Tänään pennut täyttävät 11 viikkoa! Kuinka aika meneekään nopeasti... Ovat pennut nyt alkaneet jutella aikaisempaa enempi. Kaikilla tuntuu olevan oikein kaunis ääni, pojan kanssa tikkausreissulla tosin totesin että ainakin sillä ääntä myös riittää ihan tarpeeksi, metroon kun mentiin niin kuulosti nimittäin siltä että minulla olisi aika paljon suurempikin kissa boksissa... =^-^=
Nyt ensimmäisen adventin kunniaksi sytytin meillä kynttilän, joka minun onkin tarkoitus esitellä. Nimittäin, ostin sen eritoten meidän pienen Mitsan muistokynttiläksi.
Oikeanlaista kynttilää etsiessäni, ehtona oli titetysti, että sen pitää olla vihreä. Mahdolllisimman lähellä Ellan silmien väriä, tottakai. Stockmannilla silmiini osuikin sitten tuo pieni lasikynttilä. Se sitten lähti mukaan.
Mitsa, minun elämässäni 13 päivää - eli todellakin pienen hetken - elänyt pikkuruinen kissanpentu. Miksi halusin sille muistokynttilän? Tuo pentu opetti minulle paljon siitä kuinka elämässä pitää taistella ja kuinka joidenkin kohdalla kovasta taistelusta huolimatta jokin ylempi taho päättää kuka on tarpeeksi vahva ja kuka ei. Kuinka elämä kohtelee joitain väärin, vaikka he taistelisivat muita hanakammin.
Kohtalon ivaa ehkä sekin, kun tämän kappaleen joka liittyy mielessäni vahvasti varsinkin Mitsaan, tehnyt yhtye lopetti vain kolme päivää ennen Mitsan menehtymistä. Tuo kappalehan oli ensimmäinen, jonka kuulin tuon keisarinleikkauksen jälkeen, autossa matkalla kohti kotia ja aloittaessamme sitä kamppailua mikä meillä pentujen kanssa oli.
Mutta tosiaan, tuo kynttilä on aina tarkoitus sytyttää hetkeksi etenkin silloin, kun on jokin pentueeseen liittyvä tapahtuma: emon ja isän syntymäpäivät, pentueen syntymäpäivät, pentujen/emon/isän hienot menestymiset näyttelyissä tms... kaikki mikä liittyy meidän pentueeseen ja sitä kautta Mitsaan.
Pennut ovat meillä enään vajaat kolme viikkoa. Voih.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti