokeilemaan nauhan oksettamista - jos se saataisiin ennen suolistoa ulos, niin se ei ainakaan aiheuttaisi vaaraa.

Ainoa mahdollisuus olikin sitten enää vaan tarkkailla kissaa, syynätä kissan hiekkalaatikkotuotokset ja avittaa suolta parafiiniöljyn avulla. Ja toivoa, että nauha tulisi ulos ongelmitta ja muuten varautua lähtemään kiireellisesti eläinlääkäriin leikattavaksi, jos kissa alkaisi oireilemaan.

Ja onneksi, sunnuntaina saimme hyviä uutisia. Nauha oli päätynyt hiekkalaatikkoon. Selvisimme siis vain säikähdyksellä ja suolaisella eläinlääkärilaskulla.

Toivottavasti nyt myös opittiin jotain. Jos ei muuta, niin ainakin sen, että vastaavanlaisia leluja en tuo enää edes kotiin saakka, ettei vahinkoja pääse tapahtumaan. Ja edelleen pitää olla kaikkien muidenkin nauhojen kanssa tarkkana (Ella mm. saattaa purra vaatteista nauhoja poikki, jos niissä sellaisia on), pyrkiä ennaltaehkäisemään vastaavaa tilannetta.