maanantai 16. marraskuuta 2015

Nauhafriikki säikäyttää

Yksi meidän kissakolmikosta on nauhafriikki. Sille kelpaavat kaikki narut, langat ja nauhat, jopa kaulaketjun se saattaa yrittää syödä ihmisen kaulasta. En ole koskaan tavannut ainuttakaan kissaa, joka olisi yhtä pakkomielteinen nauhojen suhteen.

Se kissa on Ella.

Ellan nauhapakkomielle on sellainen asia, että sen kanssa saa välillä olla aika varpaillaan. Aina välillä löytää itsensä vetämässä jotain narua varovasti pois kissan kidasta, usein ei koskaan edes selviä, mistä kyseinen naru on peräisin. Jo kerran aikaisemmin on minulta, kissojen mammalta, jäänyt pari sydämenlyöntiä välistä kun olen löytänyt keppi+naru+lelu-mallisen kissanlelun rikkinäisenä, niin että sentin levyinen, puolimetrinen nauha on purtu poikki kummastakin päästä ja tiessään. Osasin silloin heti yhdistää sen 6kk ikäiseen Ellaan, ja onneksi tuolloin nauha oli jo tullut ulos luonnollista reittiä ongelmitta, hiekkalaatikkoon.

FINTICAtin näyttelystä sain talkoopalkkiona PrimaCatin tuotekassin, jossa oli keppilelu. Jo lelun nähdessäni tiesin, että se on Ellalle riski. Todella ohut, helposti poikki purtava nauha jonka päässä lelu.


Ja kyllä, perjantaina löysin kissani nielemästä kyseistä nauhaa. Olin jättänyt lelun nauha kepin ympärille kierrettynä eräälle sivupöydälle huolimattomasti kun puuhasin itse muuta, ja sillä välin kissa oli aktiviteetteja etsiessään lelun löytänyt ja nauhan saanut kieritettyä pois kepin ympäriltä. Huomasin ilmeisesti aika nopeasti kuitenkin, että hei, nyt tuo kissa puuhaa jotain mitä sen ei pitäisi. Vedin narun pois kissan suusta, ja menin samantien tiedustelemaan tutuilta näyttelyssä olleilta kissaihmisiltä Facebookissa minkä mittainen kyseinen nauha on muiden leluissa ja mittasin meidän lelun nauhan pituuden.

Kävi ilmi, että nauhaa puuttui 25 senttimetriä.

Otimmekin siis pikalähdön eläinlääkäriin, jossa oli tarkoitus nauhaa yrittää oksettaa ulos. Oksettaminen tapahtui rauhoittamalla kissa eräällä tietyllä aineella, joka saa yleensä kissat oksentamaan ennen kuin ne "nukahtavat". Kissa oksensi alle puolentoista sisällä siitä kun olin sen nauhaa löytänyt syömästä, mutta nauha ei ollut oksennuksen seassa. Oli siis kaksi vaihtoehtoa, joko kissa ei olisikaan niellyt nauhaa tai se olisi edennyt jo ohutsuoleen. Jälkimmäinen vaihtoehto ei välttämättä olisi ongelmaton - se saattaisi suolistossa edetessään aiheuttaa vahinkoa, tukoksen, jos se kuroisi suolta edetessään suolistossa. Sen takiahan me ylipäätään lähdettiin eläinlääkäriin kokeilemaan nauhan oksettamista - jos se saataisiin ennen suolistoa ulos, niin se ei ainakaan aiheuttaisi vaaraa.

Ainoa mahdollisuus olikin sitten enää vaan tarkkailla kissaa, syynätä kissan hiekkalaatikkotuotokset ja avittaa suolta parafiiniöljyn avulla. Ja toivoa, että nauha tulisi ulos ongelmitta ja muuten varautua lähtemään kiireellisesti eläinlääkäriin leikattavaksi, jos kissa alkaisi oireilemaan.

Ja onneksi, sunnuntaina saimme hyviä uutisia. Nauha oli päätynyt hiekkalaatikkoon. Selvisimme siis vain säikähdyksellä ja suolaisella eläinlääkärilaskulla.

