Paikalla ei ollut hirveän paljon kissoja. Laskujeni mukaan n. neljäkymmentä. No, eipähän paikka ollut tupaten täynnä! Kiitettävästi rotuja oli kuitenkin saatu kasaan, siitäkin huolimatta että tuosta neljästäkymmenestä kissasta varmaan 15 oli manxeja/cymricejä. Oli sfinx, la perm, selkirk rex, cornish rexejä, devon rex, neva masqueradeja, siperian kissoja, norjalaisia metsäkissoja, siamilainen, brittiläinen lyhyt- ja pitkäkarva, ragdolleja, pyhä birma, abessinialainen, kotikissoja,... ja sitten tietysti meidän venäjänsinistytöt. Paljon ihan yleisiäkin rotuja jäi toki puuttumaan (enkä varmaan ihan kaikkia paikalla olleita rotuja muistanut mainita...), mutta sitä en ihmettele kun oli kyseessä ystävänpäivä ja Jyväskylässä KES-KISsin näyttely, joka houkuttaa kissanäyttelyporukkaa näin etelästäkin...
Me olimme kissojen kanssa heti eläinlääkäärintarkastuksen alkaessa näyttelypaikalla, hyvissä ajoin siis. Kaikki kissat saivat mukaansa kassin jossa oli aikamoinen kasa kuivaruoka- ja herkkunäytteitä, sekä Primacatin 2015 vuoden seinäkalenteri. Tässä kuvassa yhden pussin ruokanäytteet... Ihan mukava kasa, meillä kun nämä menevät mainiosti temppuilunameina niin tämmöiset näytteet ovat tervetulleita.
Häkin sisustuksessa pääsimme tällä kertaa helpolla. Koska kaikilla piti olla omat näyttelyhäkit, otettiin meillä käyttöön meidän uudenkarhea tuplahäkki. Tätä ei olla edes blogin puolella vielä esitelty, vaikka on pitänyt... No, se voidaan korjata jälkeenpäin. ;)
Tällä kertaa pyrin siihen, että minulla on mahdollisimman vähän tavaraa mukana. Yleensä kun varaudun näyttelyssä suurinpiirtein kaikkeen ja mukana oleva tavaramäärä on ihan mahdoton... Vähemmälläkin pärjää. Tällä kertaa oli oikeastaan pakkokin vähentää tavaramäärää, kun en lähtiessä tiennyt tulenko kissojen kanssa takaisin bussilla vai autolla. Tältä meidän häkit näyttivät siis tällä kertaa, eivät oikein sovi meidän normaaliin täysin viimeisteltyyn näyttelytyyliin... ;) Ellan puolelle viritin huivini itseasiassa Ellalle suojaksi, kun se ei näyttelyssä viihdy jatkuvasti esillä. Suurimman osan ajasta Ella olikin kaivautuneena häkin alusen alle. Välillä sitten temppuiltiin Ellan kanssa.
Ruska sen sijaan nautti häkissä ollessaan huomiosta. Riippukeinu oli hyvä valinta Ruskan puolelle, sillä siinä Ruska viihtyi hyvin yleisöä ihastuttamassa. Pidin etenkin Ruskan häkkiä auki suuren osan ajasta, sillä Ruska oli häkissään rauhassa eikä juuri sieltä pois yrittänyt. Välillä se olisi tahtonut Ellan puolelle kun yksin häkissä oli niin tylsää, mutta Ella ei etenkään näyttelyssä siedä toisia kissoja ihollansa. Ruskan rauhallinen ja suloinen olemus kuitenkin kiinnosti yleisöä melkoisesti, aika moneen kertaan yllätyttiin Ruskan iästä - se kun ei pienestä koosta huolimatta hirveän nuori ole enää.
Ellakin ihastutti yleisöä välillä - temppuillen. Houkuttelin Ellan välillä esille ja temppuilimme. Ihan perus tassunantoa ja "femmaa", välillä myös Ellan lempparitemppua kahden tassun vilkutusta orava-asennossa... Ella keskittyy temppuilemiseen näyttelyssäkin uskomattoman hyvin! Jo pelkkä tassunanto ilahduttaa aina näyttely-yleisöä: moni ei ole koskaan ajatellutkaan että kissalle voisi opettaa temppuja. Osa tosin niputtaa temppuilun sen alle että kyseessä on "hieno rotukissa" - äärettömän fiksu ja nopea oppimaanhan tuo kyllä on (joten siksi oivallinen temppukissa), mutta tosiasiassa kotikissakin oppii temppuja kun sitä osaa motivoida ja jaksaa opettaa, eli rodustahan se ei lopulta ole kiinni.
