perjantai 29. tammikuuta 2016

Samaa sävyä



Tässäpä meillä aika identtisen näköinen kolmikko. Näitä kun katselee päivittäin, niin silmä kyllä tottuu tunnistamaan nämä toisistaan pienestäkin vilahduksesta kissaa, mutta täytyy kyllä myöntää että itseäni välillä kyllä huvittaa katsella näin samannäköistä kissakolmikkoa! Painot tällä hetkellä arviolta 2,5 kg, 2,8kg ja 3,3 kg, eli samaa kokoluokkaa alkaa Aliakin jo olemaan kuin mitä Ella ja Ruska. Onneksi meillä on laumaa "värittämässä" Onni, jolta kokoakin löytyy enemmän, ja tietysti tämä "lauma" ei enää näytä niin tasaisen harmaalta massalta sitten kun Alia on muuttanut pois ja vain kaksi kolmesta näyttää yhdeltä ja samalta kissalta.

Kesäkuussa tullaan Hyvinkäällä näkemään erittäin kissamainen "50 Shades of Grey", kun ERY-SYDin näyttelyssä järjestetään venäjänsinisten erikoisnäyttely, jonka järjestämiseksi täytyy siis saada vähintään 50 venäjänsinistä kissaa paikalle. Siellä tullaan näkemään venäjänsinien hopeanharmaan turkin eri sävyvariaatioita siis varmasti ihan urakalla.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Onnia ja pirskeitä



Meillä oli viime sunnuntaina pienet pirskeet kotona. Kissojen mielestä oli jännää kaikki siivoaminen ja valmistelu, etenkin Onni istui yleensä jossain tarkkailemassa touhua. Vieraita oli yhteensä noin 15, ja yllätyksekseni Alian mielestä tällainen ihmismäärä yhtäkkiä oli jotain äärimmäisen pelottavaa. Alia viihtyikin astianpesukoneen takana piilossa vieraiden meillä ollessa. Ella taas nukkui koko ajan makuuhuoneessani, Ruska kierteli välillä ja nukkui suuren osan ajasta kylppärissä. Päivän yllättäjä oli Onni - nuorempana se oli tällaisissa tilanteissa piilossa sängyn alla, mutta tällä kertaa Onni oli koko ajan jossain esillä, tuli vieraita ihmettelemään ja moikkaamaan, nautti  rapsutuksista. Ikä selvästi tehnyt tehtävänsä tässä, ei turhaan pelkää tällaisia tilanteita.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Kissapasseja

Olen ilmoittanut Ellan ja Ruskan helmikuun lopulle näyttelyyn Tallinnaan, joten kävimme reilu viikko takaperin hakemassa Ellalle ulkomaannäyttelyitä varten tarvittavan matkustusasiakirjan, lemmikkieläinpassin.


Nyt on tämän hetken neljästä kissasta kolmella passi, ja neljäs ei sitä tule tarvitsemaan, kun ei tule koskaan ulkomaille reissaamaan. Passi ei paljoakaan kustantanut lisää muiden eläinlääkärijuttujen yhteydessä - Ellan osuus (hammaskivenpoisto, perusrokotteet + rabies, passi) vakiklinikallamme oli yhteensä 138 euroa ja muistelen että Onnilla viimeksi hammaskivenpoisto ja perusrokotteet maksoivat yhteensä tasan 100 euroa, eli nelisenkymppiä tuli yhteensä lisää kun laitettiin myös rabies ja kirjoitettiin passi.


Kuten ylläolevista kuvista voi huomata, meillä eivät tyttöjen passit ole samanlaiset. Eläinlääkärikin katseli tällä kertaa Ruskan passia ihmetellen ja miettien onko se nyt ihan pätevä - taitaa harvoin nimittäin tämän näköinen passi sattua yksittäisen eläinlääkärin käsiin, kyseessähän on siis sveitsiläinen lemmikkieläinpassi. Kätevää, kun erottaa ensisilmäyksellä jo helposti kumpi passi kuuluu kummalle kissalle.

Saa nähdä, miten meidän ensimmäinen ulkomaannäyttely tulee sujumaan. Toiveissa on saada Ella valmistumaan International Premioriksi (tarvitsee yhden ulkomaansertin siihen). Ruskankin toivoisin valmistuvan International Championiksi (Ruskan tapauksessa jo toista kertaa itseasiassa!), mutta se ei tällä reissulla ole täysin pakollista - Ruska voi viimeisen sertinsä tässä luokassa hakea myös Suomesta ja tässä näyttelyssä sillä tulee olemaan kovatasoista kilpailuakin. Meidän harmiksi, aina sitä toivoisi kun lähtee ulkomaille saakka näyttelyyn, että kilpailua ei olisi - on se kuitenkin ulkomaannäyttely aika iso menoerä!

Onko teillä kissoilla passeja?

Ellan luolapesä

Marraskuussa mainitsin, että Ellalle hankittiin uusi näyttelypesä. Aikaisempaa "näyttelypesää" Ellallahan ei ole ollutkaan, mukaan on tarttunut kotoa aina satunnaisesti joku pehmuste. Tätä tiettyä pesää olin miettinyt Ellalle jo aiemmin, ja kun lokakuun lopulla Kattipuodissa oli pesäale (ovat muuten taas alennuksessa! Värivaihtoehtojakin enemmän kuin viimeksi) ja limenvihreää väriäkin sattui olemaan varastossa, niin mikä ettei. Käytännössä alennushan ei ollut mikään valtava, mutta sen verran kuitenkin että postikulujen määrän siinä säästöi.

Mukaan tarttui silloin Luolakatti Mini -pesä. Tämä pesähän on siis fleeceä, kestää pesua neljässäkymmenessä asteessa ja on suunniteltu pienehköille kissoille. Isompi versiokin olemassa, mutta meillä kun on kissat tuollaisia minikissoja ja ainoa isompi, Onni, ei minkäänlaisista pesistä välitä, niin tämä koko oli sopiva.




Malli valikoitui sen perusteella, että Ella tykkää näyttelypäivisin välillä kaivautua "omaan koloon" näyttelyverhojen/pehmusteiden alle. Samoinhan se tykkää tehdä kuljetusboksissa ja kotonakin tytöt löytää välillä omasta kolosta kääriytyneenä peiton/lakanoiden alle. Mietin, jos tuo pesä korvaisi sen käytöksen näyttelyissä - pysyy verhot siististi ja kissa on helpompi ottaa häkistä. Toimi!

 "Hmm, ai pesä, tässä. Ei ole ennen ollut."

"Tänään mä käytänkin tätä näin."

"Näin on hyvä."

Yllä olevissa kuvissa Ella esitteleekin kotona pesän käytetyimmän tavan - kissan mielestä se toimii noinkin. Yleensä pesä on meidän sturdikantolaukussa ja siellä nukkuu välillä joku kissoista - kotioloissa yleensä lytätyn pesän päällä. Kaikki kissat ovat tuota noin käyttäneet vuorollansa, jopa Onni. "Oikeassa" muodossaan se on sitten käytössä matkatessa, näyttelyissä ja ihan muuten vain, jos Ellalla on vaikka kylmä ja se kaipaa mielummin suojaista koloa johon käpertyä.

Vaikka pesä onkin ollut todella ahkerassa käytössä marraskuun alusta saakka, eli nyt n. kaksi kuukautta, niin yllättävän hyvässä kunnossa on! Vähänhän tuo fleece tuolla tavoin nukkaantuu, mutta yllätyksekseni kissat eivät ole siihen saaneet kovin pahaa tuhoa aikaiseksi vaikka intensiivisesti sitä leipovatkin välillä kun sitä muotoilevat mieleisekseen.

Ei ollenkaan huono ostos! Tosin, nyt kun vilkaisin Kattipuodin sivuja, niin aloin haaveilemaan suloisen vaaleanpunaisesta polka dot -kuvioisesta samanlaisesta pesästä... Onneksi järki sanoo, että yksi riittää, kun ei nuo pesät ihan niin hittituotteita yleensä kissojen keskuudessa ole. ;)

Millaisia pesiä teillä on? Löytyykö tämmöistä luolamallia?

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Kasvanut Alia

Aliasta ei olekaan blogin puolella viimeaikoina juuri puhuttu. Ruskan pikku tyttö, Alia, on kasvanut jo hurjasti ja eilen tuli ikää täyteen jo 7kk.


Alian reissaaminen uuteen kotiinsa Sveitsiin Ruskan kasvattajallehan on ollut tiedossa jo pitkään. Ja se, mitä ei ole tiedetty, on Alian lähtöpäivä. Sitä on tässä jännitetty ja odotettu, välillä haikeasti ja välillä innolla odottaen. Koko ajan sitä on arvuuteltu, lähteekö "Minikisu" milloin. Alunperin lähtöä lykkäävänä asiana oli uuden kodin muutto, sitten pähkäilimme miten/milloin Alialle järjestyisi lentokyyti. Kun aikaisemmat lentokummisuunnitelmat peruuntuivat, niin näyttäytyi mahdollisuutena minun reissaamiseni viemään Aliaa. Tottakai tartuin tarjoukseen - pääsisinhän huolehtimaan pikkuisesta sydämenvaltaajasta vielä jännittävän lentomatkan ajan. Päivä ei vieläkään ole tiedossa, mutta veikkailen että ennen 9kk ikää saadaan pikkumuksu pois jaloista pyörimästä.

Vaikka Alia ei samalla tavalla ole koskaan ollut minun "oma" tai siksi antanut aihetta samanlaiseen kiintymykseen kuin mikä on omiin kissoihin, niin onhan se äärettömän ihana pentu ja hurmaava tapaus. Ei voi väittää, etteikö kissaan kiintyisi, etenkin jos sen elämää on seurattu siitä saakka kun ultraäänessä katseltiin pieneltä ruudulta sykkiviä pienenpieniä kissanpennun sydämiä, kuunneltiin sitä hurmaavaa kissanpennun ininää heti syntymästä saakka, katseltiin kun kissanpentu kasvoi ja kehittyi. Helppo on kuitenkin aina ollut ajatella, että pentuja odottaa loistava koti jossain toisaalla - ja sen voin todetakin, kyllä on pennut päässeet ihan mahtaviin koteihin! <3





Nyt sitten vain odotellaan sitä tietoa, milloin Alian lähtöpäivä koittaa.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Smaragdisilmiä

Jos jonkun kissan silmiä tulee usein ihasteltua, niin se on Ruska. Tosin Ellankin silmät ovat täällä suuressa ihailussa, mutta Ruskan silmissä on jotain vielä enemmän. Sen silmien vihreys on syvempää kuin millään toisella kissalla jonka olen koskaan nähnyt, vaikka se ei juuri näistä kuvista välitykään. Sen lisäksi Ruskalla on pään (ja koko kissan) muihin mittasuhteisiin suhteutettuna todella suuret silmät, mikä tietysti korostaa silmien vaikuttavuutta entisestään.