Nyt se on pääsiäinen ollut ja mennyt. Minä otin äkkilähdön ennen pääsiäistä Jyväskylään. Siellä omaa kissaikävää lievitti enoni parin kuukauden päästä 12 vuotta täyttävä sympaattinen ragdoll. Silläkin on nyt harmikseni ilmennyt niitä vanhuuden vaivoja. Sitä aina miettii, miten sitten kun omat kissani sinne seniori-ikään pääsevät - kuinka paljon meillä kohdataan noita vanhuuden mukanaan tuomia sairauksia. Jostain syystä tuntuu, että meillä Onni tulee olemaan noista kissoista se enemmän sairasteleva. Meidän herra täyttää kuitenkin ensi kuussa jo 4 vuotta - uskomatonta! Elokuussa tulee sitten tuo neljä vuotta täyteen Onnin meillä asumista. Se on pitkä aika.
Kuitenkin riipaisi sydämestä katsella tuota kissaa, jonka vaivaan ei tuntunut lääkityskään auttavan. Sen silmistä ja ilmeestä näki kärsimyksen. Ei niinkään ihan ensimmäisinä päivinä kuin tuolla olin tällä kertaa, mutta viimeisinä kyllä. Tuntui pahalta katsella kissaa, joka ei ollut lainkaan oma itsensä. Tuntui pahalta, kun tiesi tuon kissan sydämenkin laajentuneen ja kehon käyvän äärirajoilla muutenkin.
Toisaalta jokaisen tielle se vanhuus joskus astuu. Se vain täytyy hyväksyä.
Mutta sitten positiivisempiin asioihin. Ellan poika, jossain välissä se joka ehti olla pennuista pieninkin silloin kasvuaikana sen sairastumisen takia, näyttäisi kasvavan upeaksi, suureksi kolliksi. Minulla ei valitettavasti ole teille jakaa kuvia tuosta upeasta varttuvasta kollista. Joka muuten näyttää jääneen pallipuoleksi. Miten meidän kohdalle sattuikaan kaikenlaiset mahdolliset lisääntymisongelmat, ihan huvittaa. ^-^
Mutta kun eräiden lähteiden mukaan kissa saavuttaa 75% aikuispainostansa ensimmäisen 6kk aikana.
Ellalla tämä piti täysin paikkansa. Näyttäisi siis, että Ellan pojasta voisi tulla yli nelikiloinen! Emonsa painon (2,8 kg) poika on ohittanut jo nyt reippaasti, esittelynäyttelyssä tammikuussa nämähän olivat jo samankokoiset.Nyt lähdetään Ellan kanssa kävelylenkille keväisille kaduille - aurinkoista kevättä kaikille!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti