Olimme tosiaan viime lauantaina esittelynäyttelyssä Nummelassa. Esittelynäyttelyn järjesti Suomen manxrengas ry (ja Ery-Syd?), kiitokset yhdistykselle hyvin järjestetystä esittelynäyttelystä!
Paikalla ei ollut hirveän paljon kissoja. Laskujeni mukaan n. neljäkymmentä. No, eipähän paikka ollut tupaten täynnä! Kiitettävästi rotuja oli kuitenkin saatu kasaan, siitäkin huolimatta että tuosta neljästäkymmenestä kissasta varmaan 15 oli manxeja/cymricejä. Oli sfinx, la perm, selkirk rex, cornish rexejä, devon rex, neva masqueradeja, siperian kissoja, norjalaisia metsäkissoja, siamilainen, brittiläinen lyhyt- ja pitkäkarva, ragdolleja, pyhä birma, abessinialainen, kotikissoja,... ja sitten tietysti meidän venäjänsinistytöt. Paljon ihan yleisiäkin rotuja jäi toki puuttumaan (enkä varmaan ihan kaikkia paikalla olleita rotuja muistanut mainita...), mutta sitä en ihmettele kun oli kyseessä ystävänpäivä ja Jyväskylässä KES-KISsin näyttely, joka houkuttaa kissanäyttelyporukkaa näin etelästäkin...
Me olimme kissojen kanssa heti eläinlääkäärintarkastuksen alkaessa näyttelypaikalla, hyvissä ajoin siis. Kaikki kissat saivat mukaansa kassin jossa oli aikamoinen kasa kuivaruoka- ja herkkunäytteitä, sekä Primacatin 2015 vuoden seinäkalenteri. Tässä kuvassa yhden pussin ruokanäytteet... Ihan mukava kasa, meillä kun nämä menevät mainiosti temppuilunameina niin tämmöiset näytteet ovat tervetulleita.
Häkin sisustuksessa pääsimme tällä kertaa helpolla. Koska kaikilla piti olla omat näyttelyhäkit, otettiin meillä käyttöön meidän uudenkarhea tuplahäkki. Tätä ei olla edes blogin puolella vielä esitelty, vaikka on pitänyt... No, se voidaan korjata jälkeenpäin. ;)
Tällä kertaa pyrin siihen, että minulla on mahdollisimman vähän tavaraa mukana. Yleensä kun varaudun näyttelyssä suurinpiirtein kaikkeen ja mukana oleva tavaramäärä on ihan mahdoton... Vähemmälläkin pärjää. Tällä kertaa oli oikeastaan pakkokin vähentää tavaramäärää, kun en lähtiessä tiennyt tulenko kissojen kanssa takaisin bussilla vai autolla. Tältä meidän häkit näyttivät siis tällä kertaa, eivät oikein sovi meidän normaaliin täysin viimeisteltyyn näyttelytyyliin... ;) Ellan puolelle viritin huivini itseasiassa Ellalle suojaksi, kun se ei näyttelyssä viihdy jatkuvasti esillä. Suurimman osan ajasta Ella olikin kaivautuneena häkin alusen alle. Välillä sitten temppuiltiin Ellan kanssa.
Ruska sen sijaan nautti häkissä ollessaan huomiosta. Riippukeinu oli hyvä valinta Ruskan puolelle, sillä siinä Ruska viihtyi hyvin yleisöä ihastuttamassa. Pidin etenkin Ruskan häkkiä auki suuren osan ajasta, sillä Ruska oli häkissään rauhassa eikä juuri sieltä pois yrittänyt. Välillä se olisi tahtonut Ellan puolelle kun yksin häkissä oli niin tylsää, mutta Ella ei etenkään näyttelyssä siedä toisia kissoja ihollansa. Ruskan rauhallinen ja suloinen olemus kuitenkin kiinnosti yleisöä melkoisesti, aika moneen kertaan yllätyttiin Ruskan iästä - se kun ei pienestä koosta huolimatta hirveän nuori ole enää.
