Pitkästä aikaa

Heipähei! Blogi on elänyt pitkän hiljaisuuden, johtuen lähinnä kirjoittajan omista kiireistä opintojen ja muun elämän suhteen. Oli jopa salasanakin blogiin unohtunut niin ei edes päässyt kirjoittelemaan. Ajattelin päivitellä tänne hieman meidän kuulumisia kuitenkin nyt pitkästä aikaa. Meidän vuosi on kulunut pääasiassa kissojen sairastelun ympärillä.

Ella, Onni ja Ruska viettävät nykyään rauhallista sohvanlämmittäjän elämää, tosin nämä ovat todellisuudessa yhtä aktiivisia kuin aina ennenkin, eli vaativat aikalailla ihmistensä huomiota eivätkä tyydy pelkkään sohvanlämmittämiseen. Näyttelyissä käyminen on vähentynyt tai lähes lakannut nyt kokonaan. Ella kuitenkin valmistui korkeimpaan kastraattiluokan titteliin maaliskuussa, eli on nyt titteliltään Supreme Premior. Ella oli myös Venäjänsinisemme ry:n vuoden 2017 paras kastraattinaaras ja Ruska oli paras veteraani.

Maaliskuussa alkoi myös meidän uusi "harrastus", eläinlääkärissä ravaaminen. Siellä käydäänkin tätä nykyä yhtä usein kuin mitä aiemmin kierrettiin näyttelyitä, ellei jopa aktiivisemminkin.

Helmi-maaliskuussa sekä Ruskalla että Ellalla oli virtsatietulehdukset. En muista, oliko Ruskalla silloin bakterielli vai idiopaattinen tulehdus, mutta Ellalla oli bakteerin aiheuttama. Ellalta otettiin perusverenkuva, ja siellä selvisi että kissa oli kuivunut ja munuaisarvot olivat koholla. Ella jäi yöksi Viikkiin nesteytykseen ja seuraavana päivänä saatiin diagnoosi: bakterielli virtsatietulehdus ja sivulöydöksenä alkava/lievä munuaisten vajaatoiminta.

Muistan, kuinka ajatus pyöri silloin paljon sen tiedon ympärillä, että kissallani on krooninen sairaus, jota ei voida parantaa. Itsensä on nyt löytänyt usein miettimästä sitä, paljonko meillä on Ellan kanssa yhteistä aikaa jäljellä. Sitä ei voi kukaan tietää tai ennustaa tällä hetkellä, kuten ei silloin maaliskuussakaan. Edelleen toivotaan kuitenkin, että se aika mitataan vielä vuosissa eikä kuukausissa. Tähän vielä sen verran tutkimustietoa, että erään tutkimuksen kohdalla tässä samassa sairauden vaiheessa, eli IRIS stage II:lla todetuista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla kissoilla diagnoosin jälkeinen elinikä vaihteli 2-3107 päivän välillä, mediaani oli 1151 päivää eli reilut kolme vuotta.

Miten munuaissairaus näkyy meillä? Ensimmäinen, salakavala oire oli lisääntynyt virtsaaminen (ja ilmeisesti juominen, vaikka tätä ei huomattukaan). Ajattelin, että ehkä ikä on tuonut vaikeuksia pidättämiseen, kun kissa alkoi käymään aikaisempaa useammin hiekkalaatikolla, aikaisemmin kävi usein kerran päivässä isolla pissalla ja nyt kahdesti vähän pienemmällä. Se, mistä sairaus todettiin ja jonka takia on eläinlääkärissä jouduttu usein käymään, on alttius virtsatietulehduksille, erityisesti bakteerin aiheuttamille. Niitä meillä on ollutkin monta, aika monta antibioottikuuria olen saanut syöttää kissoilleni, sillä Ruskallakin on näitä ollut tänä vuonna pari, vaikka sen veriarvot eivät vielä mahdollista alkavaa munuaisvaivaa näytäkään. Aika näyttää, milloin Ruskallakin todetaan kyseinen vaiva, tällä hetkellä vain Ellalla on diagnoosi.

