Laihdutuskuuri!

Ella päätyikin laihikselle. Kissa ei taida tästä uutisesta tulla ilahtumaan.

Kun täällä on kissojen "mamma" ollut kiireen ja stressin hämäävänä epätarkka sen kanssa, paljonko tuo kissa saa saada ruokaa, on päässyt Ellalle vähän ylimääräistä jo kertymään.

Meillä lihavuus onkin uusi ongelma. Onni on aina ollut liian laiha ja sitä on joutunut välillä lihottamaan, Ellan kanssa saa nyt opetella tämän kissan laihduttamisenkin sitten.

Tästä ruokinnasta tuleekin sitten meillä varsinainen taitolaji - saman katon alla kissa jota pitää vahtia ettei laihdu ja toinen jota pitää vahtia ettei liho.

Yhdeltä pulskan russinaaraan omaavalta kuulin jo ennen Ellan leikkausta neuvon, että pitää vahtia ettei pääse lihomaan, kun näillä leikatuilla russinaarailla kun tuppaa olemaan siihen paha taipumus. Ei ole montaakaan viikkoa siitä, kun naureskelin näyttelyssä kuinka venäjänsinisissä melkein kaikilla leikatuilla naarailla on vähän tai vähän enemmänkin ylimääräistä siellä keskivartalossa - kuinka Ella oli siltä osin aivan eri maata. Pilkka taisi osua omaan nilkkaan sitten, kun nyt reagoi siihen että tuollakin sitä alkaa jo kerääntymään. En olisi tätäkään näin nopeasti varmasti tajunnut, ellen olisi Ellaa äsken punninnut.

Eläinlääkärihän elokuun alussa (voiko siitä olla niin vähän aikaa vasta?!!) käski kiinnittämään tuon ruokintaan huomiota. Todellakin korosti sitä. Olisi pitänyt varmasti antaa suurempi painoarvo rodun tuntevalle ja asiantuntevalle ihmiselle. Hänhän suositteli steriloiduille kissoille tarkoitettuja ruokia, mutta perustelin oman kantani sillä etteivät ne yleensä täytä laatuvaatimuksiani sisällön osalta, joten meillä jatketaan Power of Naturen syöttämistä.

Lähtötilanne, 15.9.2012, näyttää tältä. Steriloinnista kohta 8 viikkoa.
Painoa kissalla 3,1 kg.

Tulipa saatua harvinaisen hämäävä kuva tähän, kun kuva otettu aavistuksen yläviistosta + mahan kohdalla tuo kaakeleiden reuna saa hämäävästi kissan näyttämään vielä paksummalta.

Tavoitepaino on 2,7-2,8 kg. Eläinlääkäri sanoi steriloinnissa kissan sen hetkisen painon olleen juuri ihanteellinen. Kissa painoi silloin 12 tunnin paaston jälkeen 2,62 kg.
Parin viikon päästä tuosta kissa painoi 2,8 kg. Kys. paino on ollut kissalle se "normaali", johon onkin pyrkimys. Eli noin-reilut 300 grammaa pudotettavana.


Laihdutustaktiikka
- Lauantaisin on punnitus- ja edistyskuvien ottopäivä
- Lauantaisin pussitetaan seuraavan viikon ruuat annospusseihin. Joka viikonpäivälle on oma minigrip-pussi, josta saa kyseisenä päivänä antaa ruuan. Pienissä erissä pitkin päivää. Jokaisessa pussissa on noin 30 grammaa ruokaa.Se on Power of Naturen pussinkyljen ohjeistama ruokamäärä Ellan kokoiselle kissalle, sama ruokamäärä on ohjeena tämän painoiselle kissalle monella muullakin laadukkaalla ruokamerkillä (toki, nuo pussinkylkien annostusohjeet heittelevät ja ohjaavat monesti vikaan, mutta tällä ruokamäärällä lähdetään kokeilemaan ja muuttamaan sitten ruoka-annosta tuolle kissalle sopivaksi). Nyt aloitetaan dieetti pelkällä raksuruokavaliolla, märkäruokien kohdalla katsotaan annostusta kun on tämä saatu käyntiin.
- Lisätty aktiviteetti- ja liikuntamäärä. Kissa saa päivittäin aikaisempaa enemmän juoksutusta.

Näillä lähdetään kokeilemaan.

Ellan wauwwat täyttivät vuoden!

Tasan vuosi sitten, sunnuntaina 11.9.2011, oli meillä jännät paikat. Ellalla oli synnytys käynnissä. Ja mammanen näyttikin tältä...

