Ruska on taas mummo!

Halusin tulla kertomaan, että Ranskanmaalla on syntynyt Ruskan nuorimmaiselle pennulle, Alialle, ensimmäinen pentue. Pentueessa on kaksi tyttöpentua.

Kuvassa pentujen emo Alia vastasyntyneenä.

Ensimmäiset pennunpennuthan nämä ei Ruskalle ole, onhan Ruska ollut jo isoisomummokin ainakin viime kesästä saakka, ja niitä pennunpennunpennunpentujakin Ruskalla onkin jo ainakin kymmenkunta. Innolla täällä kuitenkin odoteltiin jo pentu-uutisia tälläkin kertaa.

Tästä päästäänkin hyvin siihen että Ruskalla on ensimmäiset näyttelyt veteraaniluokassa Askolassa ensi lauantaina ja KESKISsissä kuun lopulla. Tulkaa moikkaamaan jos samaan näyttelyyn satutte!

TGCA, IP, IC, BIS ja muita kuulumisia näyttelyrintamalta

Jospa nyt heräteltäisiin blogia taas kaamoshiljaisuudesta!

Tiivistetysti, mitä näyttelypuolella on meillä tapahtunut? Kerrotaan se numeroin

7 näyttelypäivää
2 näyttelyissä käynyttä kissaa
2 maata
2 kattojärjestöä
4 näyttelynjärjestäjää

Tuloksia?

2 EX2
5 EX1
1 CACIB
1 CAPIB
1 CAGPIB
2 CAGCIB
1 BIV
3 NOM
1 BIS
1 IC
1 IP
1 SP 2nd Best Alter
1 SP 3rd Best Alter
Lähes 500 pistettä
1 TGCA

Lienee siis selvää, että näyttelyritamalla on tapahtunut vaikka mitä.

Kuva Tessa.lv

Ensimmäinen näyttely tällä ajanjaksolla oli Felixin näyttely Tallinnassa, Virossa 20.-21.2. Sinne meiltä lähti sekä Ruska että Ella. Oli mielenkiintoista olla ensimmäisessä ulkomaannäyttelyssämme ja reissu oli varsin onnistunut. Sieltä Ruskalle tuloksena kumpanakin päivänä EX2 ("A little bit grumpy old lady :) but with style" luki toisessa arvostelusetelissä) ja Ellalle EX1 CAPIB IP NOM BIS sekä EX1 CAGPIB NOM. Ei Ellalta siis hullummin, ja Ella valmistuikin lauantaina toivotusti International Premieriksi. Tuomareina olivat Olga Komissarova ja Donatella Mastrangelo.

Kuva Tessa.lv

Seuraavaksi lähdettiin Ruskan kanssa URKin näyttelyyn Askolaan 5.3. Tuomarina oli Martti Peltonen, joka motkotti Ruskan "liiasta söpöydestä" ja totesi että ihan korkeimmissa luokissa ei sen takia sertiä olisi rouvalle antanut. On se rankkaa olla söpö, vai mitä? No, tuloksena kuitenkin EX1 CACIB IC, eli Ruska valmistui kuin valmistuikin vihdoin, toista kertaa jo International Championiksi.

Kuva Tessa.lv

Kolmas näyttely meillä oli Ruskan kanssa KES-KISin näyttely Jyväskylän Paviljongissa ShowLinkPets-messujen yhteydessä. Ruska yllätti lauantaina hurmaamalla maannaisensa Sabine Drielingin ollen peräti EX1 CACGIB BIV NOM, ja saaden ilmeisesti Sabinen äänen vielä myös paneelissa - kahdella äänellä olisi tullut voitto! Sunnuntaina Juan Jose Martinez Vizcainon arvosteltavana tuloksena EX1 CACGIB.

Ja, jottei näyttelyitä vieläkään olisi tarpeeksi ja kolmas viikonloppu putkeen näyttelyssä ei tuntunut karmaisevalta ajatukselta, kävimme viime viikonloppuna vielä näyttäytymässä Ellan kanssa TICA-näyttelyssä Lohjalla. FinTICAtin näyttelyssä Ella keräsi lähes 500 pistettä viikonlopun aikana, ja kun ne summataan Ellan tämänastiseen pistesaldoon, on meillä peräti Triple Grand Champion Alter! Tuomareina olivat tällä kertaa Sue Hart-Jones  (Allbreed) ja Delsa Rudge (Speciality), ja tästä parivaljakosta etenkin Delsa Ellasta tykkäsi kovasti, palkiten sen kumpanakin päivänä lyhytkarvaisten kastraattien finaalissa - lauantaina sijalle 3. ja sunnuntaina peräti toiseksi.

