torstai 28. marraskuuta 2013

Dragonfly

Viikonlopun näyttelystä tarttui mukaan kissoille tuliainen. Ja vielä todella mieleinen sellainen! Olin kyseisen lelun hankkimista miettinyt jo aiemminkin, ja muistaakseni ensimmäinen lelu jolla olen Ellaa leikittänyt oli Dragonfly.

Dragonfly-niminen kissanlelu siis tarttui näyttelystä mukaan.

Onni ei ole mikään innokas leikkijä nykyään - sen aktivointi on oikeastaan välillä aika hankalaa, koska sitä ei monetkaan lelut kiinnosta. Äkkiä se "vanhakin" nuortui tämän lelun kanssa! Hyppii, tekee syöksyjä, ottaa innolla sitä kiinni. Todella epä-Onnimaista!




Kunnon kuvia on leikkimisestä vaikeata muuten ottaa, kun toisessa kädessä pitää olla kamera ja toisella kädellä heilutella lelua. Täytyy joskus varmaan valjastaa apujoukkoja leikkikuvaamiseen. ;)

Näitä leluja täytyy ostaa pääsiäisenä pari varastoon kun FinTICAtissa seuraavan kerran käydään!


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

FinTICAt 23.11-24.11.2013

Heissulivei näyttelyrintamalta!

Ella kävi taas tuomarien arvioitavana, tällä kertaa Lemmikkimessujen yhteydessä olleessa FinTICAtin Show Must Go On! -näyttelyssä.

Edellisestä Tica-näyttelystä olikin jo melkein 3 vuotta aikaa!

Mitenkäs meillä sitten sujui tällä kertaa?

Aluksi, kun saavuttiin näyttelypaikalle, kulkulupa ja rokotustarkastuskoukkausten jälkeen sisustettiin häkkiä. Ja hieno siitä tulikin!



Näyttelyssä oli kolme tuomaria.

Chris Unangst, US
Jean Marc Lagarde, FR
Vlada Beninya, RU

 Lauantaina oltiin kaksi kertaa Lagardella, sunnuntaina Unangstilla. Muilla sitten kerran kumpanakin päivänä.

Ihan ensiksi päästiin ainoan miestuomarin, Jean Marc Lagarden arvioitavaksi Allbreed-kehään. Ella odotetusti kilpailijoiden puuttumisen takia rodun paras. Meidät kutsuttiin kuitenkin vielä finaaliinkin, kymmenestä palkitusta oltiin yhdeksänsiä. Olin tyytyväinen - kissa oli sitä luokkaa mitä olin odottanutkin, eli siellä hyvien kissojen häntäpäässä.


Seuraavaksi käytiin Vlada Beniyan arvostelussa Shorthair Speciality -kehässä. Taas, rodun paras - tietysti. Saatiin kuitenkin kutsu vielä finaaliinkin, jossa tuomari harmitteli ettei enempää venäjänsinisiä ollut paikalla. Tällä kertaa sijoitukseksi tuli sitten SP-kehän 2.!

Itseasiassa ennen Beniyan kehänä menemistä käytiin pyörähtämässä jo Chris Unangstin arvostelussa. Tuomari käsitteli kissaa niin lyhyen hetken ilmeettömästi, että olin jo "aha, ei tykännyt." No, meidät kutsuttiin kuitenkin sitten AB-kehän finaaliin, jossa palkittaisiin kymmenen. Ajattelin, että sieltä se kymppisija tulee. Eipä tullut, no sitten varmaan ysi. Eipä sekään, kasi sitten. Sitten kun tiedettiin sijoittuvamme viiden parhaan joukkoon, totesin jo poikaystävälle että mitä ihmettä tuo tuomari oikein sekoilee. Mutta sepä vasta, kun neljänneksikin tullut palkittiin. Sitten kolmanneksi tullut - apua, Ella on kahden parhaan joukossa! Auta armias sitä, kun se kakkossijakaan ei Ellalle osunut. Allekirjoittanut ei meinannut enää pysyä housuissaan ja ilonkyyneleetkin tuli silmään. Tuomarin mielestä kissa oli paras kaikista kastraateista! Ja se ylistys, mitä Ella sai tuomarilta... <3 p="">



Lauantaipäivän päätteeksi oli sitten vielä toinen Lagarden kehä, tällä kertaa lyhytkarvaisten kehä. Päivän päätteeksi meillä sitten meni hänenkin tuomaroitavana paremmin, lyhytkarvaisten finaalin kolmanneksi päästiin!



