sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Palapelikissa



Olen saattanut joskus mainitakin, että venäjänsininen on kissa, joka tykkää olla aktiivisesti mukana perheen puuhissa. Ellan kanssa se todellakin pitää paikkansa. Sille ei tosin edes riitä olla mukana, joka voisi olla ehkä katselemassa sivusta, vaan sille on ominaista olla kaiken keskipisteessä. Eli istumassa lehden/kirjan päällä juuri siinä, mistä halusit lukea, sänkyä pedatessa se on siinä sängyllä ihmettelemässä kun yrität hätistää sen pois jotta saisit pedattua. Tai kuten tuossa videossa, istumassa palapelin päällä kun sitä tehdään. Välistä se istui myös mallikuvan päällä, jos sen ei annettu toteuttaa itseään palapelinrakennuksessa (tai -purkamisessa).

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Kissanleluissa yksinkertaisuus on valttia - ainakin meillä

Alunperin kun Onnikin meille tuli, osti aina jatkuvasti toinen toistaan hienompia kissanleluja. Nyt monenlaisia kissanleluja leikeissä katselleena voi todeta, että turhaan on paljon rahaa käyttänyt niihin kissanleluihinkin.

Meillä on kotona kaksi hyvin erilaista leikkijää.

Onni on maltillinen leikkijä, ja leikkii lähinnä sille tuulelle sattuessaan tai silloin kun mamma täällä yllyttää leikkiin. Leikkiin ei tämän kohdalla tarvita mammankaan kanssa välttämättä leluja, hippa- ja piilosleikki on Onnin mielestä parasta! Välillä se innostuu kyllä leluillakin leikkimään, lähinnä itsekseen. Onni tykkääkin leluista eniten ehkä normaaleista, yksinkertaisista rapisevista hiirileluista.



Ella on tuollainen peter pan, joka leikkii aina ja kaikella minkä sen eloisa mielikuvitus pystyy leluksi mieltämään. Päivälläkin nähtiin tapaus, jossa kissa halusi aluksi äitini olkapäille, mutta näkikin sitten siellä puoliselästä paidasta roikkuvat narut ja oli samassa roikkumassa kynsillä pyydystämässä niitä naruja. Joku saattaakin arvata, että tämä kissa tykkää naruista. Narut ja sulat, niitä tämä rakastaa!


Kumpikaan kissoista ei silti ole helppo näiden lelujen kanssa - siinä mitä tulee lelujen vaarallisuuteen. Näitä leluja meillä on ollut kaksi. Kummatkin ovat päätyneet kaatopaikalle, johtuen siitä että vaikka tuollakin kuvauksessa lukee "raapimisenkestävä", joka saa ainakin itselleni aikaan mielikuvan että noiden pitäisi olla kestäviä ja sitä kautta turvallisia - kokemuksesta meidän herralla ei mene kuitenkaan kuin pari minuuttia ja kissanmintun takia herra on raadellut tuon hiiren selästä auki ja syönyt sen sisältävät vanut. Selvittiin onneksi säikähdyksellä, kun kissa hetken päästä sen vanun oksensi ulos ja tällöin mammakin huomasi, että nyt ei ole jokin lelu tainnut olla ihan Onninkestävä.

Ellankin kanssa on jouduttu vastaavaan tilanteeseen, jo pentuaikana. Kuka voisi arvata, että lattialle jäänyt lelukeppi, jossa oli puolisen metriä sentin levyistä värikästä nauhaa ja päässä sulkia, olisi kovin vaarallinen. Kyllä, puolivuotiaan venäjänsinispennun kanssa sekin sitä oli. Neiti oli nimittäin tuon nauhan purrut kummastakin päästä - kepin juuresta ja muoviosasta jossa sulat olivat - irti. Ja tietysti kaiken kukkuraksi syönyt sen nauhan. Eikä se nauha ollut edes mitenkään heikkoa tms, että olisin voinut kuvitella kissan sen purevan poikki. Tästäkin selvittiin ihme ja kumma säikähdyksellä; luojankiitos naru tuli luonnollista kautta ulos .
Kantapään kautta sitä on täälläkin opittu että jo kaupassa täytyy miettiä sen lelun turvallisuus meidän kattien käsissä, jotka kummatkin asettavat leluille hiukan erilaiset vaatimukset siltäkin osalta. Onnin lelun täytyy olla raivokkaan puremisen ja repimisen kestävä (jopa pehmolelut kärsivät tämän käsissä nopeasti ikävän kohtalon - sisälmykset ulkona). Ellan lelun taas sellainen, ettei se saa siitä irti mitään nauhoja tms pistelläkseen niitä kitaansa. Ja mikä vielä kriteerinä, lelun täytyy tietysti olla kissoja kiinnostava. Mieluiten niinkin, että siitä innostutaan vielä uutuudenviehätyksenkin jälkeen.


