maanantai 27. huhtikuuta 2015

Entten tentten

Ja nyt arvotaan. Ei tosin mitään muuta kuin sitä, että kasvaako siellä Ruskan masussa tällä hetkellä noin saksanpähkinän kokoisia pikkusinisiä vai ei.


Ruskalla on normaalistikin "peruskissaa" suuremmat ja punaisemmat nisät, ja nyt  kun alkoi 4. tiineysviikko, nisien olisi pitänyt alkaa punoittamaan jo viime viikon lopulla. No, onhan ne punertavat ja suuret, mutta ovatko ne merkittävästi suuuremmat ja punaisemmat nyt? En osaa sanoa.



Kunpa sitä tietäisi, onko siellä masussa pikkukisuja vai ei. No, ensi viikolla mahdollisesti ultraan, sieltä luulisi selvyyden saavan! Jännittää, pelottaa. Entä jos siellä ei ole pentuja? Entä jos on, sujuuko kaikki tällä kertaa hyvin? Näkisinkö tällä kertaa "kuin oppikirjasta"-synnytyksen ja saisinko nukkua rauhassa pentujen ensimmäisetkin viikot, ilman että täytyisi nousta pentuja ruokkimaan? Arpapeliä.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Taas kotona

Onni on nyt maanantai-illasta saakka ollut kotona. Onnin "lomareissu" kestikin siis kaksi viikkoa ja yhden päivän.

Onni oli tosiaan hoidossa isäni luona. Kävin herraa pariin kertaan hoitojakson aikanakin moikkaamassa, hyvin näytti kissa voivan ja tuli aina minua eteiseen vastaan hurjasti kehräten ja pussaillen. Onni tulee kotonakin ovelle vastaan, mutta ei kehräämään ja pussailemaan, kai siis kollilla ikäväkin oli. Onnilla oli kuitenkin kanssaan toisaalta isäni ja veljeni, ja etenkin isästäni Onni kyllä kovasti tykkää - ja isäni Onnista. Onnille onkin aina tarvittaessa hoitopaikka olemassa. Tyttöjä isäni ei vielä uskalla ottaa hoitoon, sillä ne vaativat jo turvallisuutensa tähden hieman enemmän järjestelyjä esim parvekkeen, tippuvien tavaroiden ja tuuletusikkunoiden kanssa. Tuuletusikkuna on isäni luona verkotettu, mutta sitä ei Onninkaan yksin ollessa uskaltanut jättää auki, ja nuo tytöt kun ovat todella nopeita liikkeissään, niin ei sitä tuuletusikkunaa uskaltaisi varmaan pitää auki edes valvottuna, kun nuo ehtivät tekemään jo vaikka mitä siinä ajassa kun selkänsä kääntää. Meillä kun harvoin nuo tytöt ovat enää siellä missä ne "äsken" tai sekuntia aikaisemmin näki. :D

Onni oli muuten hoidossa alkanut nirsoilemaan! Tiedän Onnin nirsoilevan kyllä helposti, mutta nyt kun se on syönyt aina toisen kissan kanssa, ei nirsoilua juuri tapahdu. Epäilen kyllä, että Onni oli myös isäni luona saanut aika runsaita annoksia ja useampaan kertaan herkkuruokia: seitiä ja katkarapuja!

No, nyt on kolli taas kotona. Parissa tilanteessa se on käyttäytynyt eri tavalla kuin normaalisti (se oli mm. yksi ilta kaivautunut veljeni sängyssä peittojen ja lakanan alle niin että pää vain näkyi sängyn reunalla). Mutta täytyy kyllä todeta, että itsestä on mukavaa kun kolmikko on taas koossa!







No, nyt sitten jännäillään, että onko siellä Ruskan masussa pentuja vai ei. Nisien pitäisi tämän viikon lopulla punoittaa, mutta en vielä uskalla sanoa juuta enkä jaata. Ruskalla kun on normaalistikin isommat ja punaisemmat nisät kuin muilla naarailla joiden niisä olen päässyt tutkimaan.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Pari kuvaa kollista

River, meillä kylässä ollut kolli, lähti jo viime perjantaina kohti kotiansa. Pariskunta viihtyi hyvin yhdessä tuon melkein viikon ajan. 







Täällä jännäillään, olisiko Ruska sitten tällä kertaa saatu tiineeksi. Ehkä jo parin viikon päästä tiedämme enemmän, Ruskalla alkaa sunnuntaina 3. tiineysviikko. Toivotaan että saadaan paljon pikku-Ruskia ja pikku-Rivereitä! Minä asetan myös toiveeksi että pennut perisivät äitinsä smaragdisilmät mutta isänsä upean, pitkän ja pantterimaisen kropan ja kaksinkertaisen turkin.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Kuvia näyttelystä

PetExpossa minulla ei tosiaan ollut kameraa mukana (eikä toisaalta aikaakaan kuvaamiseen). Onneksi Naukulan mamma oli näyttelyssä kamera mukanaan, ja hän sai meistäkin muutaman kuvan otettua.





Kiitokset vielä kerran Naukulan mammalle hienoista kuvista!

lauantai 11. huhtikuuta 2015

RUROK PetExpo 11.4.

En tiedä johtuiko se siitä, että uhkasin pari blogipostausta takaperin että Ellaa ei tulla (ehkä jo syksystä eteenpäin) käyttämään näyttelyssä edes nykyisellä tahdilla, vai siitä että pyörin koko päivän tuomarin assistenttina enkä pitänyt Ellalle seuraa, mutta Ella yllätti tänään minut käytöksellään.

Olimme siis näyttelyssä PetExpossa, Rurokin järjestämässä rotukissanäyttelyssä. Se mikä minua etukäteen hieman kauhistutti, oli väenpaljous. Vaikka olemme messukeskuksessa olleet aiemminkin näyttelyssä, sanoisin että PetExpossa riittää väkeä enemmän kuin Lemmikkimessuilla. Ja ainakin lapsia - onhan siellä myös lapsimessut samaan aikaan. Minä olin kaikenlisäksi uskaltautunut tuomarin assistentiksi, ja koskaan aiemmin assaroidessani minulla ei ole ollut Ellaa mukana. Tämä tarkoitti huomattavasti vähemmän häkin luona vietettyä aikaa.

Kerrottakoon, että Ella ei siis ole koskaan ollut mikään "supernäyttelyluonne". Näyttely pelottaa Ellaa hieman, ja muut kissat sähisyttävät ja murisuttavat. Venäjänsinisten mittakaavalla Ella ei kuitenkaan ole koskaan ollut poikkeuksellisen huono näyttelyluonne tai mitään muutakaan, sellainen ihan ok enemmänkin.

Tänään kuitenkin minut yllätti se, että aamusta saakka Ella tuntui olevan yllättävän rennosti, ilman sähinöitä. Ei ainuttakaan sähinää minun tai perheeni nähden, koko päivänä. Ei arvostelussa, ei matkalla arvosteluun, ei edes TP-valinnoissa, ei häkin luona. Mihin on hävinnyt Ellalle näyttelyssä tyypillinen sähinä ja murina? En tiedä. ja minua ei suuremmin haittaisi vaikka pysyisikin poissa. :)

No, meillä oli tänään tuomarina ranskalainen Philippe de Guerny Ventura. Pidin hänestä itse tuomarina hirveästi, niin persoonana kuin tuomarointityylistäkin. Hän ei todellakaan ollut nopea arvostelemaan, mutta otti upeasti kontaktia kissan lisäksi kissan omistajaan ja arvosteli kissat todella tarkasti - hänen sanojens mukaan hän pyrkii tuomarina arvostelemaan kuten hän toivoisi hänen kissojaan arvosteltavan näyttelyissä. Näkisin hänet itse mielelläni tuomaroimassa Suomessa uudemmankin kerran, ja toivon hänelle menestystä tuomariopinnoissansa (on huomenna samassa näyttelyssä tuomarioppilaana!).