Lähettelin pentusten omistajille synttärionnitteluja kissoille, sain kuulla paljon kivoja kuulumisia. :)

Vasemmanpuoleisin, sittemmin Emma, asustelee Pohjanmaalla. Täytyy sanoa, että oikea pentu päätyi oikeaan kotiin, viettelemään kissanpäiviä ainoaksi kissaksi eläkkeellä olevan naisihmisen seuraksi. Pentuna oli pennuista rauhallisin, kehrääväinen suloinen tapaus. Tykkää ulkoilla maalla, vapaana mutta valvonnassa, kuulema ilmoittaa mielipiteensä jos ei pääse silloin kun haluaisi. :)

Keskimmäinen kuvassa, pentueen "äijä", mammanpoika Fenix. Valloittava tapaus pentuna kaikenkaikkiaan. Se pentu, jolle sattui ja tapahtui, ehtihän se elämänsä ensimmäisen neljäntoista viikon aikana saamaan jopa tikit tassuunsa ja tötterön päähän. Sympaattinen pieni, sillä meni lähemmäs seitsemän viikon ikää ennen kuin suostui kuvittelemaan syövänsä jotain muutakin kuin Ellan maitobaarista. Muistan niin hyvin metromatkat tuon pennun kanssa eläinlääkäriin ja takaisin tassuhaaverin takia, ensimmäisellä metroreissulla olisi luullut että minulla olisi boksissa isompikin kissa kuin alle kilon painoinen pieni pallero... sitä ääntä nimittäin lähti niin että metroasema raikui. Sama toistui eläinlääkärissä tikkien poistossa. ;) Nykyään melkein nelikiloinen jötkäle, joka sai kuin saikin upeat silmät emoltansa. Tämäkin pennuista on tykästynyt ulkoiluun (valjaissa), mutta tykästyi siihen sen verran liikaa että esim. yöt olivat ulkoilun takia levottomia, joten ei pääse enään ulkoilemaan. Nirsoksikin on ryhtynyt, aijai. Sitä ei kyllä ihmettele, kun jo pentuna nirsoili kun olisi pitänyt maidosta siirtyä kiinteää syömään...

Oikeanpuoleisimmasta, nyttemmin Ladasta, en ole vielä kuulumisia kuullut. Sehän oli pentuna pennuista rohkein, pieni "punkero". ;)

Kyllä se aika vain kuluu... nopeasti, liian nopeasti.

Syksy tuo mukanaan kaikenlaista!

Näyttää aikalailla painottuvan tämän blogin päivittely tätä nykyä viikonlopuille - eikä ihme. Kyllä se opiskelu taas vie niin paljon ajasta ja kun päivittäin kuudelta herää, on iltapäivästä niin väsynyt ettei kissojen kuvailuun tai blogikirjoitteluun tunnu löytyvän voimia. 

Ja sitten otsikkoon. Syksy, se on täällä. Eipä sitä ulkona kulkiessa kyllä vielä oikein huomaa.
Etenkin tämä syyskuu-lokakuu tulee olemaan täynnä kaikenlaista kissoihinkin liittyvää. Laitetaanpa pari päivämäärää, joita täällä odotetaan. Ja pari vinkkiä mitä on tuloillaan.
11.9. - Paaaljon onnea vaan, paljon onnea vaan,... <3
24.9. - Voi, siitäkin tulee sitten jo vuosi. Jos kaikki olisi mennyt kuten silloin suunniteltiin, ei tällä päivällä olisi merkitystä ja elettäisiin kolmen kissan kanssa.
6.10. - Kaksi vuotta, se on pitkä aika!

Saa nähdä päädytäänkö me vielä tänä syksynä suunnitellusti näyttelyihin Ellan kanssa vai ei. Sitä nyt on tullut jo suunniteltua ja mietittyä niin paljon, että eiköhän olsii kohta jo aika...

Sitten, pari kuvaa karvakasoista. Pitkästä aikaa joku räpsy Onnistakin, parin viikon takaa!

Onni on kasvattanut taas aika komeat viiksikarvat, eikös? ;) Se on jännä kuinka noiden viiksikarvojenkin kasvu on niin yksilöllistä kissoilla, Ellahan ei kummoisia viiksiä kasvattele mutta Onnilla on välistä varsin komeat. Lyhytkarvakissoillahan harvemmin on yhtä komeita viiksiä kuin pitkäkarvaisilla. Onnissahan on hauska se, että nuo viiksikarvat ja "kulmakarvat" ovat valkoisia (valkoinen tekee hienon kontrastin muuten tummahkon turkin kanssa!), mutta nenän kummallakin puolella kun on yhdet tuntokarvat, joista toisella puolella oleva on valkoinen ja toisella puolella musta. 

Pitäisi tuon edellisen pohdintapostauksen kommentteihin jaksaa vastailla, pahoittelen etten sitä ole vielä tehnyt...