Ehdottomasti paras kissoille ostamani lelu on tällainen LED-kissanlelu. Näitä saa zooplussalta ja isoissa marketeissa olen  PrimaCatilta nähnyt samanlaisia. Yhdessä vaiheessa kun zooplussalla näitä myytiin alennuksessa, ostettiin näitä varastoon, nyt niitä löytyykin kuutisen kappaletta meiltä.
Ennen tätä meillä oli yleisemmin eläinkaupoissa myytävä normaali kissan laserlelu. Kissa tykkäsi, ja omistajakin siihen asti, kun löysi internetin syövereistä tekstin, jossa puhuttiin juuri kyseisestä kissanlelusta (sama valmistaja ja malli oli vielä kysessä http://maykynen.blogspot.fi/2009/03/laiton-lelu.html). Samantien poistui kyseinen lelu käytöstä, vaikka kuinka Onni siitä tykkäsikin.
Ja onneksi markkinoilta löytyi kuitenkin varmasti turvallinen vaihtoehto!

Hittihän tuo meillä on, ehdottomasti paras väline kissan houkuttelemiseen pois esim. jostain huoneesta tai kissan houkuttelemisessa liikkumaan enemmän. Miinusta siitä, että etenkin kesällä päivällä tuon näkyvyys on meidän kämpässä huono. Etenkin, jos patterit ovat jo enemmän kuluneet.

Tässä miinusta on vain se, että sillä ei voi leikkiä ellei mamma ole kotona/jaksa tai ehdi juuri leikkimään kissojen kanssa.

Itsenäisessä leikissä Ellan kohdalla aivan paras on piipunrassit. Niitä neiti ei syö, niitä (etenkin paksumpia sellaisia) on helppo kuljettaa suussa. Ellan kestosuosikki. Näitä Ella mielellään jopa noutaa, ja tykkää kun mamma niillä leikittää.

Mamman kanssa leikkiessä Ella myös tykkää erinäisistä nauhanpätkistä yms. Tykkäisi se niillä itsenäisestikin kyllä leikkiä, mutta sattuneesta syystä ilkeä mamma ei anna...

Nyt kysytäänkin muilta kissanomistajilta - mikä on teillä parhaaksi havaittu lelu?

maanantai 24. joulukuuta 2012

24. joulukuuta


Hyvää joulua kaikille!

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

lauantai 22. joulukuuta 2012

22. joulukuuta


Joku saattaa huomata viimeisimmissä kuvissa olevat joulutähdet. Sääli, että niitä taas tuli tuollainen nätti kori porukoiden työkavereilta. Harvoin muut kuin kissaihmiset osaavat ajatella, ettei kissakotiin kyseiset nätit joulukasvit sovi niiden myrkyllisyyden takia. Tuollekkin pitää nyt "etsiä uusi koti", vaikka kissoilla ei noita kohtaan olekaan kiinnostusta - täytyy sitä kissallisena kuitenkin varman päälle vetää.

