Elinan blogissa on meneillään arvonta niin kissoille kuin ihmisillekin. :)
http://mementomori-a.blogspot.com/2011/06/synttariarvonta.html
*********
Meillähän on nyt parisen viikkoa ollut täällä kolme sinistä. Tai siis oikeastaan yksi suomenlippu ja kaksi merenväristä. Kukas tämä toinen siniverinen onkaan?
Bristol-herrahan se siinä. Vieraileva tähtemme.
Luonteeltaan varsin rohkea, utelias ja äänekäskin. Ei nyt kovin vilkas verrattuna meidän prinsessaan. Sopeutunut meidän pieneen kissalaumaan varsin hyvin (päässyt Onniakin tapaamaan; tosin Onni hoiti senkin tapaamisen omilla ehdoillansa... murtautumalla siis itse Bristolin huoneeseen). Ellaahan se yrittää kaikin tavoin hurmata, mutta Bristolin tulisi tajuta ettei Ellaan iske sellainen "mennään suoraan asiaan"-tyyppi ja Ella ei ole kovin vakuuttunut myöskään pojan lauluäänestä (jota minä ainakin öiden perusteella voin kehua todella upean kantavaksi ja kollimaiseksi ääneksi, ovatkohan naapurit samaa mieltä?).
Ella rakastaa komentaa ja käskyttää tätä herraa, samoin sen säikäyttely on Ellan mielestä erityisen hauskaa! Nimittäin jo ensimmäisinä päivinä nähtiin sellainenkin hetki, kun Ella meni sängyn alle ja Bristol oli sängyn toisen pään lattiaan ulottuneen päiväpeiton takana sängyn vieressä. Ella katseli toiselta puolelta, kuinka Bristol olisi hyvin kiinnostunut menemään sinne sängyn alle myöskin. Kun Ella huomasi, että poika aikoi varovasti tassullaan raottaa päiväpeittoa; se hiipi äänettömästi sinne nurkkaan aivan sen päiväpeiton taakse. Bristol päättikin työntää kuitenkin päänsä ensin sängyn alle...
Voitte kuvitella kuinka pahasti tuo kolli pelästyi kun heti kun poika sai työnnettyä kuononsa sängyn alle, oli aivan naaman edessä sähisevä Ella! Olen varsin vakuuttunut nykyään siitä, että Ellalla on varsin erikoinen huumorintaju...
Odotellaan, odotellaan, saa nähdä mitä tapahtuu. Vielä ei tiedetä milloin kolli lähtee takaisin kotiinsa Oulun suuntaan.
Ja meidän sulosilmä-Ellasta täytyy muistaa kertoa, että parisen viikkoa sitten kävimme rokotuksissa ja verikokeenotossa FeLV & FIV-kokeita varten Sopulitien eläinlääkäriasemalla Helsingissä. Palvelusta en kommentoi muuta kuin että olipahan ainakin todella halpa paikka ja jatkossa käydään kyllä vakkarieläinlääkäriasemallamme, kissaklinikka Felinassa. Tuonne sitten vain poikkeustapauksissa.
Muttamutta, verikokeet, jotka lähetettiin siis erikseen laboratorioon... Niistä tuli se toivottu ja arvattavissa ollut tulos, neg/neg. :)
*******
Ja sitten vielä muusta elämästä asiaa; nyt 6 viikkoa leikkauksestani murtumavastaanoton kontrollikäynnillä...
"Ei voisi olla paremmin luutunut, vaikka itse sanonkin" - sanoi polveni leikannut lääkäri. Polvilumpiosta irronnut pala siis on kiinnittynyt nyt tukevasti paikoilleen leikkauksen jälkeen. :)
Vielä en pääse harrastamaan minulle mieluista lajia, mutta nyt lähtee käyntiin jalan lihasten kuntoutusjakso. Ja sitä tarvitaankin, kun muunmuassa reisilihakset kaikkoontuivat salaperäisesti ortoosin useamman viikon käytön myötä... Nyt tuo jalka on melkein kuopalla siinä kohtaa mihin minun pitäisi oikein muhkulihakset saada. Pitäisiköhän ottaa mallia Onnin bodarireisistä....
Mutta sentään nyt poistettiin lähes kaikki kiellot; saan tehdä siis kaikkea mihin pystyn tuon jalan kanssa. Uintikin sallittiin, samoin pyöräily; varsinkin ne ovat todella hyväksi tämän jalan kanssa nyt. :) Myös se kaikista ärsyttävin kielto, kyykkyyn meneminen oikeastaan poistettiin; vaikkakin sitä ei vielä suositeltu kun ne lihakset eivät ole kunnossa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti