CFA Orimattila 11.10.

Sunnuntaina meillä oli Alian kanssa reissu Orimattilaan näyttelyyn. Jännää oli, sillä kyseessä oli Alian ensimmäinen näyttely ja meikäläisen ensimmäinen CFA-näyttely! Toisaalta TICA-näyttelyt taas on jo kovinkin tuttuja, ja CFA ei toisena amerikkalaisena ihan hirvittävästi siitä poikkea, etenkään pentuluokassa kisatessa. Aikuisissa ja kastraateissa mukaan tuleekin sitten hieman lisämaustetta. Pentuluokassa suurin ero verrattuna TICA-näyttelyihin oli se, että urokset ja naaraat kissasivat rodun parhaasta yhdessä, mutta värin parhaasta yms erikseen.

Alia oli kuitenkin tosiaan pentuluokassa, eihän pikkuisella ollut ikää kuin vasta pari päivää yli näyttelyn alaikärajan. Näyttelyssä oli mukana myös aivan ihastuttava, tässäkin blogissa paljon näkynyt, Alian velipoika Hemmo! Sisaruksista Alia oli tietysti se minikissa, Hemmon painosta ei ollut tarkkaa tietoa mutta kyllä poika ainakin jo parikiloinen oli - siinä missä Alia on vasta saavuttanut 1500 gramman rajan... Ylemmässä kuvassa Hemmo on vasemmalla ja Alia oikealla.

Hemmo näkee jotain hirveän hauskaa

Tämä CFA-näyttely oli aika pieni. Kissoja karkeasti pyöristettynä sata, niistä 28 pentuluokassa. Venäjänsinisiä oli paikalla viisi, niistä neljä pentuluokassa. Tuomareita oli kaksi, pariskunta. Tulisimme käymään tuomarin luona siis kaksi kertaa näyttelyn aikana, kerran kummallakin. Kaikki kehät olivat Allbreed-kehiä, eli rotuja ei jaettu karvanpituuden mukaan.

Alia oli näyttelyssä kuin vanha tekijä! Emonsa tavoin se viihtyi häkissä riippukeinussa makoillen ja huomiosta nauttien. Saimmekin naureskella pitkin päivää sille kuinka Alia vain leipoi ja leipoi tassuillaan saadessaan huomiota. Ja voi sitä valituksen määrää mikä odotti kun minä olin häipynyt häkin luota ja palasin myöhemmin takaisin! Myös tuomarihäkissä oli Alian mielestä inhottavaa olla yksin.

Miten meillä sitten meni? No, Alia ei näitä tuomareita ulkonäöllänsä hirveästi hurmannut, vaikka etenkin toinen tuomari olikin selvästi todella vaikean päätöksen edessä valitessaan parasta venäjänsinispennuista. Kumpikin tuomareista jätti kuitenkin Alian viimeiseksi venäjänsinispennuista. Alia oli kuitenkin venäjänsinisistä selvästi kaikista parhaiten näyttelyssä käytöksen puolesta, mihin olin erittäin tyytyväinen!

Hemmosta taas tuomarit tykkäsivät! Hemmo pääsi kumpaankin finaaliin, ollen kaikkien pentujen neljäs ja yhdeksäs. Hemmo pärjäsi siis loppujenlopuksi kaikista venäjänsinispennuista parhaiten! Näyttelykäytökseltään Hemmo taas ei päässyt ihan Alian tasolle, aika paljon sähinää lähti noinkin pienestä pennusta! Toinen tuomareista kuvailikin venäjänsinisiä "kissoiksi, joilla virtaa suonissa kuuma veri." Varmaan jokainen venäjänsinistä näyttelyissä käyttävä voi tuon allekirjoittaa...

Vielä pari kuvaa Hemmo-pojasta:

Sellainen näyttelypäivä tällä kertaa. Oli muuten ensimmäisiä kertoja, kun palaan näyttelystä ilman ainuttakaan ruusuketta (näin on tainnut käydä viimeksi esittelynäyttelyssä 2012...)!

No, mennäänkö me uudestaan CFA-näyttelyihin? Ei tuossa touhussa mitään vikaa ollut, mutta pahoin pelkään, ettei minulla ole "CFA-kissoja". Ruskahan on CFA-rekisteröity, mutta siitä ei kasvattajan arvion mukaan erityisemmin CFAssa tykätä. Ei tosin kuulema tykätä TICAssakaan, mutta ajattelin Ruskan silti viedä TICA-näyttelyyn ensi kuussa... :)

Ellan kanssa saatetaankin sitten joskus kyllä eksyä CFA-näyttelyynkin kokeilemaan. Siitä kun on, tuomarista riippuen, tykätty sekä FIFéssä että TICAssa, eikä kasvattajakaan uskaltanut sanoa juuta eikä jaata Ellan tyypistä CFA:ta ajatellen. Ajattelin ehkä ilmoittaa Ellankin ensi kuun TICA-näyttelyyn, ettei jouduta taaskaan ilman ruusukkeita palaamaan, on nimittäin semmoisia tuomareitakin paikalla joiden silmissä Ella on aikaisemmin ollut ihan kissan näköinen, ehkä se on sitä nytkin. ;)