Tällä kertaa tosiaan tällainen lyhyt näyttelytiivistelmä, kun näitä näyttelyitä on tässä päässyt kertymään. Seuraavat näyttelyt joissa meidät voi nähdä, on Scandinavian Winner ensi kuussa Helsingissä ja mahdollisesti FinTICAtin näyttely Kotkassa toukokuussa, kumpaankin näistä olisi Ella lähdössä mukaan. Kesäkuussa taasen olemme suurella todennäköisyydellä sekä Ruskan että Ellan kanssa edustamassa venäjänsinisten erikoisnäyttelyssä ERY-SYDissä Hyvinkäällä. Näyttelyitä siis riittää!

Saan toivottavasti tällä viikolla kirjoitettua tänne blogiin meidän Sveitsin (ja Ranskan!) reissusta, jonka päämääränä oli siis viedä ihana Alia uuteen kotiinsa. Meillä ei siis ole enää tuota ihastuttavaa, kaunista ja maailman riiviöintä russipentua, vaan pikku-Alia elelee nyt omassa, hyvässä kodissansa, jossa tuohon hurmaavaan neitiin rakastuttiin kyllä varmasti.

Uusioperhe

Alian pieni uusioperhe eilen aamulla sängyssä sen jälkeen kun ihminen oli siitä häipynyt vähän aikaisemmin...

Voita liput lemmikkimessuille! (+ pieni leluarvonta)

Arvonta on toteutettu yhteistyössä FinTICAtin kanssa.

Lemmikkimessut järjestetään taas osana Meidän viikonloppua 7.-8. marraskuuta Helsingin Messukeskuksessa. Messuilla on tänäkin vuonna mukana myös FinTICAt, joka järjestää messuilla Bond-teemaisen "Golden Paw"-näyttelyn!

Mikä on FinTICAt?
FinTICAt on amerikkalaisen kattojärjestö TICA:n jäsenyhdistys. The International Cat Association eli tutummin siis TICA, on rekisteröintimääriltään suurin kattojärjestö. FinTICAt järjestää Suomessa yleensä 2-3 kertaa vuodessa TICA-näyttelyitä.

TICA-näyttelyitä kissasi kanssa kokeillaksesi sinun ei tarvitse olla minkään yhdistyksen jäsen eikä edes kissan tarvitse olla vielä rekisteröity TICA:an. Ensimmäisen näyttelyviikonlopun tulokset saat nimittäin takautuvastikin kissallesi, jos rekisteröit sen vasta näyttelyn jälkeen.

Meillä on Ellan kanssa takana jo neljä TICA-näyttelyviikonloppua (postauksen kuvat ovat Messukeskuksen näyttelystä parin vuoden takaa), ja kuten voi arvata, eivät nämä meillä tähänkään jää! Etenkin, kun sain vasta nyt Ellan rekisteröityä Ticaan (*köh köh*, kissaa voi siis kyllä näyttelyttää Ticassa pitkäänkin ilman että se on rekisteröity, pisteitä titteleihin ei vain kerry - Ellakin olisi jo muistaakseni toiseksi ylimmässä kastraattiluokan tittelissä, jos se olisi rekisteröity ajoissa...), niin tämähän on vasta alkua... ;)

TICA-näyttelyn kulku on varsin erilainen kuin meille Suomessa tutumpien Fifé-näyttelyiden. Kissa käy esimerkiksi useammalla eri tuomarilla yhden päivän aikana, ja jokainen tuomari pitää oman loppukilpailunsa. Voi siis todeta, että TICA-näyttelyssä on omistajallakin enemmän aktiviteetteja, kun tuomarin luona käydään useampaan kertaan. Lisää tietoa TICA-näyttelyn kulusta löydät täältä.

Mainittakoon myös, että Messukeskuksen näyttelyyn on vielä mahdollisuus ilmoittautua myös kissan kanssa - ilmoittautumisaikaa on ensi maanantaihin 26.10. saakka tai kunnes 150 kissaa tulee täyteen. Nyt on mahtava tilaisuus kokeilla TICAssa näyttelyttämistä, etukäteen ja paikan päällä saa kyllä ihmisiltä (myös esimerkiksi allekirjoittaneelta) apua ja neuvoja, jos homma ei ole ennestään tuttua. Suosittelen ehdottomasti näiden näyttelyjen kokeilemista! Ilmoittautuminen tapahtuu osoitteessa www.i-tica.com tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen show(at)finticat.net.

