Tällä viikolla kissat ovat saaneet vähemmän huomiota kuin normaalisti. Oikeastaan ovat rapsutuksia jne saaneet vain ja ainoastaan silloin kun ovat itse sitä tulleet syliin asti hakemaan.
Syynähän tähän on nyt se, että minä joka yleensä noiden kissojen tarpeista huolehdin yms, puuhaan niiden kanssa, onnistuin maanantaina rikkomaan polveni tavallista pahemmin. Kepeillähän sitä tällä hetkellä kuljetaan, ja pääosin päivät täytyy levätä pitäen jalkaa ylhäällä.
Nyt keppien kanssa on huomannut, kuinka paljon oikeasti se että on kunnossa helpottaa elämää. Asioiden kantaminen vaikeaa/mahdotonta keppien kanssa, pienikin matka tuntuu loputtoman pitkältä kävellä kepeillä, tuntuu kuin elämä olisi hidastunut. Koulumatka, joka normaalisti on lyhyt matka kun pystyy kiireessä vaikka juosta; tuntuu nyt ylitsepääsemättömän pitkältä. Keskiviikkoaamuna kun menin kepeillä kouluun, tuli puolessavälissä mieleen pitäisikö vain luovuttaa ja kääntyä takaisin. Noh, ne jotka minut tuntevat hyvin tietävät, että minä tuollaiset ajatukset hautaan välittömästi ja jatkan loppuun saakka. Nyt sen kyllä huomaa käsissä. x)
Enhän minä pysty kovin helposti noita kissoja ruokkimaan, hiekkalaatikon siivoaminen mahdotonta. Muu perhe yrittää huolehtia noista asioista kaiken muun lisäksi.
Ellallahan on ensimmäinen kunnon (=näkyvä) kiima nyt. Voi toista, kun pitää koko ajan kiehnätä lattialla ja mouruta. Täytyy noiden keppien kanssa varoa tuota kissaa, kun se ei tajua väistää kun tulen kompuroiden. :D
Hiukan harmittaa tämän polven tilanne nyt, näyttää siltä että Rurokkiin mennään sitten keppien kanssa. Onneksi äitini lupasi tulla kantamaan kissan sekä tavarat näyttelypaikalle ja sieltä pois... uskon että Ellan omistaja myös Ellan suostuu esittämään tällä kertaa.
Mutta kyllä tästä selvitään; toivotaan vain että tämä noilla nesteenpoistolääkkeillä yms kuntoon hoituisi, jotta kissahommatkin onnistuisivat paremmin. Jos ei muutu parempaan päin, niin ensi viikolla saattaisi olla tuon polven kuvaaminen edessä. Täytyy toivoa ettei tuolla polvessa ole mitään luunsirpaleita yms, vaan tuo turvotus laskisi ja pääsisin elämään taas normaalia elämää.
Oivoivoivoi! Kylläpäs on sattunut ikävästi. :( Paranemista sulle, toivottavasti saat kintun kuntoon.
VastaaPoistaMilloinkas Ellalla nyt tiedossa sitten treffit, jos nyt on näyttänyt kiimaa?
Siitä on tarkoitus jutella Ellan omistajan kanssa sunnuntaina. Saattaa riippua tuosta Ellan kiimakierrostakin, milloin niiden treffien ajankohta olisi, ja kiimakierrostahan on toistaiseksi vaikea sanoa mitään. Mutta viimeistään alkusyksystähän noiden treffien aika olisi. :)
VastaaPoistaParanehan pian! :)
VastaaPoistaKeppien kanssa on kyllä melko keljua kävellä.. Itsellä meni jalka syksyllä -06 ja sitä leikeltiin keväällä -07, siinä välissä kävelin pitkäänkin keppien kanssa. Kenkkua se on, toivottavasti lääkitys auttaa pian sulla!