Ella siirtyi heti maaliskuussa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville suunnattuun ruokavalioon, ja ihan ensimmäiseksi karsittiin kaikki kuivaruoka pois ruokavaliosta, sillä Ella tarvitsee paljon nestettä ravinnostaan. Nyt tosin raksuja annetaan välillä temppuilun merkeissä, mutta kyse on pienistä määristä ja erikoisruokavalioraksuista. Tämä ruokinta onkin tavallaan vaikea asia, sillä aina aikaisemmin olin tarkka siitä mitä kissani ruokavalio sisältää, mutta tämän sairauden edessä oma ruokintatietous täytyi heittää romukoppaan ja todeta, että nyt kyse on sairaudesta jota ei voi parantaa ja johon kukaan ei pysty antamaan reseptiä ruokavaliosta jolla kissa eläisi varmasti pitkään. Tuntuu, että maailmassa ei ole tahoa joka tietäisi varmasti miten munuaisten vajaatoimintaa sairastavaa kissaa kuuluisi ruokkia, tuntuu että asiasta on vain mielipiteitä, arvailua ja mututuntumaa. Huomaan, että tässä tilanteessa olen hyvin herkkä ottamaan koppia jokaisesta yksittäisestä kokemuksesta jossa jonkun kissan munuaisarvot ovat kohentuneet x lisäravinteella/ruualla, ja voin nolostuneena myöntää, että Ella saakin nyt jo kahta lisäravinnetta päivittäin, ja vain koska toivon että niistä olisi edes vähän apua sairauden kanssa.

Ella käy 3-4 kk välein eläinlääkärissä kontrollissa. Siellä mitataan verenpaine, otetaan virtsanäyte ja verinäyte. Mitään lääkitystä Ella ei vielä tarvitse. Ellan munuaiset myös ultrattiin tänään, ei yllättäviä löydöksiä.

Laskeskelin tuossa tänään, että eläinlääkäreihin/lääkkeisiin/erikoisruokavalioon meillä on kulunut tänä vuonna yhteensä jo reilusti yli 3000 euroa, josta pelkkien eläinlääkärikäyntien osuus on noin 2650 euroa. Onnin osuus tästä on murto-osa (Onni on käynyt vain hammaskivenpoistossa) ja Ruskan osuus on noin 600-700 euroa. Loput on Ellan kuluja.

Vaikka näiden vanhenevien kissojen kissojen kanssa eläinlääkärit ovatkin tulleet kovin tutuiksi, voin todeta, että vaivoista huolimatta kaikki kolme ovat virkeitä, hyväkuntoisia ja aktiivisia edelleen. Mielenkiintoinen matka on seurata tätä kissojen ikääntymistä, vaikka eivät nämä oikeasti vielä vanhoja olekaan. Siitä puheenollen, meillä saadaan sunnuntaina viettää myös synttäreitä, kun Ruska täyttää jo 9 vuotta. ❤     

Kuvia Ellasta paneelissa

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, Ella oli siis paneelissa URKin näyttelyssä sunnuntaina.

Paikalla oli myös eräs kissapiireissä tunnettu valokuvaaja, joka parhaiten varmaan tunnetaan nimellä Tessa.lv, ja hän ikuisti taas kerran paneelikissoja valokuviinsa. Tässä ne mitä Ellasta julkaistiin.

Jälkimmäiselle kuvalle on tässä kyllä naurettu. Kuvaan on selvästi ikuistettu Ellan parhaimmat puolet.

Onhan sillä tosin söpöt tassut, komeat villahousut ja huvittavan lyhyt häntä.

Urk Askola 4.-5.3

Lauantaiaamuna 4. maaliskuuta herättiin aikaisin, ja suunnattiin tällä kertaa kissanäyttelyyn Askolaan. Mukana olivat Ruska ja Ella - Ruska vain lauantaina ja Ella mukana koko viikonlopun.

Ellan kanssa tavoitteena oli saada kumpanakin päivänä sertit, sillä lauantaiaamun sarastaessa Ellan GIP-tittelistä puuttui enää kaksi sertiä. Ruskan kanssa taas lähdettiin lauantaina kokeilemaan kastraattiluokkaa ja veteraaniluokkaa, ilman sen kummempia toiveita menestyksestä.