FinTICAt tarjosi meille hienon mahdollisuuden arpoa messuille kaksi kahden hengen lippupakettia! Näillä lipuilla pääsee käymään niin Lemmikkimessuilla kuin muissakin samaan aikaan Messukeskuksessa järjestettävillä messuilla.

Lippupakettien (arvotaan siis kaksi kappaletta kahden hengen lippupaketteja, eli arvotaan siis kaksi voittajaa) arvontaan osallistut seuraavasti:
1. Olet blogin julkinen lukija (Bloggerissa).
2. Vastaat kysymykseen "Minkä Bond-leffan mukaan Ella on saanut virallisen nimensä?"
3. Lupaat tulla meidän konkkaronkkaa moikkaamaan messuilla, mikäli liput voitat!  Kenet meidän sinisistä haluaisit erityisesti nähdä? (Meidät tunnistaa varmaan parhaiten Ellan häkistä, joka tulee olemaan varmaan taas aikalailla tämän näköinen, ja vieressä on todennäköisesti limenvärisessä häkissä Ruska ja Alia)
4. Muista kirjoittaa kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi!

Sen lisäksi, koska tiedän että meillä on varmasti myös sellaisia lukijoita, joilla ei ole mahdollisuutta päästä Helsinkiin saakka Lemmikkimessuille, ja meillä on jokin aika sitten saavutettu mukava virstanpylväs blogin elämässä (= 100 lukijaa!), arvon lukijoiden kesken myös itse kustantamani lelupaketin, joka koostuu meidän Ellan kahdesta tämän hetken suosikkilelusta: paketillisesta coktailpalmuja (parhaita huiskaleluja ikinä!) ja Kattipuodin Hertta-lelusta. Lelupaketin arvontaan voit osallistua ilmaisemalla kommenttikentässä sähköpostiosoitteen kera halukkuutesi osallistua leluarvontaan, lippupakettiarvontaan osallistuminen ei siis pelkästään riitä ja voit osallistua leluarvontaan myös osallistumatta lippuarvontaan.

Kumpaankin arvontaan on aikaa osallistua keskiviikkoon 28.10.2015 kello 18.00 saakka! Tämän jälkeen arvonnat suoritetaan ja voittajien nimimerkit mainitaan blogissa sekä heihin otetaan yhteyttä sähköpostitse.

Toivottavasti nähdään messuilla ja onnea arvontoihin!

CFA Orimattila 11.10.

Sunnuntaina meillä oli Alian kanssa reissu Orimattilaan näyttelyyn. Jännää oli, sillä kyseessä oli Alian ensimmäinen näyttely ja meikäläisen ensimmäinen CFA-näyttely! Toisaalta TICA-näyttelyt taas on jo kovinkin tuttuja, ja CFA ei toisena amerikkalaisena ihan hirvittävästi siitä poikkea, etenkään pentuluokassa kisatessa. Aikuisissa ja kastraateissa mukaan tuleekin sitten hieman lisämaustetta. Pentuluokassa suurin ero verrattuna TICA-näyttelyihin oli se, että urokset ja naaraat kissasivat rodun parhaasta yhdessä, mutta värin parhaasta yms erikseen.

Alia oli kuitenkin tosiaan pentuluokassa, eihän pikkuisella ollut ikää kuin vasta pari päivää yli näyttelyn alaikärajan. Näyttelyssä oli mukana myös aivan ihastuttava, tässäkin blogissa paljon näkynyt, Alian velipoika Hemmo! Sisaruksista Alia oli tietysti se minikissa, Hemmon painosta ei ollut tarkkaa tietoa mutta kyllä poika ainakin jo parikiloinen oli - siinä missä Alia on vasta saavuttanut 1500 gramman rajan... Ylemmässä kuvassa Hemmo on vasemmalla ja Alia oikealla.

Hemmo näkee jotain hirveän hauskaa

Tämä CFA-näyttely oli aika pieni. Kissoja karkeasti pyöristettynä sata, niistä 28 pentuluokassa. Venäjänsinisiä oli paikalla viisi, niistä neljä pentuluokassa. Tuomareita oli kaksi, pariskunta. Tulisimme käymään tuomarin luona siis kaksi kertaa näyttelyn aikana, kerran kummallakin. Kaikki kehät olivat Allbreed-kehiä, eli rotuja ei jaettu karvanpituuden mukaan.

