Näyttelyjännitystä

Täytyy myöntää, ettei minua ole jännittänyt kissanäyttely näin paljoa sitten niiden ensimmäisten Ellan näyttelykertojen vuonna 2010. 

Meidän tytöt on menossa näyttelyyn 11.6. Hyvinkäälle, eli reilun viikon päästä.

Miksikö minua sitten jännittää?

Ensimmäinen asia on se, että tämä on ensimmäinen näyttely, jossa en ole itse paikalla. En ole edes aamulla kotona lähettämässä kissoja matkaan. Vaikka kissat ovatkin menossa minulle tuttujen ihmisten kanssa näyttelyyn, niin jännittäähän tuo tosiaan että miten näille kissoille vieras ihminen tulee pärjäämään meidän tyttöjen kanssa. Okei, Ruskahan on varsin helppo näyttelyssäkin, siitä ei ole huolta. Ella taas... jännittävintä on ehkä sekin, että kissat tulevat olemaan ainakin semmoisen ihmisen vastuulla, josta Ella ei aiemmilla kerroilla ole tykännyt. Lainkaan, ja se näytti sen. Toivotaan, että nyt kun Ellan rakkain ihminen, minä, en ole kulmilla, Ella suhtautuisi häneen vähän suopeammin.

Toinen asia, joka jännittää (ja joka myös harmittaa siksi, etten itse pääse paikalle), on se, että kyseisessä näyttelyssä järjestetään venäjänsinisten ensimmäinen Breed BIS koko maailmassa. Väitän, ettei missään näyttelyssä aikaisemmin ole ollut edes tätä määrää venäjänsinisiä samassa näyttelyssä - peräti 55 ilmoitettua kissaa! Venäjänsiniset saavat siis tässä näyttelyssä lauantaina oman paneelinsa. On myös mielenkiintoista nähdä, miten venäjänsiniset on keksitty jakaa tuomareiden kesken. Yleensä kun on nimittäin saatu järjestettyä Breed BIS, on kyse ollut rodusta, jossa on useampia värejä/väriryhmiä. Tällöin kissat on ollut helppo jakaa eri tuomareiden kesken värin mukaan. Tavallisesti venäjänsiniset taas ovat poikkeuksetta kaikki samalla tuomarilla. Tästä on ilmeisesti myös jouduttu ihan Fifestä asti kysymään ohjeistusta.

Koska on selvä, että kilpailua tulee olemaan, ja paljon, olen erittäin tyytyväinen jo pelkkään sertiin, jos sellainen saadaan. Sekään ei tosin ole mikään oletusarvo, mutta siihen pidetään kotipuolessa peukut pystyssä. Venäjänsinisten kanssa kilpailu on myös tavallisesti todella tiukkaa, koska hurjan monessa asiassa väljän standardin vuoksi loppujenlopuksi merkitsee eniten tuomarin oma mielipide. Hyvä esimerkkihän on vaikka Ruskan menestyminen tänä keväänä - yhdessä näyttelyssä tuomari rakastui meidän rouvaan kovin, antoi sertin, valitsi sen värin parhaaksi, kutsui tuomarin parhaiden valintaan ja vielä nominoikin paneeliin. Ja kaikenlisäksi antoi äänensä Ruskalle paneelissakin. Kaikissa muissa tämän kevään näyttelyissä taas, jos Ruskalla on ollut kilpailija, se on Ruskan aina voittanut. Etenkään Ruskalle en siis odota edes sitä sertiä, koska olen lähes satavarma että sen luokassa on kilpailua sertistäkin, Ellan kohdalle asetan korkeampia toiveita sertin suhteen. Ruskanhan oli tarkoitus palata näyttelyareenoille vasta syksyllä veteraaniluokassa.

Joku saattaakin muistaa, että meiltä jäi Scandinavian winnerit välistä Ellan allergiaoireilujen takia. Kuten näistäkin kuvista huomaa, karva on kasvanut kaulaan takaisin varsin hyvin, pari laikkua löytyy josta huomaa että karva on siinä lyhyempää kuin muualla, mutta nopealla katsauksella se ei ole häiritsevää.

Ensi viikolla tulee olemaan kyllä pieni näyttelystressi kun joudun kissat pesemään ja kaiken näyttelyä varten valmistelemaan jo torstaina, ja sitten veljeni pakkaa lauantaiaamuna kissat bokseihin. Mitenköhän sekään tulee onnistumaan...