Sunnuntaina päivä alkoi sitten Unangstin kehässä. Tällä kertaa oltiin Allbreed-kehässä sijalla 2. Tyytyväinen sain olla, sillä upea sijahan se kakkossija on! Etenkin, kun olen huomannut, että jostain syystä Ticassa tuomarit eivät mielellään sijoita samaa kissaa kahtena päivänä ykkössijalle. Sehän tekee loppukilpailusta sitten tasaisempaa.



Seuraavaksi käytiin pyörähtämässä Beniyalla. Tällä kertaa Ellaa ei kutsuttu viiden parhaan joukkoon finaaliin. Vaikka edellisenä päivänä oli ollut saman finaalin kakkonen. Hiukan pettyneet fiilikset jäi, mutta no, aina ei voi voittaa! ;)



Kolmantena oli sitten vuorossa Lagarden Allbreed-kehä. Odotettiin finaalista sijaa sieltä ysin paikkeilta, kuten edellispäivänä. Vaan ei! Ella oli toiseksi paras tuossa Allbreed-kehässä!


Viimeisenä vuorossa oli  lyhytkarvaisten kehä Unangstilla. Tällä kertaa saatiin finaalissa kolmossija.

Loppunäyttely oli sitten hiukan sitä, että "saadaanko me lähteä vai ei?". Ellalla oli seitsemän finaalisijoitusta kahdeksasta mahdollisesta, mutta epäilin että neidillä ei ole mitään mahdollisuuksia päästä Best of Best kissojen joukkoon. Jäätiin kuitenkin odottelemaan, kun ohjeistus oli "jos kissasi ei ole päässyt finaaliin tai on ollut siellä vain muutaman kerran, kissalla on lupa poistua".

Ranskalainen tuomari, Lagarde, kävi jopa kehumassa meidän häkkiä!

Kun Best of Best -kissojen palkitseminen alkoi, ja päästiin lopulta kastraatteihin, odottelin kolmossijan kuulemista. Ajattelin, että jos Ella on sijoittunut, se on sillä sijalla. Kuulutettiin kissaa 306. Niin, olihan se odotettavissa, Ellan numero oli vain niin lähellä - 366!

Siinä sitten Ellaa esittelin rotua ihaileville. Sitten tuli toiseksi parhaan kastraatin palkitseminen. Kissa numerolla... 366! Siinä sitten oli todettava Ellaa ihailemassa olleille "Mitä, ME?!! Toiseksi paras kastraatti?!!," ja rynnättävä kissan kanssa palkintoa hakemaan. Ellalla oli valjaat päällä ja kaikki, mutta en jaksanut välittää, melkein kyyneliin liikuttuneena päädyin sinne eteen ja tuomari kertoi yleisölle kissasta.

Voi sitä onnen ja ylpeyden määrää! Voitto meni kyllä komealle maine coonille, mutta miten onnellinen voikaan olla kakkossijasta!


Kyllä tästä on hieno jatkaa näyttelyuraa kastraattina myös Ticassa. Ella pitäisi ehkä myös Ticaan rekata - se saisi jo titteleitäkin, viikonloppuna kertyi 1500 pistettä!

Ylpeä olen Ellasta kuitenkin erityisesti siinä, kuinka hyvin se jaksoi edustaa rotua yleisölle ja olla yleisön ihasteltavana. Se jopa selvästi nautti huomion keskipisteenä olemisesta oman häkkinsä edessä. Voisin sanoa että Ella edusti erinomaisesti rotua, sen verran ihastelua kuului häkin luona. "Oi kun se on kaunis!" "Apua, mun sydän sulaa." "Mitkä silmät!" "Ihankuin posliinia, kuinka kaunis se onkaan!" "Voi kuinka siro!"

torstai 21. marraskuuta 2013

Värikästä sakkia

// Jostain syystä aluksi toimineet kuvat eivät toimi. Kuvia voit ihailla täältä.//

Tänään tulee kuvamateriaalia parin kuukauden takaa. Olen toiminut "hovikuvaajana" jo jonkinaikaa nykyään viisipäiselle kissajoukolle, joka koostuu kahdesta abysta ja kolmesta russista. Kolmisen kertaa olen käynyt potretteja joukosta ottamassa, aikaisemmilla kerroilla pentujen takia, mutta nyt aikuisia kissoja kuvatakseni.

Tuon kissajoukon kissoja on jo kerran esiintynytkin blogissamme, tekstissä Uhm, wrong colour? .

Nyt, saanen esitellä - upeat abyrouvat Rosa ja Ofi!








Russikolmikosta suureksi harmikseni vain porukan lady, Siiri, suostui kuvattavaksi tällä kertaa. Mutta hurmaava ja hieno neiti sekin!








Vieraita kissoja on aina kiva kuvata. Toki siinä on se, että silloin joku muukin kuin minä itse odottaa niitä onnistuneita kuvia, mikä tuntuu välillä hiukan painostavalta. Kuitenkin vieraiden kissojen kuvaaminen on aivan oma juttunsa - vaatii kuvaajalta jo enemmän kun sitä sidettä kuvattavaan kissaan ei entuudestaan ole eikä usein kissa ole kuvaamiseen tottunut yhtälailla kuin nuo omat katit. Tilannetaju on kissakuvaamisessa aina a ja o. On kuitenkin antoisaa selata niitä kuvausreissun kuvia, kun jo niistä kuvista näkee niin paljon pieniä eroja eri kissapersoonien välillä ja se on aina mukavaa, kun omistaja on kuviin tyytyväinen!

tiistai 19. marraskuuta 2013

Kirjavinkki

Minun piti tämä postaus kirjoittaa jo eilen, kun luin lehdestä Nobel-kirjailijan Doris Lessingin menehtyneen 94-vuotiaana.

Tässä pari viikkoa takaperin luin nimittäin jo kauan kaavailemani kirjan, Doris Lessingin novellikokoelman On Cats. Kirja löytyy myös suomennettuna; Kissoista.

Minulta löytyy tuo kummallakin kielellä. Suomeksi oli pitkään se jo pitänyt lukea, sillä isäni oli tuon kirjan minulle tuonut sen jälkeen kun hän itse sen oli lukenut ja sitä ehdottomasti suositellut minulle. Kuitenkin tuli lukiossa tehtäväksi lukea englanninkielinen romaani, joten sain aikaiseksi lukea tuon englanniksi.

Ja voi, kuinka hyvä kirja se olikaan! Varmasti parhaimpia kaunokirjallisia kissoista kertovia kirjoja. Vaikka olisi voinut luulla, että melkein 200 sivuinen kirjanen kertoen pelkästään kissoista voisi olla tällaiselle kissanaisellekin liikaa, se ei todellakaan sitä ollut! Tapa, jolla Lessing kuvailee kissoja elämänsä varrelta, on ihailtava ja kirjaan todellakin uppoutuu mielellään.

Suosittelen ehdottomasti kissaihmisille luettavaksi, todellakin lukemisen arvoinen kirja.



maanantai 11. marraskuuta 2013

Poseeraava prinsessa

Posetuskuvia muutaman päivän takaa.





Ellalla muuten on seuraava näyttely Helsingin messukeskuksessa FinTICAtin näyttelyssä parin viikon päästä, 23.-24.11.2013. Ella todennäköisesti on rotunsa ainut edustaja, nyt onkin siis syytä sisustaa häkki oikein hienoksi!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

50 lukijaa!

Meillä on jo 50 lukijaa! Wau. Ella ja Onni kiittävät saamastaan suosiosta!

Tämän kunniaksi, ja sen vuoksi että Ella on viimeaikoina ollut tavalliseen tapaan tämän blogin keskiössä ilahdutamme iltaa julkaisemalla kuvat kummastakin kissasta juuri unilta herätettyinä.

Ellan taidonnäyte:



Salamannopeasti Ella luo herätessään ilmeen, joka on aktiivinen, hereilläoleva ja kuin kissa ei olisi lainkaan nukkunutkaan. Heti valmiina toimimaan ja puuhaamaan.


Onnin taidonnäyte:


Aluksi Onni hiljakseen noteeraa, että sen huomiota koitetaan herättää. Se ei millään jaksaisi nostaa päätänsä katsoakseen, mikä mammalla nyt taas oikein on.


Kun sen saa kovalla yrityksellä nostamaan päänsä ylös, sen ilme on suorastaan huvittavan uninen. Se käy niinsanotusti todella hitaalla, reaktioaika on epäkissamaisen pitkä ja muutenkin kissa on ihan pihalla kaikesta.

Häirinnän takia se yleisön suureksi yllätykseksi seuraavaksi nousi jaloilleen. Tosin, kääntääkseen kylkeään ja mennäkseen uudelleen nukkumaan.