Ja niin se aika vain kulkee ohitse. Meidän pikkuneiti-Ella täytti tänään 10kk. Se on meidän elämäämme ollut ilostuttamassa täällä nyt jo yli 5 kuukautta! Nyt Ella on Fiféssäkin avoimessa luokassa, pentu- ja nuortenluokat ovat nyt takana tuon kissan kanssa.
Täällä tuntuu olo jo varsin keväiseltä; onhan sentään jo maaliskuu ja nollakelissä, tai jopa plussan puolella mennään päivisin. Nyt äsken näytti kyllä meidän mittari -3 astetta, mutta jos pistetään sen piikkiin että aurinko laskee ja tämä meidän asuntokin on kuudennessa kerroksessa joten nuo mittarin lukemat heittävät aina hiukan; ulos kun lähtee niin ei siellä olekaan niin kylmä kuin mittari antaa olettaa, tai kesällä vastavuoroisesti mittari näyttää viileämpää lukemaa kuin mitä maatasossa on.
Mutta kuitenkin tuolla on nyt jo varsin lämmintä verrattuna niihin pakkasiin, joita täälläkin muutama viikko sitten oli. Kohta sitä uskaltaa Ellan kanssa lähteä ulkoilemaankin. Onnin kanssa en vielä ulkoilemaan ryhdy, kun tuo leuka näyttää sen verran rajulta vielä.
Tosiaan tuossa leuassa on aknea, erittäin sitkeässä oli kyllä tuolla kissalla. Millään ei meinannut parantua, ainoastaan sen jälkeen leuka näytti aina viikon-pari hyvältä kun karvat leikattiin pois. Kun karva kasvoi takaisin (ja tuolla kissalla tuo karva kasvaakin ihanan nopeasti!) niin sama rumba alkoi taas...
Eipä siinä vielä kaikki, mutta sitten kun kissa rupesi kutisevaa leukaansa raapimaan. Leuassa on jo monta isoa rupea, joita tuo aina raapii ja ruvet irtoilevat. Tästä syystä ei Onnista ole oikein tullut kuvia otettua, tuon pienen kosmeettisen virheen myötä. :D
Nyt kuitenkin on taas parempaan päin, vaikka karvaa ei ollakaan enään leikattu ja nythän tuolla kollilla onkin taas ihan kohtuulliset leukakarvat. Tammikuun puolenvälin jälkeen on leukakarvat leikattu jo kolmeen kertaan, tuon karva kyllä kasvaa vain niin upean nopeasti takaisin. Hienosti poika antaa minun tuota leukaa hoitaa, vaikka varmasti jotkut siihen laitettavat aineet kirvelevätkin ja varsinkin kissan nenään aineiden voimakkaat hajut ottavat aika rajusti. Äitiäni tuo sen sijaan on aloittanut pakoilemaan noiden leuanhoitojen tähden; minulle tuo kissa antaa aina anteeksi nuo hoitotoimenpiteet, muiden kohdalla se muistaa ne pitkään.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti