Ellan oma tuoli

Kun äitini oli outona heräteostoksena raahannut kotiimme pikkuisen puutuolin, jonka istuin oli jonkinlaista narua, nauroin. Mihin tuollaista turhaa kapistusta tarvittaisiin? Enpä mieti sitä enää, sillä sille löytyi yllättäen käyttäjä.

Tämä pieni tuoli on Ellan oma tuoli.

Ellan omalla tuolilla voi istua ja katsella ympärilleen, se on hyvä paikka siihen.

Ellan omalla tuolilla voi myös leikkiä, vaikka sitten siinä istuessaan omalla hännällään, kuten neiti kuvassa tekee. Siihen voi myös rapsuttaa kynsiänsä, jos siltä tuntuu.

Mutta paras tapa käyttää Ellan omaa tuolia on tarkkailla siitä ympäristöään. Ellan oma tuoli on myös Ellan oma turvapaikka, jonne voi juosta pakoon jos Onni kiusaa ja jahtaa. Ellan omassa tuolissa istuen onkin sitten hyvä Onnille sähistä, että "mene pois, tämä on mun oma turvapaikka, jätä mut rauhaan, en halua leikkiä."

Sellainen on Ellan oma tuoli.

Onnillakin on kyllä oma tuoli. Tai kaksikin, samanlaisia keskenään. Onni tosin lainaa tuolejansa niin ihmisille kuin kissakavereillekin, hyvähän se on lainata kun niitä on kaksikin ja ne ovat ihan normaalia kokoa. Voi vaikka kissakaverin kanssa nukkua vierekkäin, kumpikin omassa tuolissaan.

Ellan ei tuoliaan tarvitse kenenkään kanssa jakaa, sillä Ellan tuoli ei (Ellan onneksi) kiinnosta ketään muuta. Onhan se Ellan ikioma!

Onko muilla kissoilla omia tuoleja, ihmis- tai kissakoossa?

Käykäähän muuten kurkkaamassa Kuin Kissa Kermakupilla -blogin arvonta!