Toivottavasti nyt myös opittiin jotain. Jos ei muuta, niin ainakin sen, että vastaavanlaisia leluja en tuo enää edes kotiin saakka, ettei vahinkoja pääse tapahtumaan. Ja edelleen pitää olla kaikkien muidenkin nauhojen kanssa tarkkana (Ella mm. saattaa purra vaatteista nauhoja poikki, jos niissä sellaisia on), pyrkiä ennaltaehkäisemään vastaavaa tilannetta. 





torstai 12. marraskuuta 2015

FINTICAt Golden Paw 7.-8.11.

Meidän venäjänsiniskolmikko Ruska, Ella ja Alia viettivät viime viikonlopun Lemmikkimessuilla FINTICAtin näyttelyssä.

Tiesin jo etukäteen, että viikonlopusta olisi tuleva kiireinen - olihan minulla mukana kolme kissaa, jotka kaikki kilpailivat eri luokissa. Ruska osallistui leikkaamattomiin aikuisiin, Alia osallistui pentuihin ja Ella kastraatteihin. Nopea laskutoimitus kertoi, että tulisimme siis käymään tuomarikehässä yhteensä 24-48 kertaa, riippuen kissojen menestyksestä tällä kertaa.

Tässä näyttelyssä tuomareita oli neljä: Jane Allen, Thomas Anderssen, Jean-Marc Lagarde ja Pascal Remy. Näistä Jane Allen ja Jean-Marc Lagarde olivat kumpainenkin jo kerran aiemmin Ellaa arvostelleet aiemmissa näyttelyissä.

Ella häkissään uuden näyttelypetinsä päällä

No, aika nopeasti näyttelypäivän käynnistyttyä selvisi että viikonloppu olisi todellakin kiireinen. Koko tuntui joku kissa tai useampi kissoista olevan jossain tuomaroitavana. Aika nopeasti putosin jo kärryiltä siinäkin, että kuka kissoista oli käynyt jo kenelläkin tuomarilla, etenkin sunnuntaina muistaminen oli hankalaa kun oli muistissa vielä lauantainkin tuomarikäynnit...

 Ruska Thomas Anderssenin sylissä

 Alia tuomari Jane Allenin käsittelyssä

Lauantaina oli kissoilla vuorossa neljä Speciality-kehää, eli meidän tapauksessa jokaisella kissalla neljä kehää, joissa kilpaili vain lyhytkarvaisia kissoja. Kun aluksi "perusarvostelussa" verrattiin saman rotuisia kissoja toisiinsa, niin meidän tapauksessamme siellä ei juurikaan ollut jännitettävää - Ellalla ei ollut kilpailijoita samassa rodussa, Alialla oli yksi pentu (jonka tiesimme todennäköisesti aina Alialle häviävän) ja Ruskalla yksi kaunis nuori naaras, jolle oikeastaan tiesin aina Ruskan häviävän. Ruskalle en siis olettanutkaan juuri finaalipaikkoja - olikin varsinainen yllätys kun lauantaina Pascal Remy piti Ruskasta tätä toista naarasta enemmän, ja otti Ruskan vielä käymään finaalissakin, sijoittuen lopulta lyhytkarvaisten kissojen seitsemänneksi.

Ruska tuomari Pascal Remyn lyhytkarvaisten kissojen finaalissa

Alia taas, kuten odotinkin, oli aina rodussaan paras pentu. Kolme neljästä tuomarista otti Alian finaaliin lauantaina, sijoittaen Alian kaksi kertaa toiseksi ja kerran neljänneksi. Parasta oli kuitenkin, kun näyttelypäivän päätteeksi Jane Allen oli valinnut palkittavaksi jokaisesta luokasta yhden "Judges Sweetheart"-kissan, ja pentujen erikoispalkinto valikoitui pienelle Alialle! Saimme siis suloisen vaaleanpunaisen ruusukkeen, ja tämä palkinto oli kyllä viikonlopun parhaita asioita!