Tietty ristiriita tulee Suomessa tosin usein näyttelyissä vastaan siinä, että venäjänsinisen standardi on etenkin yhdeltä kohdin erittäin tulkinnanvarainen. Kyse on korvien asennosta. On uskomatonta, että tästä on oikeasti keskusteltu kuulemani mukaan vuosikymmeniä, ja edelleenkin ollaan jakauduttu vahvasti "kuppikuntiin" ja maittain korvien sijainnissa on suuria eroja. Fifé-standardissa sanotaan, että korvat sijoittuvat vertikaalisesti, eli pystysuoraan, päähän. Kuulostaa yksiselitteiseltä, eikö? Tosiasiassa se ei sitä ihan ole. Standardissa sanotaan myös korvien muodon kohdalla, että korvat ovat suuret ja tyvestä leveät. Minun, niinkuin ilmeisesti suurimman osan suomalaisista venäjänsinisharrastajistakin, mielipide on siis se, ettei tällä voida tarkoittaa pystysuoria "kaniininkorvia", sillä ei kissan päälaelle saa yksinkertaisesti mahdutettua tyvestään leveitä suuria korvia. Venäjänsinisiltä löytyy siis korvamalleja ihan pystysuorasta kaniininkorvasta itämaistyyppisiin korviin. Ei, tämänpäiväinenkään tuomari ei toki halunnut myöskään niitä kaninkorvia, mutta suurinpiirtein kaikilla hänen pöydällään käyneillä venäjänsinisillä olisivat korvat saaneet sijaita hänen mielestänsä enemmän päälaella. Hienoa oli, että tuomari näki kuitenkin kauniissa kissoissamme muutakin kuin korvat (ja jos mietitään rodun ominaisuuksien "pisteytystä" standardissa, niin korvat ovt loppujenlopuksi aika pikkujuttu), ja olikin tyytyväinen suomalaisten venäjänsinisten, mikäli tämän otannan voidaan katsoa sitä edustavan, laatuun. Jos siis jätetään korvat huomioimatta. ;)

No, Ellakin tosiaan miellytti tuomarin silmää. Kaikki muu oli erinomaista, mutta alusturkkia saisi olla enempi (ei ihme kun Ella sen on jo ehtinyt pudottaa kesää varten...) ja ne korvat olivat liian pienet ja saisivat sijaita vertikaalisemmin, yllätys yllätys. Kävimme siis TP-valinnoissakin pyörähtämässä ja hävisimme hienolle siniselle britille. Suurena syynä varmasti se alusturkin vähäisyys. Tuomari kuitenkin tykkäsi Ellastakin kovasti, ja vaikka moni kissa sai arvosteluista luonteen puolesta arvostelusetelin "Yleisvaikutelma"-kohtaan maininnan ujoudesta, Ellasta sanotaan siinä että "Super lady!" Arvosteluseteli on taas kerran kirjoitettu käsialalla joka muistuttaa pitkälti arabiaa, joten ihan hirveästi en siitä ole vielä irti saanut. Eikä lopulta tarvitsekaan: sen mitä siitä olen irti saanut, niin vastaa erittäin paljon sitä, mitä tuomari arvostellessaan minulle kissastani kertoi. Tuomarin puheet ja arvostelusetelin tekstit itseasiassa tuntuvat täsmäävän keskimääräistä paremmin.

Tuloksena päivästä oli kuitenkin EX1 CAPIB, eli saimme sen sertimme mitä lähdimme hakemaankin.

Koska en assarointini vuoksi ottanut kameraa mukaan, kuvamateriaalia on minulla armottoman vähän.


Seuraavaa näyttelyä odotellessa, toivotaan että Ella käyttäytyisi jatkossakin yhtä nätisti! Seuraavan kerran meillä on tarkoitus olla paikalla PIROKissa Tampereella, lauantaina 9. toukokuuta. Samana päivänä Ella viettää myös synttäreitään, täyttäen 5 vuotta! Vielä en tiedä, assaroinko silloinkin vai en, mutta saa tulla ehdottomasti moikkaamaan!

Pirokin jälkeen meillä onkin näyttelysuunnitelmat avoinna - jos Ella saa Pirokistakin sertinsä, niin ulkomaille se on seuraavaksi lähdettävä. Loppuvuodesta olisi tarkoitus päästä myös vielä Fiféssäkin näyttelyihin - vuonna 2016 venäjänsininen siirtyy nimittäin muutaman muun rodun kanssa kategoriaan neljä, eli nykyisiin itämaisiin kissoihin (tulevaisuudessa oikeampi tapa kutsua neloskategoriaa taitaa olla luokkaa "itämaiset ja elegantit kissat" tai jotain muuta vastaavaa). Mielenkiintoinen muutos.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Hyppykuvia

Kissaseinä on vielä keskeneräinen, mutta tasot ovat paikoillaan. Otinkin Ellasta yksi päivä hieman hyppykuvia, houkutellen Ellaa hyppimään tasolta toiselle herkkujen perässä.

 Kuvista ei tullut ihan sitä mitä toivoin, sillä asetukset ja valaistus olivat pielessä, mutta sentään jotain kuvamateriaalia saatiin... :)










keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

FinTICAt Kawaii Neko 28.-29.3.2015

Lähes pari viikkoa sitten vietimme tosiaan taas Ellan kanssa viikonlopun Tica-näyttelyissä. Näin omistajana tykkään Tica-näyttelyistä oikeastaan enemmän kuin Fifé-näyttelyistä, kissasta en kyllä tiedä. Ellahan ei mikään mahtava "showpersoona" ole, mutta kun muiden venäjänsinisiä omistavien kanssa juttelee, niin ei tuon kissan näyttelykäytöksessä myöskään niin suuria "virheitä" ole, etteikö sitä voisi näyttelyissä käyttää. Todennäköisesti kuitenkin sitten kun saan Ruskan nimiini, käytän Ruskaa enemmän näyttelyissä kuin Ellaa, mutta Ellakaan ei ole näyttelyissäkäyntiä lopettamassa silloinkaan todennäköisesti kokonaan.

Mutta siihen Lahden Tica-näyttelyyn. Kun pääsin näyttelystä kirjoittamaan vasta näin myöhään, en ajatellut sen kummemmin jaaritella Ellan käytöksestä tai pärjäämisestä, vaan annan muutamalle (huonolle) kuvalle enemmän painoarvoa.

Tuomareina olivat siis tällä kertaa Åsa Broing ja Irene van Belzen. Lauantaina kehiä oli edessä yhteensä neljä: kaksi Allbreed-kehää (AB) ja kaksi Speciality-kehää (SP). Sunnuntaina oli edessä vain kaksi Allbreed-kehää.

Ella pärjäsi lauantaina ihan mukavasti. Pääsimme kaikista neljästä kehästä finaaliin saakka, mutta jäimme sinne finaalin häntäpaikoille. Shorthair Speciality -kehien tuloksina oli kahteen kertaan 5th Best Alter, eli kummatkin tuomarit valitsivat Ellan viidenneksi parhaaksi lyhytkarvaiseksi kissaksi. Allbreed-kehistä tulokseksi saimme 10th Best Alter ja 8th Best Alter, eli Ella oli kaikkien rotujen kastraateista toisen tuomarin kehässä kymmenenneksi paras ja toisen tuomarin kehässä kahdeksanneksi paras. Sunnuntaina emme päässeet kummassakaan kehässä finaaliin saakka.

