Näyttelyjännitystä

Täytyy myöntää, ettei minua ole jännittänyt kissanäyttely näin paljoa sitten niiden ensimmäisten Ellan näyttelykertojen vuonna 2010. 

Meidän tytöt on menossa näyttelyyn 11.6. Hyvinkäälle, eli reilun viikon päästä.

Miksikö minua sitten jännittää?

Ensimmäinen asia on se, että tämä on ensimmäinen näyttely, jossa en ole itse paikalla. En ole edes aamulla kotona lähettämässä kissoja matkaan. Vaikka kissat ovatkin menossa minulle tuttujen ihmisten kanssa näyttelyyn, niin jännittäähän tuo tosiaan että miten näille kissoille vieras ihminen tulee pärjäämään meidän tyttöjen kanssa. Okei, Ruskahan on varsin helppo näyttelyssäkin, siitä ei ole huolta. Ella taas... jännittävintä on ehkä sekin, että kissat tulevat olemaan ainakin semmoisen ihmisen vastuulla, josta Ella ei aiemmilla kerroilla ole tykännyt. Lainkaan, ja se näytti sen. Toivotaan, että nyt kun Ellan rakkain ihminen, minä, en ole kulmilla, Ella suhtautuisi häneen vähän suopeammin.

Toinen asia, joka jännittää (ja joka myös harmittaa siksi, etten itse pääse paikalle), on se, että kyseisessä näyttelyssä järjestetään venäjänsinisten ensimmäinen Breed BIS koko maailmassa. Väitän, ettei missään näyttelyssä aikaisemmin ole ollut edes tätä määrää venäjänsinisiä samassa näyttelyssä - peräti 55 ilmoitettua kissaa! Venäjänsiniset saavat siis tässä näyttelyssä lauantaina oman paneelinsa. On myös mielenkiintoista nähdä, miten venäjänsiniset on keksitty jakaa tuomareiden kesken. Yleensä kun on nimittäin saatu järjestettyä Breed BIS, on kyse ollut rodusta, jossa on useampia värejä/väriryhmiä. Tällöin kissat on ollut helppo jakaa eri tuomareiden kesken värin mukaan. Tavallisesti venäjänsiniset taas ovat poikkeuksetta kaikki samalla tuomarilla. Tästä on ilmeisesti myös jouduttu ihan Fifestä asti kysymään ohjeistusta.

Koska on selvä, että kilpailua tulee olemaan, ja paljon, olen erittäin tyytyväinen jo pelkkään sertiin, jos sellainen saadaan. Sekään ei tosin ole mikään oletusarvo, mutta siihen pidetään kotipuolessa peukut pystyssä. Venäjänsinisten kanssa kilpailu on myös tavallisesti todella tiukkaa, koska hurjan monessa asiassa väljän standardin vuoksi loppujenlopuksi merkitsee eniten tuomarin oma mielipide. Hyvä esimerkkihän on vaikka Ruskan menestyminen tänä keväänä - yhdessä näyttelyssä tuomari rakastui meidän rouvaan kovin, antoi sertin, valitsi sen värin parhaaksi, kutsui tuomarin parhaiden valintaan ja vielä nominoikin paneeliin. Ja kaikenlisäksi antoi äänensä Ruskalle paneelissakin. Kaikissa muissa tämän kevään näyttelyissä taas, jos Ruskalla on ollut kilpailija, se on Ruskan aina voittanut. Etenkään Ruskalle en siis odota edes sitä sertiä, koska olen lähes satavarma että sen luokassa on kilpailua sertistäkin, Ellan kohdalle asetan korkeampia toiveita sertin suhteen. Ruskanhan oli tarkoitus palata näyttelyareenoille vasta syksyllä veteraaniluokassa.

Joku saattaakin muistaa, että meiltä jäi Scandinavian winnerit välistä Ellan allergiaoireilujen takia. Kuten näistäkin kuvista huomaa, karva on kasvanut kaulaan takaisin varsin hyvin, pari laikkua löytyy josta huomaa että karva on siinä lyhyempää kuin muualla, mutta nopealla katsauksella se ei ole häiritsevää.

Ensi viikolla tulee olemaan kyllä pieni näyttelystressi kun joudun kissat pesemään ja kaiken näyttelyä varten valmistelemaan jo torstaina, ja sitten veljeni pakkaa lauantaiaamuna kissat bokseihin. Mitenköhän sekään tulee onnistumaan...

Testissä Rafine Soupe -märkäruuat

Saimme yhteistyön merkeissä Faunattarelta testiin Animonda Rafine Soupe -märkäruokia, kuutta eri laatua. Totesin heti alkuun, että mielenkiintoista, tätä ei ollakaan koskaan kokeiltu vaikka nimi onkin tuttu. Animondan ruokiahan on meillä syötetty aiemminkin, aina satunnaisesti Animonda Carnya ja Ruskan tiineysaikana sekä pennuilla oli usein tarjolla Animonda Vom Feinsten -pateeta.

Minulla oli kuitenkin mielikuva, että kyseinen ruoka sisältää viljoja, joten päätimme testailla ruokaa pelkästään Onnin ja Ruskan voimin, sillä Ellan allergiaepäilyjen vuoksi pidän toistaiseksi viljat täysin pannassa sen kohdalta.