Näyttelypäivän aikana oli kaksi rotuesittelyä, jossa rodut kutsuttiin lavalle yksi kerrallaan ja kissatuomari Kristiina Rautio kertoi roduista yleisölle. Ensimmäisen kerran nappasin kummatkin kissat kainalooni ja lavalla laitoin Ruskan pöydälle ja yritin pitää Ellaa sylissä. Eihän siitä hirveästi mitään tullut kun Ruska käyskenteli uteliaana pöydällä ja pääsi kerran jopa hyppäämään siitä pois. ;) Venäjänsinisestä muistettiin mainita ettei se ole näyttelyssä luonteen puolesta eduksensa varautuneisuuden takia (parhaan kuvan rodusta saa kotioloissa) - josta tosin Ruskan kohdalta todettiin että kyseinen yksilö ei siltä osin ole rodunomainen kun oli pöydälläkin niin nätisti ja rauhassa. Se onkin aika mainio näyttelyluonne, etenkin venäjänsiniseksi! Toisella kertaa en viitsinyt kiusata Ellaa enää enempää (vaikkei se ollutkaan koko päivänä sähissyt kuin Ruskalle, mikä on poikkeuksellista), joten otin vain Ruskan lavalle. Näistä esittelyistä ei valitettavasti ole kuvamateriaalia, sillä tällä kertaa minulla ei ollut mukana "kuvausassistenttia" joka olisi meitä voinut lavalla kuvata.
Näyttelyn yleisö sai päivän aikana äänestää suosikkikissojansa. Yhtä hännätöntä ja yhtä hännällistä. Ruska hurmasi yleisön, ja se äänestettiin yleisön suosikki hännälliseksi kissaksi! Smaragdisilmistä oli varmasti apua tämän palkinnon voittamisessa, unohtamatta tietenkään hurmaavaa luonnetta!
Ruska sai palkinnoksi ylläolevan diplomin, 2kg Josera-kissanruokaa (jonka lahjoitin poikaystäväni kissalle), Kissaliiton Kunniapalkinto-ruusukkeen ja pokaalin. Meillä ei olekaan ennestään Ruskan voittamia ruusukkeita, eikä Ellakaan ole aiemmin saanut pokaaleita, joten etenkin pokaali on hauska juttu! Tosin, en vielä tiedä mihin sen laittaa sitten esille... Aika näyttävällä ruusukkeella Ruska avasi ruusuketilinsä (ruusukkeita Ruskakin on kuitenkin taitanut ennenkin voittaa, mutta silloin asui tietysti vielä kasvattajalla joten niitä ei meillä ole)! Kotona otettiin sitten ihan nopeasti hutaisemalla palkintokuvakin...
Että sellaista meille esittelynäyttelyyn, pahoittelen suppeaa kuvamateriaalia, eipä tullut juuri kuvailtua kun puuhasin kissojen kanssa ja esittelin kissoja yleisölle... :)
Meillä on nyt saatu vihdoin ensimmäiset kissaseinän hyllyt seinälle! Palkintokuvissakin näkyy vielä päällystämätön hylly (väärällä kohdallakin vielä), kissaseinäprojektista lisää myöhemmin!
Onnea Ruskalle, kävipä hienosti! Varmaan ansaittu voitto. Nuo smaragdisilmät kyllä hurmaavat. Mielenkiintoista tuo temppujuttu. Oletko ihan itse opettanut kissoja vai oletko ensin ollut itse opetettavana opettamaan kissoja?
VastaaPoistaIhan itse olen kissoille temppuja opettanut, Onnin kanssa ensimmäisen kerran vuosia sitten harjoiteltiin temppuja, alkuun ihan vain istumista, "femmaa", käden yli hyppäämistä ymv. Onnin oppimista tarkkaillessa olen sitten huomioinut sitä miten Onni on oppinut temppunsa parhaiten, ja koittanut keksiä mitä teen silloin oikein kun kissa oppii jonkun tempun tehokkaasti. Hyvin nopeasti tajusin nimittäin että esim käsimerkkejä nuo kissat lukevat paljon paremmin kuin kuuntelevat käskysanoja, joten Ellalle opetankin temput ainoastaan käsimerkein. Ellan kanssa taas olen havainnut sen että kissa oppii parhaiten tempun kun sitä ei yritä turhaan ohjailla haluttuun liikkeeseen vaan miettii että missä tekemisessä kissa normaalisti tekee kyseisen liikkeen (esim kieriminen) ja vahvistamalla sitten vaikka sitä kierimistä kyseisen tekemisen aikana. Esimerkiksi kierimisen opetteluun meillä tosiaan meni Ellan kanssa vain pari päivää, kun tajusin että Ella kierii välillä kun leikitän sitä sängyllä laserilla/huiskalla. Palkitsin sitä siis aina siitä kierimisestä, kissa tajusi nopeasti että kierimisestä saa herkun, jolloin se alkoi sitä tarjoamaan minulle palkan toivossa. Tällöin aloin sitten käyttämään tiettyä käsimerkkiä käskynä, ja kohta meillä olikin valmis temppu. :) Periaate siis samanlainen kuin koirankin opettamisessa, mutta omistajalta vaaditaan enemmän hermoja ja kekseliäisyyttä. ;)
PoistaHieno pokaali, upeaa! Minäkin olen huomannut että kyläilijät ihmettelevät kun teen temppuja. Eihän se ole vaikeaa. Vaikeutta tuottaa se että hoksaa mitä emäntä tahtoo. - Pepsi
VastaaPoistaTotta, se onkin vaikeaa välillä kissalle tajuta mitä ihminen tahtoo; ihminen kun ei aina esitä toivettaan tarpeeksi selkeästi!
PoistaTeillä on kaikesta päätellen ollut oikein hyvä päivä! Huolimatta siitä, että joskus on hyvä saada omaa rauhaa ja miettimistuokio :)
VastaaPoistaTotta tosiaan oli mukava päivä! :)
PoistaNiin, ja onnittelut suosikkikissa tittelistä! Aikamoinen hurmaaja kyseessä on :)
VastaaPoistaTosi hieno ruusuke ja pokaali, onnea voitosta! :) Ruska kuulostaa viihtyvän kovasti näytillä ja kiva, että saitte murrettua kissojen temppuilumyytin! Varmasti yleisölle elämys nähdä kissa temppuilemassa ja tosi mahtavaa, että jännityksestä huolimatta Ella suostui niitä tekemään. :) Meillä kisut oli marraskuisessa esittelynäyttelyssä niin jännittyneitä, etteivät olisi suostuneet temppuilemaan. :D
VastaaPoistaMeilläkään Onni ei suostu pienintäkään temppua tekemään missään muualla kuin kotioloissa, mutta Ellan kohdalta olen huomannut että temppuilu rentouttaa sitä vieraassakin paikassa! Sen suhtautuminen temppuiluun tosin on niin äärettömän innostunut ja keskittynyt, että en toisaalta ihmettele että se tarjoaakin Ellalle myös tavan rentoutua jännittävässä paikassa! Seuraavan kerran kokeillaan varmaan temppuilua tuomarin pöydällä, jos se rentouttaisi sielläkin. :P
PoistaOnneksi olkoon! Ruska ja Ella ovat hienoja venäjänsinisen rodun edustajia. Ei ihme, että tuli yleisönsuosikin titteli.
VastaaPoistaKiitos Minni! :)
PoistaOnnittelut, kyllä tosiaan noilla silmillä lienee ollut tekemistä asian kanssa luonteen ja temppujen lisäksi.. on ne niin maagisen kauniit :)
VastaaPoistaTemppuilimme tosiaan Ellan kanssa, ei Ruskan - Ruska ei osaa temppuja ollenkaan (ei motivoidu herkuista joten etsitään vielä sitä millä motivoida temppuihin). :) Venäjänsinisen silmät ovat kyllä jotain uskomattoman kaunista!
PoistaVenäjänsiniset ovat vaan niin kauniita, etten ihmettele lainkaan menestystänne. Tosin täytyy myöntää, että saatan katsoa asiaa hieman venäjänsinisten silmälasien läpi :)
VastaaPoistaHeh, ehkä sitä saa katsoa vähän venäjänsinisten silmälasien läpi, mutta tekemieni "empiiristen tutkimusten" pohjalta rotua pidetään kyllä kauniina muutenkin, jopa ei-kissaihmisten suusta on kuultu useaan kertaan sitä että "en ole kissaihminen, mutta nyt täytyy kyllä sanoa että on uskomattoman kaunis kissa!" ;)
Poista