maanantai 16. marraskuuta 2015

Nauhafriikki säikäyttää

Yksi meidän kissakolmikosta on nauhafriikki. Sille kelpaavat kaikki narut, langat ja nauhat, jopa kaulaketjun se saattaa yrittää syödä ihmisen kaulasta. En ole koskaan tavannut ainuttakaan kissaa, joka olisi yhtä pakkomielteinen nauhojen suhteen.

Se kissa on Ella.

Ellan nauhapakkomielle on sellainen asia, että sen kanssa saa välillä olla aika varpaillaan. Aina välillä löytää itsensä vetämässä jotain narua varovasti pois kissan kidasta, usein ei koskaan edes selviä, mistä kyseinen naru on peräisin. Jo kerran aikaisemmin on minulta, kissojen mammalta, jäänyt pari sydämenlyöntiä välistä kun olen löytänyt keppi+naru+lelu-mallisen kissanlelun rikkinäisenä, niin että sentin levyinen, puolimetrinen nauha on purtu poikki kummastakin päästä ja tiessään. Osasin silloin heti yhdistää sen 6kk ikäiseen Ellaan, ja onneksi tuolloin nauha oli jo tullut ulos luonnollista reittiä ongelmitta, hiekkalaatikkoon.

FINTICAtin näyttelystä sain talkoopalkkiona PrimaCatin tuotekassin, jossa oli keppilelu. Jo lelun nähdessäni tiesin, että se on Ellalle riski. Todella ohut, helposti poikki purtava nauha jonka päässä lelu.


Ja kyllä, perjantaina löysin kissani nielemästä kyseistä nauhaa. Olin jättänyt lelun nauha kepin ympärille kierrettynä eräälle sivupöydälle huolimattomasti kun puuhasin itse muuta, ja sillä välin kissa oli aktiviteetteja etsiessään lelun löytänyt ja nauhan saanut kieritettyä pois kepin ympäriltä. Huomasin ilmeisesti aika nopeasti kuitenkin, että hei, nyt tuo kissa puuhaa jotain mitä sen ei pitäisi. Vedin narun pois kissan suusta, ja menin samantien tiedustelemaan tutuilta näyttelyssä olleilta kissaihmisiltä Facebookissa minkä mittainen kyseinen nauha on muiden leluissa ja mittasin meidän lelun nauhan pituuden.

Kävi ilmi, että nauhaa puuttui 25 senttimetriä.

Otimmekin siis pikalähdön eläinlääkäriin, jossa oli tarkoitus nauhaa yrittää oksettaa ulos. Oksettaminen tapahtui rauhoittamalla kissa eräällä tietyllä aineella, joka saa yleensä kissat oksentamaan ennen kuin ne "nukahtavat". Kissa oksensi alle puolentoista sisällä siitä kun olin sen nauhaa löytänyt syömästä, mutta nauha ei ollut oksennuksen seassa. Oli siis kaksi vaihtoehtoa, joko kissa ei olisikaan niellyt nauhaa tai se olisi edennyt jo ohutsuoleen. Jälkimmäinen vaihtoehto ei välttämättä olisi ongelmaton - se saattaisi suolistossa edetessään aiheuttaa vahinkoa, tukoksen, jos se kuroisi suolta edetessään suolistossa. Sen takiahan me ylipäätään lähdettiin eläinlääkäriin kokeilemaan nauhan oksettamista - jos se saataisiin ennen suolistoa ulos, niin se ei ainakaan aiheuttaisi vaaraa.

Ainoa mahdollisuus olikin sitten enää vaan tarkkailla kissaa, syynätä kissan hiekkalaatikkotuotokset ja avittaa suolta parafiiniöljyn avulla. Ja toivoa, että nauha tulisi ulos ongelmitta ja muuten varautua lähtemään kiireellisesti eläinlääkäriin leikattavaksi, jos kissa alkaisi oireilemaan.

Ja onneksi, sunnuntaina saimme hyviä uutisia. Nauha oli päätynyt hiekkalaatikkoon. Selvisimme siis vain säikähdyksellä ja suolaisella eläinlääkärilaskulla.

Toivottavasti nyt myös opittiin jotain. Jos ei muuta, niin ainakin sen, että vastaavanlaisia leluja en tuo enää edes kotiin saakka, ettei vahinkoja pääse tapahtumaan. Ja edelleen pitää olla kaikkien muidenkin nauhojen kanssa tarkkana (Ella mm. saattaa purra vaatteista nauhoja poikki, jos niissä sellaisia on), pyrkiä ennaltaehkäisemään vastaavaa tilannetta. 





14 kommenttia :

  1. Huh, onneksi selvisitte säikähdyksellä! Ei ole yhtään hauskoja tuommoiset jutut ei ollenkaan :/ Cocokin aina yrittää syödä kaikki nauhat sun muut ja olenkin välillä joutunut jotain langanpätkiä sen kurkusta vetämään pois.. Onneksi ei ole täälläkään sattunut pahoja ja kaikki tommoiset narulelut on kaapissa visusti piilossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin pyritään tosiaan pitämään nuo tuollaiset nauhat kissojen ulottumattomissa - välillä vain sattuu vahinkoja, etenkin kun kissa on niin fiksu kuin Ella, joka muistaa pitkäänkin mihin on laitettu joku sitä kiinnostava asia...

      Poista
  2. Ella kuule, tuo on pentujen juttuja ja nyt olet jo iso tyttö! Minäkin pistelin pentuna kaikki nauhat, narut, langat, kumilenkit.. mutta nyt niillä on vain kiva leikkiä. - Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta mähän oon ikipentu! Onks tää sit sallittua? Terv. Ella

      Poista
  3. Kun Alex oli pikkupoika, kaikki narut, siis ihan kaikki, olivat vaarassa, muttei onneksi enää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut russitkin siis "kasvaneet" aikuisiksi iän myötä, meillä sitä kun ei näytä tapahtuvan. :D

      Poista
  4. Huh, onpa ikävä tapa. Onneksi kuitenkin selvisitte säikähdyksellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä tosiaan kiitetään onneamme, että selvittiin näinkin vähällä!

      Poista
  5. Hui, vaarallinen tapa! Varmaan tosi vaikea yrittää piillotta kaikki nauhat ja narut. Kissat kun pääsee kaappeihin ja laatikoihinkin helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - ja kun maailmassa niitä naruja on kaikkialla. Meillä tiedetään Ellan mm. joskus purreen poikki myös naulakossa roikkuenista takeista kiristyskuminauhoja - ihan kaikkea kun ei pysty edes kissan ulottumattomiin laittamaan, saati tule itselle mieleen että niissä olisi kissaa kiinnostavia naruja...

      Poista
  6. Hui, onneksi tuli kuitenkin sujuvasti ulos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä ollaan mekin todella helpottuneita!

      Poista
  7. Huh! Onneksi naru löysi tiensä ulos ilman ongelmia!

    Meillä KissaKaramelli rakastaa "naruja", eikä niitä voi ollenkaan jättää näkyville, koska KK syö ne heti!

    VastaaPoista