Tuo kissahan on nyt puolen vuoden aikana laihtunut rajusti; painoa arviolta 600 g vähemmän kuin 5 kk sitten. Ei tuo välttämättä hirveältä määrältä kuulostaisi, jos kyseinen kissa ei olisi ollut jo hoikahkossa (tai vähintäänkin oikein sopivassa) kunnossa ennen laihtumista...
Ei ole siis mikään ihme, että tuolta kissalta on nyt lihaksetkin ruvenneet katoamaan. Lihotuskuuri alkaa nyt, hiukan neuvoton olen tuon suhteen kun tilanne tuntuu niin oudolta. Kuinka moni joutuu katselemaan kuinka leikattu kolli vain laihtuu? Taitaa leikatuilla olla yleisempi ongelma se lihominen, ja leikkaamattomilla tämä laihtuminen...
Pelottaa jos takana onkin joku sairaus tai muu suurempi syy kuin stressi etc. En halua nettisivuja selailemalla selvittää toistaiseksi mitkä sairaudet olisivat mahdollisia, sillä tavalla tuotan vain itselleni stressiä ja huolta. Jos tilannetta ei saada nyt kotikonstein muuttumaan, niin sitten eläinlääkäri saa luvan puuttua peliin ja tehdä ratkaisuja ja pohtia voiko taustalla olla jotain muuta.
Eihän sitä tuosta kissasta näe suoraan, mutta vaaka ja käsituntuma kuitenkin kertovat muuta. Käsituntuma ainakin lihasten osalta. Jos saadaan lisää painoa peliin, niin uskallan ehkä lihaksiakin treenata tuolle kissalle takaisin normaaliin tapaan.
Nyt meillä ryhdytään pääasiassa ruokinnan avulla lihoittamaan, tuntuu väärältä vähentää liikuntaa. Liikkumista tosin ei ainakaan lisätä, se on selvä. Ajattelin ensihätään käydä ostamassa tuolle kissalle jotain penturaksuja, joista pitäisi hirveästi. Vertaan esimerkiksi tätä ruokintaa tiineen emon ruokintaan, tosin vielä suuremmassa mittakaavassa jos mahdollista. Tosin paremmaksi näkisin vain muuttaa kulutus pienemmäksi kuin saanti, mutta sitä varten joudun enemmän pohtimaan ja päätöksiä tekemään, joten ensihätään näin. Aloitin myös Nutri Plus Cat-valmisteen antamisen, kun sitä sopivasti löytyi ensiapulaukusta. :)
Tuo kissa on periaatteessa tuollainen "viiden kilon kolli", mutta painoa löytyy siis tällä hetkellä 4,2 kg...
Välillä tulee olo, että olen epäonnistunut kissanpitämisessä totaalisesti. Liian paljon ongelmia osuu tielle, niin niistä rupeaa syyttämään pikkuhiljaa itseänsä. Tässä rupeaa pohtimaan, pitäisikö se kissaharrastus mielummin jättää niille jotka onnistuvat ongelmat välttämään...
Voi Keltsu, älä syytä itseäsi :( Aina niitä huonoja jaksoja voi sattua jokaiselle. Minäkin olen monet kerrat miettinyt, miksen älynnyt Fabun alkanutta sydänvikaa, tai miksi pikkuiset sairastuivat jouluna (Esterin kasvu junnasi joulu-helmikuussa paikoillaan, kun veljet vetivät hyvää tulosta, vaikutti pikkutyttöön niin paljon..), aina miksi ja miksi, mitä teen väärin. Mutta ei kaikkea voi ennakoida, eikä kaikelle mahda mitään. Eikä itseä pidä syyttää, tai pää hajoaa. Fabu oli ensimmäinen kissani, enkä todellakaan osannut kaikkea. Silti koetin eteenpäin mennä, eihän sitä koskaan opi ellei yritä. Älä lannistu!
VastaaPoistaJos näyttää siltä, niin ei kai se tutkiminen haittaakaan tee. Tuo Nutri-plussa on hyvää tavaraa, meilläkin on sitä käytetty :)
Elina, minulla vain tuntuu osuneen kohdalle aivan liian paljon ongelmia tuon ensimmäisen oman kissan kanssa. Tosin, kun enemmän ajattelee niin eihän nämä ongelmat ole edes kovin pahoja. Kai sitä täytyy vain toivoa, ettei samoja ongelmia osu ainakaan Ellan, tai muiden mahdollisten myöhempien kissojen kanssa.
VastaaPoistaNyt peukut pystyyn että Onnin tilanne paranisi täällä. Muu perhehän ei ole lainkaan huolissaan tuosta kissasta, ellen itse huolehtisi nyt tästä niin saisi jatkaa samalla tyylillä millä on aikaisemminkin menty. Eivät ole kuulema huomanneet laihtumistakaan ollenkaan, noh, eivätpä huomanneet/tajunneet Onnin akneakaan; siinä vaiheessa vasta tajusivat tuonkin vakavuuden kuin leuka meni nopeasti haavalle ja ruvelle... ;/
Noh, kyllä meillä tästä tilanteesta noustaan!
"Välillä tulee olo, että olen epäonnistunut kissanpitämisessä totaalisesti. Liian paljon ongelmia osuu tielle, niin niistä rupeaa syyttämään pikkuhiljaa itseänsä. Tässä rupeaa pohtimaan, pitäisikö se kissaharrastus mielummin jättää niille jotka onnistuvat ongelmat välttämään... "
VastaaPoistaMeikä uskoo, että kaikilla on joskus tämä ihan sama fiilis. Ainakin minulla vähän väliä! Se on aina karmea juttu ja kissa kuolemaisillaan, kun pissi tulee väärään paikkaan tai kun maha on mennyt kuralle jne. Sitten kun niitä oikeasti myöhemmin miettii, niin eiväthän nuo ole mistään kotoisin, kun vertaa ongelmia, joita oikeasti voisi olla!
Tuo 600g kuulostaa kyllä hurjalle, mutta uskoisin, että tilanne tasoittuu lisäruuan ja ajan myötä. Meillä meni kissan kotiutumiseen tosiaan puoli vuotta ja Onnin ja Ellan ystävyyden kehkeytymiseen voi mennä kauemmin. Edelleen Mortin vessakäyttäytymishäiriöt tuntuvat johtuvan pelkästä mustasukkaisuudesta, kun "koiraa paijjataan enemmän".
Ihan varmasti te tästäkin selviätte ja kohta Onni on taas hieno lihaskimpale! :)
Manti, tosiaan kun ajattelee, voisi niitä _paljon_ pahempiakin ongelmia olla, nämä minun kohtaamani ongelmat kun sentään ovat yleensä väliaikaisia ja niihin löytyy ratkaisu. :)
VastaaPoistaOnni on nyt saanut ilokseni yli 300g lisää painoa, kun viimeksi sen punnitsin! :D Nutriplus-geeliä voin varmaan tuosta tilanteesta nyt kiittää.