Ellan mielestä Ellan maailmassa on yksi paikka ylitse muiden. Se paikka on minun sänkyni.
Koska makuuhuoneeni toimi pitkään pentuhuoneena, oli se Ellalle jopa neljän kuukauden ajan kielletty paikka. Ella taisi päästä huoneeseen tuon neljän kuukauden aikana ehkä kaksi tai kolme kertaa. Nyt kun Ellalla on taas pääsy makuuhuoneeseni, on tullut hyvin selkeäksi että Ellan mielestä huoneen (ja oikeastaan koko asunnon) paras paikka on minun sänkyni!
Ellan mieltymys sänkyyni johtuu todennäköisesti siitä, että Ella on ehdollistunut siihen, että sänky on se paikka missä leikitään ja missä temppuillaan. Ella on nimittäin aina tykännyt jahdata huiskaleluja juuri sängyillä, joten kun leikitän Ellaa, niin valitsen paikaksi yleensä sängyn. Kun otan huiskan käteeni, niin Ella yleensä itseasiassa juokseekin sängylle innoissaan ennen minua. Pari kertaa Ella on saanut kunnon "ilohepulitkin" sängyllä kun on tiennyt että leikitystä luvassa - harmi kun en ole sitä saanut vielä videolle! Samoin temppuilukin on usein tapahtunut niin että kissa on sängyllä - eipä meidän hienohelma-Ella nimittäin esimerkiksi kierimistä suostu muualla kuin pehmeällä alustalla tekemäänkään.
Kolmen viikon kuluttua oleviin FinTICAtin näyttelyihin Helsingin messukeskukseen meiltä oli tarkoitus muuten alunperin lähteä vain Ruska. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että paikalle lähteekin koko meidän venäjänsinisedustus: Ruska, Alia ja Ella. Sen lisäksi Ruskan Hemmo-poika on tulossa CFA-näyttelyyn. Tosin, sekä Ruska että Ella pitää vielä ilmoittaa näyttelyyn, mutta sen varmaan teen ensi viikon alussa... :)
Enpä ole muuten koskaan aikaisemmin valmistellut kolmea kissaa samaan aikaan näyttelyyn! Ruskan ja Ellan olen kerran laittanut kyllä esittelynäyttelyyn näyttelykuntoon, eikä Alia toisaalta ihan hirveästi lisää työtaakkaa. Saattaa tulla myös mukavan kiireinen näyttelypäivä, kun on kolme kissaa eri luokissa ja välillä myös huolehdittavana vielä toiseen näyttelyyn samanaikaisesti osallistuva kissa! Saa nähdä miten me selvitään... :)
perjantai 16. lokakuuta 2015
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
CFA Orimattila 11.10.
Hemmo näkee jotain hirveän hauskaa
Miten meillä sitten meni? No, Alia ei näitä tuomareita ulkonäöllänsä hirveästi hurmannut, vaikka etenkin toinen tuomari olikin selvästi todella vaikean päätöksen edessä valitessaan parasta venäjänsinispennuista. Kumpikin tuomareista jätti kuitenkin Alian viimeiseksi venäjänsinispennuista. Alia oli kuitenkin venäjänsinisistä selvästi kaikista parhaiten näyttelyssä käytöksen puolesta, mihin olin erittäin tyytyväinen!
Hemmosta taas tuomarit tykkäsivät! Hemmo pääsi kumpaankin finaaliin, ollen kaikkien pentujen neljäs ja yhdeksäs. Hemmo pärjäsi siis loppujenlopuksi kaikista venäjänsinispennuista parhaiten! Näyttelykäytökseltään Hemmo taas ei päässyt ihan Alian tasolle, aika paljon sähinää lähti noinkin pienestä pennusta! Toinen tuomareista kuvailikin venäjänsinisiä "kissoiksi, joilla virtaa suonissa kuuma veri." Varmaan jokainen venäjänsinistä näyttelyissä käyttävä voi tuon allekirjoittaa...
Vielä pari kuvaa Hemmo-pojasta:
Sellainen näyttelypäivä tällä kertaa. Oli muuten ensimmäisiä kertoja, kun palaan näyttelystä ilman ainuttakaan ruusuketta (näin on tainnut käydä viimeksi esittelynäyttelyssä 2012...)!
No, mennäänkö me uudestaan CFA-näyttelyihin? Ei tuossa touhussa mitään vikaa ollut, mutta pahoin pelkään, ettei minulla ole "CFA-kissoja". Ruskahan on CFA-rekisteröity, mutta siitä ei kasvattajan arvion mukaan erityisemmin CFAssa tykätä. Ei tosin kuulema tykätä TICAssakaan, mutta ajattelin Ruskan silti viedä TICA-näyttelyyn ensi kuussa... :)
Ellan kanssa saatetaankin sitten joskus kyllä eksyä CFA-näyttelyynkin kokeilemaan. Siitä kun on, tuomarista riippuen, tykätty sekä FIFéssä että TICAssa, eikä kasvattajakaan uskaltanut sanoa juuta eikä jaata Ellan tyypistä CFA:ta ajatellen. Ajattelin ehkä ilmoittaa Ellankin ensi kuun TICA-näyttelyyn, ettei jouduta taaskaan ilman ruusukkeita palaamaan, on nimittäin semmoisia tuomareitakin paikalla joiden silmissä Ella on aikaisemmin ollut ihan kissan näköinen, ehkä se on sitä nytkin. ;)
maanantai 28. syyskuuta 2015
Leikkikuvia
Eräs päivä testailin leikkikuvien ottamista salaman ja itselaukaisimen avulla. Kuvattavana tietysti Alia.
Kamerani rungon suljin muuten vetelee aivan viimeisiään äänestä päätellen. No, onhan se kiitettävät kuusi vuotta jo palvellut ja arvioideni mukaan reilusti yli 100,000 kuvaa napannut, joten ei kyllä ole ollenkaan ihme. Ihan lähiviikkoina onkin siis aika rungon päivittämiselle.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)