Testissä Rafine Soupe -märkäruuat

Saimme yhteistyön merkeissä Faunattarelta testiin Animonda Rafine Soupe -märkäruokia, kuutta eri laatua. Totesin heti alkuun, että mielenkiintoista, tätä ei ollakaan koskaan kokeiltu vaikka nimi onkin tuttu. Animondan ruokiahan on meillä syötetty aiemminkin, aina satunnaisesti Animonda Carnya ja Ruskan tiineysaikana sekä pennuilla oli usein tarjolla Animonda Vom Feinsten -pateeta.

Minulla oli kuitenkin mielikuva, että kyseinen ruoka sisältää viljoja, joten päätimme testailla ruokaa pelkästään Onnin ja Ruskan voimin, sillä Ellan allergiaepäilyjen vuoksi pidän toistaiseksi viljat täysin pannassa sen kohdalta.

Yllätys olikin suuri, kun tutkiskellessani pussinkylkiä tarrassa, jossa oli ainesosaluettelon suomennos, luki pelkästään esimerkiksi vasikanlihavaihtoehdossa että "Koostumus: Lihaa (vasikkaa 8%), mineraaleja." Koska minulla oli mielikuva siitä, että näissä on kyllä sitä viljaa, niin lähdinkin hieman skeptisenä internet-sanakirjan avulla kääntämään noita pussinkyljen saksankielisiä tekstejä. Kuten uumoilinkin, pussin kyljessä oli virhe käännöksessä, vastaava toistui myös muissa pusseissa. Lähestyin asiasta Faunatarta ja heidän kauttaan asia etenee maahantuojan käsittelyyn. :)

Kuten tosiaan tavallista, tutkiskelen ruuasta ensiksi itse aina pussinkyljen - se vaikuttaa ostopäätökseen kaikista eniten omalla kohdallani. Vaikka pyrinkin ruokkimaan kissani aina erinomaisesti, laadukaimmalla mahdollisella, meillä ei juuri mikään ole täydellisessä pannassa - pienet määrät kasviksia, viljoja, jopa maitotuotteitakin menevät välillä meilläkin kissojen kuppiin erilaisten kissanruokien joukossa.

Suurimman myönnytyksen olen tehnyt juuri viljojen kohdalla - suurin osa kastikemärkäruuista sisältää viljoja, ja siinä missä kastikemärkäruuat ovat ainakin meillä se kaikkein maistuvin ruoka, niin niiden avulla on myös helpointa lisätä kissan juomista vettä ruuan joukkoon lisäten. Meillähän Ella vihaa kun teen tätä ja meillä menee oikeasti kupit nurin silloin kun lisäilen vettä ruuan joukkoon, mutta kastikemärkäruokien kanssa Ella sietää vesilisän aika hyvin. Oiva apu siis etenkin kesähelteillä.

Mutta miten nämä ruuat sitten maistuivat?

Erinomaisesti, sanoisin. Arvovaltainen maistelukaksikkomme nautiskeli ruokahetkistään innolla, ja kupit nuoltiinkin tavanomaista puhtaammiksi ruokailun jälkeen. Havaittavissa oli myös, että ainakin Onni tosiaan tykkäsi että kyseessä oli herkullisempi ateria kuin mitä normaalisti, sillä kokeilujen jälkeen kun vanha ruoka palasi kuppeihin, niin vaikka ruokaa löytyi jo kupista, sitä muutamaan kertaan koitettiin kysellä että mahtaisiko tarjolla olla sittenkin sitä jotain vielä parempaa. Onnihan tekee tätä tosiaan usein, että jos on edellisinä päivinä saanut jotain mielestään parempaa kuin mitä kupista jo löytyvä on, niin vähän yritetään pyytää ihmisiltä sitä herkkua mitä on aiemmin saatu. Ei se tyhmä ole joka pyytää, vai miten se meni? Onni taitaa tietääkin, että vaikka sille aterialle muutosta ei tapahdu, saattaa seuraavalla aterialla sitten helpommin olla jotain herkullisempaa...

Maistuvuudessa ei eri makujen välillä tuntunut olevan juurikaan vaihtelua, vaikka ihmissilmään ruuat erottuivatkin toisistaan selkeästi koostumukseltaan. Tämä olikin aika mielenkiintoista näin omistajan näkökulmasta, sillä lähes aina saman merkin eri makuvaihtoehdot eivät ulkonäöltään näin toisistaan tunnistettavissa ole.

Sadan gramman annospussi on monikissataloudessa suhteellisen epäkäytännöllinen pakkauskoko, ja meillä annospusseja syötetäänkin pääosin silloin kun ollaan näyttelyssä tai maksimissaan kahden kissan kanssa reissussa. Kun ruuan maistuvuus oli erittäin hyvä, niin voisin kuvitella tätä joskus päätyvän meidän ostoskoriimme vaikka näyttelyä varten, tai esimerkiksi kun Ellan kohdalla totutellaan pikkuhiljaa syömään vähän paremmin taas raakaa lihaa, sekoittaen sitä märkäruokaan (olettaen, ettei viljat olekaan Ellan allergiaoireilun syynä).

Onko teillä maisteltu koskaan näitä ruokia?