Veisiköhän sitä tuon nätin korin vaikka rappukäytävään lapun kanssa, että joku naapurustossa saisi ottaa sen tuomaan joulumieltä kotiinsa. :)

Puhuin tuossa joku päivä muuten siitä, että meille saapui kuusi. Mutta nyt meillä ei olekaan kuusia vain yksi, vaan peräti kaksi! :P

perjantai 21. joulukuuta 2012

torstai 20. joulukuuta 2012

20. joulukuuta

Onni kävi eläinlääkärillä. Poika oli varsin reipas, vaikka vähän eläinlääkäritäti kauhistuttikin herraa. ;) Rokotuksethan olivat vain ohjelmassa. Mamma on täällä tyytyväinen, kun yleensä matkustamiseen liittyviä boksipissoja ei tällä kertaa ilmennyt! Ääntähän herrasta lähti matkan aikana sitäkin enemmän, ei varmaan olisi ihmiset uskoneet jos olisin kertonut tuon olevan hiljainen kissa...


keskiviikko 19. joulukuuta 2012

tiistai 18. joulukuuta 2012

18. joulukuuta

Koska en saanut tänään(kään) aikaiseksi ottaa uusia kuvia, jatketaan noilla samoilla kuvilla...


maanantai 17. joulukuuta 2012

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

16. joulukuuta

Onnikin tonttuilee.

Tänään muuten saapui se odotettu joulukuusi!

lauantai 15. joulukuuta 2012

15. joulukuuta

Viime päivät ovat saaneet minut kiroamaan kamerakalustoani. Uusi(a) laadukas objektiivi olisi todellakin tarpeen. Ja kotikuvaukseen studiovehkeet käsisalamoineen, tai vähintäänkin, todella vähintäänkin lisäsalama. Näkisitte, millainen sähellys on teipattuna kiinni kameraani, jotta saisin tuon kameran oman salaman heijastettua katon kautta. Ei sekään auta.

Onneksi näyttäisi siltä, että saan lisäsalaman avusta nauttia tammikuun puolivälin jälkeen. Siihen asti on vain kestettävä.
Siitä uudesta objektiivista saa haaveilla vielä pitkään. Todella pitkään.

Tämän päivän kuvista huomasin vasta jälkeenpäin, että ainiin, kannattaa ne asetukset katsoa ennen kuin alkaa kuvaamaan. ISO-arvo oli säädetty taas sellaiselle kohinalle että oksat pois, ja sen huomaa...

Huomaa muuten, että minulla alkaa mennä aika tuskaiseksi tämä joulukuvien ottaminen - tai etenkin ideat. Kyllä se varmaan sitten, kun saadaan joulukuusi taloon...

perjantai 14. joulukuuta 2012

torstai 13. joulukuuta 2012

13. joulukuuta

Tässä illan tuoksinnassa yritin vielä saada Ellan poseeraamaan tonttulakki päässä. Ilme taitaa kertoa kaiken...


Onni on muuten viimepäivinä ollut ihan hassu. Sehän ei yleensä tykkää nukkua kiinni ihmisessä. Tai ainakaan halua nukkumaan ihmisen viekkuun ihmisen peiton alle.
Tuossa yksi päivä se halusi peiton alle, vatsani päälle nukkumaan. Ja nukkuu yön mielellään kiinni ihmisessä. Onkohan sen mielestä ulkona jo niin kylmä että on pitänyt tapoja muuttaa - vai onko tämä ihan huolestuttavaa? :D

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

12. joulukuuta

Tänään kuva on kaikkea muuta kuin jouluinen. Mutta eilen otettu yksinkertainen kuva, josta tykkään paljon.


tiistai 11. joulukuuta 2012

11. joulukuuta

Ella näki tontun. "Se oli NÄÄIN iso!"


maanantai 10. joulukuuta 2012

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

9. joulukuuta

Tämä nyt ei hirveän jouluinen kuva ole (vaikka onhan siellä lahjapaketteja!), mutta koska Ella on tässä mielestäni hyvin onnistunut poseeraamaan - laitetaan se nyt tämän päivän kuvana. :)


lauantai 8. joulukuuta 2012

8. joulukuuta


Ja nyt opetetaan teille vähän Onnin ilmemaailmaa. Tämä ilme (ja siihen liittyvä maukaisu) tarkoittaa, että Onni on huomannut jotain, mikä on sen mielestä epänormaalia ja huolestuttavaa. Kyllä, tällä kertaa ne taisivat olla nuo kynttilät (joihin Onni meinasi muuten häntänsäkin polttaa...).

perjantai 7. joulukuuta 2012

7. joulukuuta




Eilen saatiin uusi ilonaihe. Punnitsin Ellan. Kuten joku voi muistaa, sen kanssa ollaan jummattu 3,2 kilogrammassa, joka on siis suurempi kuin mitä tilanne oli kun laihdutus aloitettiin. Nyt vaaka kuitenkin näytti... 3,0 kg! :)
Hyvään suuntaan menossa ollaan siis, ensimmäinen tavoitehan on se 2,8 kg, josta sitten katotaan onko enempää tarvetta pudottaa.

torstai 6. joulukuuta 2012

6. joulukuuta

Hyvää itsenäisyyspäivää!



keskiviikko 5. joulukuuta 2012

tiistai 4. joulukuuta 2012

4. joulukuuta


Ellakin aloitti jo joululaulujen laulamisen. Tyylillä.

maanantai 3. joulukuuta 2012

3. joulukuuta

Ja sama teema jatkuu... Tällä kertaa Ella vain kissana.



sunnuntai 2. joulukuuta 2012

2. joulukuuta

Toinen joulupostaus sisältääkin kuvan.


Kuvassa näkyy lempparijoulukoristeeni, jonka hankin viime vuonna. Tuo valaisee niin ihanalla tavalla!

Ja sitten täytyy tietysti harrastaa tätä turhaa löpinää. Ella huvitti kanssaeläjiään justiinsa juoksemalla häntänsä perässä yrittäen purra sitä. Se hetki tiivisti asioita, mitä rakastan venäjänsinisessä, ja mihin alkujaan ihastuin niissä. Se pentumaisuus nimittäin. Ellakin on 2,5 vuotias, meidän peter pan.

lauantai 1. joulukuuta 2012

1. joulukuuta!

Moikkamoi! Nyt kuukauden hiljaiselon jälkeen lähtee käyntiin jouluaiheinen blogimaraton - tavoite olisi saada jokaiselle päivälle pieni postaus, jossa joko kuva- tai videomateriaalia.

Minähän en alkujani ole mikään fanaattinen jouluihminen, mutta tänä vuonna jostain kumman syystä on puraissut se joulupärpänen ja huomasin jo marraskuun puolella fiilisteleväni joulua ja kuuntelevani joululauluja.

Ella saa kunnian aloittaa tämän maratonin tonttuilemalla.


Tuo "kahden tassun vilkutus" on neidin uusin kunnon temppu muuten. Tuossa ei nyt tehnyt ihan täydellistä suoritusta, mutta häiriötekijä (tonttulakki) huomioonottaen herkun arvoinen suoritus. Tuon tempunhan tuo oppi ilmiömäisen nopeasti, muutamalla toistolla. Mietin nimittäin, minkä tempun sille opettaisin ja odotin että kissa itse "tarjoaa" temppua, ja niinhän se tekikin. Aluksi opeteltiin itse liike, sitten yhdistin siihen käsimerkin. Nyt temppu sujuu täydellisesti ja neiti tarjoaa sitä joka tilanteessa. :)

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Silmäpeilaus

Osallistuttiin Ellan kanssa Suomen Venäjänsiniset ry:n järkkäämään joukkopeilaukseen viime lauantaina.

Pääpiirteissään mitä sieltä nyt tuomioksi tuli; ei perinnöllisiä silmäsairauksia.


Niihin silmiin liittyi kuitenkin pari "muttaa", näillä näkymin kuvataan vuoden päästä uudelleen. Ne muutokset silmissä voivat olla täysin harmittomia - tai sitten eivät ole. Jos siellä on, no - jotain, sen pitäisi selvitä vuoden päästä kun kartoitetaan tilanne uudelleen.


Ja mitäs Ellan laihdutukseen tulee - lauantaina punnitsin eläinlääkärissäkin tuon, ja meidän vaaka ei ollut valehdellut - 3,2 kg.
Nyt kuitenkin äsken kun punnitsin, oli paino 3,1 kg (eli alta 3,15kg)! Kyllä tämä tästä taas.
Minun silmissäni tuon kissan paino alkaa kyllä olla aika hyvissä lukemissa, jos katsoo itse kissaa eikä keskity siihen vaa'an lukemaan. Joko minun aivoni huijaavat, tai sitten tuon kissan tassutkin ovat muuttuneet taas sirommiksi, samoin kissa ei enään näytä niin pullealta.