Ellakin ihastutti yleisöä välillä - temppuillen. Houkuttelin Ellan välillä esille ja temppuilimme. Ihan perus tassunantoa ja "femmaa", välillä myös Ellan lempparitemppua kahden tassun vilkutusta orava-asennossa... Ella keskittyy temppuilemiseen näyttelyssäkin uskomattoman hyvin! Jo pelkkä tassunanto ilahduttaa aina näyttely-yleisöä: moni ei ole koskaan ajatellutkaan että kissalle voisi opettaa temppuja. Osa tosin niputtaa temppuilun sen alle että kyseessä on "hieno rotukissa" - äärettömän fiksu ja nopea oppimaanhan tuo kyllä on (joten siksi oivallinen temppukissa), mutta tosiasiassa kotikissakin oppii temppuja kun sitä osaa motivoida ja jaksaa opettaa, eli rodustahan se ei lopulta ole kiinni.
Näyttelypäivän aikana oli kaksi rotuesittelyä, jossa rodut kutsuttiin lavalle yksi kerrallaan ja kissatuomari Kristiina Rautio kertoi roduista yleisölle. Ensimmäisen kerran nappasin kummatkin kissat kainalooni ja lavalla laitoin Ruskan pöydälle ja yritin pitää Ellaa sylissä. Eihän siitä hirveästi mitään tullut kun Ruska käyskenteli uteliaana pöydällä ja pääsi kerran jopa hyppäämään siitä pois. ;) Venäjänsinisestä muistettiin mainita ettei se ole näyttelyssä luonteen puolesta eduksensa varautuneisuuden takia (parhaan kuvan rodusta saa kotioloissa) - josta tosin Ruskan kohdalta todettiin että kyseinen yksilö ei siltä osin ole rodunomainen kun oli pöydälläkin niin nätisti ja rauhassa. Se onkin aika mainio näyttelyluonne, etenkin venäjänsiniseksi! Toisella kertaa en viitsinyt kiusata Ellaa enää enempää (vaikkei se ollutkaan koko päivänä sähissyt kuin Ruskalle, mikä on poikkeuksellista), joten otin vain Ruskan lavalle. Näistä esittelyistä ei valitettavasti ole kuvamateriaalia, sillä tällä kertaa minulla ei ollut mukana "kuvausassistenttia" joka olisi meitä voinut lavalla kuvata.
Näyttelyn yleisö sai päivän aikana äänestää suosikkikissojansa. Yhtä hännätöntä ja yhtä hännällistä. Ruska hurmasi yleisön, ja se äänestettiin yleisön suosikki hännälliseksi kissaksi! Smaragdisilmistä oli varmasti apua tämän palkinnon voittamisessa, unohtamatta tietenkään hurmaavaa luonnetta!
Ruska sai palkinnoksi ylläolevan diplomin, 2kg Josera-kissanruokaa (jonka lahjoitin poikaystäväni kissalle), Kissaliiton Kunniapalkinto-ruusukkeen ja pokaalin. Meillä ei olekaan ennestään Ruskan voittamia ruusukkeita, eikä Ellakaan ole aiemmin saanut pokaaleita, joten etenkin pokaali on hauska juttu! Tosin, en vielä tiedä mihin sen laittaa sitten esille... Aika näyttävällä ruusukkeella Ruska avasi ruusuketilinsä (ruusukkeita Ruskakin on kuitenkin taitanut ennenkin voittaa, mutta silloin asui tietysti vielä kasvattajalla joten niitä ei meillä ole)! Kotona otettiin sitten ihan nopeasti hutaisemalla palkintokuvakin...
Että sellaista meille esittelynäyttelyyn, pahoittelen suppeaa kuvamateriaalia, eipä tullut juuri kuvailtua kun puuhasin kissojen kanssa ja esittelin kissoja yleisölle... :)
Meillä on nyt saatu vihdoin ensimmäiset kissaseinän hyllyt seinälle! Palkintokuvissakin näkyy vielä päällystämätön hylly (väärällä kohdallakin vielä), kissaseinäprojektista lisää myöhemmin!