Alia oli näyttelyssä kuin vanha tekijä! Emonsa tavoin se viihtyi häkissä riippukeinussa makoillen ja huomiosta nauttien. Saimmekin naureskella pitkin päivää sille kuinka Alia vain leipoi ja leipoi tassuillaan saadessaan huomiota. Ja voi sitä valituksen määrää mikä odotti kun minä olin häipynyt häkin luota ja palasin myöhemmin takaisin! Myös tuomarihäkissä oli Alian mielestä inhottavaa olla yksin.

Miten meillä sitten meni? No, Alia ei näitä tuomareita ulkonäöllänsä hirveästi hurmannut, vaikka etenkin toinen tuomari olikin selvästi todella vaikean päätöksen edessä valitessaan parasta venäjänsinispennuista. Kumpikin tuomareista jätti kuitenkin Alian viimeiseksi venäjänsinispennuista. Alia oli kuitenkin venäjänsinisistä selvästi kaikista parhaiten näyttelyssä käytöksen puolesta, mihin olin erittäin tyytyväinen!

Hemmosta taas tuomarit tykkäsivät! Hemmo pääsi kumpaankin finaaliin, ollen kaikkien pentujen neljäs ja yhdeksäs. Hemmo pärjäsi siis loppujenlopuksi kaikista venäjänsinispennuista parhaiten! Näyttelykäytökseltään Hemmo taas ei päässyt ihan Alian tasolle, aika paljon sähinää lähti noinkin pienestä pennusta! Toinen tuomareista kuvailikin venäjänsinisiä "kissoiksi, joilla virtaa suonissa kuuma veri." Varmaan jokainen venäjänsinistä näyttelyissä käyttävä voi tuon allekirjoittaa...

Vielä pari kuvaa Hemmo-pojasta:

Sellainen näyttelypäivä tällä kertaa. Oli muuten ensimmäisiä kertoja, kun palaan näyttelystä ilman ainuttakaan ruusuketta (näin on tainnut käydä viimeksi esittelynäyttelyssä 2012...)!

No, mennäänkö me uudestaan CFA-näyttelyihin? Ei tuossa touhussa mitään vikaa ollut, mutta pahoin pelkään, ettei minulla ole "CFA-kissoja". Ruskahan on CFA-rekisteröity, mutta siitä ei kasvattajan arvion mukaan erityisemmin CFAssa tykätä. Ei tosin kuulema tykätä TICAssakaan, mutta ajattelin Ruskan silti viedä TICA-näyttelyyn ensi kuussa... :)

Ellan kanssa saatetaankin sitten joskus kyllä eksyä CFA-näyttelyynkin kokeilemaan. Siitä kun on, tuomarista riippuen, tykätty sekä FIFéssä että TICAssa, eikä kasvattajakaan uskaltanut sanoa juuta eikä jaata Ellan tyypistä CFA:ta ajatellen. Ajattelin ehkä ilmoittaa Ellankin ensi kuun TICA-näyttelyyn, ettei jouduta taaskaan ilman ruusukkeita palaamaan, on nimittäin semmoisia tuomareitakin paikalla joiden silmissä Ella on aikaisemmin ollut ihan kissan näköinen, ehkä se on sitä nytkin. ;)

Leikkikuvia

Eräs päivä testailin leikkikuvien ottamista salaman ja itselaukaisimen avulla. Kuvattavana tietysti Alia.

 

Kamerani rungon suljin muuten vetelee aivan viimeisiään äänestä päätellen. No, onhan se kiitettävät kuusi vuotta jo palvellut ja arvioideni mukaan reilusti yli 100,000 kuvaa napannut, joten ei kyllä ole ollenkaan ihme. Ihan lähiviikkoina onkin siis aika rungon päivittämiselle.

Alian kuulumisia

 

Aliasta ei voi sanoa, että se olisi kasvanut viime viikkoina hurjasti, mutta ainakin sen piirteet ovat muuttuneet paljon! Itseasiassa Aliahan on vielä ihan minikissa (1,4kg), mutta olenkin epäillyt että toisinkuin veljensä, tulee olemaan emonsa kokoa (2,7kg) aikuisena. Alian veljethän olivat 12-viikkoisinakin jo puolitoistakiloisia, mutta eihän sellainen pentu joka ei välttämättä aikuisenakaan ole edes kolmen kilon painoinen, voi vielä pentuna olla hirveän suuri. ;) Esimerkiksi Ellahan painoi vielä 5kk iässäkin juuri ja juuri alle 2 kiloa.

Alia kävi tänään eläinlääkärissä tehosterokotuksilla. On se hieno pikkuinen, upeasti matkusti ja upeasti oli eläinlääkärillä! Toivottavasti on yhtä hienosti parin viikon päästä näyttelyssäkin...