Ella tuomari Jane Allenin käsittelyssä

Ella taas pärjäsi normaaliin tyyliinsä, eli pyörähtäen osassa finaaleista ja sijoittuen aina finaalien häntäpäähän. Viikonloppuna Ellan näyttelykäytös oli ihan ok, vaikka kyllä neidin luonteikkuus pääsikin näkymään ja vähän toisille kissoille piti sähistäkin. Finaaleissa Ella sai taas vuolaasti kehuja erityisesti turkistaan ja silmistään. Erityisesti tuomari Jane Allen, joka oli Ellan tuomaroinut myös Hankasalmella ja joka silloin Ellasta oli myös pitänyt (sekä Ella tykännyt Janesta!), kehui Ellaa kauniilla sanoilla. Hän piti Ellan tyypistä, joka oli hänen mukaansa aika "perusvenäjänsininen", ilman mitään liioiteltuja ominaisuuksia. Se onkin mielestäni aika totta, ja yksi niistä syistä miksi aika monenlaiset tuomarit Ellasta edes vähän pitävät.

 Ruska Jean-Marc Lagarden käsittelyssä

Sunnuntaina konkkaronkkamme kävi lauantaitakin vähemmän finaaleissa - olihan kilpailu kovempaa, sillä nyt kehät olivat Allbreed-kehiä, eli kisaamassa oli lyhytkarvaiset ja pitkäkarvaiset rodut samassa. Ruskaa ei sunnuntaina kutsuttu finaaleihin (ja Ruska aina hävisikin tälle toiselle venäjänsinisnaaraalle), Alia kävi kerran finaalissa ja Ella kolme. Yhteensä kävimme siis finaaleissa 10 kertaa, eli yhteensä kävimme kehissä peräti 34 kertaa!

 Ella Thomas Anderssenin käsittelyssä

Alia päätti Jean-Marc Lagarden arvostelussa hieman kiipeillä!

Näyttely oli kokonaisuutena oikein mukava. Kissojen mielestä se oli kuitenkin totuttua selvästi raskaampi - Ella jaksoi näyttelyn ehkä parhaiten, vaikka siitäkin oli tietynlaista ärsyyntymistä havaittavissa välillä. Alia jaksoi lauantain ihan hyvin, vaikkakin lauantaina Alian mielestä hälyinen messuhalli oli varsin pelottava. Sunnuntaina Alia oli aamusta jo rennompi, mutta väsähti selvästi heti ensimmäisen kehän jälkeen selvästi ja sen jälkeen tuomarilla nähtiin hieman "aneemisen" oloinen kissanpentu, joka nukkui häkissään aina silloin kun ei ollut arvosteltavana. Alia nukkuikin käytännössä koko sunnuntaipäivän, ja siinä vaiheessa kun näyttelyä alettiin purkamaan, oli pentu herännyt taas virkeänä ja innoisaan ihmettelemässä näyttelytouhua. Harmi, ettei tuota virkeää Aliaa päästy juurikaan tuomarien pöydällä näkemään. :D

Ruska ja Alia nukkumassa 

Näyttelyssä oli paikalla sunnuntaina myös Alian isä, River, joka kävi nappaamassa viime kauden parhaan leikkaamattoman kissan palkinnon.

Alian isä River vastaanottamassa viime kauden parhaan leikkaamattoman kissan palkintoa

Ella ihmettelemässä messuhulinaa

Koska olin vihdoin myös Ellan rekisteröinyt Ticaan, niin Ella keräsi näyttelyssä myös hyvän määrän pisteitä titteleitä varten - nyt meillä onkin tittelin vahvistusta vajaa Grand Champion Alter! 

No, meillä oli siis mukava näyttelyviikonloppu, vaikkakin aika väsyttävä - niin kissojen kuin ihmistenkin mielestä. Mukava oli kuitenkin tavata myös blogituttuja ja lukijoita, kiitokset teille ketkä kävitte moikkaamassa! Tämä jäänee Ruskan viimeiseksi Tica-viikonlopuksi - tästä lähin FINTICAtin näyttelyitä meillä kiertää vain Ella, kuten aiemminkin. Ruskan kanssa keskitytään myöhemmin Fife-näyttelyihin.

Seuraava FINTICAtin näyttely järjestetään maaliskuussa Lohjalla. Me ainakin ollaan Ellan kanssa silloin taas ticailemassa, nähdäänkö me teidätkin? ;)