FinTICAt 19.-20.4.

Hankasalmella kävimme Ellan kanssa näyttelyssä pyörähtämässä pääsiäisenä. Järjestäjänä oli taas ihana FinTICAt - emmehän me marraskuisen menestyksen jälkeen voineet jättäytyä pois kilpailusta joten pakko oli pitkällekin näyttelyreissulle FinTICAtin näyttelyn takia lähteä. Koskaan ei ole tarvinnut FinTICAtin näyttelyssä pettyä - etenkään näyttelyn henkilökuntaan! Tyhmänkin kysymyksen on uskaltanut aina kysyä (kuten nytkin, kun iski huoli että Ellaa edeltävän kissan numero oli häkin päällä mutta luokan viimeistä, Ellan numeroa, ei näkynyt vaikka häkkejä oli vapaana - jopa tiesin oikeastaan itse vastauksen, mutta kysyin silti!) ja ihmiset ovat olleet niin lämminhenkisiä, avoimia ja mukavia, että tuntuu kuin olisi TICA-piireissä jo kauemmin pyörinyt kun on jotenkin niin mukana touhussa vaikka onkin melkein ulkopuolinen!

Ensiksi tahdon taas kirota näyttelyssä valokuvaamisen. Arvostan kyllä suuresti, kun tuomareille ja etenkin tuomarointiin pyritään tekemään optimaaliset olosuhteet. On kuitenkin rasittavaa valokuvata, kun tuomaripöydät on sijoitettu siten, että on täysi mahdottomuus saada kuvaa, jossa puolet kuvasta ei olisi puhkipalanut - suurten tuomareiden takana olevien ikkunoiden takia. Luonnonvalo on kylläkin paras kissojen tuomarointiin, joten marinani aiheesta on täysin joutavaa. Hallinäyttelyt on vain kivempia kuvata.

Kuvasaaste jäikin erittäin vähäiseksi ja huonolaatuiseksi. Poikaystäväni otti jotain valjastelukuvia ja minä jotain häkkipotretteja, sekä muutaman tuomarointikuvan. Ei yhtäkään ruusukekuvaa.

No, mutta ainakin reissu oli mukava! Pitkäperjantaina lähdettiin ajamaan Vantaalta kohti Jyväskylää. Yövyimme sukulaisteni luona, missä Ella tuntui mainiosti viihtyvän. Parasta Ellan mielestä oli selvästi tarkkailla ikkunasta lintuja - kissan elämän pieniä iloja. :)

Lauantaiaamuna ajettiin sitten Hankasalmelle. Näyttelypaikalla etsittiin vapaa häkki ja sisustettiin se normaaliin tapaan. Eli meidän tapauksessa ihan överiksi. ;)

Näyttelyssä piti olla kolme tuomaria, mutta järjestäjät olivat ilmeisesti saaneet ihan viimetingassa tiedon kolmannen tuomarin sairastumisesta. Tica-näyttelyyn ei kovin nopealla aikataululla saada tuomaria lennätettyä (tietojeni mukaan Suomessa ei ole ainuttakaan TICA-tuomaria!), joten näyttely järjestettiin kahden tuomarin voimin. Viikonlopun AB-kehät arvosteli belgialainen Mary-Lise De Landtseer ja SP-kehät brittiläinen Jane Allen.

Lauantaina ensimmäinen kehämme oli Jane Allenin Speciality-kehä, eli kaikki lyhytkarvaiset kastraatit. Ella oli luonnollisesti luokan viimeinen kissa (kissarodut arvostellaan rotulyhenteittäin aakkosjärjestyksessä, esim BEN, OSH, RUS) ja ainut kastraattivenäjänsininen. Ellaa ei kutsuttu finaaleihin.

Toinen kehämme taisi olla Mary-Lise De Landtseerin Allbreed-kehä, eli kaikkien kastraattien kehä. Ellaa ei kutsuttu finaaleihin.

Käytiin päivän aikana vielä toiseen kertaan kummallakin. Yllättävästi Jane Allen kutsui meidät seuraavalla kerralla finaaliin! Sieltä tippui SP-ringin viides sija ja suloinen oranssi ruusuke. Tuomari tykkäsi erityisesti Ellan päästä ja silmistä, turkkikin sai kehuja.