Ruska-emo ei enää huoli pikkuista Aliaa nisälle, eikä välittäisi juuri Alian kanssa leikkiäkään. Kekseliäs Alia on kuitenkin keksinyt itselleen uuden leikkikaverin - Onnin! Meidän perheen "veteraanikissa" siis toimii Alian paini- ja hippakaverina. Onnista saan olla ylpeä siinä, että kissa joka ei kaksi vuotta sitten osannut leikkiä kiltisti edes aikuisen kissan kanssa, osaa nyt leikkiä todella nätisti jopa paljon pienemmän pennun kanssa! Arvatkaa, kumpi hippaleikissä jahtaa kumpaa? Alia jahtaa tietysti Onnia! :D

Onnikin tykkää, kun nyt on painikaveri joka ei helpolla painiin ja leikkiin kyllästy.

Melkein sitä huomaa kuinka joukkoon kyllä mahtuisi vielä omakin pentu sitten kun Alia muuttaa - etenkin Onni kyllä kaipaisi sitä painikaveria kovastikin, tytöt kun eivät meillä tykkää ihan niin paljon painia kuin mitä Onni haluaisi... Saa nähdä, nouseeko tässä pikkuhiljaa kissanpentukuume. Toisaalta en haluisi vähään aikaan lisää kollikissoja, mutta Onnin kannalta kollikaveri olisi paras vaihtoehto. Ellakin on Aliaan suhtautunut yllättävän hyvin, eihän se pienestä juuri tykkää eikä salli sen tulla kovin lähelle, mutta on toisaalta myös varsin kiinnostunut pennusta. Mutta, onneksi ei ole ihan hetkeen näkyvissä semmosia "must-have"-pentueita, terveisin erittäin nirso.. ;)

Saavutus kai tämäkin

Kaikki pennut ovat nyt vuorollaan pulahtaneet vessanpöntössä. Kyllä, luitte oikein: Hemmo pulahti joitain viikkoja takaperin täällä meillä, Olavi pulahti toisena päivänä uudessa kodissaan ja Alia tänään.

Alia joutuikin siis myös kunnon pesulle! Pienelle pippuriselle tytölle tyypillisesti ääntä kyllä lähti, mutta pesuhetki sujui muuten ihan mukavanpuoleisesti - mitä nyt tietysti hieman ensimmäistä kertaa pesulla olevan kissan puolesta hieman vastustellen.

Todettakoon, että venäjänsinisen pentuturkki kuivuu ehdottomasti tehokkaammin kuin aikuisen paksu, kaksinkertainen turkki.

Onneksi myös mamma auttoi kuivaamisessa. Pesujen opettelu onkin tärkeää myös sen takia, että Alia tulee näillä näkymin tekemään näyttelydebyyttinsä noin kuukauden päästä, sunnuntaina 11.10. Orimattilassa CFA-näyttelyssä! Onko sinne tulossa blogituttuja? Jännää päästä CFA-näyttelyitä testaamaan, ja tietysti vielä tällaisella suloisella "lainakissalla"... ;)

Pienen tytön leikit

Silloinkin kun pentuja oli meillä vielä kolme, kulkeutui leluja aina välillä ruoka- ja vesikuppeihin. Etenkin Hemmo harrasti sitä, ja Hemmon lempipallo ilmeisesti hajosikin siihen ettei sen liimaukset kestäneet jatkuvaa kastumista.

Eilisiltana, kun Hemmo oli lähtenyt uuteen kotiinsa, odotti minua ruokapaikalla kuitenkin pienimuotoinen ennätys. Lila pallo ja värikäs hiiri ovat näköjään löytäneet tiensä ruokakuppien luo, mutta valkoisella pallolla ja valkoisella hiirellä näyttänee olleen kova nälkä. "Käärme", siis kullanvärinen piipunrassi, taas on selvästi ollut janoisenpuoleinen.

Ehkä meillä nyt päästään muuten taas täyttämään vesikupitkin täyteen, viime viikkoina on ollut hyvä pitää niitä vajaina - kuitenkin kun vedet ovat olleet ihan päivittäin ympäri lattioita.

Kulkeutuvatko teillä lelut ruoka- tai juomakuppeihin?

Ja niin meillä hiljeni & Ruska 6-vuotta!

