Onni on sellainen monen ongelman kissa. Näitä asioita tulee aina mietiskeltyä, luetellaanpa ne suuremman sortin ongelmat mitä tuon kissan kanssa meillä on. Niin toivon, että ne vielä joskus olisi historiaa. Edes osa niistä.
1. Eroahdistus
- Onnilla on jo suhteellisen nuoresta ollut selvä eroahdistus minuun. Nuorempana se oli lähinnä perään huutelemista kun jonnekin lähdin. Useamman päivän lomailuni aikana kissa istui lähellä ulko-ovea kaiken aikaa, eikä suostunut kunnolla syömään. Tätä nykyä ongelma on enemmänkin ovien raapimista ja huutamista, sekä minun huoneessa ollessaan oveni eteen pissailua. Pissaa tosin vain turhautuessaan siihen etten huomioi sen huutamista ja oven raapimista.
2. Äkkipikainen luonne
- Tuolla kissalla saattaa kiihtyä niinsanotusti nollasta sataan vaikka sekunnissa. Ei ole uusi juttu, jos se tulee kehräten kerjäämään rapsutusta ja ennen kuin ehdin koskea koko kissaan on kissa raivon vallassa ja käykin käteeni kiinni hampain.
3. Turhautuminen ja siitä johtuva agressiivisuus
- Tuo turhautuu helposti. Juuri äsken olin keittiössä tekemässä ruokaa enkä huomioinut kun kissa huusi oven takana. Kun tulin pois keittiöstä ja kävelin huoneeseeni, kissa hyökkäsi kävellessäni kiinni hampailla nilkkaan ja pohkeeseen, puri useita kertoja ja kunnolla.
4. Voimakas lisääntymisvietti
- Naaraskissan kanssa eläminen on tuolle aikamoinen haaste. Aina, kun se naaraan näkee, on sen päämääränä naaraan astuminen. Syy, miksi asunto on jaettu ovilla kahteen kissojen välillä. Pentuna (6kk) leikatun ei pitäisi näistä asioista tajuta - right? Kateellinen varsinkin sellaisten naaraita leikkaamattomana astuneiden kollien omistajille, joiden kollit ei minkäänlaista astumishalua ole kastroinnin jälkeen osoittaneet.
5. Nirsous
- Jo pennusta oli tuo välillä vaikea saada syömään osaa ruoista. Kuivaruuat kaikista hankalampia. Tälläkin hetkellä kun muu perhe hemmottelee sitä jatkuvasti pakastekalalla, se ei suostu syömään sen kalan lisäksi kuin raakaa lihaa. Teollista märkäruokaa maistelee, mutta ei syö kunnolla.
6. Vieraspelko
- Tämä nyt johtuu pelkästään traumasta, ja onkin jo verrattuna lähtöasemiin huomattavasti paremmassa kuosissa. Jos pelkäämistä ei lasketa, on vieraita kohtaan hyvin säyseä ja helppo käsitellä.
7. Laihtumistaipumus
- Kastroitu kissani laihtuu helpommin kuin lihoo. Nyt ollaan kyllä hyvässä kuosissa, painoa aika tarkalleen 5kg. Pahimmillaan painanut 4,2 kg, kun on päässyt laihtumaan. Kirottu tuo paksu karvapeite, kun on vaikea huomata pieniä eroja.
Olisikohan siinä kaikki mitä näin äkkiseltään tulee mieleen. Toisaalta, mitäs mentiin ottamaan käytökseltään selvästi normaalista poikkeava pentu - liekö enteillyt näitä ongelmia. Sen kissan kanssa vain täytyy elää ja koittaa ongelmia ratkoa. Moni näistä ongelmista voi johtua jo pelkästään voimakkaasta reviiritietoisuudesta, joka selvästi Onnilla on taipumuksena - ympäristössä mikä ei ole Onnin reviiriä, näistä ilmenee lähinnä vieraspelko, eroahdistus ja nirsous.
Tulipahan taas avauduttua.
Voi, en osaa muuta kuin toivottaa kovasti tsemppiä!
VastaaPoistaTiedätkö, moni olisi samassa tilanteessa jo kauan aikaa sitten luovuttanut. Olet kyllä paljon työtä tehnyt Onnin kanssa ja monet noista ovat samoja asioita, joiden kanssa meilläkin tapellaan. Yksi on nirso ja toinen roikkuu mussa, kolmas turhautuu helposti ja neljättä ei voisi ajatella vievänsä vaikka näyttelyyn hälyn vuoksi.
Totta, moni olisi tämän kissan kohdalla luovuttanut - monessa asiassa. Omalla kohdallani ei vain luovuttaminen ole koskaan ollut edes vaihtoehto. Olen myös aina ajatellut, että jokaisen kissan ollessa oma yksilönsä, sitä kissaa täytyy oppia rakastamaan sellaisena kuin se on.
VastaaPoistaOnni ei kuitenkaan ole tuntemistani kissoista ainoa, jonka kohdalla moni olisi luovuttanut. Olen nähnyt näiden kissojen kohdalla vuosien saatossa onnistumisia ja "putoamisia", mutta oppinut, että vaikka kuoppiin kaatuu, ei pidä jäädä siihen maahan makaamaan ja luovuttaa, vaan jatkaa sisulla eteenpäin.
Meillähän Ella onkin Onnille aikamoinen vastakohta näissä ongelmissa, en lue yhtäkään niistä ongelmista lopulta ongelmiksi. Ei se syö raakaa lihaa yms, mutta se johtuu siitä suurimmilta osin, että ennen meille tuloaan 5kk iässä tuo kissa ei ollut suurinpiirtein edes nähnyt raakaa lihaa - en syytä tästä kasvattajia sillä tiedän että suurin osa venäjänsinisistä ei lihaa syö (mutta se taas ei lopulta estä lihaan totuttamista vaikka emo ei söisi, meilläkin kuitenkin kahdelle pennuista ensimmäinen kiinteä ruoka, jota söivät, oli raaka kanansuikale - maailmalle lähtikin kolme raakaa lihaa rakastavaa venäjänsinistä). Ja toinen "ongelma", mikä ilmenee lähinnä näyttelyssä, on Ellan suhtautuminen vieraisiin kissoihin. Ei se minusta lopulta ole ongelma, kun se kuuluu tuon kissan temperamenttiin olla sähäkkä ja olla dominoiva toisia kissoja kohtaan. Olenkin iloinen, ettei erityisesti tuomaritkaan ole sitä virheenä tuossa kissassa pitäneet, mutta epätoivottua käytöstähän tuo on ja vaikuttanut näyttelypärjäämiseen negatiivisesti - kuitenkaan suoraan virheenä sitä ei ole pidetty.
Onnilla toisaalta tuo vierasarkuus on nykyään niin pientä, että ehkä jo vuoden sisällä voisi kuvitella vievänsä sen kokeilemaan näyttelyitä. ;)