Tytöt näyttelyhäkissä, vasemalla Ruska ja oikealla Ella.

Lauantaina venäjänsinisiä tuomaroi italialainen Fabio Brambilla, ja sunnuntaina Marteinn Tausen. Kategorian 4 veteraaneja arvosteli lauantaina Juan Jose Martinez Vizcaino. Kumpanakaan päivänä ei harmikseni ollut näyttelyssä muita venäjänsiniskastraatteja, joten värin parhaasta ei taaskaan päästy kisaamaan.

Fabio Brambilla oli nopea tuomari arvostelemaan, vaikka hänellä oli myös tuomarioppilas! Venäjänsinisten arvostelua ei tarvinnutkaan odottaa pitkään. Ensiksi tuomarilla kävi Ella, josta tuomari ei keksinyt juurikaan huonoa. Mitä nyt leuka olisi voinut olla vahvempi ja korvat ehkä vähän korkeammalla. Seuraavana arvosteltavana oli Ruska, joka sekin sai erinomaisen arvostelun, ja yllätyksekseni Fabio tykkäsi näistä kahdesta enemmän Ruskasta. Ruska kutsuttiinkin myöhemmin vielä TP-valintoihin, mutta sitä pidemmälle ei jatkettu. Ellan tulokseksi jäi siis EX1 CAGPIB ja Ruskan EX1 CAP, eli kumpikin sai sertinsä.

Myöhemmin Ruska kävi vielä veteraaniluokan arvostelussa. Ensiksi tosin Ruskan kanssa hengailtiin näyttelyhallissa tuomarointia odotellessa, sillä tuomari otti arvosteluun ensin urokset ja sitten vasta naaraat. Ruska otti todella rennosti ja olisi mielellään mennyt tutustumaan useaan kis(s)akaveriin, ja kävipä se useamman ihmisen sylissäkin ihmettelemässä. Ruskaa ei voikaan sanoa venäjänsiniselle tyypillisesti vieraita kohtaan varautuneeksi. Eniten Ruskaa ärsytti odotellessa mamma joka ei päästänyt Ruskaa sinne minne kissa itse halusi, ja mammalle pitikin vähän marmattaa ja murista mielipiteensä osoittamiseksi. Naarasveteraaneja oli kaksi. Tuomari tykkäsi Ruskasta kovasti, vähän Ruska sai noottia lihomisestaan, mutta sen kummempia vikoja tuomari ei kissasta oikeastaan löytänyt. Ruska olikin naaraista tuomarin mielestä parempi, ja pääsi sitten vertaamaan Ruskaa parhaaseen urosveteraaniin. Tuomarin mielestä valinta ei Ruskan ja komean riistanvärisen abessinialaiskollin välillä ollut helppo, mutta lopulta valitsi uroksen kuitenkin kategorian 4 parhaaksi veteraaniksi. Ruskan tulokseksi veteraaniarvosteluista jäi siis 1. NOM.

Sunnuntaina näyttelyssä mukana oli tosiaan vain Ella. Marteinn Tausen tykkäsi Ellasta kovasti, ja antoi Ellalle sen viimeisen CAGPIB-sertin, jolla Ella sitten valmistui Grand International Premioriksi. Heti perusarvostelun jälkeen olikin TP-valinnat, joissa meitä oli vastassa Kuin Kissa Kermakupilla -blogin Lilja. Tällä kertaa tuomari tykkäsi kuitenkin Ellasta enemmän, joten Ella nominoitiin paneeliin! Ellan tulos oli näyttelypäivältä siis EX1 CAGPIB GIP NOM.

Paneelissa Ella käyttäytyi tosi nätisti (kuten muutenkin koko viikonlopun!), ja vielä paneelissakin asti Marteinn Tausen tykkäsi, että Ella oli kissoista kaunein. Saimme siis yhden äänen kolmesta, mutta voitto meni toisaalle kahdella äänellä.

Tyytyväisiä oltiin näyttelyn tuloksiin, ja kuun loppupuolella matkataankin taas Jyväskylään KESKISsin näyttelyyn Showlinkpets-messuille. Mukana on taas sekä Ella että Ruska. Saa nähdä miten silloin menee.