Hetki sitten lähti toinenkin pojista, Hemmo, uuteen kotiinsa. Nyt meillä on enää yksi pikkuruinen kissanalku jaloissa pyörimässä - on muuten aika paljon rauhallisempaa ja hiljaisempaa meno nyt! Toisaalta nämä kolme kuukautta ovat olleet aivan mahtavia, kokemusrikkaita ja ihania kokemuksia, mutta toisaalta sitä rauhaakn taas omille asuinsijoilleen kaipaa aikalailla - aina ei jaksaisi sitä ympärivuorokautista rallia päivästä toiseen.

Parasta tässä on kuitenkin se, että pikkuhiljaa, aina enemmän ja enemmän, Ruska alkaa taas olla oma itsensä. Pentujen aikana ja itseasiassa ehkä noin tiineyden puolestavälistä, meillä on täällä ollut sellainen Ruska, joka ei ihan hirveästi ole ottanut ihmiseen kontaktia, ollut lähinnä omissa ajatuksissaan ja omassa rauhassaan, pennuista huolehtien ja niihin kaiken energiansa käyttäen. Ainoa, missä Ruskaan on saanut kunnolla kontaktia tänä aikana, on ollut huiskalla leikittäen: leikkisä emo ei ole antanut melkein lapsostensa leikkiä, kun on itse ollut mukana jyräämässä ne alleen. Pikkuhiljaa alkaa taas tulla esiin niitä Ruskalle ominaisia tapoja, niitä ärsyttäviäkin, mutta jotenkin aivan ihanaa saada Ruskakin taas läsnäolevaksi.

Ruskasta puheenollen - pääsi ihan kaikessa tässä pentujuttujen keskellä unohtumaan eilen, että Ruskahan täytti eilen 9.9. peräti 6-vuotta! Synttäripotretit siis tulevat varmaan vielä useamman päivän jäljessä, kun en nyt niitä huonossa valaistuksessa halua lähteä ottamaan.

Postauksen kuvat ovat kuitenkin eiliseltä, lukuunottamatta tätä viimeistä kuvaa Hemmosta... :)

Onnea Hemmolle uuteen kotiinsa!

Katzenhof Hemmo, Olaf ja Alia

Huomenna on se päivä, kun yksi pennuista muuttaa jo omaan uuteen kotiinsa, omaa pikkuista sinistänsä innolla odottavien uusien ihmistensä luokse. On siis aika myös julkistaa pentujen nimet, jotka uudet kodit ovat saaneet tällä viikolla päättää itse.

Mahdollisesti viimeinen yhteiskuva:

Yhteiskuvassa pennut ovat samassa järjestyksessä kuin nyt ne esittelen. Järjestys on muuten sattumalta myös pentujen syntymäjärjestys.

Katzenhof Hemmo. Hemmo on ollut pentueen menevin tapaus, isänsä näköinen höhlä. Eläinlääkärissäkään ei edes huomannut vaikka pari piikkiä pieneen pistettiin, ihan oli vain asenteella "jeejee jännää, jeejee kivaa". Hemmo muuttaa uuteen kotiinsa ensi viikolla.

Katzenhof Olaf, tutummin ilmeisesti Olavi. Kaikista kolmesta Olavi muistuttaa eniten emoansa, selvästi niin luonteeltaan kuin ulkonäöltänsäkin. Hurmaava poika tämäkin, usein ollut Hemmon kanssa tekemässä kujeitansa. Olavi muuttaa pennuista ensimmäisenä, jo huomenna, uuteen kotiinsa.

Katzenhof Alia. Alian tuleva koti on ollut jo pitkään tiedossa, kauan ennen kuin pentuja saatiin edes alulleen. Alia muuttaa Ruskan kasvattajalle peräti noin 1 800 kilometrin päähän. Alia saa tosin olla ilonamme vielä ainakin pari kuukautta, eli saan vielä hetken seurata tämän hurmaavan tyttösen kasvua. Alia on mielenkiintoinen sekoitus isänsä ja emonsa piirteitä, puhelias ja hurmaava pikkuinen. Eläinlääkärissäkin se vain leipoi tassuillaan sylissäni ollessa, ilahtui ilmeisesti kun eläinlääkäri tuli huoneeseen.

Miltä kissanpentu tuoksuu?

En tiedä, ovatko tämän blogin lukijat koskaan päässeet haistelemaan kissanpentuja. En minäkään muista haistelleeni Ellan pentuja koskaan aiemmin tietoisesti, mutta Ruskan pentuja tulee välillä haisteltua.

Sanotaan, että vauvat tuoksuvat ihanalle. Ja niin muuten tuoksuvat kissanpennutkin! Tai no, Ella tuoksui pentuna ihan juustonaksuille.