 Loppupäivästä annoin Ellan seikkailla valjaat päällä. Sylissä näyttelypaikalla Ella ei tuntenut oloaan yhtä mukavaksi kuin mitä valjaissa - se istui välillä aivan rauhassa keskellä hälinää ja ihmisjoukkoa, tarkkailemassa vain ympärillensä.

Lauantai-illaksi palattiin sitten takaisin sukulaisilleni yöpymään. Kissa myös pestiin uudelleen sunnuntaita varten.

Sunnuntain näyttelypäivä meni suurinpiirtein samaan tapaan kuin lauantaina. Mary-Lise De Landseer ei Ellasta kummassakaan sunnuntain kehissä tykännyt erityisesti, mutta sunnuntaina meidät vain kerran arvostellut Jane Allen sijoitti meidät uudelleen finaalissa - taas viidenneksi. :)

Tuomarit olivat kumpikin ihan mukavia. Eniten tykkäsin Jane Allenista - siinä on nainen joka osasi lukea kissoja! Vaikka selkeästi arvosti kissalta kaunista käytöstä ja helppoa käsiteltävyyttä, osasi myös tehdä arvostelutilanteesta hankalemmallekin kissalle sopivamman. Meidän Ellahan on tämmöinen "hankalampi" kissa. Suurin ongelma oli varmasti Ellan arvostelun sijoittuminen heti lyhytkarvaisten itämaisten arvostelujen jälkeen. Itämaisia oli muistaakseni viisi kappaletta, ja kun ne oli arvosteltu, valuivat omistajat niitä häkeistä hakemaan - samaan aikaan kun Ella oli tarkoitus arvostella. Ella ei siedä, että sen ympärillä on arvostelutilanteessa paljoa hälinää - tai etenkään paljon kissoja ja vielä vähiten niin että niitä on monessa paikkaa tuomarinpöydän ympärillä.

Jane Allen osasi jokaisen arvostelukerran jälkeen ottaa meidän neidin paremmin huomioon! Ellakin taisi huomata sen - viimeisellä arvostelukerralla neiti jopa jutteli paljon tuomarille kun hän häkin lähellä liikkui tai kun hän Ellaa häkistä haki. Yleensähän Ella ei puhu näyttelypäivän aikana kenellekään muulle kuin minulle, joten Ellan käytös oli hyvin poikkeuksellista! Etenkin kun kyse ei ollut vain yhdestä tai parista mau'usta. Tälle tuomarille voisin viedä kissan kuin kissan uudelleen! ;)

Mary-Lise De Landseer taas... no, hän ei minun mieleeni ollut yhtä paljon. Etenkin sunnuntaina huomasin, kuinka hän ei yhtään tykännyt siitä, että neiti pariin kertaan sähisi (muille kissoille pääosin, ja sille ettei tuomari ymmärtänyt kuinka neiti halusi itsensä otettavan ulos häkistä - Ellan mielestä se tapahtuu niin että neiti joko itse kiipeää syliin tai hänet otetaan häkistä "takaperin" kuten useimmat tekevät). Silloin kissan käsittely muuttui tylymmäksi, mistä Ella tykkäsi tietysti entistä vähemmän. Tuloksena oli vielä enemmän sähinää.

Vaikkei menestystä tullutkaan yhtä paljoa kuin edellisellä kerralla (mitä en uskaltanut oikeastaan edes toivoa, kun viimekerran menestys oli niin uskomatonta!), niin meillä oli onnistunut viikonloppu kuitenkin.

Suureksi yllätykseksi viikonlopun Best of Best Cat oli komea russi - Wynterwynd Moon River. Kyseinen kissa on lähellä sydäntä myös yhdestä tietystä syystä, joka paljastuu viimeistään ensi syksynä. ;)

Näistä tunnelmista lähdetään näyttelytauolle. Peruin suunnitelmani viedä Ellaa toukokuussa näyttelyihin, ja seuraava näyttely meillä täten on varmaan syksyn Rurok tai Ery-Syd. Jos mahdollista, lähdetään marraskuussa myös Ellan, ja ehkä Onninkin, kanssa FinTICAtin lemmikkimessujen yhteydessä järjestettävään näyttelyyn. Siellä on samaan aikaan mahdollisuus osallistua myös CFA-mittelöihin. Ensi vuonna päästään toivottavasti Ellan kanssa näyttelyreissulle myös ulkomaille. ;)