Ellan kanssa harjoitellaankin sovelletuilla esteillä kissa-agilityä ja iltoihin kuuluu pieni "spurttileikki". Kissa on näistä oikein innoissaan, tuossakin kun tänä iltana sitä aktivoin tuolla agilityllä, ja motivaattorina oli ruokanamujen sijaan herkkuraksut. Tuosta kissasta paistoi läpi se into; "Mitä mitä mitä mitä mun täytyy tehdä, mitä mitä mitä?". Se itseasiassa ihan loikki vierelläni kun kävelin harjoiteltavan esteen luo.  Toi mieleeni jonkun bordercollien tai muun senlaisen palveluskoirarodun, joka minun mielikuvani mukaan on aina innolla mukana. ;)

Eipä tässä tällä kertaa muuta, pitäisi tuo kissa pestä joku päivä ja myöskin valokuvailla.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Fat Cat

Kuten voi jo tuosta otsikosta arvata, kyse on Ellasta - ja Ellan laihdutuskuurista.

Mitä siihen tulee, viimeiset pari viikkoa ovat olleet hämmentäviä. Viime viikon lauantaina punnitsin neidin normaaliin tapaan... sydän oli pysähtyä, kun vaaka näytti 3,2 kilogrammaa! 3,2! 3,2! 3,2! Ei voi olla mahdollista. Enemmän, kuin lähtötilanteessa? Ja vielä viikkoa aikaisemmin paino oli ollut 3,0.

Ja dieetillänsä se oli ollut ihan kuten aiemminkin. Tai no, kissan asennehan on tähän laihdutukseen se "laihduta keskenäs", ja pariin kertaan joku on sen yllättänyt raksupussilta varkaista... Mutta viikossa noin paljon takapakkia? Jos 8 viikossa neiti vapaalla ruokinnalla 2,6kg -> 3,1 kg, miten on viikossa voinut tulla se 0,2 kg? Ei vain mahdu minun päähäni.
Ehkä, toivottavasti, vaaka on rikki ja huijaa. Jos ei, tästä ei tunnu tulevan mitään.

Tänäänkin vaaka näytti sitä samaa inhottavaa 3,2 kg. Kokeilin useampaan kertaan, yhden kerran sain vaa'an näyttämään 2,9 kg. Muina kertoina sain sen läskilukeman. En suostu vain uskomaan, että tämä laihdutuskuuri niin pahasti olisi pielessä. Ensimmäiset viikot, tarkalleen samalla laihdutuskaavalla menivät hyvin, ja paino alas päin. Nyt sitten aivan toisin.

Kohta tätä menoa menen ja haen tuolle jotain laihdutusmärkäruokaa. Tämä meno ei vain oikein nyt vetele.

Sitten kun tuo paino saadaan ihannelukemiin, niin todellakin tullaan pitämään todella, todella tarkkaa lukua siitä ettei ylimääräistä pääse kertymään neidille enään.


keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Autumn!

Näitä en olekaan vielä ehtinyt täällä julkaista...














Täällä tykätään syksystä. Ikävää syksyssä on pimeys ja jatkuva sateisuus, mutta ihanaa vuodenajan kauneus (värit!).

perjantai 5. lokakuuta 2012

Ellan laihdutus edistyy!

Ella osallistui omistajan lukuhetkeen.

Tässä on viimeiset kolmisen viikkoa ollut hiljaista blogin puolella, pahoittelen! Syynä sillehän on yksinkertaisesti se, että en ole saanut aikaiseksi kirjoitella kaikelta puuhaamiseltani tai keksinyt jotain järkevää kirjoitettavaa. Joten, nyt pläjäys sitten kaikesta mitä täällä on tapahtunut.

26.9 kävin morjenstamassa erästä kissaherraa, vuoden ikäistä Fenixiä! Komiahan siitä Ellan pojjasta on kasvanut. Jännän näköinen yhdistelmä isäänsä Bristolia ja emoaan Ellaa, etenkin päästä löytää kummankin piirteitä. Luonteeltaan herra on todellakin aivan valloittava. Omistajakin totesi miettineensä toista kissaa, mutta jääneensä pohtimaan että entä jos se toinen kissa ei olisikaan yhtä täydellinen kuin tämä yksi. Sen tunteen tiedän itsekin hyvin. ;)


Ellan laihdutuskin on alkanut edistymään mukavasti. Tänään itseasiassa neidin punnitsin, ja vaikka vaaka on viimeviikot näyttänyt sitä 3,1 kg, oli nyt tapahtunut muutos - 3,0 kg! Tarkalleenhan en tiedä paljonko sitä painoa on sitten lähtenyt ja paljonko se tarkalleen nyt on, kun tuo vaaka ilmoittaa sen tuollaisella tarkkuudella, mutta fakta on se, että paino on laskussa.




Ella on ilmoitettu venäjänsinisten silmien joukkopeilaukseen kolmisen viikon päähän, saa nähdä mitä sen kohdalla käy. :) Toivotaan, että tulos olisi puhdas, olisi kyllä sääli, jos näin kauniit silmät omaavalla kissalla niissä jotain vikaa (PRA/harmaakaihi nyt lähinnä ne mitä russilta etsitään) olisi.


Näin sitten kiireisen viikon jälkeen kohti viikonloppua ja sen jälkeen uutta viikkoa. Nauttikaa ihmiset syksystä!

lauantai 15. syyskuuta 2012

Laihdutuskuuri!

Ella päätyikin laihikselle. Kissa ei taida tästä uutisesta tulla ilahtumaan.

Kun täällä on kissojen "mamma" ollut kiireen ja stressin hämäävänä epätarkka sen kanssa, paljonko tuo kissa saa saada ruokaa, on päässyt Ellalle vähän ylimääräistä jo kertymään.

Meillä lihavuus onkin uusi ongelma. Onni on aina ollut liian laiha ja sitä on joutunut välillä lihottamaan, Ellan kanssa saa nyt opetella tämän kissan laihduttamisenkin sitten.

Tästä ruokinnasta tuleekin sitten meillä varsinainen taitolaji - saman katon alla kissa jota pitää vahtia ettei laihdu ja toinen jota pitää vahtia ettei liho.

Yhdeltä pulskan russinaaraan omaavalta kuulin jo ennen Ellan leikkausta neuvon, että pitää vahtia ettei pääse lihomaan, kun näillä leikatuilla russinaarailla kun tuppaa olemaan siihen paha taipumus. Ei ole montaakaan viikkoa siitä, kun naureskelin näyttelyssä kuinka venäjänsinisissä melkein kaikilla leikatuilla naarailla on vähän tai vähän enemmänkin ylimääräistä siellä keskivartalossa - kuinka Ella oli siltä osin aivan eri maata. Pilkka taisi osua omaan nilkkaan sitten, kun nyt reagoi siihen että tuollakin sitä alkaa jo kerääntymään. En olisi tätäkään näin nopeasti varmasti tajunnut, ellen olisi Ellaa äsken punninnut.

Eläinlääkärihän elokuun alussa (voiko siitä olla niin vähän aikaa vasta?!!) käski kiinnittämään tuon ruokintaan huomiota. Todellakin korosti sitä. Olisi pitänyt varmasti antaa suurempi painoarvo rodun tuntevalle ja asiantuntevalle ihmiselle. Hänhän suositteli steriloiduille kissoille tarkoitettuja ruokia, mutta perustelin oman kantani sillä etteivät ne yleensä täytä laatuvaatimuksiani sisällön osalta, joten meillä jatketaan Power of Naturen syöttämistä.

Lähtötilanne, 15.9.2012, näyttää tältä. Steriloinnista kohta 8 viikkoa.
Painoa kissalla 3,1 kg.


Tulipa saatua harvinaisen hämäävä kuva tähän, kun kuva otettu aavistuksen yläviistosta + mahan kohdalla tuo kaakeleiden reuna saa hämäävästi kissan näyttämään vielä paksummalta.

Tavoitepaino on 2,7-2,8 kg. Eläinlääkäri sanoi steriloinnissa kissan sen hetkisen painon olleen juuri ihanteellinen. Kissa painoi silloin 12 tunnin paaston jälkeen 2,62 kg.
Parin viikon päästä tuosta kissa painoi 2,8 kg. Kys. paino on ollut kissalle se "normaali", johon onkin pyrkimys. Eli noin-reilut 300 grammaa pudotettavana.


Laihdutustaktiikka
- Lauantaisin on punnitus- ja edistyskuvien ottopäivä
- Lauantaisin pussitetaan seuraavan viikon ruuat annospusseihin. Joka viikonpäivälle on oma minigrip-pussi, josta saa kyseisenä päivänä antaa ruuan. Pienissä erissä pitkin päivää. Jokaisessa pussissa on noin 30 grammaa ruokaa.Se on Power of Naturen pussinkyljen ohjeistama ruokamäärä Ellan kokoiselle kissalle, sama ruokamäärä on ohjeena tämän painoiselle kissalle monella muullakin laadukkaalla ruokamerkillä (toki, nuo pussinkylkien annostusohjeet heittelevät ja ohjaavat monesti vikaan, mutta tällä ruokamäärällä lähdetään kokeilemaan ja muuttamaan sitten ruoka-annosta tuolle kissalle sopivaksi). Nyt aloitetaan dieetti pelkällä raksuruokavaliolla, märkäruokien kohdalla katsotaan annostusta kun on tämä saatu käyntiin.
- Lisätty aktiviteetti- ja liikuntamäärä. Kissa saa päivittäin aikaisempaa enemmän juoksutusta.



Näillä lähdetään kokeilemaan.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Ellan wauwwat täyttivät vuoden!

Tasan vuosi sitten, sunnuntaina 11.9.2011, oli meillä jännät paikat. Ellalla oli synnytys käynnissä. Ja mammanen näyttikin tältä...



Lähettelin pentusten omistajille synttärionnitteluja kissoille, sain kuulla paljon kivoja kuulumisia. :)


Vasemmanpuoleisin, sittemmin Emma, asustelee Pohjanmaalla. Täytyy sanoa, että oikea pentu päätyi oikeaan kotiin, viettelemään kissanpäiviä ainoaksi kissaksi eläkkeellä olevan naisihmisen seuraksi. Pentuna oli pennuista rauhallisin, kehrääväinen suloinen tapaus. Tykkää ulkoilla maalla, vapaana mutta valvonnassa, kuulema ilmoittaa mielipiteensä jos ei pääse silloin kun haluaisi. :)

Keskimmäinen kuvassa, pentueen "äijä", mammanpoika Fenix. Valloittava tapaus pentuna kaikenkaikkiaan. Se pentu, jolle sattui ja tapahtui, ehtihän se elämänsä ensimmäisen neljäntoista viikon aikana saamaan jopa tikit tassuunsa ja tötterön päähän. Sympaattinen pieni, sillä meni lähemmäs seitsemän viikon ikää ennen kuin suostui kuvittelemaan syövänsä jotain muutakin kuin Ellan maitobaarista. Muistan niin hyvin metromatkat tuon pennun kanssa eläinlääkäriin ja takaisin tassuhaaverin takia, ensimmäisellä metroreissulla olisi luullut että minulla olisi boksissa isompikin kissa kuin alle kilon painoinen pieni pallero... sitä ääntä nimittäin lähti niin että metroasema raikui. Sama toistui eläinlääkärissä tikkien poistossa. ;) Nykyään melkein nelikiloinen jötkäle, joka sai kuin saikin upeat silmät emoltansa. Tämäkin pennuista on tykästynyt ulkoiluun (valjaissa), mutta tykästyi siihen sen verran liikaa että esim. yöt olivat ulkoilun takia levottomia, joten ei pääse enään ulkoilemaan. Nirsoksikin on ryhtynyt, aijai. Sitä ei kyllä ihmettele, kun jo pentuna nirsoili kun olisi pitänyt maidosta siirtyä kiinteää syömään...

Oikeanpuoleisimmasta, nyttemmin Ladasta, en ole vielä kuulumisia kuullut. Sehän oli pentuna pennuista rohkein, pieni "punkero". ;)

Kyllä se aika vain kuluu... nopeasti, liian nopeasti.