Yllätys olikin suuri, kun tutkiskellessani pussinkylkiä tarrassa, jossa oli ainesosaluettelon suomennos, luki pelkästään esimerkiksi vasikanlihavaihtoehdossa että "Koostumus: Lihaa (vasikkaa 8%), mineraaleja." Koska minulla oli mielikuva siitä, että näissä on kyllä sitä viljaa, niin lähdinkin hieman skeptisenä internet-sanakirjan avulla kääntämään noita pussinkyljen saksankielisiä tekstejä. Kuten uumoilinkin, pussin kyljessä oli virhe käännöksessä, vastaava toistui myös muissa pusseissa. Lähestyin asiasta Faunatarta ja heidän kauttaan asia etenee maahantuojan käsittelyyn. :)

Kuten tosiaan tavallista, tutkiskelen ruuasta ensiksi itse aina pussinkyljen - se vaikuttaa ostopäätökseen kaikista eniten omalla kohdallani. Vaikka pyrinkin ruokkimaan kissani aina erinomaisesti, laadukaimmalla mahdollisella, meillä ei juuri mikään ole täydellisessä pannassa - pienet määrät kasviksia, viljoja, jopa maitotuotteitakin menevät välillä meilläkin kissojen kuppiin erilaisten kissanruokien joukossa.

Suurimman myönnytyksen olen tehnyt juuri viljojen kohdalla - suurin osa kastikemärkäruuista sisältää viljoja, ja siinä missä kastikemärkäruuat ovat ainakin meillä se kaikkein maistuvin ruoka, niin niiden avulla on myös helpointa lisätä kissan juomista vettä ruuan joukkoon lisäten. Meillähän Ella vihaa kun teen tätä ja meillä menee oikeasti kupit nurin silloin kun lisäilen vettä ruuan joukkoon, mutta kastikemärkäruokien kanssa Ella sietää vesilisän aika hyvin. Oiva apu siis etenkin kesähelteillä.

Mutta miten nämä ruuat sitten maistuivat?

Erinomaisesti, sanoisin. Arvovaltainen maistelukaksikkomme nautiskeli ruokahetkistään innolla, ja kupit nuoltiinkin tavanomaista puhtaammiksi ruokailun jälkeen. Havaittavissa oli myös, että ainakin Onni tosiaan tykkäsi että kyseessä oli herkullisempi ateria kuin mitä normaalisti, sillä kokeilujen jälkeen kun vanha ruoka palasi kuppeihin, niin vaikka ruokaa löytyi jo kupista, sitä muutamaan kertaan koitettiin kysellä että mahtaisiko tarjolla olla sittenkin sitä jotain vielä parempaa. Onnihan tekee tätä tosiaan usein, että jos on edellisinä päivinä saanut jotain mielestään parempaa kuin mitä kupista jo löytyvä on, niin vähän yritetään pyytää ihmisiltä sitä herkkua mitä on aiemmin saatu. Ei se tyhmä ole joka pyytää, vai miten se meni? Onni taitaa tietääkin, että vaikka sille aterialle muutosta ei tapahdu, saattaa seuraavalla aterialla sitten helpommin olla jotain herkullisempaa...

Maistuvuudessa ei eri makujen välillä tuntunut olevan juurikaan vaihtelua, vaikka ihmissilmään ruuat erottuivatkin toisistaan selkeästi koostumukseltaan. Tämä olikin aika mielenkiintoista näin omistajan näkökulmasta, sillä lähes aina saman merkin eri makuvaihtoehdot eivät ulkonäöltään näin toisistaan tunnistettavissa ole.

Sadan gramman annospussi on monikissataloudessa suhteellisen epäkäytännöllinen pakkauskoko, ja meillä annospusseja syötetäänkin pääosin silloin kun ollaan näyttelyssä tai maksimissaan kahden kissan kanssa reissussa. Kun ruuan maistuvuus oli erittäin hyvä, niin voisin kuvitella tätä joskus päätyvän meidän ostoskoriimme vaikka näyttelyä varten, tai esimerkiksi kun Ellan kohdalla totutellaan pikkuhiljaa syömään vähän paremmin taas raakaa lihaa, sekoittaen sitä märkäruokaan (olettaen, ettei viljat olekaan Ellan allergiaoireilun syynä).

Onko teillä maisteltu koskaan näitä ruokia?

Onnea Onni 8v!

Tänään meillä vietellään taas synttäreitä - nimittäin Onnin 8-vuotissynttäreitä. Meidän kissakolmikon seniori ikääntyi taas vuoden siis.

Uutta synttärikuvaa ei tänä vuonna Onnista saatu, sillä kissojen emäntä rikkoi fillaroidessaan jalkansa ja Onni on kissoista se, joka karttaa kyynärsauvoilla kävelevää ja ortoosi jalassa linkuttavaa emäntäänsä, pysyen aina turvallisen vähintään parin metrin välimatkan päässä, ihan vain varmuuden vuoksi. Kyllä se siitä, Onni on elämänsä aikana nähnyt emäntänsä nyt yhteensä kolme kertaa ortoosi jalassa ja laskujeni mukaan lähes 20 viikkoa kyynärsauvojenkin kanssa. Tytöt eivät emäntää arkaile myöskään tässä vaiheessa, mutta Onni on ollut aina hieman "villimpi sielu", joka tykkää muutenkin leikkiä hieman vaikeampaa ja etäisempää luonnetta.

Alkukuusta muuten myös kissakolmikon kuopus, Ella, vietti myös synttäreitään. Täyttäen 6 vuotta, sitä ei muistettu täällä blogin puolella kertoakaan.