Venäjänsinisiä oli näyttelyssä tällä kertaa yhteensä kolme. Ella, tuo meillä tällä hetkellä kyläilevä kolli ja tuon kollin poika (joka on myös Ruskan pennunpennunpentu!). Tällä kertaa yksikään venäjänsininen ei päässyt Best of Best -listoille mukaan, mutta ensi kerralla sitten taas toivottavasti. ;) 






Meidät voi tosiaan bongata myös nyt viikonloppuna näyttelystä PetExpo-messuilta! Olen itse assarina näyttelyssä töissä, mutta Ellaakin mielelläni esittelen ihmisille tuomaroinnin päättymisen jälkeen ennen paneelia. :)

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Kissatreffit!

Pahoittelen blogin hiljaiseloa, suurinpana syynä sille on se, ettei käytössäni ole normaalisti jatkuvasti toimivaa tietokonetta, ja vasta nyt sain asennettua satunnaisesti lainassani olevalle koneelle kuvankäsittelyohjelmiston, jotta pääsen kuvia julkaisemaan. Nyt on pari postausta vielä työn alla, FinTICAtin näyttelystä pitäisi varmaan höpötellä (kivaa oli!) ja muutakin kuvamateriaalia on kertynyt muistikortille. Mutta, yksi asia ohitti tällä kertaa tärkeysjärjestyksessä nuo muut asiat - nimittäin kissatreffit.

Olin pitkäperjantaista sunnuntaihin Tukholman risteilyllä. Ja yllätys yllätys - Ruskalla on ollut tapana aloittaa kiimansa silloin kun olen mahdollisimman kaukana kotoa, joten sain Tukholman kirppareita kierrellessäni lauantaina viestin äidiltäni, että Ruska "purisee". Pitihän se arvata. Toisaalta olin tuonut edellisen viikonlopun näyttelystä Ruskalle kotiin hajuterveisiäkin, joten olihan se myös arvattavissa (ja toiveissa!) että kiima alkaisi pian.

No, tällä kertaa kolli olikin reissussa etelässä, joten toisin kuin aiemmilla yrityksillä, me emme lähteneet Kuopioon kollin luokse vaan kolli tuli meille. Sunnuntai-iltana meille saapuikin sitten lemmenlomalle sininen hurmuripoika!

Pariskunta teki tällä kertaa ennätyksen. Kerrottakoon, että aikaisemmilla yrityksillä oli aikaa kulunut siihen että ensimmäinen astuminen tapahtuu ensimmäisen kerran hieman alta kaksi tuntia, ja toisella kertaa puoli tuntia.

Nyt tulin kollin kanssa ulko-ovesta sisälle, laskin kopan ulko-oven eteen, Ruska oli samantien nuuhkimassa - ei sähissyt tai muutakaan - vaan meni pienen matkan päähän boksista kierimään lattialle. Päästin kollin pois boksista, kissat menivät vauhdilla Ruskan johdolla kylppäriin ja tadaa, siinä olivatkin jo hommissa. ALLE MINUUTISSA! Enpä olisi uskonut, että kissatreffit voisivat edetä tällä nopeudella, mutta ilmeisesti toisilleen tuttu pari ei nähnyt syytä lämmittelyille tai millekkään muullekaan ylimääräiselle. :D




Nyt puolitoista vuorokautta myöhemmin astumiset näyttää olevan astuttu, Ruska vielä kurlaa mutta kolli ei osoita sen suurempaa mielenkiintoa. Nyt kollia kiinnostaisi että mikäs kaunotar se on makuuhuoneen oven takana - Ella ei tosin vaikuta yhtä kiinnostuneelta, vaan suhtautuu kolliin pienellä sähinällä ja murinalla, kera tietysti Ellalle tyypillisen maailmanomistaja-asenteen.


Onni on nyt hoidossa isälläni, ja pärjää siellä ihan hyvin. Haen sen todennäköisesti perjantaina takaisin kotia, kun kollin on tarkoitus lähteä.



Tällä kertaa Onni ei tosiaan ole tietääksemme ehtinyt Ruskaa astumaan, joten pidetään peukut pystyssä että nyt vihdoin onnistaisi!