Parin päivän ikäinen pentu haisee vielä aika vahvasti synnytyseritteille, lähinnä varmaan veren raudalle. Pikkuhiljaa kuitenkin tulee esille pennun oma tuoksu. Kuvailisin sitä tuoksua hennon myskiseksi, jossa ripaus vauvantalkkia ja pehmeyttä. Ihana pienen kissanpennun tuoksu.

Oletteko päässeet tuoksuttelemaan kissanpentuja? Miltä ne teidän mielestä tuoksuivat?

Riiviöprinssi

"Moi. Mä oon iso poika, tai niin mua ainakin kutsutaan. Oikeesti me pojat ollaan nykyään aika samankokoisia, ja toi pikkubroidi jopa vähän isompi. Mä kuitenkin synnyin ekana ja olin syntyessä isompi, siks mua kutsutaan isoksi.

Koska toinen meista pojista on ainakin kotiutumassa jo noin parin viikon sisällä, aateltiin vähän kertoa näin meidän uusia koteja ajatellen että mitä kaikkia harrastuksia meillä on ja mitä kaikkea ollaan puuhailtu. Että tiedätte varautua.

Toi ihmismamma sanoo, että etenkin me pojat ollaan varsinaisia pojankoltiaisia, varsinaisia Vaahteramäen Eemeleitä. Mä oon kuulema meistä se riiviömpi - vaikka osaan myös olla se kaikista hellyyttävin tapaus halutessani.

Sit näihin meidän harrastuksiin.

Uiminen. Tää on ykkönen. Vesikuppi alkaa käydä vähän pieneksi uima-altaaksi, joten kokeilin eilen vessanpönttöä. Siinä oli vähän turhan korkeat ja liukkaat reunat tosin uima-altaaksi. Ihmismamma pesi mut kraanan alla sen jälkeen, mut enhän mä ollu siitäkään moksiskaan koska oonhan mä jo aika monta kertaa pulahdellu vesikupissa elämäni aikana. En vaan olis malttanu kuivatella turkkia sen jälkeen.

Tavaroiden tiputtelu. Sekin on hauska harrastus. Mun ja sisarusteni saavutuksiin kuuluu mm. ruokapurkkien tiputtaminen, Ruska-emon pokaalin tiputtaminen, ihmismamman hymypatsaiden ja valokuvakehysten tiputtelu, ison pöytätuulettimen tiputtaminen,... Eilen tiputettiin yks lautanen ja se hajos. Ihmismamma ei ollu hirveän iloinen kun se oli just saanu huoneen oven takanaan kiinni kun jo kuului kilinää. Tässä huoneessa oli myös aikaisemmin kaks huonekasvia, mut nyt se toinen on jossain muualla kun toi ihminen ei ilahtunu kun me tehtiin siitä palmu. Revittiin siis kaikki varren alaosan oksat pois niin pitkälle kuin yletyttiin.

Onnin kiusaaminen. Tai siis ei me kiusata sitä, me ei vaan kuunnella vaikka se yrittää sanoa jotain ettei se kai tykkää kun me ollaan lähellä. Tänään yritettiin veljen kanssa aamulla tunkea kissaseinällä sille ylhäällä olevaan koriin Onnin kanssa nukkumaan. Ihmismamma sit heräs Onnin avunhuutoihin.

Kaiken liikkuvan pureskelu ja syöminen. Tai ei sen tarvii välttämättä liikuakaan. Mä harrastan tätä kuulema paljon enemmän kuin sisarukseni. Ihmisen varpaat sen nukkuessa, kynsisakset kun ihmismamma yrittää leikata kaverin kynsiä, tietokoneen hiiri,... Imuriakin on mun mielestä kiva metsästää sillon kun se hurisee, noi sisarukset jostain syystä tosin pelkää tota laitetta.

Ovesta karkailu. Joo, siis tää on kuulema meille venäjänsinisille tässä huushollissa tyypillistä, että kun me tiedetän ettei me päästä jatkuvasti kaikista ovista mitä tässä kämpässä on, niin aina jos ovi aukeaa niin me juostaan sinne tuhatta ja sataa. Tänään käytiin veljen kanssa rappukäytävässä.

Sit noista leluista. Meidän tärkeimpiin harrastuksiin (nukkumisen ja syömisen ja yleisen riiviöinnin ohella) kuuluu tietysti leikkiminen. Ja leluista sen verran, että periaatteessa mikä vaan lelu käy, niin hiekkalaatikon hiekka, painikaveri kuin huiskatkin, mutta kaikkein eniten me tykätään leluista josta lähtee mahdollisimman paljon meteliä. Mun mielestä ihan ykkönen on semmonen keltanen muovinen pallo jonka sisällä on kulkunen. Saan kuulema sen mukaani sitten uuteen kämppään, velikin saa ehkä toisen (ei niin kivan) pallon kun se leikkis mielellään myös mun pallolla mut se on pääosin mun käytössä. Mä kuljetan sitä palloa suussanikin ympäriinsä, ja usein jätän sen joko vesikuppiin tai ruokakuppiin säilöön. Hyvänä kakkosena kaikki huiskat, coktailpalmut on niistä kyllä parhaita.

Ihmismamma on jo todennu että me ollaan kyllä peritty tää venäjänsinisille ominainen perusluonne. Ei nimittäin anneta periksi jos jotain halutaan ja meiltä se estetään, yritetään vaan uudelleen ja uudelleen vielä hanakammin. Ihmismamma suosittelee huumorin kehittelemistä aiheesta, koska me ei tehdä kompromisseja.

Ei mulla kai muuta tällä erää. Paitsi että maisteltiin eilen katkarapuja ja pikkupoika löys niistä ihan selvän lemppariruokansa, meille muille ei jääny yhtään. En mä tosin muutenkaan semmosia uskaltanu hirveästi maistella, haisivat oudolta.

Terkuin, Riiviöprinssi"

Kauneimmat kissakuvani

Viiruvarpaat-blogista lähetettiin kissabloggaajille haaste:  julkaise kaunein/kauneimmat kissakuvasi. Pakkohan meidänkin oli tähän haasteeseen tarttua.

Koska valinta kaikista kauneimman välillä on vaikea, tuli listasta kyllä melkoisen pitkä. Suurin osa kauneimmista kuvistani on mielestäni Ellasta - onhan se ehdottomasti meidän kissoista kuvauksellisin. Ruskakin olisi kuvauksellinen, mutta koska se on joutunut vasta aikuisiässä opettelemaan kameran edessä poseeraamista, on sen kuvaaminen paljon Ellaa haastavampaa. Voin kertoa, että taannoisia "emo ja pennut" yhteiskuvia otettaessa haaste ei ollut pentujen saaminen kuvaan nätisti, vaan emon saaminen samaan kuvaan. Onnista on kyllä vuosien mittaan saatu myös paljon hyviä kuvia, mutta että kauneimpia? Ei, kun vertaan Onnista otettuja kuvia tytöistä saatuihin kuviin, Onnin kuvista puuttuu se jokin vaikka kissa onkin komea. Minun silmiini Onnin kuvista puuttuu tunne. Onnin kuvat puuttuvat tästä siksi kokonaan.

Numeroinnista huolimatta kuvat eivät ole missään top-järjestyksessä.

Kuva nro 1. Tähän kuvaan en kyllästy helpolla! Tykkään erityisesti kuvan väreistä.

Kuva nro 2. Suosikkini Ellan pentukuvista. Tuo kauniisti silmät esille. Intiimi tunnelma.

Kuva nro 3. Tämä on jo klassikko. Värit kohdallaan ja kissa näyttää hyvältä.

Kuva nro 4. Tästä reissukuvasta olen aina tykännyt, vihreä tausta on kiva!

Kuva nro 5. Kissa kukkakedolla. Tykkään erityisesti taustasta.

Kuva nro 6. Suosikkini Ellan näyttelykuvista. Tykkään kylmistä sävyistä ja tunnelmasta.

Kuva nro 7. Tykkään taustasta, vaikka tuo yksi oksa häiritseekin.

Kuva nro 8. Tarvitseeko edes sanoa? Tykkään siitä että tausta on simppeli, ja nuo silmät... <3

Kuva nro 9. Jostain syystä olen aina tykännyt tästä kuvasta, en tiedä miksi.

Kuva nro 10. Tässä kuvassa tykkään siitä kuinka kissa ja sen silmät tulevat esiin!

Kuva nro 11. En tiedä miksi, mutta tämä kuva on mielestäni mielenkiintoinen.

Kuva nro 12. Tähän kuvaan tykästyin samantien! Värit, asettelu, pyyhkeen rosoisuus alustana....

Kuva nro 13. No koska onhan se nyt söpö. Ja kuvassakaan mitään vikaa ole.

Kuva nro 14. Norskipentu kesältä 2014. Tykkään kuvan väreistä ja asettelusta.

Näiden lisäksi olisi ainakin yksi lempparikuvani enoni ragdollista, mutta se kuva on visusti vanhalla koneellani tallessa, eikä sitä siksi tähän saada.

Mistä näistä kuvista te tykkäätte eniten? Miksi?